En tiedä kuuluuko viestini tänne.. Toivoisin vain että löytäisin jonkun joka ymmärtää..
Minulla on täydellisen onnellisen elämänavaimet kädessäni; Hyvä koulutus, aviomies, lapsi, omakoti, mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona, nyt kun hän on pieni, ei paljon rahaa mutta riittävästi ruokaan ja ulkomaan matkaankin joskus, mahdollisuus mennä töihin jos haluan. Rakkauttakin perheessämme on, vaikken minä sitä ole oikein osannut viimeaikoina ottaakaan vastaan.
Olen levoton! Kaipaan maailmalle, kaipaan siivilleni, kaipaan itsenäisyyttäni, omaa elämää!
Olen aina ollut tunnollinen, opiskellut, tehnyt työtä, huoltanut perheeni täydellisesti, nyt lähestyn kolmeakymmentä, minulla on kaikkea mistä aina haaveilin, mutta en osaa olla kiitollinen, onnellinen. Mitä minä teen?
Kuinka saan elämäni kasaan? En kaipaa villejä miesseikkailuit, en halua hylätä perhettäni, mutta olen niin levoton ja onneton...
Auttakaa joku minua, mikä minun on?
Minulla on täydellisen onnellisen elämänavaimet kädessäni; Hyvä koulutus, aviomies, lapsi, omakoti, mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona, nyt kun hän on pieni, ei paljon rahaa mutta riittävästi ruokaan ja ulkomaan matkaankin joskus, mahdollisuus mennä töihin jos haluan. Rakkauttakin perheessämme on, vaikken minä sitä ole oikein osannut viimeaikoina ottaakaan vastaan.
Olen levoton! Kaipaan maailmalle, kaipaan siivilleni, kaipaan itsenäisyyttäni, omaa elämää!
Olen aina ollut tunnollinen, opiskellut, tehnyt työtä, huoltanut perheeni täydellisesti, nyt lähestyn kolmeakymmentä, minulla on kaikkea mistä aina haaveilin, mutta en osaa olla kiitollinen, onnellinen. Mitä minä teen?
Kuinka saan elämäni kasaan? En kaipaa villejä miesseikkailuit, en halua hylätä perhettäni, mutta olen niin levoton ja onneton...
Auttakaa joku minua, mikä minun on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Osta menolippu paikkaan josta haluat aloittaa uuden elämäsi. Myy omaisuus pois ja aloita tyhjältä pöydältä. Älä jää mihinkään rakentamaan elämää samankaltaiseksi. Jos on pakko lähteä, silloin se pitää tehdä! Ei se miettimällä parane. Eikä Kanarian-matkalla. Matkaile, kierrä ja koe. Elä. Tapaa ihmisiä. Lähde, älä jää.
tyypillinen kolmenkympin riisi naisella - kohta sit erotaan ja lahdetaan "etsimaan itseaan" muun perheen jaadessa nalli kalliolle ihmettelemaan mita tapahtui.
Olet ollut liian sinisilmainen ja uuttera, nyt sitten alkaisi elama kiinnostaa oikeasti kun seikkailut ja raikulielama ei silloin kiinnostaneet. vaikka et myonan etta se jai kokematta, niin se kuitenkin jai, ja vaikak ei kiinnostaisikaan nyt, silti epailys elaa.
Selvita itsellesi mita haluat elamaltasi, sitten mietit miten sen saat ja puhut puolisosi kanssa asiasta.
Kilmenkympin kriisiähän tämä varmaan on, ja paljon noin niinkuin mainitsit...
Kamalaa myöntää. Tietäisipä nyt vain mikä on se oikea vaihtoehto. Mieheni ei ymmärrä minua, hänelle on kovin vaikea asiasta puhua. Olen opiskeluaikoina ollut afrikassa, se kiehtoisi taas, mutta en voi hyljätä perhettäni, joten jotain muuta vaihtoehtoa pitäisi hakea. Lisäksi olen tosi yksin, mieheni elää työlleen ja harrastuksilleen, perheeni on kaukana ja ystävilläni kova uraputki. No kai se elämä kuljettaa...
Kun luin tekstiäsi, tuntui, kuin lukisin omia ajatuksiani... Olo on kamala! Pieni vauva, ihana mies, asiat hyvin! Silti jotain puuttuu... Mutta mitä??? En mäkään haluais perhettäni hylätä, enkä tehdä mitään typerää! Mutta inhottavinta asiassa on, etten uskalla kertoa olostani miehelleni! Pelkään loukkaavani sitä...
Oon niin levoton, mutta kuitenkin väsynyt, etten välitä edes mieheni, enkä muidenkaan läheisyydestä... Ja sehän aiheuttaa ihmetystä ja riitaa...
Miten siis selvitä tästä...?
seuraavassa elämässä synnytte vaikka afganistaniin.
täällä kun on liian helppoa ja energiaa jää yli.
...sun paranis VIUVIU pitää mielipitees ominas, jos et tiedä, mistä puhut ja kenelle...
Ei pahalla, mutta sun kommenttis ei meidän oloo paranna...
näistä porukoista antanee ajattelun aihetta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005807133
hei
kun luin tekstisi minulle tuli ensimmäisenä mieleen 30 kriisi. se kuuluu siis sinun kehitys vaiheeseen. itselläni oli vastaavanlainen 30 ja se onneks meni ohitse.kirjoita päiväkirjaa, keskustele ystävien ja miehesi kanssa, ota lomaa välillä lapsesta ja hoida itseesi ja keskity itseesi.aloita joku uusi harrastus jos mahdollista. paras uutinen on kuitenkin että se menee ohitse, mutta raskastahan se on kun koko ajan ajatukset jyllää...oikein hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.t.nainen32
Hei Mami!
Lohduttavaa huomata että joku muukin painii samojen ongelmien kanssa...
Jos keksit jonkun ulospääsy olen enemmän kun kiinnostunut kuulemaan siitä.
Meidän perheessä tilanne alkaa olla jo aika tulehtunut, sillä olen tosi ahdistunut tähän kriisiini tai mitä tämä sitten onkin.
En voi puhua miehelleni ja ystävänikin elävät aika eri vaiheessa joten jos mahdollista vaihtaisin kanssasi mielelläni ajatuksia kanssasi.
Niinpä, muille jotka ajattelevat että ompa kiittämättömiä naisia, niin totean vaan että voisimpa olla edes hiukan jakaa tätä kiittämättömyyttä!
Luotetaan elämänvirtaan kai se kuljettaa jos ei pysähdy ihan kokonaan...
tereve taas
kyllähän se käy jos haluat tukea. ilmoita sähköposti osoitteesi jotenkin niin voidaan laittaa suoraan postia. ystäviä ei koskaan ole liikaa.tai voidaan kommunikoida tätä kautta.tämä taipaapi olla vain aika julkista...mukavaa sunnuntaita.
t.nainen 32