Miksi kohtasin sinut,en tunne sinua ja se harmittaa minua,koska jotenkin minulla on tunne,että meillä olisi jotain jaettavaa toisillemme.En tiedä onko sinulla yhtä vahva tunne siitä?Vai onko se vain minun harhaa?En saa jotenkin kiinni sisimmistä ajatuksistani/tunteistani vaikka tiedän ,että ne ovat olemassa.On kuin olisin ne haudannut tietoisesti jonnekkin tavoittamattomiin ja ne ovat olleet niin kauan kuulematta etten enää tavoita niitä.Mutta sitten,kun sinä kirjoitat asioita tunnistan ne omiksi ajatuksiksi/tunteiksi.
En ole aina ollut tällainen olen ollut samanlainen kuin sinä,olen kokenut saman kuin sinä jollain tapaa liian pitkä tarina.Olen saanut jotain kiinni vanhasta aidosta minästäni.Kiitos sinulle siitä.Rauhallista yötä<3.
En ole aina ollut tällainen olen ollut samanlainen kuin sinä,olen kokenut saman kuin sinä jollain tapaa liian pitkä tarina.Olen saanut jotain kiinni vanhasta aidosta minästäni.Kiitos sinulle siitä.Rauhallista yötä<3.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se harhaa ole, tunnen aivan samoin. Olen miettinyt samaa, että luulenko vain, vai olisinko oikeassa, että tunteet olisivatkin molemmin puolisia.
Päivi se mies on varattu.
En Ole päivi mies kyllä varattu.
Ei muuten o. Ainakaan hän.
Surut hakevat sieluja.
Ne muodostuvat uuden
syventyneen elämän
kulmakiviksi.
Voisitko opettaa minua
sitomaan solmukkeen?
Niin minäni ei olisi minä
ellet sinä olisi kulkenut
ajatuksissani ja tuntemuksissani.