"Joulu on vuoden stressaavin aika. Vaikka yrittää miten vähällä hössötyksellä päästä, niin ei siitä pääse. Kaupat ovat niin täynnä ihmisiä, ettei sekaan mahdu. Työkaverit huokailevat, ihmiset juoksevat ja kiillottavat paikkoja, joista ei koko vuotena ole välitetty. Lahjoja ostetaan – usein sellaisia, joita kukaan ei oikeasti halua.
Tuskin kukaan muistaa, miksi joulua vietetään. Vai muistaako muka? Oliko se Jeesuksen syntymä vai mikä?
Olen yrittänyt päästä tästä jouluhysteriasta eroon, mutta se ei ole helppoa. Ystävät ja sukulaiset käyvät päälle. Pitää vain mennä mukaan tähän hulluuteen. Jos yrittää pois oravanpyörästä, saa ikävän ihmisen leiman.
Voi kun joskus saisin olla Lapin korvessa ihan yksin, ilman puhelinta, televisiota tai mitään laitetta. Kuunnella vain tuulta ja suden ulvontaa. Se vasta olisi jotain. Joulu on rasittava, jos sitä ei saa viettää niin kuin itse haluaa. Mutta joulu on aivan ihana, jos sen saa viettää niin kuin haluaa. Kaikki eivät halua kulutusjuhlaa, jotkut haluavat vain hiljentyä. Koko vuoden ainoa ihana hetki olla ja rauhoittua, mutta sukulaiset ja ystävät eivät anna.
Haluaisin kerrankin olla yksin! Ihan omassa rauhassa ilman hössötystä. Omissa maailmoissani. Villasukat jalassa. Enkä keittämässä kahvia kaikille joulutortunnälkäisille sukulaisille.
Syökää ne tortut kotona. Kaikki ihmiset eivät ole yksinäisiä, vaikka viettävät joulua yksin, eikä kaikkien yksin joulua viettävien luokse ole pakko tunkea jouluna. Jos se ei ole kiinnostanut muulloinkaan, älä tule myöskään jouluna, kiitos."
http://www.hs.fi/mielipide/a1450848859008
Oma tilanteeni on sellainen, että muu vuosi kuluu yksinäisyyttä itkien mutta jouluna tahtoisin olla yksin. Sukulaislasten lahjavuorten ympärille rakentuva perhejoulu on suoraan sanottuna kamala... Mutta miksi sille on niin vaikea sanoa ei? Tänäkin jouluna, niin kuin monena aiempana, olen päättänyt että tämä vuosi on viimeinen. Miten pystyisin pysymään päätöksessäni?
Tuskin kukaan muistaa, miksi joulua vietetään. Vai muistaako muka? Oliko se Jeesuksen syntymä vai mikä?
Olen yrittänyt päästä tästä jouluhysteriasta eroon, mutta se ei ole helppoa. Ystävät ja sukulaiset käyvät päälle. Pitää vain mennä mukaan tähän hulluuteen. Jos yrittää pois oravanpyörästä, saa ikävän ihmisen leiman.
Voi kun joskus saisin olla Lapin korvessa ihan yksin, ilman puhelinta, televisiota tai mitään laitetta. Kuunnella vain tuulta ja suden ulvontaa. Se vasta olisi jotain. Joulu on rasittava, jos sitä ei saa viettää niin kuin itse haluaa. Mutta joulu on aivan ihana, jos sen saa viettää niin kuin haluaa. Kaikki eivät halua kulutusjuhlaa, jotkut haluavat vain hiljentyä. Koko vuoden ainoa ihana hetki olla ja rauhoittua, mutta sukulaiset ja ystävät eivät anna.
Haluaisin kerrankin olla yksin! Ihan omassa rauhassa ilman hössötystä. Omissa maailmoissani. Villasukat jalassa. Enkä keittämässä kahvia kaikille joulutortunnälkäisille sukulaisille.
Syökää ne tortut kotona. Kaikki ihmiset eivät ole yksinäisiä, vaikka viettävät joulua yksin, eikä kaikkien yksin joulua viettävien luokse ole pakko tunkea jouluna. Jos se ei ole kiinnostanut muulloinkaan, älä tule myöskään jouluna, kiitos."
http://www.hs.fi/mielipide/a1450848859008
Oma tilanteeni on sellainen, että muu vuosi kuluu yksinäisyyttä itkien mutta jouluna tahtoisin olla yksin. Sukulaislasten lahjavuorten ympärille rakentuva perhejoulu on suoraan sanottuna kamala... Mutta miksi sille on niin vaikea sanoa ei? Tänäkin jouluna, niin kuin monena aiempana, olen päättänyt että tämä vuosi on viimeinen. Miten pystyisin pysymään päätöksessäni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paras joulu mitä koskaan. En siivonnut yhtään. Vein kynttilän eilen läheseni haudalle jo aamupäivänä. Ei ollut ruuhkaa.
Otin pakasteesta kahdeksi päiväksi pakkauksen hernekeittoa kun kukaan ei ollut määräämässä että pitää syyä kinkkua.
Soitin äkeäksi tuntemalleni enolle. Piruako tänne rimputtelet kun justaan olin päässyt päivänokosten alkuun, se töräytti.
Lupasin sille kesällä Paraisten reissun ja Murphys Iris Stouttii neljä 0.5l pulloa.
Ok. Saat turpaas jos jälleen petät lupauksesi, vanha konna, se toivotti hyvää joulunjatkoa.
Eipä ole ollut stressiä. Ostin jo ennen ruuhkia ihan tavallista: kahvia, suklaalevyjä, villasukkia (joita olen kuukausien aikana kutonut, lukemista) ja sitten aatonaattona ja aattona noita lahjoja kasiin tapamaan minulle tutuiksi tulleita ihmisiä. Rupattelua ja ajatusten vaihtoa parisen kymmentä tai puolituntia paikassaan. Eilen oli joulusauna taloyhtiössä ja minäkin sain päättää aikataulun, miten saunotaan. Lounaaksi söin riisipuuroa rusinasopan kanssa kevyesti, jotta jään tilaa jouluaterialle ystäväpariskunnan luona, jonne ehdin kello viideksi. Seurueeseen liittyi vielä yksi yhteinen ystävämme.
En alkanut erikoisesti jouluksi siivoamaan ja ei oltu tässäkään ystäväperheessä erikoisemmin siivottu. Ei ollut kuusta, vain muutama kynttilä tuomassa tunnelmaa.
Siinä sitä sitten syötiin, luettiin Sanaa, laulettiin muutama joululaulu, rukoiltiin ja rupateltiin. Jopa oikaistiin selkää ja taisi siinä yski unetkin ottaa. Aika kului niin, että yöllä kahden jälkeen lähdin toisen vieraan kanssa kotimatkalle poiketen hautausmaalla kynttilämerta ihastelemassa. Emme nähneet kuin kaksi naista (molemmille tuttuja) ja vaihdoimme muutaman sanan.
Kotona ei vielä uni tullut silmään ja kuuntelin vielä Leo Mellerin Patmos-radiota. Aamulla nukuin pitkään, mutta ehdin vielä seurakunnan tilaisuuteen.
Äsken tuossa soitteli nainen, jonka luona olen muutaman jouluaaton viettänyt. Hänellä oli tänä jouluna erilainen ohjelma ja lapset järjestivät joulunvieton maalle.
On siis oltu porukassa, mutta hyvin leppoisissa merkeissä. Ei ole tarvinnut kokea ahdistusta ja stressiä.