ahdistuspaniikki... pääseekö ikinä eroon?

Mua ahdistaa lähes päivittäin. Välillä ahdistus menee niin voimakkaaksi että sitä voi kutsua paniikkikohtaukseksi. Olo on ihan hirveä, oksettaa, maha menee vedelle, olo on koko ajan sellainen kun pelästyessä. Kroppa menee totaalisesti hälytystilaan.

Mulla on näiden kohtauksien takana yleensä jokin tunne, yleisin on häpeä. Häpeän elämäntilannettani ja sitä etten koskaan ole kuten muut. Olen yrittänyt muttei se onnistu. Olen psyykkeeltäni niin hajalla ettei mistään koskaan tule mitään. Ongelma on se etten kehtaa olla sitä mitä oikeasti olen, vaan yritän väkisin. Sitten kaikki kusee ja olen epäonnistunut. Mulla on näitä epäonnistumisia niin työ kuin opiskeluelämässä niin paljon että huhhu, hävettäää. Ahdistuspaniikki kohtauksen saan joko siitä että alan itse kelaamaan elämääni taaksepäin tai siitä että joku kommentoi mun epäonnistumisia ja sitä että koska sä nyt sit meet ja pysyt siellä työelämässä?, tai miksei sulla ole koskaan mitään suhteita tai koska perustat perheen jne.

Olen tosi väsynyt tähän ahdistukseen. En jaksaisi ehää yhtään. Nämä ahdistuskohtaukset jotka etenevät paniikkiin ja oksenteluun ovat ihan helvetillisiä. Opamoxeja kuluu. Terapiassa käyn. Masennus lääkkeitä syön. Mistään ei kuitenkaan ole ollut mitään apua. Haluaisin oppia elämään siten etten anna häpeän ja muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa, mutta kun ne vaan vaikuttaa ja vielä niin vitun voimakkaasti. Onko kennelläkään tälläistä ahdistuspaniikkihäiriötä? Onko toivoa päästä koskaan eroon?

Mulla on muutamia kaverisuhteita mutta en jaksaisi enää ylläpitää niitä. Yksi ystäväni ymmärtää tilanteeni mutta muut eivät ymmärrä. Heiltä saankin aina välillä näitä kommentteja ja sitten voin todella huonosti. Nyttenkin mulla on ollut pariviikkoa tosi paha olla kun kaverini isä kommentoi mun elämääni joka ei koskaan etene mihinkään. Olen joka päivä vetänyt oparia että pystyn kassassa tämän kommentin jälkeen. Vittu ei jaksa enää...