Päätin nyt kirjottaa ja kertoo näistä mun fiiliksistä ekaa kertaa jonnekkin..
Eli siis oon 20-vuotias aika hektistä elämää viettävä tyttö. Käyn parhaillaan töissä ja opiskelen samalla pääsykokeisiin et pääsisin keväällä kouluun.
Tässä viime kesästä lähtien oon tuntenu ajoittain (lähes päivittäin) sellasta ahdistusta ja kauheeta huolta jostain. En tiedä yhtään mikä vetää aina yhtäkkiä mun mielialan kauheen alas, hengitys tuntuu ''salpautuvan'' ja rinnassa tuntuu raskaalta ja sydän hakkaa, vatsa menee sekaisin.. Tuntuu vähän siltä kun ois tiedossa joku stressaava juttu, tällanen fiilis oli aina koulussa tyyliin ennen esitelmää tai koetta. Mutta siis en vaan tiedä yhtään miks mun mielen valtaa joku selittämätön huoli ja ahdistus.
Oon myös aina vähän jännittäny uusia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita, ja nyttemmin oon enemmän alkanu ahistella miten kaikki sukulaisvierailut menee ja millasen kuvan harrastuskaverit saa musta jos nähdään vapaa-ajalla yms. En siis edes pelkää sosiaalisia tilanteita, jännitän vaan viikkoo etukäteen.. Yleensä ajattelen että miks kukaan haluais nähdä mua vapaaehtoisesti ja entä jos mokaan, jollonka muutun ihan kylmäks ihmiseks ja en järjestä sitten tällasia tapaamisia. :D
Oisin varmaan jo käyny juttelee tästä jollekkin, ellen ois siis aina muulloin (näitten ahdistusten ulkopuolella) maailman ilosin ihminen. Siis tunnen muulloin itseni tosi onnelliseks ja olevani tosi tyytyväinen mun elämääni, paitsi sillon kun taas yleensä iltasin iskee toi epätoivonen olo. Koska puolet ajasta kuitenki koen olevani ihan tyytyväinen ja tasapainonen ihminen, niin tuntuu tyhmältä jutella tästä sit kuitenkaa kellekkään :D
Haluaisin kuulla teiltä, että miten paljon/usein te tunnette ahdistusta ja huolta ja missä määrin se on ''normaalia''. Uskon siis että tää heittelevä mieliala ei johdu itelläni enää teini-iästä :D Jotenkin minkään avun hakeminen tuntuu tyhmältä kun saan kuitenki asiat hoidettua ja pääsen elämässäni eteenpäin, mutta noi huolestuneisuuskohtaukset vaan varjostaa mun päiviä. Onko tää ihan vaan mun luonne vai tarviisko tällasta mielialan vaihtelua jaksaa, kuuluuko tää vaan elämään?
Eli siis oon 20-vuotias aika hektistä elämää viettävä tyttö. Käyn parhaillaan töissä ja opiskelen samalla pääsykokeisiin et pääsisin keväällä kouluun.
Tässä viime kesästä lähtien oon tuntenu ajoittain (lähes päivittäin) sellasta ahdistusta ja kauheeta huolta jostain. En tiedä yhtään mikä vetää aina yhtäkkiä mun mielialan kauheen alas, hengitys tuntuu ''salpautuvan'' ja rinnassa tuntuu raskaalta ja sydän hakkaa, vatsa menee sekaisin.. Tuntuu vähän siltä kun ois tiedossa joku stressaava juttu, tällanen fiilis oli aina koulussa tyyliin ennen esitelmää tai koetta. Mutta siis en vaan tiedä yhtään miks mun mielen valtaa joku selittämätön huoli ja ahdistus.
Oon myös aina vähän jännittäny uusia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita, ja nyttemmin oon enemmän alkanu ahistella miten kaikki sukulaisvierailut menee ja millasen kuvan harrastuskaverit saa musta jos nähdään vapaa-ajalla yms. En siis edes pelkää sosiaalisia tilanteita, jännitän vaan viikkoo etukäteen.. Yleensä ajattelen että miks kukaan haluais nähdä mua vapaaehtoisesti ja entä jos mokaan, jollonka muutun ihan kylmäks ihmiseks ja en järjestä sitten tällasia tapaamisia. :D
Oisin varmaan jo käyny juttelee tästä jollekkin, ellen ois siis aina muulloin (näitten ahdistusten ulkopuolella) maailman ilosin ihminen. Siis tunnen muulloin itseni tosi onnelliseks ja olevani tosi tyytyväinen mun elämääni, paitsi sillon kun taas yleensä iltasin iskee toi epätoivonen olo. Koska puolet ajasta kuitenki koen olevani ihan tyytyväinen ja tasapainonen ihminen, niin tuntuu tyhmältä jutella tästä sit kuitenkaa kellekkään :D
Haluaisin kuulla teiltä, että miten paljon/usein te tunnette ahdistusta ja huolta ja missä määrin se on ''normaalia''. Uskon siis että tää heittelevä mieliala ei johdu itelläni enää teini-iästä :D Jotenkin minkään avun hakeminen tuntuu tyhmältä kun saan kuitenki asiat hoidettua ja pääsen elämässäni eteenpäin, mutta noi huolestuneisuuskohtaukset vaan varjostaa mun päiviä. Onko tää ihan vaan mun luonne vai tarviisko tällasta mielialan vaihtelua jaksaa, kuuluuko tää vaan elämään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän on normaalia jännittää hieman uusia tilanteita, esim. esiintyminen yleisön edessä, työpaikkahaastattelu, uuden työn aloittaminen, ym. mutta kuvaamasi usein toistuva etukäteen jännittäminen ja ajoittainen ahdistus ei ole tarpeellista. Ei ihmisen pidä jäädä sinnittelemään ja odottelemaan, että liian kauan apuun hakeutumista. Kannattaa mennä juttelemaan jonkun kanssa. Noin voimakkaina oireesi eivät kuulu elämään vaan rassaavat sitä turhan paljon.
Normaalia ahdistusta, johtuen Yhteiskunnan , kanssaeläjien tilasta.
Pms on mahdollista myös. Itselläni diaknosoitiin lähes 2 vuotta sitten, samat oireet.