syömishäirön parissa

kuun.valoa2 kirjoitti:

haluisin auttaa syömishäiriöön sairastuneita mutta jos sanoisin jotain nii sitä kritisoitaisi heti mutta silti. tiedän hyvin mitä anorektikot käyvät läpi, koin saman noin 4vuotta sitten. minulle hoettiin aina kun kirjoitin jotain että haen huomiota mutta se ei pitänyt millään tavalla paikkaansa paitsi jos on huomion hakua melkein tappaa itsensä. aloitin syömään ja liikkuman terveellisesti 11-vuotiaana, mutta myöhemmin minua ruvettiin haukkumaan läskiksi ja kaikeksi mahdolliseksi joten päätin laihduttaa ensin ajattelin että ei pari kilo haittaa, talvella 2011 kun aloitin laihduttamaan painoin jo vähäiset 44kiloo. mutta myöhemmin kun omasta mielestäni vain lihosin niin laihduttamisesta tuli vain tapa kesällä 2012 olin laihtunut jo viisi kiloa painoin siis sillon vähän alle 39kiloo jatkoin silti, kukaan ei huomannut mitään ja olin tyytyväinen kun oli saanut pidettyä sen salassa niinkin hyvin. Syksyllä kun koulu alkoi painoin enää 35kiloa jouluun asti pärjäsin hyvin, en kyllä ymmärrä vieläkään miten laihduin niin nopeaa. Mutta tammikuussa 2013 oli terveystarkastus enkä saanut peitettyä painoani 30kiloo 165senttiselle ei käynyt päinsä. Vanhempani ovat edelleen pahoillaan etteivät huomanneet kiireiltään mitään. kesällä jouduin hoitoihin pääsin avohoitoon helmikuussa 2014. pärjäsin jo paremmin ja söin melkein normaalin kokoisia annoksia, kesälomalla (2014) pääsin jopa lähtemään viikon retkelle kavereideni kanssa luottamus alkoi palata. nykyään pärjään erittäin hyvin syön ja liikun terveellisesti painan 48kiloo ja olen 169cm ja nyt joku tulee sanomaan että en kyllä ole normaali painoinen nii no se on kyllä sinänsä totta mutta tässä painossa pärjään enkä pyörtyile kesken päivää. joku voi myös ihmetellä miten sairastuin niin nuorena? mutta niin siinä vain kävi. alimmillaan painoni oli 28kiloo mutta siitä olen onneksi toipunut, olen sitä paitsi hyvin iloinen ettei parantumiseni kestänyt sinänsä hirveän kauvaa. tuhosin elimistöäni pahasti ja voi olla etten voi ikinä saada omia lapsia. Toivon että kaikilla joilla on syömishäiriö on myös joku joka huomaa ja tukee sairauden aikana minulla ei ollut ketään auttamassa ja se oli raskasta. jos olet joskus haukkunut jotakuta läskiksi niin mietis oliko se viisasta mitä jos hänki sairastui niin kun minä. toivon että kaikki joilla on syömishäiriö havahtuvat ajoissa minä selvisin mutta sisko puolen joka on puoli vuotta vanhempi kuoli anoreksiaan. Tässä tosiaan oli oma kokemukseni, toivottavasti edes joku jaksoi lukea.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä