"ensin possun kanssa leikittiin, sitten isä tappoi sen
Ennen possun loppu oli joulun alku. Kinkku kasvatettiin kotona ja lapset olivat mukana sian teurastuksessa. Nyt lapset eivät näe sian elämää eivätkä sen kuolemaa."
Toppahaalariset pikkulapset katsovat, kun sikaa teurastetaan kodin pihamaalla. Se on julkaistu Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla vuonna 1987. Otsikossa lukee: Possun loppu on joulun alku.
Kirjoituksessa kerrotaan, että 1980-luvulla vielä monissa maalaistaloissa kasvatettiin oma joulupossu. Usein sen lopettaminen kuitenkin tapahtui teurastamossa eikä kotipihalla kuten ennen. Possun kuolema oli jo silloin siirretty pois lasten silmistä.
2000-luvun joulukinkut kasvatetaan isoissa tuotantolaitoksissa. Possun kuoleman lisäksi myös sen elämä on siirretty pois lasten silmistä. Millaisia muistoja entisaikojen lapsille on jäänyt joulupossuista ja teurastamisesta?
1930-luvulla syntynyt Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva nainen muistelee joulupossujen teurastuksia mielellään.
”Eihän me oltu vielä koulussakaan, kun päästiin isän kanssa teurastukseen mukaan. Pidettiin sorkasta kiinni.”
Lapsille riitti siinä puuhaa. Siasta valutettiin veri, jota piti vispata koko ajan hierimellä, ettei se mene klimpiksi. Sian karvojen kalttaamiseen tarvittiin paljon kuumaa vettä, jota kannettiin. Kalttaaminen tapahtui niin, että pellavasäkki laitettiin sian päälle, kaadettiin kuumaa vettä ja sitten karvat kaavittiin pois.
Sen jälkeen syötiin hyvin.
”Sinä päivänä, kun elukka teurastettiin tehtiin tappaiskeittoa. Sai syödä niin paljon lihaa kun halusi.”
Eikö teurastaminen pelottanut?
”Ei, me olimme tottuneet siihen. Meitä oli paljon lapsia. Ihan kivaahan siellä oli.”
Huusiko sika? Vanha rouva välttelee katsetta.
”Kyllä täytyy myöntää, että yhden kerran se karjasi, ei siinä auta mikään.”
-
70-luvulla syntynyt pikkukaupungin tyttö asui lapsena puoli vuotta maalla. Pitkin kesää 15-vuotiaat pojat kertoivat hänelle, miten possua pitää hoitaa: tökätään etusormi keskelle sen otsaa ja pyöritellään sormea siinä.
”Kerran kysyin miksi. Isot pojat sanoivat, että kun se ammutaan syksyllä, se on tottunut siihen, eikä juokse karkuun.”
Ei joulupossun elämä ja kuolema pihapiirissä kuitenkaan ole kokonaan siirtynyt historiaan. Päin vastoin se on palaamassa muotiin. Nyt löytyy taas ihmisiä, jotka haluavat vaalia perinteistä, omavaraista elämäntapaa. Opetellaan kehräämään itse lankoja, tekemään päreitä ja pettuleipää – ja otetaan oma sika joulukinkkua varten.
-
Nyt puhutaan kotisian kasvatuksesta. Se on eettisempää kuin lihan kasvatus tuotantolaitoksissa. Netissä vaihdetaan kokemuksia teurastuksesta ja lihan paloittelusta.
-
Varmaan tarinaa riittää näistä paljon, ihan tähän päivää asti.
Jatkakaamme joulun viettoa ihan rahallisilla mielin.
Joulukirkossa käyty varhain aamulla. Joulun sanoman kuulijoita oli kirkko täynnänsä. Kuunneltiin hartaana joulun sanomaa. Keskityttiin siihen.
Liturgiahan nyt samaa vuodesta toiseen, mutta aina se vain ihmisiä kiehtoo kuulla.
Ajatellen, jos jokutaho kieltäsi joulunvieton. Lähinnä kommunistihallinossa ollut tätäkin. Muttei kuitenkaan saanut ihmisten kannatusta. Jossain kommunistit vielä sörkkivät, Ay liikeissä, ja joissain muuallakin, pienesti.
Toivottavasti ei kirkossa ?. Vasemmistolaisuus halusi kieltää mm kirkon ja sotaväen. Ainut uskonto olisi ollut "Stalin".
Sepä siitä.
Hyvää Joulupäivän jatkoa.
Ja sitten syömään.
"tulisi joulu, että saisi yölläkin syödä". Sekin toteutui meillä monellakin.
Ennen possun loppu oli joulun alku. Kinkku kasvatettiin kotona ja lapset olivat mukana sian teurastuksessa. Nyt lapset eivät näe sian elämää eivätkä sen kuolemaa."
Toppahaalariset pikkulapset katsovat, kun sikaa teurastetaan kodin pihamaalla. Se on julkaistu Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla vuonna 1987. Otsikossa lukee: Possun loppu on joulun alku.
Kirjoituksessa kerrotaan, että 1980-luvulla vielä monissa maalaistaloissa kasvatettiin oma joulupossu. Usein sen lopettaminen kuitenkin tapahtui teurastamossa eikä kotipihalla kuten ennen. Possun kuolema oli jo silloin siirretty pois lasten silmistä.
2000-luvun joulukinkut kasvatetaan isoissa tuotantolaitoksissa. Possun kuoleman lisäksi myös sen elämä on siirretty pois lasten silmistä. Millaisia muistoja entisaikojen lapsille on jäänyt joulupossuista ja teurastamisesta?
1930-luvulla syntynyt Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva nainen muistelee joulupossujen teurastuksia mielellään.
”Eihän me oltu vielä koulussakaan, kun päästiin isän kanssa teurastukseen mukaan. Pidettiin sorkasta kiinni.”
Lapsille riitti siinä puuhaa. Siasta valutettiin veri, jota piti vispata koko ajan hierimellä, ettei se mene klimpiksi. Sian karvojen kalttaamiseen tarvittiin paljon kuumaa vettä, jota kannettiin. Kalttaaminen tapahtui niin, että pellavasäkki laitettiin sian päälle, kaadettiin kuumaa vettä ja sitten karvat kaavittiin pois.
Sen jälkeen syötiin hyvin.
”Sinä päivänä, kun elukka teurastettiin tehtiin tappaiskeittoa. Sai syödä niin paljon lihaa kun halusi.”
Eikö teurastaminen pelottanut?
”Ei, me olimme tottuneet siihen. Meitä oli paljon lapsia. Ihan kivaahan siellä oli.”
Huusiko sika? Vanha rouva välttelee katsetta.
”Kyllä täytyy myöntää, että yhden kerran se karjasi, ei siinä auta mikään.”
-
70-luvulla syntynyt pikkukaupungin tyttö asui lapsena puoli vuotta maalla. Pitkin kesää 15-vuotiaat pojat kertoivat hänelle, miten possua pitää hoitaa: tökätään etusormi keskelle sen otsaa ja pyöritellään sormea siinä.
”Kerran kysyin miksi. Isot pojat sanoivat, että kun se ammutaan syksyllä, se on tottunut siihen, eikä juokse karkuun.”
Ei joulupossun elämä ja kuolema pihapiirissä kuitenkaan ole kokonaan siirtynyt historiaan. Päin vastoin se on palaamassa muotiin. Nyt löytyy taas ihmisiä, jotka haluavat vaalia perinteistä, omavaraista elämäntapaa. Opetellaan kehräämään itse lankoja, tekemään päreitä ja pettuleipää – ja otetaan oma sika joulukinkkua varten.
-
Nyt puhutaan kotisian kasvatuksesta. Se on eettisempää kuin lihan kasvatus tuotantolaitoksissa. Netissä vaihdetaan kokemuksia teurastuksesta ja lihan paloittelusta.
-
Varmaan tarinaa riittää näistä paljon, ihan tähän päivää asti.
Jatkakaamme joulun viettoa ihan rahallisilla mielin.
Joulukirkossa käyty varhain aamulla. Joulun sanoman kuulijoita oli kirkko täynnänsä. Kuunneltiin hartaana joulun sanomaa. Keskityttiin siihen.
Liturgiahan nyt samaa vuodesta toiseen, mutta aina se vain ihmisiä kiehtoo kuulla.
Ajatellen, jos jokutaho kieltäsi joulunvieton. Lähinnä kommunistihallinossa ollut tätäkin. Muttei kuitenkaan saanut ihmisten kannatusta. Jossain kommunistit vielä sörkkivät, Ay liikeissä, ja joissain muuallakin, pienesti.
Toivottavasti ei kirkossa ?. Vasemmistolaisuus halusi kieltää mm kirkon ja sotaväen. Ainut uskonto olisi ollut "Stalin".
Sepä siitä.
Hyvää Joulupäivän jatkoa.
Ja sitten syömään.
"tulisi joulu, että saisi yölläkin syödä". Sekin toteutui meillä monellakin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kiinnostavia joulutarinoita, mutta kiinnostavampaa olisi nähdä majurin mitali, YK-raportti ja EU:n vastaus.
Varmaankin tarkoitat sotilasaniomitalia?.Tuossa kuvassa on -pieni ja -tunnus.Molemmat kuuluu sotiasansiomitaliin.YK raportti oli jo.Muista en tiedä.Kapikin voisi sinua onnetonta valistaa,muttei ylpeytensä anna sitä tehdä,hänkin tasollasi ollut vastauksissa.Kapin aikaan ei ollut vielä sotilasansiomitaleita.Jos muistan oikein tuli 80-luvulla.Ja siihen liittyvä tunnus näkyi olevan 1995 jälkeen jaossa(googlettamalla löytyi).Kapi ei tuntenut näitä esiupseerin kauluslaattojakaan,mitenpä sitten asiantuntijanakaan,toisaalta.
yritä itsekkin ottaa selvää noista ja muistakin,ei hiiri juokse nukkuvan kissan suuhun.
Mitalia ei näy ja raporttiakaan ei ole tullut.
Mutta pankkoelätti sinun han piti olla Guatemalassa joulun. Lämpimässä.
pankkoelätti kapin aloittama,sinun ja pystyn jatkama
Petsamo muuntui "petsamoksi" ja taitaa Guatemalakin vain olla Sastamala.
"taitaa Guatemalakin vain olla Sastamala" Olisko sieltä kotosin. Olisko entinen nimi Vammala muistuttanut liikaa hänestä ja muutti nimensä Sastamalaksi.
Kasvatettiin joulusikoja takavuosikymmeninä kaupungeissakin Helsinki mukaan luettuna. Ei nyt ehkä ihan keskustan kerrostaloissa, mutta viimeistään jo Oulunkylässä ja Pasilassa.
Stalin oli kyllä kieltämässä kirkon ja sotaväenkin, mutta tuli jälkimmäisen lakkautuksen osalta järkiinsä talven 1939-1940 jälkeen. Sen verran neuvostokansa sai kärsiä fasistisen Suomen röyhkeästä hyökkäysyrityksestä, että sillä oli Stalinin mielestä ainakin puolustusvoimat oltava.
Siat käyskenteli aituuksesaan, johon paappa laittoin monttuun vettä.
Siellä ne oli kuin mitkäkin rumilukset, yltäpäätä likaisia. Ja oli lystiä heillä.
Lampaita oli vapaana pihapiirissä, samoin kanoja, taisipa kilipukkikin olla.
Kilipukki ei vain ollut naisväen mieleen, kun söi kukkien juuria.
Siihen sitten muu karja päälle. Meidän huki oli hakea kananmunat pesistä.
paimenessa..ym..mukavaa.
Teurastukset tekivät paikanpäällä, joku kyläläinen oli siihen perehtynyt.
Ai..ai..niitä lapsuuden muistoja mummolassa.
Näinhän se monessa paikassa maailmalla.
herra majuri en syytä sinua mistään.
Syöttiläsmaakunnan paskanaamat viettävät Uutta Itsenäisyyspäivää, se on Tolliskomaan ja Punaarmeijan, usein myös Puna- Armeijan Voiton ja Kunnianpäivä. Se on myös Tolliskomaan upinta Itsenäisyyshistoriaa, siis mustanpörssin kauppiaita ja viljan piilottajia. Syöttilädpaskiaisia jopa kuoli sankarivainajina kun trokarit ja paskanaamat, siis viljanpiiklottajat ottivat yhten.
Se sopii Syöttiläsmaakunnan tolliskoille, näille mitättömille eläteille, jotka on meidän "punikkien" elätettävä sananmukaisesti kohdusta hautaan..
Tolliskomaan pääkaupungin, siis Seinäjoen valtionavut ovat noin kolmasosan siitä, mitä tämä Tolliskojen surkea keskus saa itse verotuloja. Ja kun katselemme mistä verotulot tulevat. niin on suurin osa on kunnan tai valtion maksamita palkosta tuleva prosentti.
Tolliskomaan kadettikoulu siellä Törnavän Hullujenhuoneella työllistää valtavan määrän Res. majureita, Evp. ylil. ja erilaisia kapteeneita ja muita umpihulluja. Niin ja hauskimmat olivat Helsingin dosentti ja rak. ins. Kyllä Älypeli
Kyllä syöttiläät osaa, uhata tappamisella jne, mutta eivät pysty ikinä elättämään itseään, kyllä se ies on pantu me(ri)dän punikkien niskaan.
No entä tappohukaukset
Miten sellaistet typerykset, kuten nämä Tolliskomaan parhaat voimat voisivat uhata kunnollisia suomalaisia, sellaisia, jotka ovat lähtenet heikoista lähtökohdista ja saavuttaneet jotakin? Muutakin kun Tolliskomaan paskanaamat, Älypeliä pelaamalla?TOLLISKOMAAN KEPULAISWESTA REHELLISTÄ SUOMALAISTA.
HELPOMMIN SAA SIASTA HIEROMALLA POLIISIKOIRAN KUN TOLLISKOMAAN KEPULAISESTA REHELLISTÄ SUOMALAISTA.
ELÄKÖÖN ITSENÄINEN TOLLISKOMAA, ilman punikkiuelättjiä.
Siinähän on suorat sanat vasurilta.
Pitkä loru. Siitä näki, mistä lainaus loppui, kun kirjoitusvirheet ja tökstöks-ulosanti alkoi.
Staliniin mitä tulee, niin muistakaa, että Kekkonenkin sanoi Stalinin olleen suuri Suomen ystävä.
"näki, mistä lainaus loppui, kun kirjoitusvirheet ja tökstöks-ulosanti alkoi".
Ei kai kuitenkaan ole aineellisesti yhtä köyhä kuin henkisesti, kun kehottaa "Jatkakaamme joulun viettoa ihan rahallisilla mielin".
maataloustukiainen koittaa irviä.hävinnee majurille joka sektorilla.
onko maataloustukiainen edes käynyt armeijaa ?
rippikoulu armeija ja akan otto.
"hävinnee majurille joka sektorilla"
Kirjoitustaidossakin?
Mukeja olet tosiaankin ottanut, lopeta ihmeessä, joulunpyhät meni jo. Vai joko sinulla kaatuu uudenvuoden mukit. Tinat silmillä uunnavuonna, niinkö?
Kirjoitustaidossakin?
tökstöks-ulosanti = pankkolanguage
Hohhoooo
Eikö sun pitäisi ensin kysyä: "hra majuri saako puhutella".
Onko sua opetettu näistä missään ?
Sian teurastus oli yksi omavaraistalouden työvaihe. Usein oli myös kesävasikoita jotka syksyisin päätyi pataruokien aineksiksi. Hiehot päätyivät lypsylehmiksi, härkävasikat teuraaksi.
Myös kanat ja lampaat päätyivät ruokapöytiin kunhan olivat aikansa munia ja villaa tuottaneet.
Kaikki ruhon osat käytettiin hyväksi, sianpääsyltty oli suurta herkkua, samoin veriletut.
Eipä nuo sen kummempaa puuhaa olleet kuin muutkaan maatalon puuhat.
Nykyisinkin maaseudun suoramyyntitiloilta saa huippulaadukasta ruokaa, varsinainen teurastus on siirtynyt EU:n myötä tiloilta pois, silti monenmoista herkkua tyhjiöpakkatuina tai pakasteina löytyy. Kannattaa käydä ostoksilla jos liikkuu kehä kolmosen ulkopuolella. Kehän sisäpuoleltahan ei kunnon ruokaa saa kuin sattumalta Hakaniemen hallista.
>>Kehän sisäpuoleltahan ei kunnon ruokaa saa kuin sattumalta Hakaniemen hallista.<<
Kuinka hyvin tätä nykyä? Nimittäin mitä useammin saa, sitä vahvemmin punamultaan uskotaan.
Ruokatarjonta on markettien myötä muuttunut suojakaasuun valmispakatuiksi teollisesti käsitellyiksi lihaklönteiksi tai vakuumissa siivuina myytäviksi kalan kappaleiksi.
Uusavuttomille on tarjolla valmiiksi kypsennettyä einestä, sen kun laitat mikroon ja lämmität.
Palvelutiskit ovat historiaa muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Korkealaatuista raaka-ainetta, lihaa tai kalaa, ei saa pääkaupunkiseudulta todellakaan kuin Hakaniemen kauppahallista, jos aina sieltäkään. Itäkeskuksessa on pari maahanmuuttajien lihakauppaa, mutta niissä valikoima on rajallinen. Kunnon kalaa ei saa kuin itse pyytämällä.
Maaseudulla on enenevässä määrin suoramyyntiä, tuottajat saavat lihasta, makkarasta, leivästä, juustoista jne paremman hinnan kun myyvät suoraan kuluttajille ilman kaupan välikäsiä. Marketeissa maallakin on samaa pakattua bulkkia. Paikallista kalaa (usein muikkua) saa tuoreena jos sattuu oikeana päivänä kauppaan.
Suoramyyntipaikat pitää tietää, kaikki eivät edes ilmoittele netissä. Puskaradio kuitenkin toimii, ja tuotteet löytävät ostajansa.
Suoramyyntihalleille on ilmaantunut uusi vaihtoehto, Reko-ruokapiirit. Ne vaativat jonkin verran enemmän asialle omistautumista ja pitempiä etukäteissuunnitelmia ruoanvalmistukseen, mutta ovat saavuttaneet nopeasti varsinkin naisten suosion:
http://yle.fi/uutiset/reko-ruokapiiri_on_vuoden_lahiruokateko__nyt_jo_27_000_jasenta/7891873
http://www.satafood.net/uploads/reko_infoblad_finska_A4.pdf
"Ruokatarjonta on markettien myötä muuttunut suojakaasuun valmispakatuiksi teollisesti käsitellyiksi lihaklönteiksi tai vakuumissa siivuina myytäviksi kalan kappaleiksi".
Marketeista löytyy edelleen laadukasta lihaa ja kalaa. Tiskillä myyjät ilmoittavat liha- ja kalakuorman saapumispäivät, jos vain ymmärtää kysyä. Ahventa ja kuhaa saa melkein "juuri ongittuna", kun tietää ajankohdan jolloin kannattaa käydä kaupassa. Pitkä asiakkuussuhde edesauttaa tiedon saantia.
"Uusavuttomille on tarjolla valmiiksi kypsennettyä einestä, sen kun laitat mikroon ja lämmität".
Aina ei ehdi tehdä "kunnon ruokaa" ja silloin eines on nopea sekä kätevä vaihtoehto. Eineiden maku on vuosien saatossa vain parantunut, eli asiakkaita on kuunneltu.
"Palvelutiskit ovat historiaa muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta".
Palvelutiskejä on marketeissa ja isommissa ruokakaupoissa. Pienemmissäkin on, pitää vain tietää missä asioi.
"Korkealaatuista raaka-ainetta, lihaa tai kalaa, ei saa pääkaupunkiseudulta todellakaan kuin Hakaniemen kauppahallista, jos aina sieltäkään. Itäkeskuksessa on pari maahanmuuttajien lihakauppaa, mutta niissä valikoima on rajallinen. Kunnon kalaa ei saa kuin itse pyytämällä".
Korkealaatuista lihaa ja kalaa saa pääkaupunkiseudulla aina tarvittaessa, eli marketeista ja isoista ruokakaupoista. Tori on hyvä paikka kalaostoksille. Vielä ei ole vanhaa lihaa tai härskiä kalaa vastaan tullut.
Maaseudullakin ruoka (liha ja kala) ovat tuoreuden ja laadun suhteen olleet ok. Isot kaupat ovat luotettavia ostopaikkoja.