Miksi keskusteluissa koko ajan piilokettuillaan, eli kansanomaisesti vittuillaan? Mikä ihmeen tapa se on?
Tapasin pitkästä aikaa joulunpyhinä vanhoja tuttuja. Kahvipöytäkeskustelu meni suunnilleen niin, että minä puhelin tavallisia, harmittomia juttuja ja kuulumisia, hauskojakin.. Tuttavani, jonka olin kutsunut kahville pitkästä aikaa, vastasi jokaisessa lauseessa piikittelyin, piilovittuiluin, jne. juttuihini.
No, tylsät juttuni varmaan ansaitsivat ko. vittuilun, mutta lopulta aloin ihmetellä, että mitä ihmettä minä olen kyseiselle tuttavalle tehnyt, koska hänellä oli tarve piikitellä. Tuttavani istui lopulta sohvalla, ja sieltä latasi ilkeilyjä,piikkejä alatyylisesti ("perseet penkissä", jne.) lasteni harrastuksista, jne. Samaisen tuttavan luona illanistujaisia viettäessä "keskustelu" on pelkkää ilkeilyä, sanojen vääntelyä, vittuilua. Testataan, kuka parhaiten piiloitetun ilkeyden tajuaa. No, minä se en ole.
Mielestäni tämmöinen piilovittuilu on tavallista täällä Joensuussa. Olen itse muualta, tosin kotiseudullanikin on samanlaista "keskustelukulttuuria". Olenko siis minulle haitallisen, vääränlaisen tuttavan kanssa tekemisissä - kemiamme eivät kohtaa.
Miksi ihmisillä on tarve kuittailla, kettuilla, ilkeillä puheissaan? Mistä se kumpuaa?
Olen yrittänyt olla välittämättä piilovittuilusta, tiuskivista vastauksista, äksyilyistä, provokatiivisista riidanhaastamisesta (jonka tarkoitus lienee saada minut hermostumaan) jne. mutta nyt en enää jaksa. Tuttavani on kehunut, kuinka hän halutessaan saa "kenet tahansa" itkemään. Tämä ihminen työskentelee kasvatusalalla!
Vie pitkän aikaa, että kutsun tätä ihmistä kylään. Jos koskaan. Kokemukseni mukaan on paljon hauskempaa istua iltaa, kahvitella, tms. aidosti mukavien, sydämellisten, hyväntahtoisten ihmisten seurassa. Tulee hyvälle tuulelle, joka kantaa pitkään. Saa nauraa vapautuneesti iloisille, humoristisille jutuille, jotka eivät sisällä piiloteltua kiukkua, ilkeyttä, vihaa, agressiivisuutta, moitetta, moralistista närkästystä, ärtymystä.
Tapasin pitkästä aikaa joulunpyhinä vanhoja tuttuja. Kahvipöytäkeskustelu meni suunnilleen niin, että minä puhelin tavallisia, harmittomia juttuja ja kuulumisia, hauskojakin.. Tuttavani, jonka olin kutsunut kahville pitkästä aikaa, vastasi jokaisessa lauseessa piikittelyin, piilovittuiluin, jne. juttuihini.
No, tylsät juttuni varmaan ansaitsivat ko. vittuilun, mutta lopulta aloin ihmetellä, että mitä ihmettä minä olen kyseiselle tuttavalle tehnyt, koska hänellä oli tarve piikitellä. Tuttavani istui lopulta sohvalla, ja sieltä latasi ilkeilyjä,piikkejä alatyylisesti ("perseet penkissä", jne.) lasteni harrastuksista, jne. Samaisen tuttavan luona illanistujaisia viettäessä "keskustelu" on pelkkää ilkeilyä, sanojen vääntelyä, vittuilua. Testataan, kuka parhaiten piiloitetun ilkeyden tajuaa. No, minä se en ole.
Mielestäni tämmöinen piilovittuilu on tavallista täällä Joensuussa. Olen itse muualta, tosin kotiseudullanikin on samanlaista "keskustelukulttuuria". Olenko siis minulle haitallisen, vääränlaisen tuttavan kanssa tekemisissä - kemiamme eivät kohtaa.
Miksi ihmisillä on tarve kuittailla, kettuilla, ilkeillä puheissaan? Mistä se kumpuaa?
Olen yrittänyt olla välittämättä piilovittuilusta, tiuskivista vastauksista, äksyilyistä, provokatiivisista riidanhaastamisesta (jonka tarkoitus lienee saada minut hermostumaan) jne. mutta nyt en enää jaksa. Tuttavani on kehunut, kuinka hän halutessaan saa "kenet tahansa" itkemään. Tämä ihminen työskentelee kasvatusalalla!
Vie pitkän aikaa, että kutsun tätä ihmistä kylään. Jos koskaan. Kokemukseni mukaan on paljon hauskempaa istua iltaa, kahvitella, tms. aidosti mukavien, sydämellisten, hyväntahtoisten ihmisten seurassa. Tulee hyvälle tuulelle, joka kantaa pitkään. Saa nauraa vapautuneesti iloisille, humoristisille jutuille, jotka eivät sisällä piiloteltua kiukkua, ilkeyttä, vihaa, agressiivisuutta, moitetta, moralistista närkästystä, ärtymystä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kaverilla on vaikeeta purkaa pahaa oloaan muihin.älä ole missään tekemisissä isellaisen idiootin kanssa.
tyypillinen itä-suomalainen haukkuu muita mutta ei kestä jos häntä haukutaan.huono itsetunto.
Jokainen valitsee omat ystävänsä/tuttunsa.
Eihän ole mikään pakko tuollaisten kanssa kaveerata jos ei seura miellytä!
itä-suomi aika juntti paikka ihmiset kieroja kovia valehtelemaan kateellisia muita nälvimään matkimaan jos sanot asiasta ja olet oikeassa ei kestetä totuutta eikä pystytä myöntämään omia virheitä aina joku tekosyy löytyy.
Sinä se vaikutatkin oikein mukavalta ja tasapainoiselta ihmiseltä :D
itä-suomessa puhutaan seläntakana toisista, en kyllä ymmärrä.pitäis vain jokainen huolen omista asioistaan se olis hyvä.
Kyllä tätä samaa on muuallakin kuin Itä-Suomessa.
Ei taas yleistetä!
kuulin vastuulla, mie oon kova valehtelemaan en usko itsekään enää omiin juttuihin ei haittaa.
Sehän on yleistä jossain määrin tällä seutukunnalla, että käsitys joistain ihmisistä muodostetaan pelkän takanapäin puhumisen voimalla, kiillotetaan omaa "kilpeä".
pitää paikkansa. kateus ym.esim.työelämässä laiskuus, ammattitaidon puute ym.etsitään virheitä toisten töistä ym.pelko omasta työpaikasta,nuollaan pomolle,kun ei pärjätä muuten.vahva ihminen ei puhu seläntakana.eikä mene hameen alle kuten monesti työelämässä ym tehdään.
naaman edessä ollaan kavereita,seläntakana puukotetaan.tyypillistä itä-suomalaista käytöstä.