Itsetuhoisuus tuntuu olevan alkoholisteilla kuten minulla kohtalaisen yleistä..Minun tapani toimia psyykkeen ja alkoholismin hoidossa tuntuu olevan todella typerä. Aloitan hoitoja ja lääkityksiä, mutta jätän kaiken kesken.
Lääkäreille kaunistelen psyykkeeni ongelmia. AA-palavereissa en oikein uskalla puhua niistä asioista mitkä sisintäni todella raastavat. Koen että kukaan ei halua/voi auttaa minua. Mutta ehkä onkin niin, etten itse halua itseäni autettavan.
Lääkäreille kaunistelen psyykkeeni ongelmia. AA-palavereissa en oikein uskalla puhua niistä asioista mitkä sisintäni todella raastavat. Koen että kukaan ei halua/voi auttaa minua. Mutta ehkä onkin niin, etten itse halua itseäni autettavan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tsemppiä, ja suunta kohti elämää! Itsellä oli kanssa itsetuhoista juomista, ja ajatuksia kaiken lopettamisesta. Kesti aa:ssakin kauan, että hyväksyin elämän sellaisena kuin se on, ja itseni myös. Alkkikselle on tosiaan ominaista itsetuhoisuus ja hällä väliä-asenne. Vaan selvitä voi, tiedän sen nyt. Elämä on kerran elettävä lahja, elä se päivä kerrallaan ja koeta nauttia pienistäkin jutuista. Ja: puhu rohkeasti aa:ssa näistä jutuista, se auttaa! :)
AA-ryhmissä taas mukana. luojan kiitos että ymmärrystä vielä löytyi mennä takaisin eikä luovuttaa koko elämäänsä viinalle. Menetin loistavan työtilaisuuden. Mutta kai kaikki selkäsaunat ovat tarpeeseen.
Ottaa vaan pattiin rajusti kun kolmen päivän aikana palavereissa ihmiset ovat sanoneet taas kerran: kyllä se siitä. Kun ei itse meinaa jaksaa uskoa.
Oliko se niin että alle 10% holisteista raitistuu? Eli hyvältä näyttää.. Kävin tänään mielenterveystoimistossa hakemassa apua pääni heittoihin,ohjasivat terveyskeskukseen hakemaan lääkärin lähetettä. No terveyskeskuslääkäri kysyi myös alkoholin käytöstä. Kerroin rehellisesti. Sanoi että meillä on sääntö että täällä ei alkoholiongelmaisia auteta. Mene a-klinikalle. Eli päivä meni hukkaan. olen aa-palavereissa kuullut että a-klinikalla juopoista tehdään pilleristejä.
Mutta mistä vitusta saan apua vainoharhaisuuteeni, syvään masennukseen (en tee päivisin enää mitään, ehkä jaksan syödä vähän jotain) paniikkihäiriöihin ja tunne-elämän sekavuuteen?
Alkoholismia yritän hoitaa aa-kerhossa. Mutta yhteiskunta ei ilmeisesti tarjo minunlaiselleni hylkiölle terapia-apua, kun olen sortunut viinaan?
Terveyskeskuksesta jäi niin hirveä kuva, ja sen lääkärin suhtautumisesta, että toivon hartaasti etten enää koskaan joudu sinne yhteiskunnan verorahoja kuluttamaan. Olen tosin minäkin työelämässä ollut, mutta kai tällaisen nuoren miehen pitäisi vain pitää kaikki sisällään. Selkärankaa SAATANA!!
vaikea saada, kieltämättä. Yhteiskunta suhtautuu varsin kylmästi alkoholi-ongelmaiseen. Töykeä ja muu asiaton käytös on minullekkin tuttua.
Olen 40 vuotias ja käyttänyt rajummin alkoholia vajaan 20 vuotta. Alkoholi oli tuona aikana lääke erilaisiin työni paineisiin ja yms. murheisiin. Äkkiä opittu tapa. Alussa psyyke kesti hyvin. Myöhemmin tuli kuvaan em. ahdistus ja masennus kuviot. Ne tulee jossain vaiheessa ja omalla kohdallani ne on pahempia kuin fyysiset murheet. Niistä seuraa unettomuutta jne., jonka jälkeen taas olo huononee entisestään... alkoholi lääkkeeksi. Näin käynyt monesti. Pitkällä kaavalla olo vain pahenee entisetään ja asiat menee tosi pahasti rempalleen...
Kunnon apua olen saanut A-klinikan terapiasta ja heidän lääkäreiltä. He ovat kyllä aika kuormitettuja. Pilleristejä ei kestään tehdä pakolla. Niihin toki voi jäädä koukkuun. Oma tilaa pitää osata valvoa. Alkuvaiheessa, niinkuin sulla näyttää olevan, on kaikkia murheita yhtäaikaa päällä ja silloin ainakin kohdallani ainut tapa siitä oli selvitä-> käyttää lääkkeitä unettomuuteen ja ahdistukseen. Pikku hiljaa olo parani ja siitä toipuu. Voimia vaatii.
Jos rahasta ei ole kiinni, niin hyvä apu on myös oma lääkäri yksityisellä. Hän on auttanut minua loogisella tavalla käsitellä ongelmiani ja löytää niihin ratkaisut.
Terveyskeskuksesta ei saa apua, sen olen kokenut. Eikä kertomasi perusteella mielenterveyststosta !! Surkeaa. Jälkimmäisen pitäisi auttaa !
Loppukommenttisi on kuitenkin hyvä: Selkärankaa SAATANA! Hae kuitenkin em. paikoista apua, jotka suosittelin.
Eikö sinulla ole ketään läheistä jolle voisit purkaa tuntojasi.monta kertaa jos olis joku ystävä kuuntelemassa,niin yhdessä vois löytyä joku apu.sinä et ilmeisesti ole työssä,et se edes jotenkin katkaisisi juomista.Tietysti voisit yrittää kirjoitella vaikkapa tänne palstalle,jos se edes yhtään auttaisi,ettet olisi aivan yksin.Kunpa pystyisin auttamaan. terv surullinen
käymään a-klinikalla tai soita,varmaan antavat sulle ajan ja pääset ammattilaisen kanssa keskustelemaan.tuskin a-klinikkan ja mtt:n keskusteluhetket paljon toisistaan eroaa.
pääasia, että saat apua,aa:n olet jo löytänytkin.
mulla on mielessä kirkkaana ohje:asiat ei ole koskaan niin huonosti ettei niitä viinalla sais vielä huonommaksi.
tsempataan selvänä.
No, kyllähän se wituttaa, kun joutuu työpaikalta pois managereitten töppäilyn takia. Käytin aluksi masennuslääkkeitä 3 kuukautta, mutta ei ne auttanu. Sen sijaan wanhana ex-teekkarina otin käyttöön keppanan, ja sehän tepsi!
Itse kävin hierojalla relaksoitumassa. Pahaksi onneksi jo ensimmäisestä kosketuksesta reikäni relaksoitui ihan täysin ja halot suihkuivat hieromon lattialle . Jäi Happy Endit saamatta, eivätkö lihaksenikaan rentoutuneet :(