Reisjärven kristillisen opiston rehtorin tehtävästä eläkkeelle jäänyt puhuja, rovasti Aarno Haho piti 5.10.2008 Yhdysvalloissa, Minneapolisissa saarnan, jossa hän painotti kuuliaisuutta seurakunnan opetukselle kristityn kaikkein tärkeimpänä tekona.
Haho ei ole yksin ajattelussaan. Kristityn omantunnon sivuuttaminen on todellakin julki lausuttu hengellinen ohje nykyisessä SRK-lestadiolaisuu-dessa. Päivämiehessä käsitys on ilmaistu ytimekkäästi esimerkiksi huhtikuussa 2010 Outokummun nuoriso- ja seurakuntapäivistä kertoneen artikkelin otsikossa: ”Saara-äidin neuvot ohjaavat Jumalan lapsia” (Päivämies 15 14.4.2010). Tekstissä tarkennetaan seuraavasti: ”Jumalan lapsia ei ohjaa porukkahenki eikä henkilökohtainen omatunto; meitä ohjaavat Saara-äidin neuvot, Siionin ääni.”
Sekä yksilön omakohtainen usko että omatunto ovat ohentuneet pelkästään kuuliaisuudeksi yhteisölle, ne on ulkoisettu oman itsen ulkopuoliselle kollektiiville. Samaisesta ristiriidasta ovat kirjoittaneet Juho Kalliokoski ja Topi Linjama blogeissaan. myös Virpi Hyvärinen eritteli omantunnon syrjäyttämistä Topi Linjaman blogiin kirjoittamassaan analyysissa.
Videoelokuvat ja konsertissa käyminen ovat syntiä
Aarno Haho nosti parin vuoden takaisessa Amerikan-saarnassaan esiin erityisenä kristityn kuuliasuuden kohteena luopumisen videoelokuvien katselusta ja konsertissa käymisestä.
Ne ovat edelleenkin synti. Ne edellyttävät Hahon mukaan oikealta uskovaiselta ”ristin kantamista”, ja tämän ihminen osoittaa Jumalalle pidättymällä videoelokuvien katselemisesta ja kosertissa käymisestä, väittää Haho. Mitäpä tämä on muuta kuin tekojen oppia.
Hän selostaa amerikkalaisille, että nykypäivänä monet uskovaiset Suomessa ovat kuitenkin sitä mieltä, että video(DVD?)-elokuvat ja konsertissa käyminen ovat sopivia myös uskovaiselle eivätkä siis enää syntiä. Tämä käsitys on Hahon mukaan väärä.
Haho ennakoi ”puhdistuksia”
Haho ennakoi puheessaan, että nämä ihmiset tullaan erottamaan uskovaisten yhteydestä sisäisillä ”puhdistuksilla”.
Opetusneuvos, rovasti Aarno Haho on ollut yksi SRK:n johtokunnan pitkäaikaisimpia jäseniä. Hän luopui tästä luottamustehtävästä vasta muutama vuosi sitten.
Hahon merkitys vanhoillislestadiolaisuudelle on ollut suuri erityisesti siinä prosessissa, kun vanhoillislestadiolaisuuden kristinopillista tulkintaa on viety kohti nykyistä seurakuntakeskeisyyttä. Moni onkin todennut, että Kristuksen sijalle on uskomisen kohteeksi nostettu seurakunta.
Prosessi alkoi jo 1960-luvulla, mutta sitä on voimistettu erityisesti 70-luvun kurinpidolla ja juurruttamalla seurakuntakeskeinen kuuliaisuusvelvoite usean sukupolven nuorten vanhoillislestadiolaisten mieliin erityisesti SRK:n opistoissa ja raamattuluokka- ja rippikoulutyössä. Hahon henkilökohtainen ideologinen vaikutusvalta on ollut erityisen merkittävää, sillä vuosikymmenten mittaisen SRK:n johtokunnan jäsenyyden lisäksi hän johti yhtäjaksoisesti peräti 36 vuotta Reisjärven kristillistä opistoa. Hän on ollut yksi niitä, jotka kasvattivat vanhoillislestadiolaisuuden nykyisen lakihenkisen, ehdotonta eksklusiivisuutta painottavan ja suorastaan fundamentalistisen siiven. Sellaista ei aikaisemmin vanhoillislestadiolaisuudessa juuri ollut.
Haho ja ”yhteistunto”
Yksi osoitus seurakuntakeskeisyydestä on se, että Aarno Haho on ollut aktiivisesti luomassa ja vakiinnuttamassa vanhoillislestadiolaisuuteen uutta käsitettä yhteistunto. Hän on puheillaan ja Päivämiehen kirjoituksillaan joh-donmukaisesti vahvistanut kollektiivista seurakuntaan uskomista, ehdotonta kuuliaisuutta ja yhteistunnon asettamista vanhan luterilaisen käsitteen, yksilön omantunnon ja yksin Raamattuun nojautumisen tilalle.
Yhteistunto-käsitteellä onkin jo onnistuttu lähes tuhoamaan vanhoillislesta-diolaisuudesta sekä henkilökohtaisen vastuun ajatus että luterilaisuuden peruslähtökohta, jonka mukaan uskon tulee perustua yksin Raamattuun. Kuten tunnettua, Martti Luther halusi oikaista katolisen kirkon oppia raamatulliseen suuntaan ja ryhtyi vastustamaan perinnäistapojen ja ulkoraamatullisten normien nostamista autuuden ehdoksi.
Varhainen lestadiolaiskanta: uskon tulee perustua yksin Raamattuun
Lestadiolaiset puhujat keskustelivat 1900-luvun alussa samasta kysymyksestä: kysymyksestä mihin uskon tulee perustua.
He kysyivät, pitäisikö seurakunnan neuvot nostaa Raamatun rinnalle. He päätyivät siihen, että näin nimenomaan ei pidä tehdä, koska ”seurakunta voi erehtyä”. he totesivat yksimielisesti: uskovaisille riittää yksin Raamattu.
”Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta.”
Haho ei ole yksin ajattelussaan. Kristityn omantunnon sivuuttaminen on todellakin julki lausuttu hengellinen ohje nykyisessä SRK-lestadiolaisuu-dessa. Päivämiehessä käsitys on ilmaistu ytimekkäästi esimerkiksi huhtikuussa 2010 Outokummun nuoriso- ja seurakuntapäivistä kertoneen artikkelin otsikossa: ”Saara-äidin neuvot ohjaavat Jumalan lapsia” (Päivämies 15 14.4.2010). Tekstissä tarkennetaan seuraavasti: ”Jumalan lapsia ei ohjaa porukkahenki eikä henkilökohtainen omatunto; meitä ohjaavat Saara-äidin neuvot, Siionin ääni.”
Sekä yksilön omakohtainen usko että omatunto ovat ohentuneet pelkästään kuuliaisuudeksi yhteisölle, ne on ulkoisettu oman itsen ulkopuoliselle kollektiiville. Samaisesta ristiriidasta ovat kirjoittaneet Juho Kalliokoski ja Topi Linjama blogeissaan. myös Virpi Hyvärinen eritteli omantunnon syrjäyttämistä Topi Linjaman blogiin kirjoittamassaan analyysissa.
Videoelokuvat ja konsertissa käyminen ovat syntiä
Aarno Haho nosti parin vuoden takaisessa Amerikan-saarnassaan esiin erityisenä kristityn kuuliasuuden kohteena luopumisen videoelokuvien katselusta ja konsertissa käymisestä.
Ne ovat edelleenkin synti. Ne edellyttävät Hahon mukaan oikealta uskovaiselta ”ristin kantamista”, ja tämän ihminen osoittaa Jumalalle pidättymällä videoelokuvien katselemisesta ja kosertissa käymisestä, väittää Haho. Mitäpä tämä on muuta kuin tekojen oppia.
Hän selostaa amerikkalaisille, että nykypäivänä monet uskovaiset Suomessa ovat kuitenkin sitä mieltä, että video(DVD?)-elokuvat ja konsertissa käyminen ovat sopivia myös uskovaiselle eivätkä siis enää syntiä. Tämä käsitys on Hahon mukaan väärä.
Haho ennakoi ”puhdistuksia”
Haho ennakoi puheessaan, että nämä ihmiset tullaan erottamaan uskovaisten yhteydestä sisäisillä ”puhdistuksilla”.
Opetusneuvos, rovasti Aarno Haho on ollut yksi SRK:n johtokunnan pitkäaikaisimpia jäseniä. Hän luopui tästä luottamustehtävästä vasta muutama vuosi sitten.
Hahon merkitys vanhoillislestadiolaisuudelle on ollut suuri erityisesti siinä prosessissa, kun vanhoillislestadiolaisuuden kristinopillista tulkintaa on viety kohti nykyistä seurakuntakeskeisyyttä. Moni onkin todennut, että Kristuksen sijalle on uskomisen kohteeksi nostettu seurakunta.
Prosessi alkoi jo 1960-luvulla, mutta sitä on voimistettu erityisesti 70-luvun kurinpidolla ja juurruttamalla seurakuntakeskeinen kuuliaisuusvelvoite usean sukupolven nuorten vanhoillislestadiolaisten mieliin erityisesti SRK:n opistoissa ja raamattuluokka- ja rippikoulutyössä. Hahon henkilökohtainen ideologinen vaikutusvalta on ollut erityisen merkittävää, sillä vuosikymmenten mittaisen SRK:n johtokunnan jäsenyyden lisäksi hän johti yhtäjaksoisesti peräti 36 vuotta Reisjärven kristillistä opistoa. Hän on ollut yksi niitä, jotka kasvattivat vanhoillislestadiolaisuuden nykyisen lakihenkisen, ehdotonta eksklusiivisuutta painottavan ja suorastaan fundamentalistisen siiven. Sellaista ei aikaisemmin vanhoillislestadiolaisuudessa juuri ollut.
Haho ja ”yhteistunto”
Yksi osoitus seurakuntakeskeisyydestä on se, että Aarno Haho on ollut aktiivisesti luomassa ja vakiinnuttamassa vanhoillislestadiolaisuuteen uutta käsitettä yhteistunto. Hän on puheillaan ja Päivämiehen kirjoituksillaan joh-donmukaisesti vahvistanut kollektiivista seurakuntaan uskomista, ehdotonta kuuliaisuutta ja yhteistunnon asettamista vanhan luterilaisen käsitteen, yksilön omantunnon ja yksin Raamattuun nojautumisen tilalle.
Yhteistunto-käsitteellä onkin jo onnistuttu lähes tuhoamaan vanhoillislesta-diolaisuudesta sekä henkilökohtaisen vastuun ajatus että luterilaisuuden peruslähtökohta, jonka mukaan uskon tulee perustua yksin Raamattuun. Kuten tunnettua, Martti Luther halusi oikaista katolisen kirkon oppia raamatulliseen suuntaan ja ryhtyi vastustamaan perinnäistapojen ja ulkoraamatullisten normien nostamista autuuden ehdoksi.
Varhainen lestadiolaiskanta: uskon tulee perustua yksin Raamattuun
Lestadiolaiset puhujat keskustelivat 1900-luvun alussa samasta kysymyksestä: kysymyksestä mihin uskon tulee perustua.
He kysyivät, pitäisikö seurakunnan neuvot nostaa Raamatun rinnalle. He päätyivät siihen, että näin nimenomaan ei pidä tehdä, koska ”seurakunta voi erehtyä”. he totesivat yksimielisesti: uskovaisille riittää yksin Raamattu.
”Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta.”
Vastaukset 20
Vanhimmat
Aarno syytti srk-valtakunnan roskittajaksi niitä jotka paljastivat srk:n raamatunvastaisen salaripin suojissa tehdyt rikokset ja synnit.
Matti L säesti Aarnoa kun ylpeydessään itse itsensä korottaneen porukan rumat teot Kristuksen silmäteriä vastaan paljastuivat.
Saulus Tarsolainen vainosi Kristusta ja Hänen omiaan HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA..
Hän luuli vilpittömästi tekevänsä Jumalalle hyviä ja otollisia tekoja.
Tekikö hän oikein, kun teki sitä hyvällä omallatunnolla?
Ei ihmisen omatunto, mikäli se ei ole Jumalan Sanaan sidottu ja Pyhän Hengen ohjaama, se ei hetikään aina ohjaa ihmisiä oikeisiin tekoihin, asioihin.
Omatunto voi hyvin paljon vääristyä ihmisen sisimmässä, (vrt. esim. Norjan joukkosurmaaja... hän on ylpeä teoistaan vieläkin..)
Sauluksen tavoin on samoin tänäkin päivinä ihmisiä, jotka aivan aidosti kuvittelevat tekevänsä oikein, kun esim. tällä palstalla kivittävät milloin mitäkin oman inhimillisen ymmärryksensä ja järkensä, ym. perusteella toisia.
Se silmien ja ymmärryksen pimeys johtuu tästä, mistä
Pavvali kirjoittaa mm. näin :
" 3 Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan.
4 Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.
5 Sillä emme itse meistämme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, että hän on Herra; mutta me olemme teidän palvelianne Jesuksen tähden."
2Kor. 4:
Haholla repesi sielun tila jo TV uutisten palstoilla, taannoin suviseurojen yhteydessä,
ilmoituksella, että "riettauden synnit, pedofiilisuus yhdistää vl ryhmää"
-
Jumalalle kelpaamatonta syntiä, joka on jo julkisynti, tältä saarnamieheltä.
Tämä todistaa sitä, että tuetaan vl rikoksia lapsiin kohdistuvista pf:sta.
Milloin aikoo tehdä julkisynnistä parannusta??
haho vaatii muita olemaan kuuliaisia hahon omille kotkotuksille
ha ha ja ho ho
Portti auki helvetin kalman kouran kiville, puolustaessaan vl
pedofiileja ja vetämällä mukaan SRK sanallaviestillä että "pedifiilisuus yhdistää vl:ä
Harvinaisen hyvä analyysi ko. saarnajan opettamista opeista ja oppien vaikutuksesta liikkeen sisällä. Jokunen vuosi sitten kyseessä oleva saarnaja kehuskeli lehdenpalstalla ,syntymäpäivähaastattelussa, olleensa ykkönen vuosikaudet SRK:n organisaatiossa, jossa ei kohdannut enään "vastaanseisojia".
Muutenkin SRK:n puhujista voitaisiin käyttää nimitystä laumanjohtajia, Sanan-palvelijoita he eivät ole, ja jos joku yrittää Sanaa palvella sen oikeassa merkityksessä, esim. selitettäessä Jumalan valtakunnan tai pyhän hengen olemusta, ei selityksen malli löydy raamatusta vaan juuri Hahon kaltaisten johtajien lanseeraamista seurakuntakäsityksistä, joissa on pysyttävä säilyttääkseen saarnaviran yhdistyksen ylläpitämässä rekisterissä.
Voi kun olisi jostakin luettavissa 190-1930-luvun Siionin lähetyslehtien artikkeleita ajalta, jolloin O.H.Jussila oli päätoimittajana.
Tässä muutama hänen lausumansa ko. lehdestä:
SL 1920: "Olipa se Rooman tai Jellivaaran paavi, joka Kristuksesta kääntää ihmisten kuuliaisuuteen, turmelee se Jumalan työn."
SL1922: "Mikä kohtalokas erehdys tehdään, jos hyväksytään joku ihmisaivoin muovattu valmis uskonkaava, joka syövytetään kristilliseen tajuntaan, ja sitten sen kaavan puitteisiin Jumalan kirjoitettu sana sovitetaan! Siinä tehdään enemmän kuin usein väkivaltaa Raamatun hengelle-- Minä väitän, ettei meillä ole eikä saa olla mitään erikoislestadiolaista eikä mitään muutakaan erikoisoppia."
Vieläkö nykyisin saisi Päivämieheen tällaisia kirjoituksia?
Otteet on O-H-Jussilan elämäkerrasta
Harmi, että SRK:n Aarno kaltaiset fanaatikot on häviämässä. Hänen lausunnot samassa sarjassa kuin 70-luvulla SKP kommunisti Arvo Aalto puheessaan: #Me olemme Neuvostoliiton ystäviä vielä kuoltuammekin#.
Aarno ja Arvo ovat kuin veljeksiä - toinen SRK ja toinen SKP lainen.
Avaukseen vielä täydennyksenä että kirjotus kokonaisuudessaan luettavissa täällä:
https://freepathways.wordpress.com/2010/09/05/haho/
"" Aarno Haho: Kuuliaisuus tärkeämpi kuin omatunto ""
Tuon lausuman on aikaa sitten kumonnut V. Juntunen!
Missä ja millon Viljo Juntunen on lähtenyt eri teille kuin vanhat uskovaiset? Laitappa perustelu väitteelle, kiitos.
Minä on ole yllämainittu kommentoija, mutta V Juntunen on Kaleva sanomalehden haastattelussa tuominnut ainakin Jyväskylän Rauhanyhdistyksen toiminnan T uomas P alolan erottamiseksi puhujan virasta.
tuon tiedon olet saanut? Onkohan Juntunen tuominnut Palolan erottamisen? Mahtaakohan tätä mainitsemaasi Kalevan juttua löytyä netistä?
Eiköhän hän pikemminkin ole korostanaut sitä, että rauhanyhdistykset itse asettavat (ja erottavatkin) puhujansa.
En tosin tunne enempää Juntusta kuin Palolaakaan enkä tiedä Jyväskylän tapahtumista juuri muuta kuin mitä satunnaisesti olen sattunut palstoilta lukemaan.
olisi "tuominnut" niin varmaan hänen kommenttinsa olisi ilmestynyt freepathways'n sivuille. Saattaa ollakin. Jos joku on sen löytänyt tai viitsii kaivaa, niin voisihan siitä laittaa tähän linkin.
Kyseinen haastattelu oli Kalevassa. Netissä sitä ei ole julkaistu. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa etsiä kirjastosta vanhat Kalevat viime vuoden huhti-ja toukokuun ajalta. Kirjasto ne kyllä säilyttää.
Juntunen ilmoitti, että hänellä ei ole muuta vaikutuskeinoa asiaan kuin tällainen julkisuudessa esitettävä tuomitseminen. Kyllä siinä tuomittiin ko. päätös. Tietysti puhujat paikallisesti valitaan ja erotetaan.
Se on erillinen yksittäistapaus ja koska herätti niin paljon kielteistä julkisuutta ja kirkko puuttui siihen näkyvästi. Eli Palolan esimies seurakunnan kirkkoherra plus piispakin, niin Juntusen ei auttanut muu.
Se ukko puhuu täyttä paskaa.
Omatunto on "Jumalan ääni"
Rauhanyhdistys on sama, kuin "kyläyhdistys, niin monta mieltä, kuin miestäki"
Eli siis voidaan kysyä, että ollaanko kuuliainen jollekkin yhdistykselle, jonka
ns. säännöt kirjataan kaikkien "suuriääniselle suunpieksäjälle" jota vastaan ei jakseta
vängätä. Joka kylän siionissa vallitsee vähän eri säännöt.
-
- Eli kuunnellaanko "kyläyhdistysten sääntöjä vai Jumalan/Raamatun "ääntä"
"Aarno Haho: Kuuliaisuus tärkeämpi kuin omatunto ""
Tuon lausuman on aikaa sitten kumonnut V. Juntunen!
-------------
Eli mitä se "HAHO" valehtelee siionille??????????
---
.....
Suomeksi sanottuna siis lapsi ei saa kertoa siitä, että jumalan voitelemat sedät pakottivat ottamaan poskeen.
siis paholaisen voitelemat ja riivaamat..