Enpä niitä sen kummemmin enää odotakaan. Olen ollut aina outo lintu jo lapsuudestani lähtien. Mihin tämä olisi tästä muuttunut? Ei miksikään. Jos ihastun johonkin mukavaan naiseen, on hän jo valmiiksi varattu. Homo jos olisin, niin seuraa riittäisi, koska olen komea. Jo kaksikymmentä vuotta olen ollut ilman varsinaista ihmis-suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa. On tämä outo maa, ei täältä löydä ystävää, elämänkumppanista puhumattakaan. Itsekkäitä ja omahyväisiä ihmisiä kyllä riittää joka paikassa. Turhaa tämänkin kirjoittaminen oli. Aukoa haavoja en tosin viitsi mennä liian pitkälle yksityiskohtiin. Mitä se hyödyttää? Olisihan tämä pitänyt tietää jo lapsena, että olen liian erilainen, liian outo ja tulen jäämään sen vuoksi yksin. Ainoa joka minua todella rakastaa on Jeesus. Ainoastaan hänen vuokseen ylipäätään enää olen tässä, muuten olisin jo tappanut itseni.
Ei täältäkään mitään vastauksia
saa_
8100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tutustuhan erityisherkkien sivuihin, saatat löytää sieltä vastauksia. et ole ainoa.
suurin osa tuntemistani ihmisistä on "selkään puukottajia", hyväksikäyttäjiä, itsensä ylistäjiä tai moraalittomia paskiaisia. Semmosta se on, onneksi löytyi sattumalta maailman ihanin ihminen ja hänen kanssa on hyvä olla. Löytyy se sinullekin, mutta milloin, sitä ei voi tietää.
Kerroit Jeesuksesta! Liikutko uskovaisten parissa?
Sieltä et kumppania löydä, paitsi jos kaltaisesi "erilainen"sattuu osumaan samaan rukouspiiriin.
Kukaan ei ole niin erilaisuutta karttava kuin tosiuskovainen. Puhutaan yhtä ja tehdään toista. Tokihan siellä "kerhoissaan" hyväksyvät kaikki kurjista kurjimmatkin, koska siinä aukeaa heille hyväntekeväisyyden mahdollisuus. Eli muut ovat vain työkaluja ja välineitä jotta he voivat päteä itsensä, kaltaistensa ja Jumalansa silmissä.
Joku pyörii kapakoissa "tarjoutuen" vaikka kakkoseksi. Uskovia haukutaan kieroiksi ja ym. muuksi, mutta kyllä ne uskottomat ja puolisoiden pettäjät kapakoissa liehuvat. Ja ei uskovainen koet onnea maailmanhenkisen kanssa. Omien seurasta kumppanin tulee olla.
Yksineläviä uskovia naissinkkuja on paljon. Älä menetä toivoasi ja sillä hän tulee eteen, jos on tarkoitettu.
Tietenkin jos luonne on oikukas ja on vaikea sen vuoksi on kumppanin vaikea elää rinnalla, niin se on kasvun paikka.
Edesmennyt isäpuoleni oli muusikko, ja hän näki työssään, että kyllä vakka aina kantensa löytää. Kertoi esim. tarinaa kahdesta lievästi kehitysvammaisesta, jotka löysivät toisensa tansseista.
Entäpä, jos katsot vain väärästä paikasta tai vääriä naisia? Ihminen tuppaa seuraamaan tiettyä linjaa ja on siitä huono poikkeamaan. Eli samat virheet tulee toistettua. Ja kun on riittävän vanha, niin parhaat ovat aina varattuja. On vain loogista, että vapaata kumppani on vaikea löytää, kun on ylittänyt avioitumisiän. Ilmeisesti sinulla alkaa olla sen verran ikää, että voisit jo katsoa esim. leskinaisia? Tuskinpa se haittaa, vaikka nainen olisi vähän itseesi vanhempikin.
Itselläni on ollut miestuttavuuksia hyvin eri kokoa ja näköä, kansallisuutta ja rotua. Kun ikää on riittävästi ja on itse eron kautta vapaa, niin kumppanit tuppaavat olemaan varattuja. Eli kakkosnaisen asemassa elän. Joku voi pitää sitä moraalittomana tekona, mutta toisaalta jos mies ei saa kotoa, niin se hakee sitten läheisyyden ja seksin muualta. Tämä on nyt minun paikkani tässä ekosysteemissä.
No en kyllä kenenkään kakkoseksi ja seksiraamiiksi alkaisi. Mies tyydyttää himonsa ja lörpöttelee sivussa paskaa. Vaimo on kotona ja se todellinen ihminen, josta ei halua erota. Kolkkoa on kakkosten elämä. Kakkonen kyllä elää toivossa, että se mies ottaa eron, mutta ei välttämättä ota. Kun kakkonenkin alkaa kyllästyttää, niin vaihtavat toiseen kapakkalintuun.
Sama kohtalo täälläkin kuin sinulla. Keski-ikäinen jo mutta edelleen kaunis. Järjen juoksussakaan ei ole vikaa ja työssä käyn...matkustelen jonkin verran samalla toivoen josko jonkun vihdoin löytäisin , ei ole löytynyt. Olkoon sitten. Jumala tietää paremmin...