Olen narsistisen vanhemman lapsi ja nykyisin (jo pidemmän aikaa) on ollut niin etten itsekään välitä tästä vanhemmastani enää lainkaan. Hänestä on tullut kuin täysin ulkopuolinen minun elämässäni. Ei kiinnosta lainkaan mitä hänelle kuuluu tai hänen terveytensä tai yleensä mikään hänen asiansa. Olenko siis tullut itse narsistiksi? Onko muille käynyt samaa?
Narsistisesta vaikeaa välittää?
Kyllästetty
1372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko se joka kurkkii sieltä kolosta ja jonka elämässä vilisee narsisteja laumoittain ja jota kukaan ei ymmärrä?
Aloittaja ei ole minä. Piste.
Minulla on aika samanlainen tarina.
Vanhempani on rajatilapersoona paksunahkaisen narsistin sijaan, mutta narsistinen ihminen kuitenkin.
En ole olut häneen missään yhteydessä viimeisiin vuosiin enkä edes tiedä onko hän enää edes elossa.
En osaa sanoa moraalisesta puolesta, mutta omalle psyykkeelle täydellinen irtiotto on tehnyt hyvää.
Mutta mitä jos irtiotto perustui sinun itsekkäisiin syihin?
Joopa, narsistivanhemmasta on todella loppupeleissä hyvin vaikea enää välittää.
Ja hän ihan itse, on hoitanut tämän homman tähän pisteeseen, käyttääntymällä todella huonosti.
Jos narsisti vain valehtelisi omista asioistaan kuulijoilleen, mutta kun hänellä on tapana *puhua ja valehdella minun suullani*. Se on todella raivostuttavaa. Vaikka aluksi valehdellessaan hän tietää valehtelevansa. Pian asia on muuttunut jo todeksi, narsistin *maailmassa*.
Yleensä hän itse itsensä ylentää, leikkien täysin viatonta, tai tehden itsestään säälittävän uhrin, saaden hovinsa sympatiat ja säälin puolelleen.
Uhrinsa hän siekailematta alentaa arvottomaksi pohjamudaksi. Tästä kaikesta narsisti nauttii ja saa voimaa elämäänsä. Ei sillä väliä, vaikka hänen levittämänsä jutut eivät tosia ollutkaan.
Olen vasta etääntymässä vanhemmastani.
Voisikohan rauhassa etääntyä vanhemmastani kunnolla ilman syyllisyyttä, koska hän manipuloi päätäni sekaisin, eikä oikein muuta keinoa pysyä selkeänä ole ?
Vanhempani on itse sanonut, ettei tarvitse empatiaani mihinkään, ettei sellaisella ole mitään virkaa.
Silti yleisten "kirjoittamattomien sääntöjen" mukaan tuntuu ja vaikuttaa jotenkin sopimattomalta tai "kaavojen vastaiselta " tällainen ratkaisu.
Mutta voisiko joskus jossakin tilanteessa tällainen kaavojen vastainen ratkaisu kuitenkin olla oikein ?
No, joskus on pakko tehdä näitä ratkaisuja, ihan omaksi eduksi. Syyllisyyttähän narsistinlapsi tulee tuntemaan aina, koska hänet on *syyllistämällä* pidetty ruodussa koko lapsuus. Kipeää se tekee, mutta helpottaa ennemmin, tai myöhemmin.
Hyvää Joulua :D
Eikö eheytyminen ja pahoinvoinnin minimointi ole aina itsekäs syy, jos haluaa asian niin nähdä?
Olen harrastanut pahoinvointia ja rikkoutumumista lisäävää epäitsekkyyttä todella paljon ?
Mutta mitä ihmeen järkeä siinä on ? Ja miksi sellaista toiset ihmiset toivovat niin kovasti ?
Hei ei se tarkoita että sinusta on tullut samanlainen. Voithan toki tehdä jonkin testin. Löytyy netistäkin. Mutta luulen, että jos olit se lapsi joka ei kasvatettu napaan kiinni, jolla on eri vapauksia, niin tilanteesi on ihan hyvä. Saat etäisyyttä eheytyä
Se on puhdas itsepuolustus jos ottaa etäisyyttä narsistiin. On turhaa miettiä syyllisyyttä, jos sellainen vaivaisi mieltä.
Sehän se onkin, kun se on kuin eräänlainen kidutusmenetelmä, että mikään vaihtoehto ei ole oikea. Aina on ikäänkuin syyllinen teki ihan miten päin vain.
Odotetaan, että pitäisi pystyä johinkin aivan käsittämättömään taituruuteen narsistin kanssa. Olemaan niin, että hän ei pysty mitenkään vaikuttamaan, mutta kuitenkin kommunikoiden. Kommunikoiden ulkopäin katsottuna hänen alapuoleltaan, mutta asettuen kuitenkin mielessään yläpuolelle jne. Sitten koko homma pitäisi voelä osata esittää ulkopuolisille jollakin tietyllä tyylillä ja vaikutelmalla...ei kieltäyen puhumasta asiasta ollenkaan, eikä mitenkään ikävästyttävästikään jne. Totuutta ei saisi kertoa, mutta samanaikaisesti pitäisi osata olla valehtelematta, siis puhua kiertäen kaikki totuus ja vale. En osaa.
Jokainen valinta on todella väärin, narsistinen on pitänyt siitä huolen että uhri joutuu "paetessaan" häntä kuin työntämään tikarin sydämeensä. Tai sitten jäädessään narsisti tekee sen. Aina opetettu kunnioita vanhempiasi, ja että lapsi tarvitsee vanhempaa, sen varaan narsisti laskee kaiken. Hän tietää että paha olo ja syyllisyys ajaisi lapsen takaisin aina hänen luokseen ja siinä tapauksessa hän voi taas kohdella lastaan miten hänen mieleensä juolahtaa. Ainoa keino on puuduttaa se syyllisyys ja se on taas vähän kuin huijaamista. kuin särkylääke joka turruttaa mutta ei paranna.
Aino keino selvitä on käydä se asia luonnollisesti läpi, ajatella että tein näin ja otan vastuun itse siitä. En halua olla narsistisen vanhempani kanssa, pitää yhteyttä, enkä pidä koko ihmisestä. Häntä täytyy ajatella kuin ketä tahansa muuta häiritsevää ja hallitsevaa ihmistä, ei sitä halua sellaisten kanssa olla missään telemisissä. Pitää itsellen tunnustaa tosiasiat, se on ensimmäinen askel normalisoimiseen, en sano paranemiseen koska eihän uhri ole se sairas osapuoli, narsistisen puolen pitäisi parantua, siellä on sairaus. Ajatella että tein näin eikä valehdella tekosyitä siihen, tein tämän vain itseni takia. Koska narsistinen tietää että tekisit normaalisti siten ettei se hänelle tuottaisi pahaa mieltä, sillä kortilla narsistinen pelaa ja hallitsee lapsiaan. Hän käyttää hyväkseen lapsen rakkautta ja solidaarisuutta vanhempaa kohtaan. Kun elämä on normalisoitunut, narsistinen on elämäsi ulkopuolella. Ja saatat jopa pystyä keskustelemaan hänen kanssaan, ja tuntea siinä että tilanne on sama kuin juttelisit jonkin vieraan henkilön kanssa bussipysäkillä niitä näitä.