Luovuttaminen pala palalta on vaikea kokemus.
Tajuaminen, että jos tänään luovutan, ei huomenna aamulla ole enää syytä aloittaa päivää.
Siksi aina illan tullen takerrun siihen heikkoon siimaan sinusta,
siihen langanpätkään joka keriytyy jo oman paitani helmasta.
Silti tiedän että se on tehtävä, vaikka jäisin paljaana kohtaamaan auringonnousun armottomat säteet.
Tämä ei ollut runo, tämä oli ajatukseni ääneen. Prosessi. Pala jonka annan itsestäni mukanasi pois.
Onneton joulu tulossa jos jonain aamuna huomaan onnistuneeni. Voiko jouluna romahtaa, ihmisten keskellä?
Tajuaminen, että jos tänään luovutan, ei huomenna aamulla ole enää syytä aloittaa päivää.
Siksi aina illan tullen takerrun siihen heikkoon siimaan sinusta,
siihen langanpätkään joka keriytyy jo oman paitani helmasta.
Silti tiedän että se on tehtävä, vaikka jäisin paljaana kohtaamaan auringonnousun armottomat säteet.
Tämä ei ollut runo, tämä oli ajatukseni ääneen. Prosessi. Pala jonka annan itsestäni mukanasi pois.
Onneton joulu tulossa jos jonain aamuna huomaan onnistuneeni. Voiko jouluna romahtaa, ihmisten keskellä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pohjalta noustaan vain ylöspäin ja kissat tippuu aina jaloilleen. Nyt elämän prioriteetit kohdilleen niin huomaat jo olevasi kiipeämässä kohti valoa.
Oletko ajatellut että toisille se rakkaus voi olla prioriteetti numero yksi? En ole kissa, ja lisäksi pelkään pudota. En ole varma, onko minulla pohjaa joka saavuttaa pudotessa.
No jos se suhde on kuollu ja kuopattu hänen osaltaan. Sitä lähinnä tarkoitin.
Ei tarpeen oikaista mutta laitetaan nyt nopeasti, ettei mitään suhdetta ole ikinä ollutkaan. Nyt juuri tuntuu, että on ollut helpompaa luovuttaa jostain jo huonoksi todetusta kuin potentiaalisesti maailman parhaasta.
Eli olet nyt luovuttanut luovuttamisesta ja parempaan päin.
suuri kysymysmerkki??
Kirjoitin väärin tarkemmin ajatellen. Huonostahan ei oikeastaan luovuta vaan voittaa kaupassa. Luovuttamiseen kuuluu kipu, mitä huonosta luopumiseen ei kuulunut.
Gröhöm mä olen varmasti hää josta noin tunteella puhelet. hei lue byby toi yx kirjoitus tossa, missä puhutaan siitä, mitä vastata sellaiselle, jota kohtaan ei ole siis no (Apua nyt mä sanon sen) sellaisia tunteita, että no voisi sänkyyn mennä ja sillee, mutta kuitenkin ihan järkyttävän komee kokemus nuoruudessa yhdessä eikö niin (toi komee kokemus oli sitte sarkasmia) niin että mitä siis vastata sellaiselle, kun hää osoittaa tunteitaan sinua kohtaan ja sanoo tykkäävänsä. Hei kunhan nyt purraan toisiamme täällä tällähetkellä. Ei tehdä niin, jooko?? Minä tiedän, että minä olen sinua riittävän paljon vanhempi ja olen joutunut vastuuta kantamaan myös tästä idiotismista. Joo menetit nuoruutesi, niin minäkin ja se siitä. Sä olet mun broidi jooko, ei muuta. En mä nyt sänkyyn sun kaa menis, mutta mä rakastan sua, enkä mä anna sun romahtaa. Kauheeta tää tunteiden purkaminen näille sivuille. Vissii joskus pakko tääkin, kun mä halusin huutaa tän jutun kaikille ja ilmiantaa pari hullua ja tiedoksi, mä näin kun sä itkit ja se meni mun tunteisiin jotenkin. Mä sytytän Jouluna 20 kynttilää. Jos nyt tajusit, niin sä myös olet hän, jota tarkoitan. Mä en ainakaan halua sinua menettää. Voisko olla luottamus nyt??? Mä olen täällä ja mä jaoin sun kanssa saman kokemuksen ja jos on sellaista, että pitää jotain sanoa, niin kuuntelen kyllä, kuten huomasit.
Olen pahoillani mutta en tunne sinua. Olen lisäksi nimimerkkini mukaan--
Hyvää yötä ja rauhallisempia aikoja sinulle. Jokaisella meillä on omankokoiset ja -näköiset murheemme; itsellemme käsittämättömän suuret, toisille käsittämättömän pienet.
Koskettava oli kirjoituksesi. Itse mietin ihan samaa, voiko jouluna päästää irti, repiä itsensä ja toinen vereslihalle, luovuttaa , kun toivoa ei enää ole. Mutta kun on pakko viheltää peli poikki.
Vai olisiko parempi odottaa viikko. Tai kaksi.
Luovuttajat kuolee aina.
Tai häviää.
Kauniisti kirjoitettu, kaikkea hyvää hänelle.
Onko sinun mielestäsi kaunista toisen kurjuus?
Tämä on vähän niinkuin mä, elämä meni jo ja loppuliuku edessä, toivon mukaan kivuton. Taas varoituskelloista huolimati olin tyhmä, toivoin ja uskalsin haaveilla ja nyt olisin niinvalmis lähtemään kokonaan kun asiat selvinneet, Pelkkää paskaa tulossa käteen vaan. Kun vois vaan aina olla kova ja tunteeton niin ei tulisi ongelmia.
Mulla on ikävä erästä miestä. Toivon sydämeni pohjasta että asiat järjestyisi ja voitais olla kuin ennenkin.
Jos on kyse vapaista ihmisistä, olkaa rohkeita ja yrittäkää parhaanne kaikessa mikä liittyy rakastamiseen.
En vain ymmärrä, miksi pitää luovuttaa. Eikö olisi kivempi toimia ja tehdä itse asialle jotain? Ota yhteyttä kaivattuusi, siitä se lähtee.
Jos oli mieheltä naiselle, niin ainakin minulle olet tehnyt helpoksi luovuttamisen....
En pidä väkisin kiinni.
Olen ehkä masokisti, mutta en tahdo luopua tästä tunteestani häneen. En vaikka hän rakastaa toista. Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista oloa kenenkään suhteen ja vaikka kaikki välillä satuttaakin kovasti, tekee tämä tunne minusta paremman ihmisen itselleni ja läheisilleni.
Luovuttaminen ei olisi helppoa, mutta tiedän, että se voisi onnistua. Myönnän ajattelevani sitä usein, mutta on kuin joku kosminen voima muistuttaisi hänestä aina, kun olen päästämässä irti. Ja tässä suhteessa on tapahtunut niin hullujakin asioita, että välillä mietin tämän kaiken olevan vain kohtalon suurta pilaa osalleni.
Siispä yritän kääntää asian vahvuudekseni. Hänelle toivon vain hyvää elämään. Tarvittaessa sitten seison paljaana paahteessa paitani keriydyttyä auki. Kiirastulessa olen jo nyt, kipuilen ja tuntuu kuin tunteet pyrkisivät kehosta hallitsemattomasti ulos. Niiden kontrollointi on päivä päivältä vaikeampaa, kuluttuvampaa. Jos kestän tämän, seison vahvana ja lähes varmasti yksin loppuelämäni. Rakkaus tuli, näki ja voitti, mutta ei ihan siten kuin olisin toivonut.