Oireyhtymällä yhteys alhaiseen D vitamiinitasoon

Mitään uutta tässä ei ollut, mutta hyvä jos tutkitaan edes.

Prosessoitu suomalainen maito, viljat, sokerit, stressi, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasviöljyt (margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu elimistö aika monella.

Viljojen ja/tai maidon (varmista, että pelkästään maidon laktoosi ei aiheuta sinulle ongelmia) karsiminen ei tietenkään ratkaise kaikkien ihmisten kaikkia mahdollisia terveysongelmia, mutta todella monella erittäin nopea ja yksinkertainen tapa parempaan hyvinvointiin, joka ei maksa mitään. Viljaton ja/tai maidoton ruokavalio tuo suurimmalle osalle sitä kokeilevista hyvin nopeasti positiivisia muutoksia mm. seuraavissa asioissa: ihon kunto paranee, vatsa voi paremmin, flunssat ja allergiat vähenevät ja erilaiset, selittämättömät kivut helpottuvat.

Margariinit ovat varmaan pahin suoliston sairastuttaja. Moni pääsee suolisto-oireista, kun jättää tuon katalyyttisellä vaihtoesteröintimenetelmällä keinotekoisesti kovetetun lamppuöljyn syömättä.

Margariinit lisäävät suolistosyövän ja suolistosairauksien riskiä. Eli ÄLÄ SYÖ margariinia (40 %, 60 % tai 80 % rasvaa + loput vettä) tai kevytlevitettä (rasvaa jokin muu määrä kuin 40 %, 60 % tai 80 % + vettä), eikä muitakaan prosessoituja kasviöljyjä ja -rasvoja. Eli vältä elintarvikkeita, joissa on ainesosina: kovetettu kasvirasva, kovetettu kasviöljy, kasvirasva, kasviöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, rapsiöljy, camelinaöljy, kovetettu rypsiöljy, kovetettu rapsiöljy, maissiöljy, pellavaöljy, kasvisteroliesterit, palmuöljy, palmurasva, kookosrasva sekä rasvahappojen mono- ja diglyseridit (E471, E472c, E476).


Kylmäpuristetut luomu kasviöljyt pullossa ovat sen sijaan terveellisiä.



Syöthän D-vitamiinia?

D-vitamiinin merkitystä suoliston terveydelle puoltaa se, että suolistossa on D-vitamiinireseptoreita. Lisäksi D-vitamiini säätelee suoliston limakalvon läpäisevyyttä ja suoliston inflammaatiota.

Veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l tiedetään riittävän riisitaudin estoon, ei kokonaisterveyden ylläpitoon, joka on 100-150 nmol/l. Tämän tason saavuttamiseen aikuinen tarvitsee D-vitamiinia 50-100µg päivässä.

D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Olemme lähtöisin päiväntasaajalta, jossa tämä on mahdollista läpi vuoden. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla.

Tummaihoiset maahanmuuttajat kärsivät D-vitamiinin puutteesta. Tutkimuksissa heidän D-vitamiinitasonsa on ollut selvästi suomalaisia alhaisempi. Maahanmuuttajien tumma ihonväri ja/tai peittävä vaatetus estää D-vitamiinin muodostumisen suomen kesäauringossa, joten heidän pitäisi syödä kesälläkin D-vitamiinia lisäravinteena riittävästi.

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa.

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on vähintään 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Ravitsemusneuvottelukunnan matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit, monet lääkärit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247