Kumppanin paniikkihäiriö

Moi!

Olisi mukava kuulla muidenkin samanlaisessa tilanteessa olevien kokemuksia. Eli siis ihmisten, joiden kumppanilla on paniikkihäiriö tai muita samankaltaisia ongelmia.

Miehelläni (27v) on todettu paniikkihäiriö. Se tuntuu menevän koko ajan vain pahempaan suuntaan. Hän on kirjoilla ammattikorkeakoulussa, mutta ei ole kyennyt suorittamaan opintojaan. Aikaisemmin hän kävi töissä, mutta lopetti työtkin vajaa puoli vuotta sitten. Hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä rahan käytöstä. Suhteemme alussa en tiennyt, että tämä ei maksanut laskujaan, eikä vuokraansa. Vasta muutettuamme yhteen asumaan saman katon alle, valkeni minulle että hänellä on monien tuhansien eurojen velat. Hän ei vain saa aikaiseksi maksaa laskujaan. Ostelee vaan turhaa tavaraa eikä tajua hoitaa velvollisuuksia ensin pois alta.

Itse paniikkihäiriö ilmenee siten, että hän tarkkailee terveyttään hullun lailla. Varmaan viimeisen puolen vuoden aikana hän on panikoinut sairastavansa mm. paksusuolen syöpää, keuhkosyöpää, sydämen vajaatoimintaa, melanoomaa, kivessyöpää, uniapneaa. Hän on myös epäillyt että hänellä on aivokasvain, aneyrysma, katkeavia suonia päässä... Pieninkin kehon oire (niinkuin tavallinen päänsärky) on aina merkki tappavasta taudista. Lääkärillä laukataan hulluna - ja aina todetaan terveeksi.

Mies käy nykyään onneksi psykologilla, joka on alkanut nyt puhumaan mahdollisesta psykoterapiasta. Toivon niin paljon, että rakastamani mies saisi elämänsä kuntoon. Ehkä jos paniikkihäiriön saisi kuriin, voisi hän palata kouluun/töihin, ja oppisi pitämään raha-asioistaan huolta.

Tällä hetkellä olen aivan loppu tähän tilanteeseen. Välissä myös epäilen, että onko mies vain laiska, kun ei saa elämästään kiinni. Hän itsekin syyttää kaikesta epäonnestaan paniikkihäiriötä. Eikä nää sitä, kuinka yritän auttaa häntä niin henkisesti kuin taloudellisestikin pääsemään yli ongelmistaan. Tiedän, että jos asiat eivät korjaannu, niin en voi jatkaa tässä suhteessa. Mutta en ymmärrä miten ikinä voisin jättää miestä jota rakastan. Ja miten hän sitten pärjäisi yksin.

Ja jos suhteemme olisi pelkkää tuskaa, niin olisin kyllä lähtenyt jo. Mutta kun hyvinä kausina meillä on kaikki paremmin kuin hyvin. Mies on silloin täydellinen sielunkumppanini, ja täydellinen avopuoliso, enkä voisi olla enempää rakastunut.