Ilman tunteita?
Millaista on elää
Kysymyskaikille
35148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
En voi vastata kun en tiedä.
Entä ilman myötätuntoa?
Tähänkään en voi vastata. Tunneskaalani on täysi. Välillä sitä ei halua näyttää tai käyttää, tai muu tunne sivuuttaa sen (myötätunnon), mutta eihän kaikki aina näytä pelkoaan tai rakkauttaankaan mutta ei se tarkoita ettei niitä tunteita omaisi.
Miten tarkoitit? Mietin, kuka juuri nyt kaipaisi myötätuntoani, mutten keksi yhtään. No, lapseni tänään ehkä mutta kasvatuksen vuoksi ensin komento ja vasta sitten myötätunto, tekoitkuun.
Tunteita ja myötätuntoa on, mutta et näytä niitä? Vielä mielenkiintoisempaa.
Miksei olisi? Useimmilla sentään on. Nyt kysyt niin tyhmiä ja tahallasi vääristelet kertomaani, etten taida viitsi vaivautua vastaamaan....
Näytän (tahattomasti) tunteen jonka päällimmäisenä tunnen haluavan ulos. En näytä vihaa rakkautena enkä toisinpäin, sekoittaakseni toista. Mutta joskus viha ylittää myötätunnon jos ihminen aiheuttaa molempia samanaikaisesti esim tekemällä minulle pahaa omaa heikkouttaan. Se on itsesuojelua. Kaikkia ei tarvitse ymmärtää tai hyväksyä vaikka ymmärtäisi. Pahantekijää voi ymmärtää muttei vihasta silloin samanaikaisesti tarvitse itseään syyttää jotta ymmärtäisi ja hylkäisi (oikeutetun) vihan.
Kaipaatko sinä myötätuntoani ja miksi?
En kaipaa. Kysyn vain, koska minua kiinnostaa, miten vähemmän tunteikkaat ihmiset kokee tunteita tai kokevatko he ollenkaan.
Mistä päättelet muiden olevan vähemmän tuntevia? Herkkyys tunteille toki voi vaihdella. Ja kaikilla ei fyysiset tekijät niin vaikuta tunteiden esiinpyrkimiseen esim väsyneenä tai stressin alla. Joillakin tunteet myös mielen lukkojen takana. Harvoja tunteettomia.
Psykoilla.
Jokaisella on tunteita. Toisen on vaikeampi pukea ne sanoiksi.
Voi olla, että kaikilla on jonkinlaisia. Mutta millaista on olla tunteeton ja ilman myötätuntoa?
Sanoppa minkälainen on tunteeton. Minusta pitää tutustua kunnolla ennenkuin pystyy. Tosi vaikea on olla ilman myötätuntoa. Sanoisinko että sanomasi on mahdoton yhtälö
Miten niin vaikea olla ilman myötätuntoa? Tunteeton ei tunne normaaleja tunteita. Myötätunnoton ei tunne myötätuntoa, jos vaikka jollekin käy pahasti.
Kivulla
Kivulla?
Olen yrittänyt sitä ymmärtää, kun olen sellaista katsellut läheltä. Se näyttää siltä, että tuo ihminen on jollain tavalla hukassa ja myös jollain tavalla ymmärtää sen itse, mutta häivyttää sen tietoisuudestaan. Se aiheuttaa erilaisia takertumisia ihmisiin ja asioihin, ja niiden hallintaan pyrkivää toimintaa. Sillä tavalla tällainen ihminen yrittää kontrolloida elämää, josta hän ei saa otetta.
Jos ihmiseltä puuttuu tunteet, niin elämä on varmaankin hänen näkökulmastaan katsottuna kaaottista ja käsittämätöntä. Tunteet eivät ole loogisia. Kuinka sellaisessa maailmassa pystyy elämään, jossa jatkuvasti loukkaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tunteettoman ihmisen toimintaa? Niin, sen pidemmälle en pääse....
Niin. Jos on tunteeton, niin voiko silti välittää ihmisistä?
Mä tunsin paljon erästä kohtaan, mutta usean satuttamisen jälkeen tunteeni hiipui. Eron alussa mulla oli tosi vaikeaa ja hirveä ikävä, mutta eronkin aikana ilmenneistä loukkauksista johtuen pystyin unohtamaan, enkä enää ajatellut häntä. Sitten menee aikaa ja saankin kuulla miten hän on ikävöinyt ja ollut mieli maassa takiani. Tuntui aivan kauheelta tajuta oma tunteettomuus siinä välissä:(
Tunnetko muitakin ihmisiä kohtaan tunteita vai vaan häneen?
Oletko n vai m?
Niin no mitä on tunteettomuus. Jos on vaikka aivan hirveän vihainen toiselle, mutta ei voi/saa sitä näyttää, on vähän pakko kylmettää tunteet. Toisesta se voi näyttää tunteettomalta. Jos itsekin tietää, että vihastus on kohtuutonta, mutta ei kykene sitä sillä hetkellä käsittelemään. Pitäisi saada hakata nyrkkeilysäkkiä tai juosta niin lujaa, että on tajunnan rajamailla, ja sittenkin se raivo nostaa päätään. Se vihastus vain kohdistuu väärään henkilöön eikä itseäkään halua satuttaa. Siinä voi olla vuosien aikana kertynyttä mielipahaa esim. siitä, että on antanut jonkun kohdalla itseä kuin idioottia. Sitten on vaan pakko olla kylmä tai esittää omaa itseä, mikä sekin voi olla sillä hetkellä hukassa. Kun aikuiset ihmiset eivät käyttäydy huonosti toisia kohtaan. Kun ei kehtaa kiukutella ja polkea jalkaa kuin pikkumyy. Kun ei uskalla kiroilla ja huutaa, että häivy nyt elämästäni! On pakko feikata se hetki ja antaa ajan korjata. Se on kuin heräämistä näkemään oma arvonsa ja tajuamista miten on antanut pitää itseään tyhmänä. Joskus tunteet ovat liian vaarallisia näytettäväksi, varsinkin kun edessä seisoo hymyilevä minulle vain h5vää toivova ihminen ketunhäntä kainalossa. Näin sen hännän ja sekös sai minut raivostumaan. On hyvä osata feikata, ettei loukkaa toista. Harmi sinänsä, että toinen voi tuntea liian hyvin ja nähdä tuon feikkauksen. Ja sitten alkaa armoton jankutus, että se oli muuta kuin esitti ja on kai psyko tai mitä tahansa muuta. Eipä kiinnosta. Kunhan kerroin oman tarinani sivuten aihetta.
Normaalit ihmiset näyttävät tunteensa. Eli psykoilla siis on tunteita, mutta he eivät näytä niitä?
Suutun harvoin voimallisesti ja sinä tai kukaan muukaan EI halua nähdä sitä! En tiedä psykoista. He pelailevat pelejänsä kai. Eivät halua näyttää heikkouttaan. Minä uskallan näyttää vihastumisenkin, mutta en halua olla alkukantainen, koska olen kai sivistynyt ihminen. Luulen olevani.
Eli psykot eivät halua näyttää heikkouttaan? Ja heikkous on tunteet?
Mistä minä sen tiedän. Voisi olla niinkin. Eiköhän siinäkin ole yksi juju, että tuntee vihaa, pelkoa, raivoa, syyllisyyttä, häpeää... muttei itse tunnista tunteitaan. Kai nyt jokin voima nostaa ihmisen sängystä aamulla. No masentuneena voi olla vain ikäviä tunteita, kuten epätoivoa ja synkkiä ajatuksia.
Ei tunnista tunteita? Ei siis osaa hallita niitä?
"tunteetonolemassa". Ymmärsinkö oikein, että olisit vihainen jollekin toiselle/toisesta syystä, mutta se purkautui johonkin toiseen? Selitä tilanne sille toiselle. Mulle taisi käydä juuri noin ja nyt tuntuu, että eräs suurinpiirtein vihaa minua enkä siksi pysty enää ottamaan yhteyttä, vaikka hän sitä saattaisi toivoa. Muuten en liity näihin psykojuttuihin tai jankutuksiin, mutta kuulostat eräältä jonka kanssa vastaava tilanne, ilman että koen aiheuttaneeni mitään.
Ehkä hän sitten vihaa sinua. En ole purkanut tunteita ulkopuolisiin.
No loppuko se jankutus vai vieläkö jatketaan aiheesta tunteeton psykopaatti?
1. En jankuta 2. En ole psykopaatti 3. Minulla on liikaa tunteita, enemmän kuin pitäisi. Kysyn vain, koska haluan tietää, millaista on elää ilman tunteita. Itse olen koko elämän elänyt tunteiden vallassa, kiinnostaa ihmisien näkemys, keillä niitä ei ole.
Luuletko sä nyt helvetti soikoon, että ne täällä palstailisi! Eiköhän ne elä reaalimaailmassa omia kuvioitaan. Jankutathan sinä! Etkö itse huomaa? Samaa jankutusta päivästä toiseen. Täysin tunteetonta tuskin löydät. Lobotomoituja voi vielä löytyä muutama elossa. Eikö niillä rikollisillakin jotain tunteita ole. Osa ainakin osaa pelätä virkavaltaa, eli pelko löytyy kaikilta. Kaikki eivät osaa rakastaa, mutta se on toinen juttu. Voisit edes eritellä kysytkö nyt miltä tuntuu elää ilman myönteisiä tunteita. Ja mikä on myönteinen tunne, pelkokin on hyvästä ja häpeä, ne suojelevat ihmistä tekemästä tyhmyyksiä. Vaikutat iditootilta. Ei tarvitse kiittää. Jatka yksinäs.
Kyllä ainakin yksi täältä löytyy.
Luuletko ettei viha ole tunne? Tarvitkohan itse nyt terapiaa.
Ei vaan kiinnostaa, miten se tulee silti psykoilla esille.
Paha mennä sanoo kun vituuttaa kaikenaikaa.
Tunteita ei voi kirjoittaa , ne pitää kosketusten kautta kokea molempien.
Yksinään on vaikeaa kertoa tuntemuksia kirjoittaen...