tallit nykypäivä vs. 90-luku

Itse en ole täysi-ikäinen, mutta nykyään opettajat ovat osaavia, kilttejä, sekä hevosia kohdellaan hyvin, ainakin talli(t) jo(i)lla käyn, asia on näin :) suosittelen aluksi käymään vaikka irtotunneilla, jos tuntuu kivalta niin ostaa kausikortin, jos ei tykkää niin jättää tallin ja kokeilee jotain toista, jos siihen on intoa :)

Olen suunnilleen samaa ikäluokkaa ja aloitellut ratsastusta uudelleen näin kolmekymppisenä. Tein aika tarkkaa etukäteistutkimusta lähialueen talleista ensin ja kävin vierailulla muutamilla. Yleensä omistajat ja ratsastuksenopet ovat oikein ystävällisiä, lienee maksava aikuisasiakas on mieluinen tulija talleille. Tallin muu väki on sitten enemmän laidasta laitaan, itse olen saanut kysyessä apua, mutta hieman "niskoja nakellen" noin parikymppisiltä tallin tytöiltä/apuopettajilta. Toiset (aikuiset) tuntikävijät puolestaan ovat olleet todella mukavia ja ilmapiiri heidän kanssaan hyvä. Eli neuvoisin käymään tutkimassa mahdollisia paikkoja esim. irtotunneilla ennen pitemmän sitoutumisen tekemistä.

Kyllä minusta hevosmaailma on mennyt paljon parempaan suuntaan.

Aikaisemmin ratsastus oli kallista ja se, että sai käydä jopa useita kertoja viikossa tunneilla, varsin harvinaista. Nykyään talleja on enemmän ja on jo aika normaalia että harrastelijakin käy vaikka pari kertaa viikossa ratsatsuskoulussa ja saattaa vielä vuokratakin hevosta.
Myös ihan niitä kerta viikkoon harrastelijoita on enemmän ja aikuisryhmiä varmaan joka ratsastuskoululla.

Hevospiireissä myös pikku hiljaa on opittu miettimään opetuksellisiakin asioita ja huutaminen on vähäisempää mitä ennen. Toki niitä "vanhan kansan" valmentajiakin vielä on.

Toki teinien keskuudessä on sitä perusnokittelua arvojärjestyksestä, mutta aikuisten olen huomannut olevan varsin saman arvoisia. On myös talleja, jotka on selkeästi enemmän painottuneet aikuisratsastajiin.

Hevosten hoitohan menee jatkuasti parempaan suuntaan. 90-luvulla oli tavallista, että satulat hiersivät ja usein ratsastuskouluhevosilla oli valkoiset laikut sään kohdalla. Nykyään osataan jo aika hyvin panostaa varusteisiin, esimerkiksi suojien käyttö on jo ihan tavallista, mitä ennen ei tosiaan ollut. Samoin ratsastuskouluhevosetkin pääsetvät lähes joka tallilla päivittäin tarhailemaan, mikä ei vielä 90-luvulla ollut itsestään selvyys. Pilttuutkin on lähes poistuneet.


Ennen kaikkea kannattaa muistaa, että asiakkaana voit ihan itse valita tallin, jolle rahaa kannat. Ei ole pakko jäädä talliin, jossa toimintatavat ei miellytä.

Olen nyt ratsastavan tytön äitinä huomannut, että kyllä on meno muuttunut. Omassa lapsuudessa siellä huudettiin ja haukuttiin, nykyään olen useilla talleilla vain törmännyt kerran äksyilevään opettajaan. Onhan se toisaalta luonnollista. Ei nykyään vanhemmat suostu maksamaan, jos lapselle tulee pahamieli ja toisaalta nykylapset vaatii asiallisempaa kohtelua. Ei opet koulussakaan voi enää puhua samalla tavoin kuin joskus 20-30 vuotta sitten. Nykyisellä ratsastuskoululla eräs vanhempi ratsastaja muisteli omistajan olleen kamala karjuja aikanaan, mutta nykyään on niin lempeä ja asiallinen... Säännöthän toki talleilla on tiukat ja niistä pidetään syystäkin kiinni. Lapset on ajattelemattomia helposti ja kyse on isoista elämistä.

Aikuisratsastajia muistan jo omassa lapsuudessa kohdellun paljon paremmin. Kun meille huudettiin, niin ei aikuisille huudettu. Kaverin äiti kävi ratsastamassa samoilla tunneilla ja koskaan ei ratsastuksenopettaja korottanut hänelle ääntään.

Summa summarum: Mene kokeilemaan irtotunti ja uskon, että huomaat menon muuttuneen kaikilta osin ja vielä aikuisratsastajana kuulut vielä siihen paremmin kohdeltavaa porukkaan. Eihän kukaan aikuinen siitä maksa, että häntä sätitään harrastuksessa.