Siirtyykö oikeus lakiosaan perillisen eläessä?

"Voi innokasta amatööriä!"

Meitä amatöörejä on sitten kaksin kappalein - sinä ja minä molemmat.

"Aloittaa nyt vielä oma ketju aivan selvässä asiassa!"

Edelleenkään et ole esitettänyt ainoatakaan sopivaa viittausta lakiin, lain esitöihin, oikeuskirjallisuuteen, KKO:n ennakkoratkaisuun tai vakiintuneeseen käytäntöön.

Asia on avoin siihen saakka, kunnes sopiva ja uskottava linkki löytyy. Voisiko joku auttaa asiassa?

Periähän ei voi ellei ole joko testamentin saaja tai perintökaaressa mainittu ensisijainen perijä.
Oikeus lakiosaan siirtyy vain ja ainoastaan siinätapauksessa että ensisaaja luopuu perinnöstä/testamentista.(Pekka puupäälle jätetty testamentilla lakiosuus,pekka luopuu testamentista jolloinka pekan kakara tulee pekan sijaan..lakiosuutta ei tarvitse edes vaatia.)(Pekalle jätetty 1 euro miljoonan perinnöstä,Pekka luopuu perinnöstä/testamentista jolloinka pekan kakara tulee sijaan mutta tälläkertaa pekan kakaran tulee vaatia lakiosuutta,jos ei vaadi niin sitten saa vain sen 1 euron.)

Perintökaari hyvinkin selkeästi määrittelee sen että onko millainen sijaantulo ja missä mittakaavassa lakiosuutta voidaan vaatia.

Tietysti sijaantulo edellyttää myös sitä että ollaan perintökaaren mukaisessa perimysjärjestyksessä perinnönjättäjään.

Jos testamentin saaja luopuu testamenttiin perustuvasta oikeudestaan, eikä testamentin tekijän tahdosta tilanteen varalta ole selvyyttä, testamentin saajien lapsista, jotka ovat myös testamentin tekijöiden perillisiä, tulee testamentista luopujan sijaantulijoita.

Perinnöstä luopuminen puolestaan on eräs tapa siirtää perintö ilman veroseuraamuksia yhden sukupolven yli. Luopujan tilalle voi tulla useita perillisiä. Perinnöstä voi siis luopua lastensa hyväksi.

Testamentista luopuessaan testamentin saajan lapset ovat jutussa sijaantulijoina. Testamentista voi siis luopua lastensa hyväksi. Myös perinnöstä voi luopua lastensa hyväksi.

Et ole osannut perustella, miksi lakiosastaan ei voi luopua lastensa hyväksi.

Perinnöstä luopuminen täytyy tehdä koko perinnöstä,testamentista luopuminen voi olla tehokas vaikka luovuttaisiin osittain testamentista.

"eikä testamentin tekijän tahdosta tilanteen varalta ole selvyyttä," <---- tuolla sananparrella ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kanssa mikäli testamentin saaja luopuu testamentista.

"Et ole osannut perustella, miksi lakiosastaan ei voi luopua lastensa hyväksi."
Mitä ihmettä sä höpäjät?
Onko sulla luetun ymmärtäminen heikkolaatuista vai mistä kenkä puristaa?

pekka_puupää kirjoitti:

Perinnöstä luopuminen täytyy tehdä koko perinnöstä,testamentista luopuminen voi olla tehokas vaikka luovuttaisiin osittain testamentista.

"eikä testamentin tekijän tahdosta tilanteen varalta ole selvyyttä," <---- tuolla sananparrella ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kanssa mikäli testamentin saaja luopuu testamentista.

"Et ole osannut perustella, miksi lakiosastaan ei voi luopua lastensa hyväksi."
Mitä ihmettä sä höpäjät?
Onko sulla luetun ymmärtäminen heikkolaatuista vai mistä kenkä puristaa?

Lue lisää

En ole sinulle kirjoittanut sanaakaan.

PerintöKalleudet kirjoitti:

"Voi innokasta amatööriä!"

Meitä amatöörejä on sitten kaksin kappalein - sinä ja minä molemmat.

"Aloittaa nyt vielä oma ketju aivan selvässä asiassa!"

Edelleenkään et ole esitettänyt ainoatakaan sopivaa viittausta lakiin, lain esitöihin, oikeuskirjallisuuteen, KKO:n ennakkoratkaisuun tai vakiintuneeseen käytäntöön.

Asia on avoin siihen saakka, kunnes sopiva ja uskottava linkki löytyy. Voisiko joku auttaa asiassa?

Lue lisää

Voi typerystä!

Asia on selvä kuin pläkki vähänkin oikeudelliseen ajatteluun kykenevälle. Ei tuollainen asia ole voinut KKO:een ikinä mennä, ei edes käräjäoikeuteen, niin tyhmää juristia kun ei ole, joka moiseen haksahtaisi. Munaisi tuollaisessa itsensä perin pohjin. Samoin itsestään selvyyksiä olisi hölmöä oikeuskirjallisuudessa setviä, kun ei niissä mitään setvittävää ole. Täkäläisille puupäille vain asia on sitä sekavampi, mitä selvempi se on niille, joilla järki pelaa.

Tiedätkö, milloin testamentti saa lainvoiman? Et varmasti, mutta minä kerron: silloin, kun sitä ei enää voi moittia. No, minkä jälkeen ei voi moittia? Silloin, kun joko a) testamentti on annettu tiedoksi testaattorin lähimmille perillisille (siis lähimmille eli A:lle, mutta ei A:n jälkeläisille tai muulle suvulle) eikä moitekannetta ole 6 kk:n kuluessa nostettu, tai jos on nostettu, kun kanteesta on annettu lainvoimainen tuomio; tai
b) testaattorin lähimmät perilliset (A) ovat testamentin hyväksyneet.

Sama pätee lakiosavaatimuksen esittämiseen. Kun 6 kk on kulunut siitä, kun testaattorin lapsi A sai testamentista tiedon, eikä hän ollut lakiosavaatimusta tuossa ajassa ilmoittanut, tai kun A oli ilmoittanut, ettei lakiosavaatimusta esitä, testamentti on tuolta osin lainvoimainen. A tai kukaan muukaan ei voi tuon jälkeen lakiosavaatimusta laillisesti esittää.

Jos oikeus lakiosan vaatimiseen kuuluisi A:n ohella kaikille A:n jälkeläisille, niin se edellyttäisi testamentin tiedoksiantoa 1. kaikille A:n lapsille (a, b, c, d jne.) 2. kaikille A:n lapsenlapsille (aa, ab, ac, ad jne,, ba, bb, bc jne. jne.). Onko hölmömpää kuultu?! Ei tokkiinsa, asia ei mene noin, riittää tiedoksianto A:lle, koska lakiosavaatimus on vain A:lle, ei hänen jälkeläisilleen kuuluva oikeus. (Toki, kuten aiemmin kerroin, jos A on kuollut T:n jälkeen, hänen jälkeläisillään A:n sijaantulijoina on sama oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen kuin A:lla olisi ollut.)

Kun testamentti edellä olevan mukaisesti on lainvoimainen, se on täytäntöönpanokelpoinen. Ei siinä silloin kysellä, olisiko joku A:n jälkeläinen, päin vastoin kuin A itse, halunnut lakiosan testaattorin jälkeen, ei, koska lakiosavaatimus kuului vain A:lle henkilökohtaisesti, ei hänen jälkeläisilleen.

Ja toiselle hölmölle: Testamentin hyväksymisessä tai siinä, ettei vaadi testamentinsaajalta lakiosaa, ei ole kysymys sen paremmin perinnöstä kuin lakiosastakaan luopumisesta. Luopuminen on luopujan tahdonilmaisu (vieläpä kirjallinen, kuten laki vaatii), mutta se, =>ettei esitä vaatimusta<= lakiosan saamisesta, jolloin testamentti määrää sen, kenelle perintö menee, ei ole mikään luopumistahdonilmaisu.

Hölmölän pojille/tytöille on turha oppia kaataa, se valuu kuten vesi hanhen selästä. Se on täälläkin monen monta kertaa nähty, joten olkoon ...

Tarkennus:

nix_nax:
"(Toki, kuten aiemmin kerroin, jos A on kuollut T:n jälkeen, hänen jälkeläisillään A:n sijaantulijoina on sama oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen kuin A:lla olisi ollut.)

Edellä olevassa tapauksessa A:n jälkeläiset eivät ole A:n sijaantulijoiden ominaisuudessa, vaan A:n oikeudenomistajina. Mutta jos A on kuollut ennen T:tä, he ovat sijaantulijoita ja voivat tällöin mm. lakiosavaatimuksen esittää samoin kuin sen olisi voinut esittää A, jos olisi elänyt.

Puupää junnaa samalla raiteella ymmärtämättä asiasta hönkäsen pöläystä. Tuollaisen örmyn kanssa on hedelmätöntä jatkaa, kun tyypiltä tyystin puuttuvat edellytykset ymmärtää edes rautalankaa yksinkertaisesta asiasta.

//Kysymys on kuitenkin siitä, missä lain kohdassa selvitetään, että lakiosavaatimuksen esittäjän tulee olla testaattorin lapsi A, mutta ei lapsenlapsi a, joka on myös rintaperillinen? Missä lain kohdassa määritellään, että a ei voi toimia A:n sijaantulijana asiassa?//

Tässä diletanttius ilmenee selkeimmillään. Tyyppi vaatii lain kohtaa, missä kerrottaisiin, että lähimmän perillisen A:n lapsilla ei ole samaa oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen kuin mikä A:lla itsellään on. Eihän se mene näin päin. Jos tuo oikeus kuuluisi muillekin kuin A:lle, niin se tulisi laissa kertoa. Ja kun ei kerrota, niin sitä ei ole. Mitään sijaantulijan oikeutta tässä ei ole. Niissä tapauksissa, missä alkuperäisellä oikeuden haltijalla on sijaantulija, se perustuu nimenomaiseen lain säännökseen (kuten olen aikaisemmin kertonut, joten en toistamiseen tässä ryhdy).

Perusvirhe on siinä, ettei hölmöläinen ymmärrä eroa perinnön ja lakiosan välillä. Väännän vielä, jospa muut sen paremmin tajuaisivat.

Perintö LANKEAA perilliselle lain nojalla, kuten manulle illallinen, jos hän vain ilmaisee jollain tavalla, vaikka perunkirjoitukseen osallistumalla, sen haluavansa ottaa vastaan. Mutta jos perillinen on testamentilla perinnöstä syrjäytetty, hän ei perintöä saa, ellei hän määräajassa nimenomaisesti ja todisteellisesti VAADI lakiosaa.

Jos perillinen ei halua perintöä, hän LUOPUU perinnöstä kirjallisella luopumistahdonilmaisulla. Tällöin mukaan tulevat sijaantuloperilliset. Mutta jos perillinen kunnioittaa testaattorin tahtoa eikä vaadi lakiosaa, hän passiviteetillaan EI luovu perinnöstä eikä edes lakiosasta, koska hänelle ilman vaatimusta ei mitään, sen paremmin perintöä kuin lakiosaa perinnöstä, ole tulossa. Ei sellaisesta voi luopua, mitä ei ole saamassakaan. Jotain (lakiosa) on tulossa vasta vaatimisen seurauksena.

//Perintökaari ei puhu lähimmistä perillisistä, vaan tyytyy toteamaan vain, että testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti todisteellisesti tiedoksi perillisille.//

Tässäkin diletanttius puhkeaa kukkaan. Hölmöläinen ei varmasti tiedä sitäkään, kenellä on oikeus moittia testamenttia. Se, vastoin hänen luuloaan, on vain lähimmillä perillisillä, ei muulla suvulla. Mutta kerrotaanko tämä PK 14:5:ssä? Ei. No, miksi ei? Siksi, koska on itsestään selvyydestä kysymys. Sama pätee testamentin tiedoksiantoon. Tiedoksianto toimitetaan (vain) lähimmille perillisille, vaikkei tätäkään laissa (PK 14:4.1) mainita. Toki se epäsuorasti käy ilmi PK 14:4.2:n säännöksestä. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L14P4

Vastoin hölmöläisen luuloa vastaus hänen kysymykseensä on annettu jo moneen kertaan. Vaatii vain vähän enemmän älliä kuin tälle herralle/rouvalle on suotu ymmärtää vastaus.

nix_nax kirjoitti:

Puupää junnaa samalla raiteella ymmärtämättä asiasta hönkäsen pöläystä. Tuollaisen örmyn kanssa on hedelmätöntä jatkaa, kun tyypiltä tyystin puuttuvat edellytykset ymmärtää edes rautalankaa yksinkertaisesta asiasta.

//Kysymys on kuitenkin siitä, missä lain kohdassa selvitetään, että lakiosavaatimuksen esittäjän tulee olla testaattorin lapsi A, mutta ei lapsenlapsi a, joka on myös rintaperillinen? Missä lain kohdassa määritellään, että a ei voi toimia A:n sijaantulijana asiassa?//

Tässä diletanttius ilmenee selkeimmillään. Tyyppi vaatii lain kohtaa, missä kerrottaisiin, että lähimmän perillisen A:n lapsilla ei ole samaa oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen kuin mikä A:lla itsellään on. Eihän se mene näin päin. Jos tuo oikeus kuuluisi muillekin kuin A:lle, niin se tulisi laissa kertoa. Ja kun ei kerrota, niin sitä ei ole. Mitään sijaantulijan oikeutta tässä ei ole. Niissä tapauksissa, missä alkuperäisellä oikeuden haltijalla on sijaantulija, se perustuu nimenomaiseen lain säännökseen (kuten olen aikaisemmin kertonut, joten en toistamiseen tässä ryhdy).

Perusvirhe on siinä, ettei hölmöläinen ymmärrä eroa perinnön ja lakiosan välillä. Väännän vielä, jospa muut sen paremmin tajuaisivat.

Perintö LANKEAA perilliselle lain nojalla, kuten manulle illallinen, jos hän vain ilmaisee jollain tavalla, vaikka perunkirjoitukseen osallistumalla, sen haluavansa ottaa vastaan. Mutta jos perillinen on testamentilla perinnöstä syrjäytetty, hän ei perintöä saa, ellei hän määräajassa nimenomaisesti ja todisteellisesti VAADI lakiosaa.

Jos perillinen ei halua perintöä, hän LUOPUU perinnöstä kirjallisella luopumistahdonilmaisulla. Tällöin mukaan tulevat sijaantuloperilliset. Mutta jos perillinen kunnioittaa testaattorin tahtoa eikä vaadi lakiosaa, hän passiviteetillaan EI luovu perinnöstä eikä edes lakiosasta, koska hänelle ilman vaatimusta ei mitään, sen paremmin perintöä kuin lakiosaa perinnöstä, ole tulossa. Ei sellaisesta voi luopua, mitä ei ole saamassakaan. Jotain (lakiosa) on tulossa vasta vaatimisen seurauksena.

//Perintökaari ei puhu lähimmistä perillisistä, vaan tyytyy toteamaan vain, että testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti todisteellisesti tiedoksi perillisille.//

Tässäkin diletanttius puhkeaa kukkaan. Hölmöläinen ei varmasti tiedä sitäkään, kenellä on oikeus moittia testamenttia. Se, vastoin hänen luuloaan, on vain lähimmillä perillisillä, ei muulla suvulla. Mutta kerrotaanko tämä PK 14:5:ssä? Ei. No, miksi ei? Siksi, koska on itsestään selvyydestä kysymys. Sama pätee testamentin tiedoksiantoon. Tiedoksianto toimitetaan (vain) lähimmille perillisille, vaikkei tätäkään laissa (PK 14:4.1) mainita. Toki se epäsuorasti käy ilmi PK 14:4.2:n säännöksestä. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L14P4

Vastoin hölmöläisen luuloa vastaus hänen kysymykseensä on annettu jo moneen kertaan. Vaatii vain vähän enemmän älliä kuin tälle herralle/rouvalle on suotu ymmärtää vastaus.

Lue lisää

Siirtyykö oikeus lakiosaan perillisen eläessä?

Kiitos Nix_naxille vastauksesta, joka ei kuitenkaan vielä vastannut peruskysymykseen.

"Tyyppi vaatii lain kohtaa, missä kerrottaisiin, että lähimmän perillisen A:n lapsilla ei ole samaa oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen kuin mikä A:lla itsellään on."

Lakiosan vaatimisen yhteydessä puhutaan vain ja ainoastaan rintaperillisistä parenteelissa 1. Laki tai kirjallisuus ei ota kantaa siihen, tuleeko lakiosan vaatijan olla primäärisesti perijän lapsi vaiko lapsenlapsi, koska molemmat ovat rintaperillisiä.

Peruskysymys on siis edelleen se, missä lain kohdassa selvitetään, että lakiosavaatimuksen esittäjän tulee olla testaattorin lapsi A, mutta ei lapsenlapsi a, joka on myös rintaperillinen parenteelissa 1. Laissa ei ole sellaista kohtaa, jossa määriteltäisiin, että lakiosan vaatijan tulee olla testaattorin lapsi, ja että a ei rintaperillisenä voisi toimia A:n sijaantulijana asiassa. Laki puhuu vain rintaperillisistä.

"...vastaus hänen kysymykseensä on annettu jo moneen kertaan."

Olet kirjoittanut paljon tekstiä, mutta edelleenkään emme tiedä todellista vastausta kysymykseen - tiedämme vain mielipiteesi.

Yksikin linkki saattaisi muuttaa kaiken, mutta linkkiä luotettavaan lähteeseen ei edelleenkään ole.

On mahdollista. Meillä juuri käynnissä tämä tilanne. Yksi sisaruksista tehty perinöttömäksi testamentilla, hän hyväkstui testamentin eikä vaadi lakiosaansa. No...sittenpä meille ilmoitettiin että tämän sisaruksen lapset tulevat mukaan sijaantuloperillisinä ja heillä on mahdollisuus vaatia lakiosaansa. Heille piti lähettää tämä testamentin tiedoksisaanti lomakkeet, joaa joko vaativat tai eivät lakiosaansa. Eli kyllä sijaantuoloperilliset tulevat mukaan kuvioon, koska tätä ensisijaista rintaperillistä käsitellään siten kuin hän olisi kuollut( vaikka elääkin).

Anonyymi kirjoitti:

On mahdollista. Meillä juuri käynnissä tämä tilanne. Yksi sisaruksista tehty perinöttömäksi testamentilla, hän hyväkstui testamentin eikä vaadi lakiosaansa. No...sittenpä meille ilmoitettiin että tämän sisaruksen lapset tulevat mukaan sijaantuloperillisinä ja heillä on mahdollisuus vaatia lakiosaansa. Heille piti lähettää tämä testamentin tiedoksisaanti lomakkeet, joaa joko vaativat tai eivät lakiosaansa. Eli kyllä sijaantuoloperilliset tulevat mukaan kuvioon, koska tätä ensisijaista rintaperillistä käsitellään siten kuin hän olisi kuollut( vaikka elääkin).

Lue lisää

Väärin. Lapsenlapsille ei tarvita mitään tiedoksiantoa testamentin osalta, joka on jo hyväksytty. Joku tekee nyt turhaa työtä.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin. Lapsenlapsille ei tarvita mitään tiedoksiantoa testamentin osalta, joka on jo hyväksytty. Joku tekee nyt turhaa työtä.

Väärin - oletko siis lakimies? Jos olet, niin kerro lisää, muutoin älä kerro.

Yksi sisaruksista on tehty testamentilla perinnöttömäksi, joten ko. sisaruksen rintaperilliset tulevat sijaantulijoiksi, ja ovat sukuhaaran osalta perimysasemassa. Testamentti on annettava tiedoksi niille, joiden oikeutta se koskee. Testamentin tiedoksianto tulee antaa siis kaikille testamentin saajille ja perillisille, eli niille, jotka ovat lakisääteisen perimisjärjestyksen mukaan perillisasemassa. Testamentti tulee antaa tiedoksi lakisääteisille perillisille nimenomaan ja myös tilanteessa, jossa kyseiset perilliset eivät testamentin mukaan peri.

Silloin kun laista johtuu, että rajoittavan määräyksen kohteena olleen tahon tuleva perintö menee toiselle taholle, viimeksi mainittu antaa testamentin tiedoksi perilliselle. Näin menetellään perinnöttömäksi tekemisessä, jossa perinnöttömäksi tehdyn perillisen sijaantulija toimittaa testamentin tiedoksiannon.

Kerro lisää vain jos olet lakimies, jota tosin sanojen käytön vuoksi kyllä epäilen.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin - oletko siis lakimies? Jos olet, niin kerro lisää, muutoin älä kerro.

Yksi sisaruksista on tehty testamentilla perinnöttömäksi, joten ko. sisaruksen rintaperilliset tulevat sijaantulijoiksi, ja ovat sukuhaaran osalta perimysasemassa. Testamentti on annettava tiedoksi niille, joiden oikeutta se koskee. Testamentin tiedoksianto tulee antaa siis kaikille testamentin saajille ja perillisille, eli niille, jotka ovat lakisääteisen perimisjärjestyksen mukaan perillisasemassa. Testamentti tulee antaa tiedoksi lakisääteisille perillisille nimenomaan ja myös tilanteessa, jossa kyseiset perilliset eivät testamentin mukaan peri.

Silloin kun laista johtuu, että rajoittavan määräyksen kohteena olleen tahon tuleva perintö menee toiselle taholle, viimeksi mainittu antaa testamentin tiedoksi perilliselle. Näin menetellään perinnöttömäksi tekemisessä, jossa perinnöttömäksi tehdyn perillisen sijaantulija toimittaa testamentin tiedoksiannon.

Kerro lisää vain jos olet lakimies, jota tosin sanojen käytön vuoksi kyllä epäilen.

Lue lisää

Kyllä se "väärin" oli aivan oikein - ja sinä olet väärässä.

Jos testaattorilla A on kolme lasta B, C ja D, ja hän määrää perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle - eikä D vaadi lakiosaa 6 kk:ssa tiedoksi saamisesta tahi hyväksyy testamentin, D ja D:n lapset ovat A:n perinnöstä ulkona. D:n lapset eivät tässä tilanteessa astu vanhempansa sijaan lakiosaan oikeutettuina, vaan perintö menee testamentin mukaisesti B:lle ja C:lle.

Toisin on, jos D menettää perintönsä jollain PK 15 luvussa mainitulla perusteella, koska sanotun luvun 4 §:ssä näin on NIMENOMAISESTI säädetty.
PK 15:4
"Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15P5

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se "väärin" oli aivan oikein - ja sinä olet väärässä.

Jos testaattorilla A on kolme lasta B, C ja D, ja hän määrää perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle - eikä D vaadi lakiosaa 6 kk:ssa tiedoksi saamisesta tahi hyväksyy testamentin, D ja D:n lapset ovat A:n perinnöstä ulkona. D:n lapset eivät tässä tilanteessa astu vanhempansa sijaan lakiosaan oikeutettuina, vaan perintö menee testamentin mukaisesti B:lle ja C:lle.

Toisin on, jos D menettää perintönsä jollain PK 15 luvussa mainitulla perusteella, koska sanotun luvun 4 §:ssä näin on NIMENOMAISESTI säädetty.
PK 15:4
"Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15P5

Lue lisää

Huomaa, että sinä et ole lakimies. Jutussa on mukana oikea lakimies.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se "väärin" oli aivan oikein - ja sinä olet väärässä.

Jos testaattorilla A on kolme lasta B, C ja D, ja hän määrää perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle - eikä D vaadi lakiosaa 6 kk:ssa tiedoksi saamisesta tahi hyväksyy testamentin, D ja D:n lapset ovat A:n perinnöstä ulkona. D:n lapset eivät tässä tilanteessa astu vanhempansa sijaan lakiosaan oikeutettuina, vaan perintö menee testamentin mukaisesti B:lle ja C:lle.

Toisin on, jos D menettää perintönsä jollain PK 15 luvussa mainitulla perusteella, koska sanotun luvun 4 §:ssä näin on NIMENOMAISESTI säädetty.
PK 15:4
"Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15P5

Lue lisää

Luitko asiaa lainkaan vai etkö vain ymmärrä?

Perintökaaren mukaan perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla on mainittava määräyksen peruste. Syyn on oltava määrätty painava syy.

Perinnöttömäksi tekeminen ei sulje pois koko sukuhaaraa. Perintöoikeutensa menettäneen perillisen perinnön saa se, jolla olisi ollut oikeus perintöön siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Näin ollen lapsenlapselle voi esimerkiksi syntyä oikeus vaatia lakiosaansa, mikäli hänen oma vanhempansa on tehty perinnöttömäksi ja omaisuus on määrätty muille sisaruksille.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko asiaa lainkaan vai etkö vain ymmärrä?

Perintökaaren mukaan perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla on mainittava määräyksen peruste. Syyn on oltava määrätty painava syy.

Perinnöttömäksi tekeminen ei sulje pois koko sukuhaaraa. Perintöoikeutensa menettäneen perillisen perinnön saa se, jolla olisi ollut oikeus perintöön siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Näin ollen lapsenlapselle voi esimerkiksi syntyä oikeus vaatia lakiosaansa, mikäli hänen oma vanhempansa on tehty perinnöttömäksi ja omaisuus on määrätty muille sisaruksille.

Lue lisää

Täällä näitä jääriä riittää, joilla ymmärrys ei pelaa, vaikka lakipykälät eteen annettaisiin ja rautalankaa väännettäisiin.

Se, että perittävän toisen polven rintaperillinen tulee perittävän elossa olevan ensimmäisen polven rintaperillisen sijaan, ja on oikeutettu tämän asemesta vaatimaan lakiosaa perittävän jälkeen, koskee VAIN JA AINOASTAAN sitä tilannetta, mistä on kyse PK 15 luvun tilanteita, jonka luvun otsikko kuuluu "Perintöön tai testamenttiin perustuvan oikeuden menettämisestä ja perinnöttömäksi tekemisestä".

Nuo tilanteet ovat tässä mainitut:
"1 § Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla."
2 § Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.
3 § Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon.
4 § Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.
Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen."

Näissä tilanteissa, mutta VAIN NÄISSÄ, perinnön menettävän sijaan tulee lain mukaan hänen rintaperillisensä. Sen lisäksi PK 11 luvun 6 §:ssä on tulkintaohje, jonka mukaan - JOLLEI TESTAMENTISTA MUUTA JOHDU (1 §) - testamentista luopujan sijaan tulevat hänen rintaperillisensä.

Jos testamentissa on määrätty perinnöttömäksi myös lähimmän rintaperillisen jälkeläinen, viimeksi mainitun tulee tällöin vaatia lakiosaa, jos hän sen haluaa.

Siinä tilanteessa, missä ei ole kysymys edellä 15:4 :ssä tarkoitetusta perinnöttömäksi tekemisestä, perinnöttä jäävän oikeus lakiosan vaatimiseen EI siirry hänen jälkeläiselleen, koska vastaavaa säännöstä ei muualla ole olemassa.

Siten, kun A on määrännyt perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle ja hänen lapsensa D tämän testamentin hyväksyy tai ei lakiosaa vaadi, D:n lapsella d1:llä ei ole oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen. Testamenttia ei voida toisin tulkita testaattorin selvän tahdon vastaisesti. D ja d1 jäävät perinnöttä.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä näitä jääriä riittää, joilla ymmärrys ei pelaa, vaikka lakipykälät eteen annettaisiin ja rautalankaa väännettäisiin.

Se, että perittävän toisen polven rintaperillinen tulee perittävän elossa olevan ensimmäisen polven rintaperillisen sijaan, ja on oikeutettu tämän asemesta vaatimaan lakiosaa perittävän jälkeen, koskee VAIN JA AINOASTAAN sitä tilannetta, mistä on kyse PK 15 luvun tilanteita, jonka luvun otsikko kuuluu "Perintöön tai testamenttiin perustuvan oikeuden menettämisestä ja perinnöttömäksi tekemisestä".

Nuo tilanteet ovat tässä mainitut:
"1 § Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla."
2 § Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.
3 § Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon.
4 § Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.
Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen."

Näissä tilanteissa, mutta VAIN NÄISSÄ, perinnön menettävän sijaan tulee lain mukaan hänen rintaperillisensä. Sen lisäksi PK 11 luvun 6 §:ssä on tulkintaohje, jonka mukaan - JOLLEI TESTAMENTISTA MUUTA JOHDU (1 §) - testamentista luopujan sijaan tulevat hänen rintaperillisensä.

Jos testamentissa on määrätty perinnöttömäksi myös lähimmän rintaperillisen jälkeläinen, viimeksi mainitun tulee tällöin vaatia lakiosaa, jos hän sen haluaa.

Siinä tilanteessa, missä ei ole kysymys edellä 15:4 :ssä tarkoitetusta perinnöttömäksi tekemisestä, perinnöttä jäävän oikeus lakiosan vaatimiseen EI siirry hänen jälkeläiselleen, koska vastaavaa säännöstä ei muualla ole olemassa.

Siten, kun A on määrännyt perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle ja hänen lapsensa D tämän testamentin hyväksyy tai ei lakiosaa vaadi, D:n lapsella d1:llä ei ole oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen. Testamenttia ei voida toisin tulkita testaattorin selvän tahdon vastaisesti. D ja d1 jäävät perinnöttä.

Lue lisää

Luotan mieluummin oikeaan lakimieheen, joka on palkattu tehtävään. Sinä et ole lakimies.

Anonyymi kirjoitti:

Luotan mieluummin oikeaan lakimieheen, joka on palkattu tehtävään. Sinä et ole lakimies.

Nix Nax kuvittelee olevansa juristi, mutta ei tietenkään ole. On jos seniili höppänä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se "väärin" oli aivan oikein - ja sinä olet väärässä.

Jos testaattorilla A on kolme lasta B, C ja D, ja hän määrää perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle - eikä D vaadi lakiosaa 6 kk:ssa tiedoksi saamisesta tahi hyväksyy testamentin, D ja D:n lapset ovat A:n perinnöstä ulkona. D:n lapset eivät tässä tilanteessa astu vanhempansa sijaan lakiosaan oikeutettuina, vaan perintö menee testamentin mukaisesti B:lle ja C:lle.

Toisin on, jos D menettää perintönsä jollain PK 15 luvussa mainitulla perusteella, koska sanotun luvun 4 §:ssä näin on NIMENOMAISESTI säädetty.
PK 15:4
"Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15P5

Lue lisää

Kommentoija päiväyksellä 23.10.-22 klo 14:41 on tehnyt virhetulkinnan minun kommnetistani.

Kommentoin aiemmin: " Lapsenlapsille ei tarvita mitään tiedoksiantoa testamentin osalta, joka on jo hyväksytty. Joku tekee nyt turhaa työtä."

Näin on edelleen asia. Lapsenlapsille ei tarvitse tehdä testamentin tiedoksiantoa, koska se on jo tehty perinnöttömäksi tehdylle itselleen. Hän on testamentin hyväksynyt ja se on laivoimainen.

Kuitenkin on tietenkin niin, että sanotut perinnöttömäksi tehdyn (A) lapsen omat lapset (a1, a2, jos heitä on) tulevat perillisasemaan vanhempansa A sijaan. Mitään tiedoksiantoa ei kuitenkaan tarvita, koska lapsenlapset peritävät lain mukaan perittävän.

Jos kuitenkin olisi myös sellainen tilanne, että perittävä on tehnyt testamenttinsa niin, että myöskään a1 ja a2 eivät saisi perintöä, mainituilla lastenlapsilla on tietenkin lakiosaoikeus perittävän rintaperillisinä. He voivat tehdä lakiosavaatimuksen normaalisti 6 kk kuluessa siitä, kun ovat saaneet testamentin tiedoksi.

TÄSSÄ VIIMEKSI MAINITUSSA tilanteessa testamentti pitää antaa tiedoksi myös lapsenlapsille (a1 ja a2), mutta se olisi toki voitu tehdä samanaikaisesti silloin kuin testamentti annettiin tiedoksi heidän vanhemmalleen A. Jollei tiedoksianto ollut tehty, niin se pitää tehdä, jotta testamentti voi tulla myös heidän osaltaan lainvoimaiseksi ja moite-/lakiosailmoituksen tekoaika alkaa.

Kirjoituksen kirjoittaja, jota kommentoin, ei kuitenkaan kertonut, että myös lapsenlapset olisivat syrjäytetty lakimääräisestä perimisasemastaan. Tämän vuoksi kommenttini on tulkittu väärin. Lakiasioissa pitää alkutiedot olla oikein, muussa tapauksessa ei vastauskaan tietenkään ole oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä näitä jääriä riittää, joilla ymmärrys ei pelaa, vaikka lakipykälät eteen annettaisiin ja rautalankaa väännettäisiin.

Se, että perittävän toisen polven rintaperillinen tulee perittävän elossa olevan ensimmäisen polven rintaperillisen sijaan, ja on oikeutettu tämän asemesta vaatimaan lakiosaa perittävän jälkeen, koskee VAIN JA AINOASTAAN sitä tilannetta, mistä on kyse PK 15 luvun tilanteita, jonka luvun otsikko kuuluu "Perintöön tai testamenttiin perustuvan oikeuden menettämisestä ja perinnöttömäksi tekemisestä".

Nuo tilanteet ovat tässä mainitut:
"1 § Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla."
2 § Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.
3 § Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon.
4 § Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.
Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen."

Näissä tilanteissa, mutta VAIN NÄISSÄ, perinnön menettävän sijaan tulee lain mukaan hänen rintaperillisensä. Sen lisäksi PK 11 luvun 6 §:ssä on tulkintaohje, jonka mukaan - JOLLEI TESTAMENTISTA MUUTA JOHDU (1 §) - testamentista luopujan sijaan tulevat hänen rintaperillisensä.

Jos testamentissa on määrätty perinnöttömäksi myös lähimmän rintaperillisen jälkeläinen, viimeksi mainitun tulee tällöin vaatia lakiosaa, jos hän sen haluaa.

Siinä tilanteessa, missä ei ole kysymys edellä 15:4 :ssä tarkoitetusta perinnöttömäksi tekemisestä, perinnöttä jäävän oikeus lakiosan vaatimiseen EI siirry hänen jälkeläiselleen, koska vastaavaa säännöstä ei muualla ole olemassa.

Siten, kun A on määrännyt perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle ja hänen lapsensa D tämän testamentin hyväksyy tai ei lakiosaa vaadi, D:n lapsella d1:llä ei ole oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen. Testamenttia ei voida toisin tulkita testaattorin selvän tahdon vastaisesti. D ja d1 jäävät perinnöttä.

Lue lisää

Kommentoin vielä tähänkin lyhyesti: "Siten, kun A on määrännyt perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle ja hänen lapsensa D tämän testamentin hyväksyy tai ei lakiosaa vaadi, D:n lapsella d1:llä ei ole oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen. Testamenttia ei voida toisin tulkita testaattorin selvän tahdon vastaisesti. D ja d1 jäävät perinnöttä."

Väärin. Et ole eritellyt riittävästi, mistä testamentissa on määrätty. Jos perittävä on tehnyt testamentissa perinnöttömäksi D:n ja tämä testamentin hyväksyy, D:n sijaan tulee lain mukaan hänen lapsensa d1. Tämä sijaantulija saa D:lle kuuluvan perinnön. Jos perittävä on samalla määrännyt testamentissaan D:n osuuden jaettavaksi B:lle ja C:lle, d1:llä on tietenkin sijaantulijana oikeus vaatia lakiosaansa. D1 ei siis jää ilman ainakin lakiosaa, jos hän sen haluaa vaatia.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoija päiväyksellä 23.10.-22 klo 14:41 on tehnyt virhetulkinnan minun kommnetistani.

Kommentoin aiemmin: " Lapsenlapsille ei tarvita mitään tiedoksiantoa testamentin osalta, joka on jo hyväksytty. Joku tekee nyt turhaa työtä."

Näin on edelleen asia. Lapsenlapsille ei tarvitse tehdä testamentin tiedoksiantoa, koska se on jo tehty perinnöttömäksi tehdylle itselleen. Hän on testamentin hyväksynyt ja se on laivoimainen.

Kuitenkin on tietenkin niin, että sanotut perinnöttömäksi tehdyn (A) lapsen omat lapset (a1, a2, jos heitä on) tulevat perillisasemaan vanhempansa A sijaan. Mitään tiedoksiantoa ei kuitenkaan tarvita, koska lapsenlapset peritävät lain mukaan perittävän.

Jos kuitenkin olisi myös sellainen tilanne, että perittävä on tehnyt testamenttinsa niin, että myöskään a1 ja a2 eivät saisi perintöä, mainituilla lastenlapsilla on tietenkin lakiosaoikeus perittävän rintaperillisinä. He voivat tehdä lakiosavaatimuksen normaalisti 6 kk kuluessa siitä, kun ovat saaneet testamentin tiedoksi.

TÄSSÄ VIIMEKSI MAINITUSSA tilanteessa testamentti pitää antaa tiedoksi myös lapsenlapsille (a1 ja a2), mutta se olisi toki voitu tehdä samanaikaisesti silloin kuin testamentti annettiin tiedoksi heidän vanhemmalleen A. Jollei tiedoksianto ollut tehty, niin se pitää tehdä, jotta testamentti voi tulla myös heidän osaltaan lainvoimaiseksi ja moite-/lakiosailmoituksen tekoaika alkaa.

Kirjoituksen kirjoittaja, jota kommentoin, ei kuitenkaan kertonut, että myös lapsenlapset olisivat syrjäytetty lakimääräisestä perimisasemastaan. Tämän vuoksi kommenttini on tulkittu väärin. Lakiasioissa pitää alkutiedot olla oikein, muussa tapauksessa ei vastauskaan tietenkään ole oikein.

Lue lisää

Kommentoijalla jäi ymmärtämättä PK 15:5 säännöksen rajoitus:
"Perinnön, ==>jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt<==, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."

Sijaantulo koskee VAIN niitä tapauksia, jotka ko. luvun 1-4 pykälissä on mainittu.
PK 15:4
"Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen ==>perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää<==.

Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen."

Sijaantuloa ei ole perustestamentissa, hyväksyipä syrjäytetty rintaperillinen sen tahi ei. Ei myöskään PK 11:6: tarkoittamaa testamentin tulkintaa silloin, kun tulkittavaa ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoijalla jäi ymmärtämättä PK 15:5 säännöksen rajoitus:
"Perinnön, ==>jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt<==, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."

Sijaantulo koskee VAIN niitä tapauksia, jotka ko. luvun 1-4 pykälissä on mainittu.
PK 15:4
"Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen ==>perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää<==.

Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen."

Sijaantuloa ei ole perustestamentissa, hyväksyipä syrjäytetty rintaperillinen sen tahi ei. Ei myöskään PK 11:6: tarkoittamaa testamentin tulkintaa silloin, kun tulkittavaa ei ole.

Lue lisää

"Sijaantuloa ei ole perustestamentissa, hyväksyipä syrjäytetty rintaperillinen sen tahi ei."

Tästä olemme samaa mieltä.

Mutta jos olet samaa mieltä, en ymmärrä, miksi kommentoit aiemmin toisen kirjoittajan tekemää kommenttia, jossa asia oli jo oikein.

Toinen kirjoittaja: "Perinnöttömäksi tekeminen ei sulje pois koko sukuhaaraa. Perintöoikeutensa menettäneen perillisen perinnön saa se, jolla olisi ollut oikeus perintöön siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Näin ollen lapsenlapselle voi esimerkiksi syntyä oikeus vaatia lakiosaansa, mikäli hänen oma vanhempansa on tehty perinnöttömäksi ja omaisuus on määrätty muille sisaruksille."

Tässä oli asia ymmärretty oikein. D on tehty perinnöttömäksi ja lapsenlapsella d1 olisi oikeus lakiosaan sitä vastaan, että testamentissa perintöä on määrätty muille sisaruksille B ja C.

Mikäli D:tä ei ole tehty perinnöttömäksi testamentilla mutta hänen lakiosaansa on kuitenkin loukattu ja hän testamentin hyväksyy, d1:llä ei ole oikeutta lakiosaan eikä mihinkään muuhunkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Luotan mieluummin oikeaan lakimieheen, joka on palkattu tehtävään. Sinä et ole lakimies.

Oletpa naiivi henkilö. Sinä maallikko, joka olet täysin ulalla aiheesta, luulet silti voivasi päätellä, kuka on lakimies ja kuka ei ole. Ilmeisesti uskoisit millaista huuhailijaa tahansa, joka täällä vakuutaisi sinulle olevansa lakimies.

No, Suomessa on uskonnon ja uskon vapaus . . .Jos sinulla olisi edes hiven omaa järkeä eikä vain sitä uskoa, osaisit täällä kirjoittavista jotain heidän juridisen tietämyksen tasostaan päätellä. Nyt kykenet vain arvaamaan. Kaltaisellesi uskojalle on turha kultajyviä heittää, et niitä katinkullasta erota.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin vielä tähänkin lyhyesti: "Siten, kun A on määrännyt perintönsä jaettavaksi B:lle ja C:lle ja hänen lapsensa D tämän testamentin hyväksyy tai ei lakiosaa vaadi, D:n lapsella d1:llä ei ole oikeutta lakiosavaatimuksen esittämiseen. Testamenttia ei voida toisin tulkita testaattorin selvän tahdon vastaisesti. D ja d1 jäävät perinnöttä."

Väärin. Et ole eritellyt riittävästi, mistä testamentissa on määrätty. Jos perittävä on tehnyt testamentissa perinnöttömäksi D:n ja tämä testamentin hyväksyy, D:n sijaan tulee lain mukaan hänen lapsensa d1. Tämä sijaantulija saa D:lle kuuluvan perinnön. Jos perittävä on samalla määrännyt testamentissaan D:n osuuden jaettavaksi B:lle ja C:lle, d1:llä on tietenkin sijaantulijana oikeus vaatia lakiosaansa. D1 ei siis jää ilman ainakin lakiosaa, jos hän sen haluaa vaatia.

Lue lisää

Voi voi tuota yksinkertaisuutta. Täällä olen jo moneen kertaan selvittänyt, että edellä esittämäsi pätee VAIN silloin, kun testamentissa D on nimenomaisesti määrätty menettämään perintönsä, koska hän on menetellyt PK 15 luvun 4 §:ssä kerrotulla tavalla. Sen sanoo luvun 5 § näin:
"Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15P5

Em. tapauksessa perinnöttä jättämisen syy tulee testamentissa kertoa.

Mutta kun tästä ei ole kysymys, vaan A määrää vain, että kolmesta lapsesta perinnön jakavat keskenään kaksi, B ja C kolmas eli D jää ilman - eikä hänen lapsellaan d1:llä ole sijaantulo-oikeutta vaatimaan lakiosaa siitä riippumatta, hyväksyykö D testamentin vai saako se lainvoiman D:n passiivuuden takia 6 kk:n kuluttua tiedoksiannosta.

Mutta nyt tämä jääräpäiden opettaminen kohdaltani riittää, menipä perille tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

"Sijaantuloa ei ole perustestamentissa, hyväksyipä syrjäytetty rintaperillinen sen tahi ei."

Tästä olemme samaa mieltä.

Mutta jos olet samaa mieltä, en ymmärrä, miksi kommentoit aiemmin toisen kirjoittajan tekemää kommenttia, jossa asia oli jo oikein.

Toinen kirjoittaja: "Perinnöttömäksi tekeminen ei sulje pois koko sukuhaaraa. Perintöoikeutensa menettäneen perillisen perinnön saa se, jolla olisi ollut oikeus perintöön siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Näin ollen lapsenlapselle voi esimerkiksi syntyä oikeus vaatia lakiosaansa, mikäli hänen oma vanhempansa on tehty perinnöttömäksi ja omaisuus on määrätty muille sisaruksille."

Tässä oli asia ymmärretty oikein. D on tehty perinnöttömäksi ja lapsenlapsella d1 olisi oikeus lakiosaan sitä vastaan, että testamentissa perintöä on määrätty muille sisaruksille B ja C.

Mikäli D:tä ei ole tehty perinnöttömäksi testamentilla mutta hänen lakiosaansa on kuitenkin loukattu ja hän testamentin hyväksyy, d1:llä ei ole oikeutta lakiosaan eikä mihinkään muuhunkaan.

Lue lisää

Mitä sekoilet, minähän en ole kiistänyt sitä, että jos kysymys on PK 15:4:n nojalla perinnöttömäksi määräämisestä, sijaantulo-oikeus on. Olen senkin todennut, että jos perillisen lapsikin on määrätty jäämään perinnöttä, hänen tulee lakiosavaatimus tehdä, jotta hän lakiosan saisi.

Huomautan, että kun puhutaan testamentilla perinnöttömäksi tekemisestä, niin selvyyden vuoksi tulisi mainita PK 15:4, jos tuota tilannetta tarkoitetaan. Perinnöttömäksi tekemistähän kansan kielellä on sekin, että lapsi testamentilla syrjäytetään perinnöstä, kun se tehdään muiden hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Voi voi tuota yksinkertaisuutta. Täällä olen jo moneen kertaan selvittänyt, että edellä esittämäsi pätee VAIN silloin, kun testamentissa D on nimenomaisesti määrätty menettämään perintönsä, koska hän on menetellyt PK 15 luvun 4 §:ssä kerrotulla tavalla. Sen sanoo luvun 5 § näin:
"Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15P5

Em. tapauksessa perinnöttä jättämisen syy tulee testamentissa kertoa.

Mutta kun tästä ei ole kysymys, vaan A määrää vain, että kolmesta lapsesta perinnön jakavat keskenään kaksi, B ja C kolmas eli D jää ilman - eikä hänen lapsellaan d1:llä ole sijaantulo-oikeutta vaatimaan lakiosaa siitä riippumatta, hyväksyykö D testamentin vai saako se lainvoiman D:n passiivuuden takia 6 kk:n kuluttua tiedoksiannosta.

Mutta nyt tämä jääräpäiden opettaminen kohdaltani riittää, menipä perille tai ei.

Lue lisää

Voi pyhä yksikertaisuus. Tuotako olet tarkoittanut, että "perinnöttömäksi tekeminen" tarkoittaa PK 15:4 säädettyä perinnöttömäksi tekemistä.

Kirjoittaja, jota kommentoit asiassa, oli jo sanonut sisällöllisesti täysin saman asian. Toista sen vielä: ""Perinnöttömäksi tekeminen ei sulje pois koko sukuhaaraa. Perintöoikeutensa menettäneen perillisen perinnön saa se, jolla olisi ollut oikeus perintöön siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Näin ollen lapsenlapselle voi esimerkiksi syntyä oikeus vaatia lakiosaansa, mikäli hänen oma vanhempansa on tehty perinnöttömäksi ja omaisuus on määrätty muille sisaruksille."

Tässä lainauksessa "perinnöttömäksi tekeminen" tarkoittaa juuri PK 15:4 mukaista perinnöttömäksi tekemistä, eikä suinkaan sitä, että perittävä olisi testamentissa vain syrjäyttänyt perillisen perinnöstä. Tulkitset ensin kirjoittajan tekstiä väärin, eli luot oman olkiukkosi ja sitten painotat perinnöttömäksi tekemistä, vaikka kirjoittaja on juuri sanonut aivan saman asian kuin sinäkin.

Sinun täytyy olla melkoinen sekopää!

Kiitos erinomaisen hyvästä linkistä!

Osaatko vielä vastata kysymykseen, "siirtyykö oikeus lakiosaan perillisen eläessä?" Ja miksi tai miksi ei?

Kysymyksesi on outo, koska ymmärrät sijaantulo-oikeuden väärin

http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040?search[type]=pika&search[pika]=perintökaari#L2P1

2:1 §
Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.

Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

7:1 §
Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.

Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.

Eli 1.parenteelin osakkaat ovat vainajan lapset ja vain jos lapsi on kuollut tai luopunut perintöoikeudestaan tulee lapsen sijaan lapsen jälkeläiset. Lakiosan vaatimatta jättäminen ei ole perinnöstä luopumista, vaan testaattorin tahdon noudattamista. Niin kauan, kun lapsi ei asiassa lausu mitään, lapsen jälkeläiset eivät voi esittää vaateita vanhempansa sijaan, koska he eivät ole pesänjäseniä eikä lapsenlapsella ole perintöosaa.

Ap.avaaja kirjoitti:

Kiitos erinomaisen hyvästä linkistä!

Osaatko vielä vastata kysymykseen, "siirtyykö oikeus lakiosaan perillisen eläessä?" Ja miksi tai miksi ei?

siirtyy vain siinätapauksessa että testamentin saaja luopuu perinnöstä joka on alle lakiosuus ja saajan kakarat tulevat jakamaan pottia.teknisesti luopuja on elossa mutta luopujaa käsitellään kuin kuollutta mutta silti testamentista voi luopua myös osittain joten sekään ei ihan päde että ollaan lain silmissä kuollut. kun testamentilla saatu perintö on alle lakiosuus niin kakarat joutuvat vaatimaan lakiosuuden jotta saisivat kunnolla täppiä takataskuun.
kun luovutaan perinnöstä niin pesän osakkuus katoaa samalla ja taasen luopujan sijaantulijat saavat pesän osakkuuden ja näin ollen heistä tulee ensisijaisia perillisiä kun luopuja ei ole enää perillisasemassa.

Jotainpientä kirjoitti:

Kysymyksesi on outo, koska ymmärrät sijaantulo-oikeuden väärin

http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040?search[type]=pika&search[pika]=perintökaari#L2P1

2:1 §
Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.

Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

7:1 §
Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.

Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.

Eli 1.parenteelin osakkaat ovat vainajan lapset ja vain jos lapsi on kuollut tai luopunut perintöoikeudestaan tulee lapsen sijaan lapsen jälkeläiset. Lakiosan vaatimatta jättäminen ei ole perinnöstä luopumista, vaan testaattorin tahdon noudattamista. Niin kauan, kun lapsi ei asiassa lausu mitään, lapsen jälkeläiset eivät voi esittää vaateita vanhempansa sijaan, koska he eivät ole pesänjäseniä eikä lapsenlapsella ole perintöosaa.

Lue lisää

Juuri näin. Tuota samaa (Jotainpientä) olen koettanut avata keskustelun jäärille, jotka eivät siitä mitään ymmärrä jankuttaessaan jankuttamasta päästyään rintaperillisen "rajattomasta sijaantulo-oikeudesta".

Ilmeisesti nämä amatöörit eivät edes ole perillä rintaperillisen käsitteestä, mistä sana rintaperillinen johtuu. Vanhassa laissa puhuttiin rintaperillisistä tarkoittaen sillä perittävän lapsia ja lasten jälkeläisiä (nykyään myös ottolapsi luetaan rintaperilliseksi). Perittävän vanhemmat, isovanhemmat ja isoisovanhemmat olivat selkäperillisiä. Muut perilliset, sisarukset, näiden jälkeläiset, sedät, enot, tädit ja näiden jälkeläiset olivat sivuperillisiä. Tuo "rajaton" sijaantulo-oikeus tarkoittaa vain ja ainoastaan, että JOS sijaantulo-oikeus ylipäätään on, se ei katkea missään kohden, vaan jatkuu niin pitkälle kuin jälkeläispolvia riittää. "Rajaton" ei siten tarkoita, niin kuin jankuttajat näyttävät luulevan, automaattista sijaantuloa kaikille jälkeläispolville, vaikka lähin perillinen eläisi eikä olisi perinnöstä luopunut. Sijaantulo tapahtuu ainoastaan silloin, kun se kulloinkin perustuu lain säännökseen, ei niin päin, kuten luulijat amatöörimäisesti luulevat, että sijaantulo aina olisi, jos sitä ei ole laissa nimenomaisesti kielletty.

Asiaan on myös aivan turha sotkea testamentista luopumista, se kun ei siihen mitenkään liity. Perinnöstä luovuttaessa PK 17 luvun mukaisesti luopujalla on sijaantulijat. Lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle esittämättä jättäminen (passiviteetti) taikka testamentin hyväksyminen ilmoituksin, ettei myöskään lakiosaa tulla vaatimaan, ei ole perinnöstä luopumista siinä mielessä, mitä sillä PK 17 luvussa tarkoitetaan. Kuten olen kertonut, perintö lankeaa perilliselle lain nojalla ilman, että sitä tulisi erikseen vaatia, kun taas lakiosaa ei ilman testamentinsaajalle tehtävää vaatimusta saa. Se, ettei vaadi, ei ole perinnöstä luopumista, mikä PK 17 luvussa tarkoitettu luopuminen, johon sijaantulo kytkeytyy - kuten myös olen aiemmin kertonut - on määrämuotoinen eli kirjallinen oikeustoimi.

Testamentti saa lainvoiman (myös lakiosan osalta), kun se on annettu tiedoksi perittävän LÄHIMMILLE perillisille eivätkä nämä ole 6 kk:n määräajassa sitä moittineet tai lakiosavaatimusta esittäneet tai sitä ennen testamenttia hyväksyneet ilmoituksin, etteivät lakiosaansa vaadi. Tämä on kiistämätön tosiasia. Testamentti käy tässä vaiheessa lainhuudon perusteeksi samoin kuin perinnönjaon perusteeksi.Testamentin moittimisessa tai lakiosavaatimuksen esittämisessä ei lähimmän perillisen ohella ole rinnakkaista tai sijaantulijan oikeutta kenelläkään muulla. Jos nimittäin olisi, testamentti tulisi antaa tiedoksi kaikille jälkeläispolville, jotta nämä voisivat oikeuttaan säädetyssä ajassa valvoa. Mutta näinhän ei tehdä, vaan tiedoksianto lähimmille (ap:n esimerkissä A:lle) perillisille riittää.

Muutama kohta
”Kyllä ja rintaperillinen on perittävän lapsi, lapsenlapsi jne.”

Ei 1.parenteelin osakkaat eli rintaperilliset ovat vainajan lapset. Vain jos lapsi on kuollut tai luopunut perintöoikeudestaan tulee lapsen sijaan kyseisen lapsen jälkeläiset, jolloin ovat rintaperillisen asemassa. (PK 2:1) Laps(i)en jälkeläiset eivät ole tätä ennen rintaperillisiä.

”Kenties testaattorin tahdon noudattamista, mutta kuten avauksessa esitettiin, kysehän voi olla myös pelkästään lakiosaan oikeutetun passiivisuudesta.”

Jos lakiosan saamiseksi on laissa vaadittu perillisen aktiivista vaatimusta, passiivisuus on silloin kannanotto itsessään. (PK 7:5.4) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P5

” Perittävä ei voi sulkea lastaan pois kuolinpesästä, sillä rintaperillisellä on lakiin perustuva osakasasema kuolinpesässä.”
Kannattaa lukea PK 15 erityisesti 4§
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15

”Lakiosan vaatimiseen ei siis riitä, että on rintaperillinen. Jotta lakiosaa voisi vaatia, tulee olla kuolinpesän osakas, ja kuolinpesän osakkaana tulee olla vain ensisijaisia perillisiä sekä mahdollisia jälkisäädöksen saajia. Oikeuden riidanalaisuus ei estä kuolinpesän osakkuutta.”

Melkein? Toistetaan
PK 7:1 §
Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.
Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.

Eli lakiosaan on vaatimuksena, että vaatija on rintaperillinen ja lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan oikeutettu perintöosaan. Jälkisäädöksen saaja ei ole lakimääräinen perijä vaan testamentin saaja.

Jotainpientä kirjoitti:

Muutama kohta
”Kyllä ja rintaperillinen on perittävän lapsi, lapsenlapsi jne.”

Ei 1.parenteelin osakkaat eli rintaperilliset ovat vainajan lapset. Vain jos lapsi on kuollut tai luopunut perintöoikeudestaan tulee lapsen sijaan kyseisen lapsen jälkeläiset, jolloin ovat rintaperillisen asemassa. (PK 2:1) Laps(i)en jälkeläiset eivät ole tätä ennen rintaperillisiä.

”Kenties testaattorin tahdon noudattamista, mutta kuten avauksessa esitettiin, kysehän voi olla myös pelkästään lakiosaan oikeutetun passiivisuudesta.”

Jos lakiosan saamiseksi on laissa vaadittu perillisen aktiivista vaatimusta, passiivisuus on silloin kannanotto itsessään. (PK 7:5.4) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P5

” Perittävä ei voi sulkea lastaan pois kuolinpesästä, sillä rintaperillisellä on lakiin perustuva osakasasema kuolinpesässä.”
Kannattaa lukea PK 15 erityisesti 4§
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L15

”Lakiosan vaatimiseen ei siis riitä, että on rintaperillinen. Jotta lakiosaa voisi vaatia, tulee olla kuolinpesän osakas, ja kuolinpesän osakkaana tulee olla vain ensisijaisia perillisiä sekä mahdollisia jälkisäädöksen saajia. Oikeuden riidanalaisuus ei estä kuolinpesän osakkuutta.”

Melkein? Toistetaan
PK 7:1 §
Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.
Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.

Eli lakiosaan on vaatimuksena, että vaatija on rintaperillinen ja lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan oikeutettu perintöosaan. Jälkisäädöksen saaja ei ole lakimääräinen perijä vaan testamentin saaja.

Lue lisää

// 1.parenteelin osakkaat eli rintaperilliset ovat vainajan lapset. Vain jos lapsi on kuollut tai luopunut perintöoikeudestaan tulee lapsen sijaan kyseisen lapsen jälkeläiset, jolloin ovat rintaperillisen asemassa. (PK 2:1) Laps(i)en jälkeläiset eivät ole tätä ennen rintaperillisiä. //

Varsinkin perintökaaren 7 lukua voidaan pitää vaikeaselkoisena...

Rintaperillinen on määritelmällisesti suoraan etenevässä suvussa polveutuva perillinen. Ensimmäiseen parenteeliin kuuluvia perillisiä kutsutaan rintaperillisiksi, joita ovat lapset, lapsenlapset ja niin edespäin (Norri 2010). 1. parenteelin osakkaita eivät siis määritelmällisesti ole vain vainajan lapset vaan myös vainajan lapsenlapset.

Edelleen lakimääräisen perimysjärjestyksen mukainen oikeus lakiosaan kuuluu ainoastaan ensimmäisen parenteelin perillisille eli rintaperillisille. Lisäksi myös ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisillä on itsenäinen oikeus lakiosaan. (Aarnio ja Kangas 2010).

Vaikka oikeus lakiosaan on vain perittävän rintaperillisellä, ensimmäisessä perillisryhmässä vallitsee rajaton sijaantulo-oikeus (Aarnio ja Kangas 2000). Ensimmäisessä parenteelissa on näin ollen rajaton sijaisperimysoikeus.

PK 7:1:n mukaan rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen. Itse laissa ei lainkaan määritellä sitä, että oikeus lakiosaan on vain 1. parenteelin ensisijaisella perijällä eli vainajan lapsella, vasta jonka jälkeen oikeus siirtyy saman 1. parenteelin toissijaiselle perijälle. Norrin mukaan kaikki ensimmäiseen parenteeliin kuuluvat perilliset (lapset, lapsenlapset jne.) ovat lain määritelmän mukaisia "rintaperillisiä".

// Eli lakiosaan on vaatimuksena, että vaatija on rintaperillinen ja lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan oikeutettu perintöosaan. //

Viittaan edellä kuvattuun ts. lain ja kirjallisuuden tarkka määritelmä rintaperillisestä ja perimysjärjestyksestä jää epäselväksi.

//(a) Lähimmällä elossa olevalla sukulaisella on aina ensisijainen oikeus perintöön ja sen vuoksi tätä kaukaisempia sukulaisia ei ole tarpeen selvittää (Aarnio, Kangas ja Puronen). Perintö siirtyy siis ensisijaisesti vain yhden sukupolven kerrallaan, ja vain sen jälkeen, jos lähin sukulainen on kuollut, perintö siirtyy perillisryhmässä. //

Perintö etenee juuri kuvatun mukaisesti, mutta PK 7:1:n mukaan rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen. PK 7.1 jättää määrittelemättä rintaperillisen, mutta Norri juuri kuvatun mukaan esittää rintaperillisen perittävän lapsena tai lapsenlapsena jne.. Edelleen Aarnion ja Kankaan mukaan ensimmäisessä perillisryhmässä vallitsee rajaton sijaantulo-oikeus.

// (c) Lakiosa koskee perittävän suoraan alenevassa polvessa olevia rintaperillisiä ja sijaantulo-oikeuden nojalla rintaperillisten lapsia. Toisin sanoen kaikki ensimmäisen paranteelin perillisasemassa olevat ja heidän sijaansa tulevat perilliset ovat oikeutettuja lakiosaan (Kangas). //

Jälleen unohtuu kertoa, että oikeus lakiosaan on vain 1. parenteelin ensisijaisella perijällä eli vainajan lapsella, vasta jonka jälkeen oikeus siirtyy saman 1. parenteelin toissijaisella perijällä. Sijaantilo-oikeus on olemassa, mutta ei sillä tavoin kuin voisi kuvitella.

// (d) Vaikka oikeus lakiosaan on vain perittävän rintaperillisellä, ensimmäisessä perillisryhmässä vallitsee rajaton sijaantulo-oikeus (Aarnio & Kangas). //

Kuka on nyt perittävän rintaperillinen - lapsiko vaiko myös lapsenlapsi? Norrin mukaan molemmat, mutta ei tässä yhteydessä...?!

Sijaantulo-oikeus on siis rajaton, mutta ei aivan niin rajaton, että oikeus lakiosaan olisi siirrettävissä ensisijaisen perijän vielä eläessä yhden sukupolven yli. Testamentin osalta rintaperillisen sijaantulo-oikeus on rajaton myös silloin, kun perijä elää.

// (e) Rintaperillisen määritelmä on siten ymmärrettävä laajemmassa muodossa: lakiosaan oikeutettu voi olla rintaperillinen tai tämän sijaan tullut perillinen (Kangas). //

Pirukaan ei enää ota selvää, mitä tässä yritetään sanoa. Jälleen unohtuu kertoa, että vaikka rintaperillisen sijaantulo-oikeus on rajaton, 1. parenteelin ensisijaisen perijän eli vainajan lapsen pitää myös olla vainaja, jotta oikeus voisi siirtyä saman 1. parenteelin toissijaiselle perijälle.

Varsinkin perintökaaren 7 lukua voidaan pitää vaikeaselkoisena...

Kun en saa Norrin teosta nähtäväkseni, muuta kuin mitä lainaat siitä, en osaa kommentoida kuin sanomalla, että hänellä on mielenkiintoinen näkemys rintaperillisestä, siis tuon perusteella.
Ainut mitä voisin ymmärtää, että Norrin tarkoittaa on perintö ja lahjaverolain 11§ missä lapset ja lapsenlapset jne. ovat kaikki samaa veroluokkaa mutta tämähän ei muuta perintökaarta.

Itse perustan näkemykseni PK 2:1, jossa rintaperillinen määritellään ja KKO 2010:57, joka sen vahvistetaa. Lisäksi Kangas 2013, joka on vain perusteos mutta toistaa sama: Eli rintaperilliset ovat lapset ja lapsen sijaantulijoina vain tietyissä tilanteissa (lapsen kuolema tai lapsi luopuu perinnöstä) lapsen jälkeläiset. Muut viittaamasi Aarnion ja Kankaan lausumat eivät mielestäni poikkea tästä tulkinnasta.

Tapauksessa KKO 2010:57 vainajan lapsi (ainoa rintaperillinen) on nimenomaisesti luopunut perinnöstä ja vasta tämän jälkeen hänen sijaantulijansa voivat vaatia lakiosaa, koska vasta sitten heillä on asema vaatia sitä.

Ja vaikka PK 7 ei ole helpointa luettavaa en ainakaan itse löydä yhtään kohtaa sieltä, jossa rintaperillinen määriteltäisi uudestaan, eikä sitä saisikaan tehdä. Ainoa kohta jossa voi tulla jotain epäselvyyttä on mielestäni PK 7:1 jossa lisätään, että lakiosaan on oikeutettu myös ottolapsi ja tämän jälkeläinen. Tämä johtuu vuonna 1965 voimassa olleesta laista, jonka mukaan ottolapset olivat eriasemassa kuin biologiset lapset. Nykyisen adoptiolain mukaan tämä on jo kuollut kirjain.

Jotainpientä kirjoitti:

Kun en saa Norrin teosta nähtäväkseni, muuta kuin mitä lainaat siitä, en osaa kommentoida kuin sanomalla, että hänellä on mielenkiintoinen näkemys rintaperillisestä, siis tuon perusteella.
Ainut mitä voisin ymmärtää, että Norrin tarkoittaa on perintö ja lahjaverolain 11§ missä lapset ja lapsenlapset jne. ovat kaikki samaa veroluokkaa mutta tämähän ei muuta perintökaarta.

Itse perustan näkemykseni PK 2:1, jossa rintaperillinen määritellään ja KKO 2010:57, joka sen vahvistetaa. Lisäksi Kangas 2013, joka on vain perusteos mutta toistaa sama: Eli rintaperilliset ovat lapset ja lapsen sijaantulijoina vain tietyissä tilanteissa (lapsen kuolema tai lapsi luopuu perinnöstä) lapsen jälkeläiset. Muut viittaamasi Aarnion ja Kankaan lausumat eivät mielestäni poikkea tästä tulkinnasta.

Tapauksessa KKO 2010:57 vainajan lapsi (ainoa rintaperillinen) on nimenomaisesti luopunut perinnöstä ja vasta tämän jälkeen hänen sijaantulijansa voivat vaatia lakiosaa, koska vasta sitten heillä on asema vaatia sitä.

Ja vaikka PK 7 ei ole helpointa luettavaa en ainakaan itse löydä yhtään kohtaa sieltä, jossa rintaperillinen määriteltäisi uudestaan, eikä sitä saisikaan tehdä. Ainoa kohta jossa voi tulla jotain epäselvyyttä on mielestäni PK 7:1 jossa lisätään, että lakiosaan on oikeutettu myös ottolapsi ja tämän jälkeläinen. Tämä johtuu vuonna 1965 voimassa olleesta laista, jonka mukaan ottolapset olivat eriasemassa kuin biologiset lapset. Nykyisen adoptiolain mukaan tämä on jo kuollut kirjain.

Lue lisää

1. // Ainoa kohta jossa voi tulla jotain epäselvyyttä on mielestäni PK 7:1 jossa lisätään, että lakiosaan on oikeutettu myös ottolapsi ja tämän jälkeläinen. //

Tästä koko ketjussa taitaa olla kysekin.

On luonnollista ajatella, että rintaperillinen on lähin mahdollinen perillinen, tyypillisesti oma lapsi.

Jos määritelmällisesti ensimmäisen parenteelin rintaperillisiksi kutsutaan kuitenkin, kuten Norri sanoo, sekä lapsia, lapsenlapsia ja niin edespäin, koko järjestelmä muuttaa muotoaan. Norri ei ole ainoa, joka asiaa näin kuvaa, vaan samaan yhtyy moni muukin: "Perimysjärjestyksen mukaan perintö kuuluu ensi sijassa rintaperillisille. Rintaperillisiä ovat perittävän lapset, lapsenlapset, lapsenlapsenlapset jne. (Veronmaksajien keskusliitto ry). "Perittävän vainajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, eli lapsi, lapsenlapsi jne." (Oikeustieteen sanakirja)

Lakia väljästi lukien lakiosaan oikeutettu on kuka tahansa rintaperillinen, ottolapsi että tämän jälkeläinen. Laki ei tässä kohdin puhu suppeasti lähimmästä rintaperillisestä, ja kuten Kangas sanoo, rintaperillisen määritelmä on siten ymmärrettävä laajemmassa muodossa: lakiosaan oikeutettu voi olla rintaperillinen tai tämän sijaan tullut perillinen. Edelleen, ensimmäisessä perillisryhmässä vallitsee Kankaan mukaan rajaton sijaantulo-oikeus.

Täsmentämättä kussakin kohdassa jää, että rajaton sijaantulo-oikeus lakiosalle astuu voimaan vasta, kun LÄHIN mahdollinen rintaperillinen on menehtynyt. Toisin kuin testamentin osalla, jossa kuka tahansa elossa olevan varsinaisen perijän rintaperillinen voi olla sijaantulijana, elossa olevalla LÄHIMMÄLLÄ lakiosan vaatijalla ei voi olla sijaantulijaa. Vaikka siis sijaantulo-oikeus on rajaton.

// Tapauksessa KKO 2010:57 vainajan lapsi (ainoa rintaperillinen) on nimenomaisesti luopunut perinnöstä ja vasta tämän jälkeen hänen sijaantulijansa voivat vaatia lakiosaa, koska vasta sitten heillä on asema vaatia sitä. //

Annan sinulle vastineeksi ratkaisun KHO:2013:52.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan lakiosan vastaanottamiseen ja siitä luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä ja periaatteita. Meillä on tiedossa, että perillinen voi luopua oikeudestaan sekä testamenttiin että perintöön lakimääräisten sijaantulijoidensa hyväksi. Meillä on myös tiedossa, että perillinen ei voi luopua perinnöstä suunnatusti, koska se katsotaan perintöön ryhtymiseksi. KHO:n mukaan "lakiosa on osa perintöosuutta ja lakiosa on saantona perintösaanto".

KHO:n tulkinnan mukaan lakiosa on siis osa perintöosuutta ja saantona perintösaanto, joten miksi perillinen ei voi luopua oikeudestaan lakiosasaantovaatimukseen sijaantulijansa hyväksi? Kuten edellä on sanottu, KHO:n mukaan luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä.

Minun on edelleen vaikeaa ymmärtää sitä, miksi oikeus lakiosaan (osa perintöosuutta) ei voisi siirtyä sijaantulijalle vielä perillisen eläessä, jos luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä.

BolletusEdulis kirjoitti:

1. // Ainoa kohta jossa voi tulla jotain epäselvyyttä on mielestäni PK 7:1 jossa lisätään, että lakiosaan on oikeutettu myös ottolapsi ja tämän jälkeläinen. //

Tästä koko ketjussa taitaa olla kysekin.

On luonnollista ajatella, että rintaperillinen on lähin mahdollinen perillinen, tyypillisesti oma lapsi.

Jos määritelmällisesti ensimmäisen parenteelin rintaperillisiksi kutsutaan kuitenkin, kuten Norri sanoo, sekä lapsia, lapsenlapsia ja niin edespäin, koko järjestelmä muuttaa muotoaan. Norri ei ole ainoa, joka asiaa näin kuvaa, vaan samaan yhtyy moni muukin: "Perimysjärjestyksen mukaan perintö kuuluu ensi sijassa rintaperillisille. Rintaperillisiä ovat perittävän lapset, lapsenlapset, lapsenlapsenlapset jne. (Veronmaksajien keskusliitto ry). "Perittävän vainajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, eli lapsi, lapsenlapsi jne." (Oikeustieteen sanakirja)

Lakia väljästi lukien lakiosaan oikeutettu on kuka tahansa rintaperillinen, ottolapsi että tämän jälkeläinen. Laki ei tässä kohdin puhu suppeasti lähimmästä rintaperillisestä, ja kuten Kangas sanoo, rintaperillisen määritelmä on siten ymmärrettävä laajemmassa muodossa: lakiosaan oikeutettu voi olla rintaperillinen tai tämän sijaan tullut perillinen. Edelleen, ensimmäisessä perillisryhmässä vallitsee Kankaan mukaan rajaton sijaantulo-oikeus.

Täsmentämättä kussakin kohdassa jää, että rajaton sijaantulo-oikeus lakiosalle astuu voimaan vasta, kun LÄHIN mahdollinen rintaperillinen on menehtynyt. Toisin kuin testamentin osalla, jossa kuka tahansa elossa olevan varsinaisen perijän rintaperillinen voi olla sijaantulijana, elossa olevalla LÄHIMMÄLLÄ lakiosan vaatijalla ei voi olla sijaantulijaa. Vaikka siis sijaantulo-oikeus on rajaton.

// Tapauksessa KKO 2010:57 vainajan lapsi (ainoa rintaperillinen) on nimenomaisesti luopunut perinnöstä ja vasta tämän jälkeen hänen sijaantulijansa voivat vaatia lakiosaa, koska vasta sitten heillä on asema vaatia sitä. //

Annan sinulle vastineeksi ratkaisun KHO:2013:52.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan lakiosan vastaanottamiseen ja siitä luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä ja periaatteita. Meillä on tiedossa, että perillinen voi luopua oikeudestaan sekä testamenttiin että perintöön lakimääräisten sijaantulijoidensa hyväksi. Meillä on myös tiedossa, että perillinen ei voi luopua perinnöstä suunnatusti, koska se katsotaan perintöön ryhtymiseksi. KHO:n mukaan "lakiosa on osa perintöosuutta ja lakiosa on saantona perintösaanto".

KHO:n tulkinnan mukaan lakiosa on siis osa perintöosuutta ja saantona perintösaanto, joten miksi perillinen ei voi luopua oikeudestaan lakiosasaantovaatimukseen sijaantulijansa hyväksi? Kuten edellä on sanottu, KHO:n mukaan luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä.

Minun on edelleen vaikeaa ymmärtää sitä, miksi oikeus lakiosaan (osa perintöosuutta) ei voisi siirtyä sijaantulijalle vielä perillisen eläessä, jos luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä.

Lue lisää

"Minun on edelleen vaikeaa ymmärtää sitä, miksi oikeus lakiosaan (osa perintöosuutta) ei voisi siirtyä sijaantulijalle vielä perillisen eläessä, jos luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä."

Siksi koska pitää olla pesän osakas jollain muotoa ennenkuin voi periä mitään.
Ja pesän osakkuus katoaa samalla kun luopuu perinnöstä ja vastaavasti sijaantulijat saavat pesän osakkuuden.

Testamentista voipi sitten luopua myös osittain tehokkaasti,perinnöstä taas luovutaan kokonaan.

Ei se ole kovin vaikeaa että asia menee kaaliin.

Opiskelija3434 kirjoitti:

"Minun on edelleen vaikeaa ymmärtää sitä, miksi oikeus lakiosaan (osa perintöosuutta) ei voisi siirtyä sijaantulijalle vielä perillisen eläessä, jos luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä."

Siksi koska pitää olla pesän osakas jollain muotoa ennenkuin voi periä mitään.
Ja pesän osakkuus katoaa samalla kun luopuu perinnöstä ja vastaavasti sijaantulijat saavat pesän osakkuuden.

Testamentista voipi sitten luopua myös osittain tehokkaasti,perinnöstä taas luovutaan kokonaan.

Ei se ole kovin vaikeaa että asia menee kaaliin.

Lue lisää

// Siksi koska pitää olla pesän osakas jollain muotoa ennenkuin voi periä mitään..... Ja pesän osakkuus katoaa samalla kun luopuu perinnöstä ja vastaavasti sijaantulijat saavat pesän osakkuuden. //

Lakiosan vastaanottamiseen ja siitä luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä ja periaatteita. Lakiosa on osa perintöosuutta ja saantona perintösaanto. Olemmeko samaa mieltä?

Analogian mukaan, koska perillinen voi luopua oikeudestaan sekä testamenttiin että perintöön lakimääräisten sijaantulijoidensa hyväksi, perillinen voi luopua myös oikeudestaan lakiosaansa sijaantulijoidensa hyväksi.

Jos ensisijainen perillinen luopuu oikeudestaan sijaantulevan rintaperillisen hyväksi, sijaantulevasta tulee pesän osakas. Silloin kuvaamaasi ongelmaa ei ole.

// Testamentista voipi sitten luopua myös osittain tehokkaasti,perinnöstä taas luovutaan kokonaan. //

Tarkasti ottaen siviilioikeudellisesti osittainen perinnöstä luopuminen on täysin pätevä oikeustoimi. Kun perillinen luopuu perinnöstään vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa myös yksityisoikeudellisessa tarkastelussa. Luopujaperilliselle määrätään perintövero koko perintöosuudestaan osittaisesta luopumisesta huolimatta (KHO:1969-II-601). Siinä olet kuitenkin ihan oikeassa, että osittainen perinnöstä luopuminen on perintöverotuksessa tehotonta.

Jotta lakiosasta luopuminen, jos se edes periaatteessa on mahdollista, olisi tehokasta, luopuminen pitäisi tehdä luopujan kaikkien rintaperillisten hyväksi. Luopuja ei siis voisi tehokkaasti määrätä sijaantulijoitaan, koska se katsottaisiin lakiosaan ryhtymiseksi. Kuka tahansa (yksi tai useampi) luopujan rintaperillisistä voisi käyttää oikeuttaan lakiosaan.

Lakiosavaatimus testamentin saajalle tulisi esittää ensisijaisen lakiosaperillisen sijaantulijan ominaisuudessa ja tietenkin rintaperillisenä.

KHO:2013:52 tuokin selventää hieman.
JA
Ennakkoluopumisessa tilanne voi olla erilainen. Ennakkoluopuminen vain osasta perintöosuudesta voi tapahtua ilman, että perillisen katsotaan ryhtyvän koko
perintöosuuteensa. Perillisen on mahdollista osittaisen ennakkoluopumisen
kautta vetäytyä jäämistöstä osittain.

BolletusEdulis kirjoitti:

// Siksi koska pitää olla pesän osakas jollain muotoa ennenkuin voi periä mitään..... Ja pesän osakkuus katoaa samalla kun luopuu perinnöstä ja vastaavasti sijaantulijat saavat pesän osakkuuden. //

Lakiosan vastaanottamiseen ja siitä luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä ja periaatteita. Lakiosa on osa perintöosuutta ja saantona perintösaanto. Olemmeko samaa mieltä?

Analogian mukaan, koska perillinen voi luopua oikeudestaan sekä testamenttiin että perintöön lakimääräisten sijaantulijoidensa hyväksi, perillinen voi luopua myös oikeudestaan lakiosaansa sijaantulijoidensa hyväksi.

Jos ensisijainen perillinen luopuu oikeudestaan sijaantulevan rintaperillisen hyväksi, sijaantulevasta tulee pesän osakas. Silloin kuvaamaasi ongelmaa ei ole.

// Testamentista voipi sitten luopua myös osittain tehokkaasti,perinnöstä taas luovutaan kokonaan. //

Tarkasti ottaen siviilioikeudellisesti osittainen perinnöstä luopuminen on täysin pätevä oikeustoimi. Kun perillinen luopuu perinnöstään vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa myös yksityisoikeudellisessa tarkastelussa. Luopujaperilliselle määrätään perintövero koko perintöosuudestaan osittaisesta luopumisesta huolimatta (KHO:1969-II-601). Siinä olet kuitenkin ihan oikeassa, että osittainen perinnöstä luopuminen on perintöverotuksessa tehotonta.

Jotta lakiosasta luopuminen, jos se edes periaatteessa on mahdollista, olisi tehokasta, luopuminen pitäisi tehdä luopujan kaikkien rintaperillisten hyväksi. Luopuja ei siis voisi tehokkaasti määrätä sijaantulijoitaan, koska se katsottaisiin lakiosaan ryhtymiseksi. Kuka tahansa (yksi tai useampi) luopujan rintaperillisistä voisi käyttää oikeuttaan lakiosaan.

Lakiosavaatimus testamentin saajalle tulisi esittää ensisijaisen lakiosaperillisen sijaantulijan ominaisuudessa ja tietenkin rintaperillisenä.

Lue lisää

Alan ymmärtää miksi Nix_nax hermostuu niin helposti.

Puhutte asiasta, jonka KKO on jo ratkaissut 5 vuotta sitten. Suosittelen että luette KKO 2010:57 perustelut ajatuksella. KHO 2013:52 seuraa täysin KKO:n jalanjälkiä, eikä tuo asiaan mitään uutta. Mutta olette nyt lähteneet vastaamaan kysymykseen, joka on eri kuin ap:n kysymys.

Alun perin kysymys oli: siirtyykö oikeus lakiosaan perillisen eläessä?

Lainatakseni: ”Oma kantani edelleen on, että jos paranteelin 1 perillisasemassa oleva rintaperillinen (A) passiivisuudellaan - ei kirjallisesti - haluaa luopua oikeudestaan lakiosaansa, eikä perintöoikeuteensa mitenkään vetoa l. ryhdy, paranteelin 1 toissijaisessa perillisasemassa oleva rintaperillinen (a) voi käyttää rajattoman sijaantulooikeutensa. Asian näin ollen (A):n lakimääräisellä ja suoralla rintaperillisellä (a) on sijaantulijana rajaton oikeus vaatia lakiosaansa kuuden kuukauden määräajan puitteissa. Nähdäkseni yhden rintaperillisen passiivisuus ei voi estää lakiosan siirtymistä koko sukuhaarassa.”

Eli lyhennettynä: jos rintaperillinen on passiivinen, miksei tämän jälkeläinen voisi vaatia lakiosaa, että varallisuus pysyisi sukuhaarassa. AP voi korjata, jos olen ymmärtänyt hänet väärin.

Ymmärrän että monet tahot, kuten Norri ovat ottaneet kantaa, että rintaperilliset saattaisi tarkoittaa kaikkia alenevassa polvessa olevia. KKO 2010:57 perustelu 2 tulkinnut, että PK 2:1 rintaperillinen tarkoittaa lasta, eikä lasta ja lapsenlapsia, kuten tapauksessa olisi ollut mahdollista myös. Ja Suomessa KKO laitaa korkin asiaan. Mutta KKO hyväksyy, että luopumalla perinnöstä PK 17:2a mukaisesti perillisen sijaantulija tulee rintaperillisen sijaan rintaperilliseksi. Tällöin sijaantulleella on PK 7:1 vaatima rintaperillisen status sekä lakimääräinen perintö oikeus --> oikeus vaatia lakiosa. (miten se nyt on niin vaikeaa)

Tämä perustuu siihen, että PK säätää perinnöstä luopumisesta, lakiosasta luopumisesta ja testamentin hyväksymisestä ja moittimisesta kaikista erikseen, eli ne kaikki ovat eri asioita. Joillekin näistä on annettu toisiin vaikuttavia vaikutuksia mutta ei kaikille. Ja se ettei ole säädetty vaikutuksia on myös merkityksellistä.

Mutta kaikki tuo on eri asia kuin sijaantulijan oikeus itse päättää, että perillinen on passiivinen ja tällä perusteella oma-aloitteisesti vaatia lakiosaa.

Vaikka sijaantulo-oikeus on rajaton, se tarkoittaa, että perijän sijaan voi tulla niin monta sukupolvea alaspäin kuin tarvitsee ja on elossa tai siitetty kuolinhetkellä. Se ei tarkoita, että perijän jälkeläiset voisivat vapaasti ilmoittaa tulevansa perijän sijaan. Perijällä on itsellä oikeus PK 17:2a rajoissa ilmoittaa luopuvansa perinnöstä, jolloin perintö menisi tämän perillisille, jotka siis tulisivat hänen sijaan.

Pitää muistaa, että kun perijä on passiivisuudestaan huolimatta lakisääteinen perijä hänelle tehdään testamentin tiedoksianto. (PK 14:4.1)

Oikeusperintöön voi vanhentua viimeistään 10 vuodessa. (PK 16:1.1) Mutta myös perijän passiivisuudesta on säädetty: PK 16.1.2 Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä.

Ensimmäiseksi, soveltuisiko tuo edes? Perinnölle on jo joku ottaja, testamentti saaja ja lakimääräinen perillisen/sien halu noudattaa testaattorin tahtoa.
Toiseksi, ehtisikö tuollaisen käsitellä lakiosailmoituksen mukaisessa 6kk määräajassa? Ensin hakijan tulisi osoittaa lakisääteisenperijän passiivisuus, tämä veisi aikaa. Sitten hakemus, osapuolten kuuleminen, käsittely, tiedoksianto ja PK:16:1.2 määräaika ennen kuin jälkeläinen voisi saada perinnön ja sitä myöten oikeuden tehdä lakiosailmoituksen.

Vielä kun KKO on tuomioissaan lähteneet siitä, että testaattorin toiveita tulee noudattaa. Ihmettelen, jos Suomesta löytyy käräjäoikeus, joka määräisi määräajan niin, että sijaantulija ehtisi tehdä lakiosailmoituksen, jos varsinainen perijä ei itse sitä halua tehdä.

> Oikeuskirjallisuuden mukaan testamentin saajan luopuessa testamentista omaisuus joutuu sille, jolla olisi ollut siihen oikeus ilman testamenttia,

Jotta asia olisi mahdollisimman epäselvä, Aarnio ja Kangas vuodelta 2008 kertoo asian kahdella eri tavalla:

"Jos testamentti ei muuta osoita, luopujan osuus joutuu sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty."

Eli juuri yllä kuvatun mukaan, mutta edelleen: "Testamentin toissijaismääräys voi ohjata luopujan osuuden muullekin kuin luopujan sijaantuloperilliselle."

Ja loppuviimeksi Aarnio ja Kangas PK 11:6 mukaillen: "Mikäli testamentissa ei ole toissijaismääräystä, luopujan jälkeläiset tulevat hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä."

Jos testamentti ei muuta osoita, luopujan osuus joutuu sille, jolla olisi ollut siihen oikeus ilman testamenttia, mutta yhtäaikaa luopujan jälkeläiset tulevat luopujan sijaan, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä myös testamentin tekijä. Voiko asiaa enää epäselvemmin sanoa? Ei voi.

KKO:n ratkaisussa 2014:18 annetaan ainoa pätevä vastaus asiaan. Testamentin tekijän tahto on lopultakin ratkaiseva. Omaisuus on siis jaettava teatamentista luopujan lapsille sijaantuloperillisinä, ellei testamentista itsestään muuta johdu.

On se relevantti koska ilman sitä lapsenlapsen perintöosa ja samalla lakiosa on 0, koska lapsenlapsella ei ole PK 7:1.2 vaatimaa hänelle kuuluvaa lakimääräistä perintöosaa.

Samoin täytyy sanoa että ymmärrämme suomenkielen eritavoin. Itse ymmärrän PK 7:1.1 tarkoittamaan että lakiosaan on oikeutettu:
1 rintaperillinen
Sekä
2 ottolapsi ja tämän jälkeläinen

Että sinun tulkintasi olisi mahdollinen olisi mielestäni pitänyt säätää:
Rintaperillinen ja ottolapsi sekä näiden jälkeläiset.

Tällöin sijaantuloa ei tarvitsisi edes.

"KKO:n ennakkoratkaisussa Leo O:n kuoltua hänen ainoa perimisasemassa ollut rintaperillisensä Olavi luopui perinnöstään lastensa Milla ja Jan hyväksi. Olavi O on perimisasemassa oleva oleva rintaperillinen, mutta KKO ei joudu nyt vastaamaan kysymykseen, ovatko myös Milla ja Jan rintaperillisiä. Perintökaari viittaa lakiosan kohdalla vain rintaperillisiin ja tämän jälkeläisiin, ei itse perillisasemaan."

KKO 2010:57
"2. Leo O:n ainoa rintaperillinen, hänen poikansa Olavi O on luopunut perinnöstään isänsä jälkeen 2.12.1999 toimitetussa perunkirjoituksessa. Olavi O:n sijaan ovat tulleet hänen lapsensa Jan ja Milla O. "

Kai ymmärrät mitä sana "ainoa" tarkoittaa, pitäisikö heidän yksilöidä kaikki muut maailman ihmiset ja sanoa ei ole?

” Perintö ja perinnön saanti itsessään ei vaadi normiolosuhteissa saajaltaan aktiivisuutta.”
Paitsi että 16 luku. Ja lakiosassa 7:5.4 ”Perillisen on vedottava”

/// Lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi ... ovat kaikki rintaperillisiä. Ottolapsi ei ole rintaperillinen, minkä tähden ottolapsen jälkeläisen oikeus lakiosaan on erikseen mainittava. (Nimimerkki Nix_nax 24.6.2014 klo 16:44) //

Mitähän tuossa lopultakin yritetään sanoa?///

Kovin vaikeaa on joidenkuiden ymmärtää lukemaansa. Mutta luepa tämä lain säännös ja yritä sinä päätellä, mitä SIINÄ on yritetty sanoa (tuosta lainkohdasta nimittäin referoimassasi kommentissa oli kysymys):

PK 7:1.1
"Rintaperillisellä =>sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä<= on lakiosa perittävän jälkeen." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P1

Miksi virke ei kuulu yksinkertaisesti: "Rintaperillisellä on lakiosa perittävän jälkeen."? No, kerron. Siksi, että ottolasta ja tämän jälkeläistä ei luettu rintaperilliseksi, eihän niitä muutoin olisi erikseen tarvinnut mainita. Perintökaaren säätämisen jälkeen ottolapsen asema on samastunut rintaperilliseen ja viimeisen uudistuksen jälkeen ottolapsikin sisällytetään käsitteeseen rintaperillinen. PK 7:1.1 on jäänyt ajastaan jälkeen, vaikka on voimassa olevaa oikeutta. Sillä, että ko. säännöksen mukaan ottolapsi ei ole rintaperillinen, ei kuitenkaan ole (ollut) merkitystä ottolapsen asemaan sen tähden, että lakiosaoikeus ottolapselle on myönnetty tuolla säännöksen lisäyksellä "sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä".

En jaksanut nikkarin pitkää sepustusta, joka lienee saman tasoista vänkäystä ja "virheiden" etsimistä & todistelua, lukea. Tämä riittäköön, minulla on mielekkäämpääkin tekemistä. Joillekin näkyy pyrkimys minun "jalustalta" vetämisekseni olevan "elämää tärkeämpi" tehtävä. No, kukin tekee omat valintansa siitä, miten aikansa käyttää.

> 10) Rintaperillinen on perittävän vainajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, eli lapsi, lapsenlapsi jne. Perintökaaren mukaan jokaisella rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisillä on oikeus lakiosaan tai testamentinsaajan maksamaan sen arvoa vastaavaan rahamäärään. /Wikipedia/

Wikipedia ei tietenkään ole luotettava lähde ja aina vain suuntaa-antava. Jos asiasta pitää olla idioottivarma, Wikipediaa ei voi pitää todellisena lähteenä. Wikipedia ei korvaa hyvää juristia. ;)

Jos Wikipediaan luottaisi (hypoteesi), jokaisella rintaperillisellä eli vainajan lapsella, lapsenlapsella jne. olisi oikeus lakiosaan. Vastaavasti, jos jokaista antamaasi lähdettä lukisi kuin piru raamattua, jokaisella vainajan lapsella, lapsenlapsella jne., olisi oikeus vaatia lakiosaansa perittävän jälkeen.

Perintökaari ei ota suoraan kantaa, kuka on perimisasemassa, vaan tieto tulee hakea lain useammasta kohdasta. Perintökaari käyttää termiä "lakimääräinen perimisjärjestys", jota termiä laki ei kuitenkaan itse määrittele ja käyttää sitä vain kerran. Edelleen laki puhuu "lakimääräisestä perintöoikeudesta" sekä pelkästä "perimysjärjestyksestä".

On selvää, että "lakimääräinen perimisjärjestys" on kiinteästi määritelty, mutta yleisellä tasolla lakimääräinen perimisjärjestys jaetaan vain kolmeen eri parenteeliin eli perimisryhmään. Ensimmäisessä parenteelissa ovat rintaperilliset eli lapset ja heidän jälkeläisensä.

Edellinen kappale ei siis edelleenkään suoraan vastaa annettuun (hypoteettiseen) kysymyksenasetteluun. Jotta asia olisi yksiselitteinen, lain tulisi voida määritellä tarkasti "lakimääräinen perimisjärjestys".

Missä kohdassa Suomen laki määrittelee yksiselitteisesti termin "lakimääräinen perimisjärjestys"? Ei missään. Termi kuitenkin viitannee "perintökaaren sisällä itseensä" ja erityisesti kohtaan PK 2.1: "Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset." Ellei termi rintaperillinen ole yksiselitteinen, kuten se ei hypoteettisessa tapauksessamme ole, oravanpyörä on valmis.

PK 2.1 kuitenkin jatkuu eli "kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan."

Edellisen perusteella voidaan siis ajatella, että rintaperillinen on ensisijaisesti vain ja ainoastaan perillisen lapsi, jonka jälkeen tulevat hänen lapsensa.

Edellistä taustaa vasten kaikki esittämäsi asianajotoimistot, asianajajat, juristit, julkiset yhdistykset ja vastaavat hyvää tarkoittavat tahot ovat ymmärtäneet asian osittain virheellisesti. Soppaa on sekoittanut kuka mitenkin, parhaiten vaikkapa juuri Aarnio ja Kangas: "Rintaperillisen määritelmä on siten ymmärrettävä laajemmassa muodossa: lakiosaan oikeutettu voi olla rintaperillinen tai tämän sijaan tullut perillinen."

Lakiosan osalta pitäisi palata back-to-basics, ja määritellä lakiosan yhteydessä rintaperillinen puhtaasti vainajan avio-, tunnustetuksi- tai ottolapseksi. Ilman kunkin vainajan lapselle kuuluvaa "lakimääräistä perimisoikeutta", "lakimääräistä perintöoikeutta" tai "perimysoikeutta" , lakiosan vaatimiseenkaan tarvittavaa oikeutta ei ole olemassa.

Wikipedialla ja muilla antamillasi viitteillä voidaan siis heittää vesilintua. ;)

nix_nax kirjoitti:

/// Lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi ... ovat kaikki rintaperillisiä. Ottolapsi ei ole rintaperillinen, minkä tähden ottolapsen jälkeläisen oikeus lakiosaan on erikseen mainittava. (Nimimerkki Nix_nax 24.6.2014 klo 16:44) //

Mitähän tuossa lopultakin yritetään sanoa?///

Kovin vaikeaa on joidenkuiden ymmärtää lukemaansa. Mutta luepa tämä lain säännös ja yritä sinä päätellä, mitä SIINÄ on yritetty sanoa (tuosta lainkohdasta nimittäin referoimassasi kommentissa oli kysymys):

PK 7:1.1
"Rintaperillisellä =>sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä<= on lakiosa perittävän jälkeen." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P1

Miksi virke ei kuulu yksinkertaisesti: "Rintaperillisellä on lakiosa perittävän jälkeen."? No, kerron. Siksi, että ottolasta ja tämän jälkeläistä ei luettu rintaperilliseksi, eihän niitä muutoin olisi erikseen tarvinnut mainita. Perintökaaren säätämisen jälkeen ottolapsen asema on samastunut rintaperilliseen ja viimeisen uudistuksen jälkeen ottolapsikin sisällytetään käsitteeseen rintaperillinen. PK 7:1.1 on jäänyt ajastaan jälkeen, vaikka on voimassa olevaa oikeutta. Sillä, että ko. säännöksen mukaan ottolapsi ei ole rintaperillinen, ei kuitenkaan ole (ollut) merkitystä ottolapsen asemaan sen tähden, että lakiosaoikeus ottolapselle on myönnetty tuolla säännöksen lisäyksellä "sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä".

En jaksanut nikkarin pitkää sepustusta, joka lienee saman tasoista vänkäystä ja "virheiden" etsimistä & todistelua, lukea. Tämä riittäköön, minulla on mielekkäämpääkin tekemistä. Joillekin näkyy pyrkimys minun "jalustalta" vetämisekseni olevan "elämää tärkeämpi" tehtävä. No, kukin tekee omat valintansa siitä, miten aikansa käyttää.

Lue lisää

""""// Lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi ... ovat kaikki rintaperillisiä. Ottolapsi ei ole rintaperillinen, minkä tähden ottolapsen jälkeläisen oikeus lakiosaan on erikseen mainittava. (Nimimerkki Nix_nax 24.6.2014 klo 16:44) //""""

Sanot että lapsi, lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi on kaikki rintaperillisiä. Mihin perustat väitteesi?

nix_nax kirjoitti:

/// Lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi ... ovat kaikki rintaperillisiä. Ottolapsi ei ole rintaperillinen, minkä tähden ottolapsen jälkeläisen oikeus lakiosaan on erikseen mainittava. (Nimimerkki Nix_nax 24.6.2014 klo 16:44) //

Mitähän tuossa lopultakin yritetään sanoa?///

Kovin vaikeaa on joidenkuiden ymmärtää lukemaansa. Mutta luepa tämä lain säännös ja yritä sinä päätellä, mitä SIINÄ on yritetty sanoa (tuosta lainkohdasta nimittäin referoimassasi kommentissa oli kysymys):

PK 7:1.1
"Rintaperillisellä =>sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä<= on lakiosa perittävän jälkeen." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P1

Miksi virke ei kuulu yksinkertaisesti: "Rintaperillisellä on lakiosa perittävän jälkeen."? No, kerron. Siksi, että ottolasta ja tämän jälkeläistä ei luettu rintaperilliseksi, eihän niitä muutoin olisi erikseen tarvinnut mainita. Perintökaaren säätämisen jälkeen ottolapsen asema on samastunut rintaperilliseen ja viimeisen uudistuksen jälkeen ottolapsikin sisällytetään käsitteeseen rintaperillinen. PK 7:1.1 on jäänyt ajastaan jälkeen, vaikka on voimassa olevaa oikeutta. Sillä, että ko. säännöksen mukaan ottolapsi ei ole rintaperillinen, ei kuitenkaan ole (ollut) merkitystä ottolapsen asemaan sen tähden, että lakiosaoikeus ottolapselle on myönnetty tuolla säännöksen lisäyksellä "sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä".

En jaksanut nikkarin pitkää sepustusta, joka lienee saman tasoista vänkäystä ja "virheiden" etsimistä & todistelua, lukea. Tämä riittäköön, minulla on mielekkäämpääkin tekemistä. Joillekin näkyy pyrkimys minun "jalustalta" vetämisekseni olevan "elämää tärkeämpi" tehtävä. No, kukin tekee omat valintansa siitä, miten aikansa käyttää.

Lue lisää

Seli, seli.

Vaikein_laki kirjoitti:

> 10) Rintaperillinen on perittävän vainajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, eli lapsi, lapsenlapsi jne. Perintökaaren mukaan jokaisella rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisillä on oikeus lakiosaan tai testamentinsaajan maksamaan sen arvoa vastaavaan rahamäärään. /Wikipedia/

Wikipedia ei tietenkään ole luotettava lähde ja aina vain suuntaa-antava. Jos asiasta pitää olla idioottivarma, Wikipediaa ei voi pitää todellisena lähteenä. Wikipedia ei korvaa hyvää juristia. ;)

Jos Wikipediaan luottaisi (hypoteesi), jokaisella rintaperillisellä eli vainajan lapsella, lapsenlapsella jne. olisi oikeus lakiosaan. Vastaavasti, jos jokaista antamaasi lähdettä lukisi kuin piru raamattua, jokaisella vainajan lapsella, lapsenlapsella jne., olisi oikeus vaatia lakiosaansa perittävän jälkeen.

Perintökaari ei ota suoraan kantaa, kuka on perimisasemassa, vaan tieto tulee hakea lain useammasta kohdasta. Perintökaari käyttää termiä "lakimääräinen perimisjärjestys", jota termiä laki ei kuitenkaan itse määrittele ja käyttää sitä vain kerran. Edelleen laki puhuu "lakimääräisestä perintöoikeudesta" sekä pelkästä "perimysjärjestyksestä".

On selvää, että "lakimääräinen perimisjärjestys" on kiinteästi määritelty, mutta yleisellä tasolla lakimääräinen perimisjärjestys jaetaan vain kolmeen eri parenteeliin eli perimisryhmään. Ensimmäisessä parenteelissa ovat rintaperilliset eli lapset ja heidän jälkeläisensä.

Edellinen kappale ei siis edelleenkään suoraan vastaa annettuun (hypoteettiseen) kysymyksenasetteluun. Jotta asia olisi yksiselitteinen, lain tulisi voida määritellä tarkasti "lakimääräinen perimisjärjestys".

Missä kohdassa Suomen laki määrittelee yksiselitteisesti termin "lakimääräinen perimisjärjestys"? Ei missään. Termi kuitenkin viitannee "perintökaaren sisällä itseensä" ja erityisesti kohtaan PK 2.1: "Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset." Ellei termi rintaperillinen ole yksiselitteinen, kuten se ei hypoteettisessa tapauksessamme ole, oravanpyörä on valmis.

PK 2.1 kuitenkin jatkuu eli "kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan."

Edellisen perusteella voidaan siis ajatella, että rintaperillinen on ensisijaisesti vain ja ainoastaan perillisen lapsi, jonka jälkeen tulevat hänen lapsensa.

Edellistä taustaa vasten kaikki esittämäsi asianajotoimistot, asianajajat, juristit, julkiset yhdistykset ja vastaavat hyvää tarkoittavat tahot ovat ymmärtäneet asian osittain virheellisesti. Soppaa on sekoittanut kuka mitenkin, parhaiten vaikkapa juuri Aarnio ja Kangas: "Rintaperillisen määritelmä on siten ymmärrettävä laajemmassa muodossa: lakiosaan oikeutettu voi olla rintaperillinen tai tämän sijaan tullut perillinen."

Lakiosan osalta pitäisi palata back-to-basics, ja määritellä lakiosan yhteydessä rintaperillinen puhtaasti vainajan avio-, tunnustetuksi- tai ottolapseksi. Ilman kunkin vainajan lapselle kuuluvaa "lakimääräistä perimisoikeutta", "lakimääräistä perintöoikeutta" tai "perimysoikeutta" , lakiosan vaatimiseenkaan tarvittavaa oikeutta ei ole olemassa.

Wikipedialla ja muilla antamillasi viitteillä voidaan siis heittää vesilintua. ;)

Lue lisää

//Perintökaari ei ota suoraan kantaa, kuka on perimisasemassa, vaan tieto tulee hakea lain useammasta kohdasta.//

Kyllä perintökaari "ottaa kantaa" ihan suoraankin tuohon kysymykseen. Vaikka selvemminkin asia olisi toki voitu ilmaista (jotta myös vähän tyhmempi eli tämän ketjun jankkaajaporukka sen olisi ymmärtänyt).

PK 2:1
"Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.

Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan."

Ensinnä todetaan, että (1) lähinnä perinnön saavat rintaperilliset eli perittävän jälkeläiset. Seuraavana perittävän jälkeläisten jälkeen (2) jonossa ovat selkäperilliset eli vanhemmat ja isovanhemmat. (PK 2:2)

SIJAANTULIJAT määritellään seuraavasti:

(1) Lapsen sijaantulijat
"Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan."

(2) Vanhempien sijaantulijat
"Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön."

Siis "milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa" - mutta vasta silloin, ei ennen. Jos siis kaikki lapset elävät, "kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä". Siinähän se perillisasema on määriteltynä! Jos perittävän lapset elävät, kenelläkään muulla ei täten ole mitään osuutta tai oikeutta perintöön. Perillisasemassa siten ovat (1) elossa olevat lapset ja (2) kuolleen lapsen osuudelta tämän lapset (kuten edellä eli kuolleen lapsen osalta tämän lapset jne. rajattomasti).

Yksin perillislapsen vallassa siten on, hyväksyykö hän testamentin, jolla hänet on perinnöstä syrjäytetty vai eikö hyväksy, samoin vaatiiko hän lakiosaa vai eikö vaadi. Mitään sijaantuloa tässä ei ole. Testamenttia ei myöskään tarvitse/tule antaa tiedoksi lapsen jälkeläisille (kuten tulisi tehdä, jos nämä olisivat sijaantulijoita), tiedoksianto toimitetaan laillisesti vain lapselle itselleen.

Kuten olen moneen kertaan selvittänyt, testamentin hyväksyminen - myös siten, ettei lakiosaa vaadita - (ja vielä vähemmän 6 kk:n passiviteetti testamentin tiedoksiannosta), EI ole PK 17 luvussa tarkoitettua perinnöstä luopumista. Siitä ei siten seuraa mitään oikeutta ko. hyväksyjän jälkeläisille. Lakiosan voi vaatia vain lähin perillinen eli lapsi A. Siinä tapauksessa, että A on kuollut ennen testaattoria, lakiosan voi A:n sijaantulijana vaatia tämän lapsi a. Jos taas A on kuollut testaattorin jälkeen, A:n perillisellä a:lla on sama oikeus lakiosan vaatimiseen kuin A:lla olisi ollut. (Jos testamentti oli annettu tiedoksi A:lle, a:n aika juoksee A:n tiedoksisaamisesta, paitsi jos A oli ehtinyt ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi. Jos testamenttia ei ollut annettu tiedoksi A:lle, se tulee antaa tiedoksi a:lle.)

Kyllä rintaperillinen todella voi myös perinnöstä luopua PK 17:2a:ssa tarkoitetulla kirjallisella ilmoituksella, jos tämä tapahtuu ennen kuin testamentti on joko hyväksymisen tai passiviteetin kautta saanut lainvoiman. (Sen jälkeen ei ole mistä luopua.) Tällöin luopujan jälkeläisellä on käytettävissään mahdollisuus lakiosavaatimukseen - mikäli aikaa on jäljellä siitä, kun testamentti annettiin luopujaperilliselle tiedoksi. - Jos perinnöstä luopuminen on tapahtunut perittävän eläessä (PK 17:1.2), testamentti tulee antaa tiedoksi luopujan sijaantulijoille (jotka periaatteessa saattavat lakiosaa vaatia).

Selvititin tuon "mikähän se rintaperillinen oikeasti on" jo aikaisemmin, mutta jos ei mennyt perille, niin kerrataan:

Perilliset on vanhastaan jaettu kolmeen luokkaan:
1. Rintaperillisiä ovat perittävän lapset, lasten lapset jne. eli yhdellä sanalla sanoen jälkeläiset sukuna perittävästä suoraan alaspäin "rajoituksetta".
2. Selkäperillisiä ovat perittävän vanhemmat, isovanhemmat, näiden vanhemmat jne. eli suku suoraan ylöspäin.
3. Muita perillisiä, sivuperillisiä, ovat perittävän muut perillispolvessa olevat sukulaiset eli sisarukset ja vanhempien sisarukset.

Lakiosaoikeus on vain rintaperillisillä, kerrallaan kuitenkin vain lähimmillä perillisillä. Jos lähin perillinen on kuollut tai luopunut perinnöstä, sijaantulo-oikeus on tämän lähimmällä perillisellä jne.

Rintaperillisiin luetaan myös ottolapsi, vaikka PK 7:1.1:n looginen tulkinta onkin, että näin ei olisi. ("Rintaperillisellä =>sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä<= on lakiosa perittävän jälkeen.") Kysymys on kuitenkin puhtaasti terminologinen vailla käytännön merkitystä, koska ko. säännöksen mukaan ottolapsella joka tapauksessa on sama oikeus perintöön ja lakiosaan kuin biologisella lapsella. - Laki ei aina ole sisäisesti johdonmukainen, mistä edellä oleva on esimerkki.

nix_nax kirjoitti:

Selvititin tuon "mikähän se rintaperillinen oikeasti on" jo aikaisemmin, mutta jos ei mennyt perille, niin kerrataan:

Perilliset on vanhastaan jaettu kolmeen luokkaan:
1. Rintaperillisiä ovat perittävän lapset, lasten lapset jne. eli yhdellä sanalla sanoen jälkeläiset sukuna perittävästä suoraan alaspäin "rajoituksetta".
2. Selkäperillisiä ovat perittävän vanhemmat, isovanhemmat, näiden vanhemmat jne. eli suku suoraan ylöspäin.
3. Muita perillisiä, sivuperillisiä, ovat perittävän muut perillispolvessa olevat sukulaiset eli sisarukset ja vanhempien sisarukset.

Lakiosaoikeus on vain rintaperillisillä, kerrallaan kuitenkin vain lähimmillä perillisillä. Jos lähin perillinen on kuollut tai luopunut perinnöstä, sijaantulo-oikeus on tämän lähimmällä perillisellä jne.

Rintaperillisiin luetaan myös ottolapsi, vaikka PK 7:1.1:n looginen tulkinta onkin, että näin ei olisi. ("Rintaperillisellä =>sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä<= on lakiosa perittävän jälkeen.") Kysymys on kuitenkin puhtaasti terminologinen vailla käytännön merkitystä, koska ko. säännöksen mukaan ottolapsella joka tapauksessa on sama oikeus perintöön ja lakiosaan kuin biologisella lapsella. - Laki ei aina ole sisäisesti johdonmukainen, mistä edellä oleva on esimerkki.

Lue lisää

No mutta juurihan täällä osa kirjoittajista oli päässyt yhteisymmärrykseen siitä, että vain vainajan lapsi tai ottolapsi on rintaperillinen!

Lähteenä käytettiin KKO 2010:57, eli "Leo O:n ainoa rintaperillinen, hänen poikansa Olavi O on luopunut perinnöstään isänsä jälkeen. Olavi O:n sijaan ovat tulleet hänen lapsensa Jan ja Milla O."

Olavi on siis vainajan AINOA rintaperillinen, vaikka Olavilla itselläänkin on kaksi lasta.

MIkä ihme siis on rintaperillinen?

VoiPyhäJysäys kirjoitti:

No mutta juurihan täällä osa kirjoittajista oli päässyt yhteisymmärrykseen siitä, että vain vainajan lapsi tai ottolapsi on rintaperillinen!

Lähteenä käytettiin KKO 2010:57, eli "Leo O:n ainoa rintaperillinen, hänen poikansa Olavi O on luopunut perinnöstään isänsä jälkeen. Olavi O:n sijaan ovat tulleet hänen lapsensa Jan ja Milla O."

Olavi on siis vainajan AINOA rintaperillinen, vaikka Olavilla itselläänkin on kaksi lasta.

MIkä ihme siis on rintaperillinen?

Lue lisää

Mitähän oikein tarkoitat kommentillasi?! Osa varmasti on ymmärtänyt asian oikein, kuten kerrot, osa ei.

Viimeksi mainitut näyttävät edelleenkin käsittävän, että rintaperillisillä - siis perittävän jälkeläisillä alaspäin rajattomasti - on samanaikainen oikeus lakiosan vaatimiseen siten, että jos lähin perillinen ei lakiosaa vaadi, niin sen voi vaatia seuraavaksi lähin eli edellisen jälkeläinen. Tämä käsitys on väärä.

Miksikä siis kysyt, "mikä ihme on rintaperillinen"? Luulisi sen jo tulleen selväksi: perittävän jälkeläiset (ml. ottolapset jälkeläisineen) ovat rintaperillisiä. Näistä kuitenkin vain lähin perillinen on se, joka kulloinkin perittävän perii.

<>
Aina on osa näitäkin. No onnea matkaan.

<> Vaikein_laki 1.1.2016 13:54

Kyllä ja kohdat ovat mielestäni ne kaikki kohdat, jotka kertovat ketkä ovat ja missä järjestyksessä perillisasemassa vainajan jälkeen lain mukaan, lista vain on pitkä koska kaikki mahdollisuudet pitää huomioida. Nämä selviävät mielestäni järjestyksessä 1 luku, 2:1§, mahdollisesti 3 luku, 2:2§ ja loppu siitä luvusta ja 5 luku.
Vuoteen -80 asti ottolapset olivat erikseen säädelty 4 luvussa, joka sekin oli silloin tuossa listassa.

7 luvun mukaan vain rintaperillisellä, (eli vain 2:1§) sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä (nykyisin sama kuin rintaperillinen) on lakiosa perittävän jälkeen.
Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle >perilliselle< (eli lakiosaa vaativalle) lakimääräisen perimisjärjestyksen (1 momentin mukaan siis vain 2:1§) mukaan tulevan perintöosan arvosta.

Joten en nyt vain näe ongelmaa. Kaikki omituisuudet johtuvat historiallisista syistä, eli ottolapsen eriasemasta, joka vielä vähänaikaan merkitsi sitä, että eri aikaan ottolapseksi otetut olivat myös keskenään eriasemassa, joka siis nykyisin on historiaa.

<>

Henkilökohtaisesti sanoisin, että hävitetään mieluummin koko lakiosa mutta se on eri asia. Mielestäni tuollaiset osauudistukset tai uudelleen määrittelyt ovat paljon vaikeampia ja johtavat vain uusiin ongelmiin ja yllätyksiin. Ja mielestäni on säädetty selvästi, kenellä on oikeus vaatia lakiosaa (eli oikeus), joten en ymmärrä viimeistäsi oikein.

<> nix_nax 2.1.2016 0:19

Mielestäni tuo terminologinen määrittely, joka muuten johtaa vanhasta laista ja kirjallisuudesta, onkin yleisesti esitetyn sisäisen epäjohdonmukaisuuden lähde. Väitän että juuri tuohon KKO on tapauksessa kommentoinut.

Oikea tapa yksinkertaistaen määritellä perillisryhmät olisi siis ”voi olla” eikä ”ovat” kuten monesti on kirjoitettu. Jos käyttää sanaa ”ovat” saa kuvan, että kaikki seuraavat ovat automaattisesti. Perintökaari kuitenkin lähtee siitä, ensisijainen perillinen on rintaperillinen <> ja, että nämä ovat vainajan lapset <>, tämän jälkeen kerrotaan sijaantulosta <>, jonka perusteella seuraajasta siis tulee rintaperillinen.

Jos omaksuu tämän näkemyksen ei tarvitse erikseen mainita, että oikeudet on vain lähimmillä näistä perillisistä. Voinhan olla väärässäkin mutta johdan tuon siis PK 2:1§ ja KKO 2010:57.

Olen nauranut ja itkenyt tätä ketjua lukiessani, vaikka ihan kaikkea en jaksanutkaan kahlata sanatarkasti läpi.

Maailmankirjat on kyllä sekaisin, jos Wikipediaan luotetaan enemmän kuin Suomen lakiin.

Rintaperillinen on yksinkertaisesti perittävän lapsi, jos tämä on kuollut, sijaan tulee jälkeläinen, joka silloin on rintaperillisen asemassa. Sijaantulo on rajaton, eli perittävän kaikki alenevassa polvessa olevat voivat olla rintaperillisiä, mutta vain yhdestä sukupolvesta kerrallaan, kuten useaan otteeseen on mm. Nix_Naxin toimesta todettu.

Jos johdetaan lisää väitettä, että kaikki alenevassa polvessa olevat olisivat oikeutettuja lakiosaan yhtä aikaa, niin mihin perustuu se, että lakiosaoikeus lapsenlapselle aktualisoituisi vain ensimmäisen rintaperillisen passiivisuuden johdosta. Jos siis kaikki jälkeläiset olisivat rintaperillisiä yhtä aikaa, kaikilla olisi analogisen tulkinnan mukaan oikeus lakiosaan. Ja kun lapsenlapsilla ei ole perintöoikeutta silloin kun vanhempi on elossa eikä luovu perinnöstä, ei myöskään ole olemassa mitään perintöosuutta, josta lakiosa voisi olla puolet.
Mistään ei löydy tukea sille, että lakiosaoikeus siirtyisi perittävän lapsen jälkeläisille, jos lapsi itse on elossa. Kyllä se siellä perintökaaressa kerrotaan.

Aivan yksiselitteisestihän perintökaaren mukaan
(2 luku 1 §

Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.

Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.)

lähinnä perinnön saavat perittävän lapset. Vasta sitten kun nämä ovat kuolleet (2 mom.), tulevat näiden jälkeläiset kehiin ja ovat rintaperillisen asemassa.

> Oikeus vaatia lakiosaa edellyttää kuitenkin perintöoikeutta, jota lapsenlapsella ei vanhempansa eläessä ole.

Tarkemmin: ...jota lapsenlapsella ei vanhempansa eläessä ole tai ellei vanhempansa luovu perinnöstään tai osasta siitä tehokkaasti.

Tässä on juuri sellainen nimimerkkinsä mukainen riidanhaastaja, jolla eivät ole peruskäsitteetkään selvillä, ja jonkalaisen kanssa sen tähden on hedelmätöntä veivata taikinaa loputtomiin. Kun ei mikään rautalangan vääntö auta, sanon edelleenkin, että pitäkää minun puolestani käsityksenne, minä luovutan. Aivan turhaa ajanhukkaa on teikäläisten kanssa loputtomiin polemisoida, mutta jatkakaa kaikin mokomin omassa keskuudessanne, se on oikeutenne.

Jos se, että luovutan kentän teille, on mielestäsi (ja näitä samanmielisiä näkyy jokunen muukin olevan) ylimielisyyttä, niin olkoon. Eiköpähän toisenmielisiäkin ole.

<>

Jos perillinen luopuu lakiosastaan perittän kuoltua, niin ei sitä tämän jälkeläisetkään voi tehdä. (PK 7:5.4 ja 17:1.2 ja KKO 1988:102)

Mutta perillinen voi luopua perinnöstä (eli kieltäytyä perinnöstä ja perillisasemasta kokonaan) perittävän kuoltua, jolloin hänen katsotaan kuollen ennen perittävää ja tämän jälkeläinen tulee tämän sijaan. Tällöin perillisen jälkeläisellä, vaikka testamentin mukaan ei olisi tulossa perintöä, on oikeus vaatia lakiosaa (PK 17:2a, KKO 2003:95 ja KKO 2010:57)

<>>

Vaatii lakiosan ja sen saatuaan antaa varat lahjana eteenpäin? Saahan sitä valtiolle antaa suoraankin lahjoja.

<>

Jos luopuu perinnöstä ennakkoon voi rintaperillinen silti vaatia lakiosansa, jos ei ole saanut korvausta. (PK 17:1.2) Ja samoin vain koko perintöasemastaan voi luopua(PK 17:2a), tai vaatia itse, vaikkakaan hänen ei tarvitse vaatia koko lakiosaansa.(KHO 2013:52) Vaadittu summa on lakiosa ja sitoo jälkeläisiä. (KKO 1988:102)

Lisää amatöörejä asialla, josta luulevat jotain ymmärtävänsä, vaikka ymmärrys ei riitä alkeisiinkaan!

Kysymys on ollut siitä, mikä seuraus on sillä, että testamentilla syrjäytetty perittävän lähin rintaperillinen hyväksyy testamentin ilmoittaen, ettei lakiosaa vaadi taikka on passiivinen 6 kk saatuaan testamentista tiedon. Vänkääjäporukan mukaan tällöin astuisivat kuvaan ko. perillisen sijaantulijoina hänen lapsensa tai näiden lapset (= jälkeläiset), jotka voisivat lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle esittää. Pysyitköhän kärryillä tähän asti?

Näin ei asia kuitenkaan ole, kuten olen moneen kertaan rautalankaakin vääntäenkin opettanut. En ryhdy enää aikaisempia opetuksia toistamaan, mutta kopioin osan uuteen keskusteluun "perinnöstä luopuminen" kirjoittamastani kommentista, missä on kysymys samasta asiasta eli testamentin hyväksymisestä tai passiivisuudesta. Kas tässä:

Täällä on kovasti jopa kahdessa ketjussa vänkäilty siitä, että rintaperillisen hyväksyessä hänet syrjäyttävän testamentin, hänellä muka olisi sijaantulijat, jotka voisivat vaatia testamentinsaajalta sen rintaperillisen lakiosan, mitä testamentin hyväksyjä ei ollut vaatinut (tai minkä hän passiviteetin johdosta on menettänyt). Näinhän asia ei ole. Aarnion-Kankaan Suomen jäämistöoikeus I:ssä luvussa "Ennakkoluopuminen ja sijaantuloperimys" asiaan liittyen kirjoitetaan seuraavaa:

"PK 17:1.2:ssa ei säädetä mitään siitä, millainen oikeus luopujan sijaantuloperillisillä on jäämistöön. /.../ Niissä tilanteissa, missä ennakkoluopumista koskeva tahdonilmaisu annetaan perittävälle HYVÄKSYMÄLLÄ perittävän tekemä TESTAMENTTI, kysymykseen on helppo vastata. Riippumatta siitä, kenen hyväksi testamentti on tehty, rintaperillinen ja eloonjäänyt puoliso voivat itseään JA OIKEUDENOMISTAJIAAN SITOVIN VAIKUTUKSIN hyväksyä testamentin. TÄMÄ OIKEUS RINTAPERILLISELLÄ ON, VAIKKA HÄNELLÄ OLISI OMIA LAPSIA hyväksymistahdonilmaisun antamishetkellä."
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14040473/perinnosta-luopuminen#comment-82468519

Kyllä Nix_Nax on aivan oikeassa. Eihän testamentin hyväksymisellä tai passiivisuudella olisi mitään pointtia, jos oikeus siirtyisi automaattisesti alaspäin perimysketjussa. Pelkkä ajatuskin on absurdi.

Jotainpientä kirjoitti:

<>

Jos perillinen luopuu lakiosastaan perittän kuoltua, niin ei sitä tämän jälkeläisetkään voi tehdä. (PK 7:5.4 ja 17:1.2 ja KKO 1988:102)

Mutta perillinen voi luopua perinnöstä (eli kieltäytyä perinnöstä ja perillisasemasta kokonaan) perittävän kuoltua, jolloin hänen katsotaan kuollen ennen perittävää ja tämän jälkeläinen tulee tämän sijaan. Tällöin perillisen jälkeläisellä, vaikka testamentin mukaan ei olisi tulossa perintöä, on oikeus vaatia lakiosaa (PK 17:2a, KKO 2003:95 ja KKO 2010:57)

<>>

Vaatii lakiosan ja sen saatuaan antaa varat lahjana eteenpäin? Saahan sitä valtiolle antaa suoraankin lahjoja.

<>

Jos luopuu perinnöstä ennakkoon voi rintaperillinen silti vaatia lakiosansa, jos ei ole saanut korvausta. (PK 17:1.2) Ja samoin vain koko perintöasemastaan voi luopua(PK 17:2a), tai vaatia itse, vaikkakaan hänen ei tarvitse vaatia koko lakiosaansa.(KHO 2013:52) Vaadittu summa on lakiosa ja sitoo jälkeläisiä. (KKO 1988:102)

Lue lisää

1. Ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen voi LUOPUA AKTIIVISESTI lakiosastaan omien rintaperillistensä hyväksi.

>> Jos perillinen luopuu lakiosastaan perittän kuoltua, niin ei sitä tämän jälkeläisetkään voi tehdä. (PK 7:5.4 ja 17:1.2 ja KKO 1988:102) >>

Jos ensisijianen rintaperillinen luopuu lakiosastaan aktiivisesti omien rintaperillistensä hyväksi, luopujan lapset ovat pesässä sijaantulijoita. (KKO:2010:57)

2. Kaikki edellä kuvattu tapahtuu, jos testaattori on kuollut. On selvää, että osittainen perinnöstä luopuminen on pätevä oikeustoimi. Kun perillinen luopuu perinnöstään (nyt lakiosasta) vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa.

>> Vaatii lakiosan ja sen saatuaan antaa varat lahjana eteenpäin? Saahan sitä valtiolle antaa suoraankin lahjoja. <<

Osittainen luopuminen perinnöstä on tehokas ja myös oikeustoimena pätevä, mutta samalla luopujan katsotaan ryhtyneeksi pesään. Sen vuoksi perinnönantajan kuoleman jälkeen tehty osittainen luopuminen ei voi olla verotuksellisesti tehokas, koska luopuja maksaa veron koko määrästä. Sijaisperillinen saa mahdollisesti veronalaisen lahjan, aivan kuten sanot.

Perinnöstä osittaisesta luopumisesta poiketen tehokas testamentista osittain luopuminen on mahdollista verotuskäytännössä PK 12 luvun tarkoittamana käyttöoikeustestamenttina. (KHO:2009:104)

3. Jos ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen luopuukin lakiosastaan ennakkoon testaattorin vielä eläessä, luopuja voi määrätä lakiosastaan tai (vain) osasta siitä tehokkaasti ilman, että hänen katsotaan ryhtyvän perintöön.

>> Jos luopuu perinnöstä ennakkoon voi rintaperillinen silti vaatia lakiosansa, jos ei ole saanut korvausta. (PK 17:1.2) Ja samoin vain koko perintöasemastaan voi luopua(PK 17:2a), tai vaatia itse, vaikkakaan hänen ei tarvitse vaatia koko lakiosaansa.(KHO 2013:52) Vaadittu summa on lakiosa ja sitoo jälkeläisiä. (KKO 1988:102) <<

KKO:n ratkaisussa on ollut kyse siitä, onko luopujalla ollut oikeus luopua perinnöstä perittävän jälkeen riippumatta siitä, onko luopuja saanut luopumisesta vastiketta vai ei. Perinnöstä luopuminen on ollut pätevä sekä hänen itsensä että lapsensa osalta.

Kiitos nimimerkille asiallisesta keskustelusta.

4. >> Lisää amatöörejä asialla, josta luulevat jotain ymmärtävänsä, vaikka ymmärrys ei riitä alkeisiinkaan! <<<

Sanoo henkilö, joka ei edes ymmärrä, että myös ottolapsi on rintaperillinen. Heh... jääköön kommenttisi omaan arvoonsa.

jaskaavaan kirjoitti:

1. Ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen voi LUOPUA AKTIIVISESTI lakiosastaan omien rintaperillistensä hyväksi.

>> Jos perillinen luopuu lakiosastaan perittän kuoltua, niin ei sitä tämän jälkeläisetkään voi tehdä. (PK 7:5.4 ja 17:1.2 ja KKO 1988:102) >>

Jos ensisijianen rintaperillinen luopuu lakiosastaan aktiivisesti omien rintaperillistensä hyväksi, luopujan lapset ovat pesässä sijaantulijoita. (KKO:2010:57)

2. Kaikki edellä kuvattu tapahtuu, jos testaattori on kuollut. On selvää, että osittainen perinnöstä luopuminen on pätevä oikeustoimi. Kun perillinen luopuu perinnöstään (nyt lakiosasta) vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa.

>> Vaatii lakiosan ja sen saatuaan antaa varat lahjana eteenpäin? Saahan sitä valtiolle antaa suoraankin lahjoja. <<

Osittainen luopuminen perinnöstä on tehokas ja myös oikeustoimena pätevä, mutta samalla luopujan katsotaan ryhtyneeksi pesään. Sen vuoksi perinnönantajan kuoleman jälkeen tehty osittainen luopuminen ei voi olla verotuksellisesti tehokas, koska luopuja maksaa veron koko määrästä. Sijaisperillinen saa mahdollisesti veronalaisen lahjan, aivan kuten sanot.

Perinnöstä osittaisesta luopumisesta poiketen tehokas testamentista osittain luopuminen on mahdollista verotuskäytännössä PK 12 luvun tarkoittamana käyttöoikeustestamenttina. (KHO:2009:104)

3. Jos ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen luopuukin lakiosastaan ennakkoon testaattorin vielä eläessä, luopuja voi määrätä lakiosastaan tai (vain) osasta siitä tehokkaasti ilman, että hänen katsotaan ryhtyvän perintöön.

>> Jos luopuu perinnöstä ennakkoon voi rintaperillinen silti vaatia lakiosansa, jos ei ole saanut korvausta. (PK 17:1.2) Ja samoin vain koko perintöasemastaan voi luopua(PK 17:2a), tai vaatia itse, vaikkakaan hänen ei tarvitse vaatia koko lakiosaansa.(KHO 2013:52) Vaadittu summa on lakiosa ja sitoo jälkeläisiä. (KKO 1988:102) <<

KKO:n ratkaisussa on ollut kyse siitä, onko luopujalla ollut oikeus luopua perinnöstä perittävän jälkeen riippumatta siitä, onko luopuja saanut luopumisesta vastiketta vai ei. Perinnöstä luopuminen on ollut pätevä sekä hänen itsensä että lapsensa osalta.

Kiitos nimimerkille asiallisesta keskustelusta.

4. >> Lisää amatöörejä asialla, josta luulevat jotain ymmärtävänsä, vaikka ymmärrys ei riitä alkeisiinkaan! <<<

Sanoo henkilö, joka ei edes ymmärrä, että myös ottolapsi on rintaperillinen. Heh... jääköön kommenttisi omaan arvoonsa.

Lue lisää

Jaska se vaan todistelee käsityksiään tyypillisen diletantin tyyliin. Kaikkeen en jaksa puuttua, tässä nyt jotain malliksi:

//Jos ensisijianen rintaperillinen luopuu lakiosastaan aktiivisesti omien rintaperillistensä hyväksi, luopujan lapset ovat pesässä sijaantulijoita. (KKO:2010:57)//

Väitteen perusteluksi Jaska viittaa KKO:n ratkaisuun, joka kertoo sen tosiasian - mistä ei kiistaa ole ollut -, että jos rintaperillinen luopuu PERINNÖSTÄ, sijaan perillisiksi tulevat luopujan lähimmät jälkeläiset. Aivan oikein! Mutta siihen, mitä rintaperillisen tekemästä testamentin hyväksymisestä seuraa - mistä ja vain mistä kiistaa on ollut - tuo KKO:n ratkaisu ei anna mitään ohjetta.

//Kun perillinen luopuu perinnöstään (nyt lakiosasta) vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa.//

Nyt on ollut kysymys testamentin hyväksymisen seurauksesta. Kun perillinen hyväksyy testamentin, jolla hänet on syrjäytetty perinnöstä tai ei nosta moitekannetta/tee lakiosavaatimusta 6 kk:ssa tiedoksiannosta tee, testamentti saa lainvoiman. Sen jälkeen ko. rintaperillinen EI enää ole perittävän kuolinpesän osakas. Mitään sijaantulijaa pesän osakkaaksi osakkuusaseman menettäneen tilalle ei ole. Lainvoimainen testamentti pannaan perinnönjaon perusteeksi.

Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I
"Kuolinpesän osakkaat.
Jos perittävä on tehnyt jäämistöstään yleistestamentin perillisen syrjäyttäen, perillistä ja testamentinsaajaa on käsiteltävä osakkaina, KUNNES JÄLKISÄÄDÖS ON SAANUT LAINVOIMAN. Näin tapahtuu PK 14 luvussa säännellyn SELVITYSMENETTELYN (tiedoksianto, moite) tuloksena tai TESTAMENTIN HYVÄKSYMISEN seurauksena."

//tehokas testamentista osittain luopuminen on mahdollista verotuskäytännössä//

Aivan. Mutta ei liity kiistan aiheeseen mitenkään.

//Jos ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen luopuukin lakiosastaan ennakkoon testaattorin vielä eläessä, luopuja voi määrätä lakiosastaan tai (vain) osasta siitä tehokkaasti ilman, että hänen katsotaan ryhtyvän perintöön.//

Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I:
"PK 17:1.2:ssa ei säädetä mitään siitä, millainen oikeus luopujan sijaantuloperillisillä on jäämistöön. /.../ Niissä tilanteissa, missä ennakkoluopumista koskeva tahdonilmaisu annetaan perittävälle HYVÄKSYMÄLLÄ perittävän tekemä TESTAMENTTI, kysymykseen on helppo vastata. Riippumatta siitä, kenen hyväksi testamentti on tehty, rintaperillinen ... voi ... itseään JA OIKEUDENOMISTAJIAAN SITOVIN VAIKUTUKSIN hyväksyä testamentin. TÄMÄ OIKEUS RINTAPERILLISELLÄ ON, VAIKKA HÄNELLÄ OLISI OMIA LAPSIA hyväksymistahdonilmaisun antamishetkellä."

Jaskan viittaama KKO 1988:102 ratkaisu ei taaskaan liity mitenkään siihen, mitä täällä käyty kiistely on koskenut eli testamentin hyväksymisen seuraukseen.

Argumentointi ei näytä olevan jaskan parhaita puolia siitä päätellen, ettei jaska osaa pysyä siinä, mitä debatti koskee, vaan eksyy harhailemaan sivupoluille todistelemaan sellaista, mistä kiistaa ei ole ollut. Tyypillistä maallikon puuhaa, mutta ei tyystin vierasta kaikille itseään asiantuntijoinakaan pitäville.

Mitä ottolapsen asemaan tulee, niin nimenomaan perintökaaren kirjoittajan ja lainsäätäjän mukaan kyse on (ollut) muusta kuin rintaperillisestä:

PK 7:1.1
"Rintaperillisellä SEKÄ ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P1

Tässä kysymys on lainsäätäjän lipsahduksesta ja sen myötä lain sisäisestä ristiriidasta, minkä aikanaan olen tuonut esiin. Sillä sitten jaskat sun muut siipeensä saaneet vuodesta toiseen koettavat kangeta minua alas jalustalta heidän tasalleen. No, yrittänyttä ei laiteta, joten siitä vaan, kun asia-argumentointi on mitä on.

nix_nax kirjoitti:

Jaska se vaan todistelee käsityksiään tyypillisen diletantin tyyliin. Kaikkeen en jaksa puuttua, tässä nyt jotain malliksi:

//Jos ensisijianen rintaperillinen luopuu lakiosastaan aktiivisesti omien rintaperillistensä hyväksi, luopujan lapset ovat pesässä sijaantulijoita. (KKO:2010:57)//

Väitteen perusteluksi Jaska viittaa KKO:n ratkaisuun, joka kertoo sen tosiasian - mistä ei kiistaa ole ollut -, että jos rintaperillinen luopuu PERINNÖSTÄ, sijaan perillisiksi tulevat luopujan lähimmät jälkeläiset. Aivan oikein! Mutta siihen, mitä rintaperillisen tekemästä testamentin hyväksymisestä seuraa - mistä ja vain mistä kiistaa on ollut - tuo KKO:n ratkaisu ei anna mitään ohjetta.

//Kun perillinen luopuu perinnöstään (nyt lakiosasta) vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa.//

Nyt on ollut kysymys testamentin hyväksymisen seurauksesta. Kun perillinen hyväksyy testamentin, jolla hänet on syrjäytetty perinnöstä tai ei nosta moitekannetta/tee lakiosavaatimusta 6 kk:ssa tiedoksiannosta tee, testamentti saa lainvoiman. Sen jälkeen ko. rintaperillinen EI enää ole perittävän kuolinpesän osakas. Mitään sijaantulijaa pesän osakkaaksi osakkuusaseman menettäneen tilalle ei ole. Lainvoimainen testamentti pannaan perinnönjaon perusteeksi.

Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I
"Kuolinpesän osakkaat.
Jos perittävä on tehnyt jäämistöstään yleistestamentin perillisen syrjäyttäen, perillistä ja testamentinsaajaa on käsiteltävä osakkaina, KUNNES JÄLKISÄÄDÖS ON SAANUT LAINVOIMAN. Näin tapahtuu PK 14 luvussa säännellyn SELVITYSMENETTELYN (tiedoksianto, moite) tuloksena tai TESTAMENTIN HYVÄKSYMISEN seurauksena."

//tehokas testamentista osittain luopuminen on mahdollista verotuskäytännössä//

Aivan. Mutta ei liity kiistan aiheeseen mitenkään.

//Jos ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen luopuukin lakiosastaan ennakkoon testaattorin vielä eläessä, luopuja voi määrätä lakiosastaan tai (vain) osasta siitä tehokkaasti ilman, että hänen katsotaan ryhtyvän perintöön.//

Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I:
"PK 17:1.2:ssa ei säädetä mitään siitä, millainen oikeus luopujan sijaantuloperillisillä on jäämistöön. /.../ Niissä tilanteissa, missä ennakkoluopumista koskeva tahdonilmaisu annetaan perittävälle HYVÄKSYMÄLLÄ perittävän tekemä TESTAMENTTI, kysymykseen on helppo vastata. Riippumatta siitä, kenen hyväksi testamentti on tehty, rintaperillinen ... voi ... itseään JA OIKEUDENOMISTAJIAAN SITOVIN VAIKUTUKSIN hyväksyä testamentin. TÄMÄ OIKEUS RINTAPERILLISELLÄ ON, VAIKKA HÄNELLÄ OLISI OMIA LAPSIA hyväksymistahdonilmaisun antamishetkellä."

Jaskan viittaama KKO 1988:102 ratkaisu ei taaskaan liity mitenkään siihen, mitä täällä käyty kiistely on koskenut eli testamentin hyväksymisen seuraukseen.

Argumentointi ei näytä olevan jaskan parhaita puolia siitä päätellen, ettei jaska osaa pysyä siinä, mitä debatti koskee, vaan eksyy harhailemaan sivupoluille todistelemaan sellaista, mistä kiistaa ei ole ollut. Tyypillistä maallikon puuhaa, mutta ei tyystin vierasta kaikille itseään asiantuntijoinakaan pitäville.

Mitä ottolapsen asemaan tulee, niin nimenomaan perintökaaren kirjoittajan ja lainsäätäjän mukaan kyse on (ollut) muusta kuin rintaperillisestä:

PK 7:1.1
"Rintaperillisellä SEKÄ ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P1

Tässä kysymys on lainsäätäjän lipsahduksesta ja sen myötä lain sisäisestä ristiriidasta, minkä aikanaan olen tuonut esiin. Sillä sitten jaskat sun muut siipeensä saaneet vuodesta toiseen koettavat kangeta minua alas jalustalta heidän tasalleen. No, yrittänyttä ei laiteta, joten siitä vaan, kun asia-argumentointi on mitä on.

Lue lisää

Onko seniilillä höppänällä taas pipo kireällä?

1. Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.

2. Lakiosa on perintösaanto ja osa perintöosuutta. Perintöosuudestaan voi luopua tehokkaasti, jolloin luopujan sijaan tulevat luopujan rintaperilliset. Jos lakiosa on perintösaanto, lakiosaa myös käsitellään silloin kuten perintäsaantoa.

3. KHO 2013:52 -ratkaisun perusteella osittainenkin lakiosasta luopuminen ilman kahdenkertaista verotusta on sekin mahdollista. (Koponen 2014)

4. Missään tekstissäni en ole puhunut siitä, että perillinen olisi hyväksynyt testamentin, vaan kirjoitin, että lakiosaan oikeutettu voi luopua osuudestaan sekä aktiivisesti että passiivisesti. Jos perillinen luopuu passiivisuudellaan lakiosasta, ei sitä vaadi eikä siitä luovu rintaperillisistensä hyväksi, koko sukuhaara menettää ko. lakiosan.

5. KKO 1988:102 ei ole minun lähettäni linkki, vaan nimimerkin "Jotainpientä".

6. Sinä todellakin olet jalustalla - sinä olet juurtunut historiaan, samaan paikkaan, et liiku, et käänny, et kuule etkä näe. Me muut kuljemme vapaasti vaikkapa Stadionin tornin huipulle, ja kusemme sieltä jalustallesi. Ja sinä otat kiltisti vastaan sen kaiken, mitä sinulle sieltä ylhäältä annetaan.

7. Kirjoita sinä siitä mitä sinä osaat, minä kirjoitan mitä minä haluan.

//1. Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.//

Joko vänkääjä on suomen kielen taidoton tai muuten vain tyhmä tai vänkää vänkäämisen ilosta. Kyllä todellakin on lipsahdus sanoa, että "lakiosa on rintaperillisellä sekä ottolapsella", jos sanoja tarkoittaa, että ottolapsikin on rintaperillinen.

Muulta osin jaskaressu toistaa samaa jargonia, mitä hän on jauhanut aikaisemmin, joten suohon leikkiin en enää mukaan lähde.

jaskaavaan kirjoitti:

1. Ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen voi LUOPUA AKTIIVISESTI lakiosastaan omien rintaperillistensä hyväksi.

>> Jos perillinen luopuu lakiosastaan perittän kuoltua, niin ei sitä tämän jälkeläisetkään voi tehdä. (PK 7:5.4 ja 17:1.2 ja KKO 1988:102) >>

Jos ensisijianen rintaperillinen luopuu lakiosastaan aktiivisesti omien rintaperillistensä hyväksi, luopujan lapset ovat pesässä sijaantulijoita. (KKO:2010:57)

2. Kaikki edellä kuvattu tapahtuu, jos testaattori on kuollut. On selvää, että osittainen perinnöstä luopuminen on pätevä oikeustoimi. Kun perillinen luopuu perinnöstään (nyt lakiosasta) vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa.

>> Vaatii lakiosan ja sen saatuaan antaa varat lahjana eteenpäin? Saahan sitä valtiolle antaa suoraankin lahjoja. <<

Osittainen luopuminen perinnöstä on tehokas ja myös oikeustoimena pätevä, mutta samalla luopujan katsotaan ryhtyneeksi pesään. Sen vuoksi perinnönantajan kuoleman jälkeen tehty osittainen luopuminen ei voi olla verotuksellisesti tehokas, koska luopuja maksaa veron koko määrästä. Sijaisperillinen saa mahdollisesti veronalaisen lahjan, aivan kuten sanot.

Perinnöstä osittaisesta luopumisesta poiketen tehokas testamentista osittain luopuminen on mahdollista verotuskäytännössä PK 12 luvun tarkoittamana käyttöoikeustestamenttina. (KHO:2009:104)

3. Jos ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen luopuukin lakiosastaan ennakkoon testaattorin vielä eläessä, luopuja voi määrätä lakiosastaan tai (vain) osasta siitä tehokkaasti ilman, että hänen katsotaan ryhtyvän perintöön.

>> Jos luopuu perinnöstä ennakkoon voi rintaperillinen silti vaatia lakiosansa, jos ei ole saanut korvausta. (PK 17:1.2) Ja samoin vain koko perintöasemastaan voi luopua(PK 17:2a), tai vaatia itse, vaikkakaan hänen ei tarvitse vaatia koko lakiosaansa.(KHO 2013:52) Vaadittu summa on lakiosa ja sitoo jälkeläisiä. (KKO 1988:102) <<

KKO:n ratkaisussa on ollut kyse siitä, onko luopujalla ollut oikeus luopua perinnöstä perittävän jälkeen riippumatta siitä, onko luopuja saanut luopumisesta vastiketta vai ei. Perinnöstä luopuminen on ollut pätevä sekä hänen itsensä että lapsensa osalta.

Kiitos nimimerkille asiallisesta keskustelusta.

4. >> Lisää amatöörejä asialla, josta luulevat jotain ymmärtävänsä, vaikka ymmärrys ei riitä alkeisiinkaan! <<<

Sanoo henkilö, joka ei edes ymmärrä, että myös ottolapsi on rintaperillinen. Heh... jääköön kommenttisi omaan arvoonsa.

Lue lisää

jaskaavaan 3.1.2016 12:18


<>

<2. Leo O:n ainoa rintaperillinen, hänen poikansa Olavi O on >luopunut perinnöstään isänsä jälkeen< 2.12.1999 toimitetussa perunkirjoituksessa. Olavi O:n sijaan ovat tulleet hänen lapsensa Jan ja Milla O.>>

Paitsi että toisin kuin väität Olavi ei ole määrännyt mitenkään lakiosasta. Vaan luopunut koko perinnöstä 17:2a mukaan, joka on eri asia ja voisi johtaa hyvin eri tulokseen. Siihen vain puutuin.

Jos tekisi kuten sanot olisi riski, että se tulkittaisi toisin, eli että rintaperillinen luopuisi oikeudesta sellaiselle jolla ei ole PK7:1.2 perintöosuutta testaattorin jälkeen --> ei lakiosaa. Ja kun rintaperillinen on luovuttanut oikeutensa eteenpäin ei hänkään sitä voi enää vaatia. Tai että rintaperillinen olisi ilmoittaisi lahjoittavansa tulevan lakiosansa eteenpäin, verottaja tykkää. Molemmat huonoja vaihtoehtoja, eikö?

Ja KKO 1988:102 koska en olisi uskonut edes puolia mitä kaikkia heittoja ja vääriä vääntöjä täältä on tähänkin mennessä tullut.

nix_nax kirjoitti:

//1. Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.//

Joko vänkääjä on suomen kielen taidoton tai muuten vain tyhmä tai vänkää vänkäämisen ilosta. Kyllä todellakin on lipsahdus sanoa, että "lakiosa on rintaperillisellä sekä ottolapsella", jos sanoja tarkoittaa, että ottolapsikin on rintaperillinen.

Muulta osin jaskaressu toistaa samaa jargonia, mitä hän on jauhanut aikaisemmin, joten suohon leikkiin en enää mukaan lähde.

Lue lisää

Älä sotke kirjoittajia toisiinsa, sinä seniili höppänä.

Laki on laki, ja jos siinä ollsi todellisia lipsahduksia, ne eivät olisi laissa pitkään. Ainoa oikaisu, joka käsillä olevaan lakiin on tehty, on vuodelta 2006. Silloinkaan virhe ei ollut suomenkielisessä, vaan ruotsinkielisessä versiossa.

Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.

jaskaavaan kirjoitti:

Älä sotke kirjoittajia toisiinsa, sinä seniili höppänä.

Laki on laki, ja jos siinä ollsi todellisia lipsahduksia, ne eivät olisi laissa pitkään. Ainoa oikaisu, joka käsillä olevaan lakiin on tehty, on vuodelta 2006. Silloinkaan virhe ei ollut suomenkielisessä, vaan ruotsinkielisessä versiossa.

Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.

Lue lisää

Vasta adoptiolaki 20.1.2012/22 ja sen 100.3 momentti teki PK 7:1 <> vanhaksi 1.7.2012, sitä ennen meillä oli erilaisia ottolapsia, joilla oli erilaisia asemia.

nix_nax kirjoitti:

Jaska se vaan todistelee käsityksiään tyypillisen diletantin tyyliin. Kaikkeen en jaksa puuttua, tässä nyt jotain malliksi:

//Jos ensisijianen rintaperillinen luopuu lakiosastaan aktiivisesti omien rintaperillistensä hyväksi, luopujan lapset ovat pesässä sijaantulijoita. (KKO:2010:57)//

Väitteen perusteluksi Jaska viittaa KKO:n ratkaisuun, joka kertoo sen tosiasian - mistä ei kiistaa ole ollut -, että jos rintaperillinen luopuu PERINNÖSTÄ, sijaan perillisiksi tulevat luopujan lähimmät jälkeläiset. Aivan oikein! Mutta siihen, mitä rintaperillisen tekemästä testamentin hyväksymisestä seuraa - mistä ja vain mistä kiistaa on ollut - tuo KKO:n ratkaisu ei anna mitään ohjetta.

//Kun perillinen luopuu perinnöstään (nyt lakiosasta) vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa.//

Nyt on ollut kysymys testamentin hyväksymisen seurauksesta. Kun perillinen hyväksyy testamentin, jolla hänet on syrjäytetty perinnöstä tai ei nosta moitekannetta/tee lakiosavaatimusta 6 kk:ssa tiedoksiannosta tee, testamentti saa lainvoiman. Sen jälkeen ko. rintaperillinen EI enää ole perittävän kuolinpesän osakas. Mitään sijaantulijaa pesän osakkaaksi osakkuusaseman menettäneen tilalle ei ole. Lainvoimainen testamentti pannaan perinnönjaon perusteeksi.

Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I
"Kuolinpesän osakkaat.
Jos perittävä on tehnyt jäämistöstään yleistestamentin perillisen syrjäyttäen, perillistä ja testamentinsaajaa on käsiteltävä osakkaina, KUNNES JÄLKISÄÄDÖS ON SAANUT LAINVOIMAN. Näin tapahtuu PK 14 luvussa säännellyn SELVITYSMENETTELYN (tiedoksianto, moite) tuloksena tai TESTAMENTIN HYVÄKSYMISEN seurauksena."

//tehokas testamentista osittain luopuminen on mahdollista verotuskäytännössä//

Aivan. Mutta ei liity kiistan aiheeseen mitenkään.

//Jos ohitetun sukuhaaran ensisijainen perillinen luopuukin lakiosastaan ennakkoon testaattorin vielä eläessä, luopuja voi määrätä lakiosastaan tai (vain) osasta siitä tehokkaasti ilman, että hänen katsotaan ryhtyvän perintöön.//

Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I:
"PK 17:1.2:ssa ei säädetä mitään siitä, millainen oikeus luopujan sijaantuloperillisillä on jäämistöön. /.../ Niissä tilanteissa, missä ennakkoluopumista koskeva tahdonilmaisu annetaan perittävälle HYVÄKSYMÄLLÄ perittävän tekemä TESTAMENTTI, kysymykseen on helppo vastata. Riippumatta siitä, kenen hyväksi testamentti on tehty, rintaperillinen ... voi ... itseään JA OIKEUDENOMISTAJIAAN SITOVIN VAIKUTUKSIN hyväksyä testamentin. TÄMÄ OIKEUS RINTAPERILLISELLÄ ON, VAIKKA HÄNELLÄ OLISI OMIA LAPSIA hyväksymistahdonilmaisun antamishetkellä."

Jaskan viittaama KKO 1988:102 ratkaisu ei taaskaan liity mitenkään siihen, mitä täällä käyty kiistely on koskenut eli testamentin hyväksymisen seuraukseen.

Argumentointi ei näytä olevan jaskan parhaita puolia siitä päätellen, ettei jaska osaa pysyä siinä, mitä debatti koskee, vaan eksyy harhailemaan sivupoluille todistelemaan sellaista, mistä kiistaa ei ole ollut. Tyypillistä maallikon puuhaa, mutta ei tyystin vierasta kaikille itseään asiantuntijoinakaan pitäville.

Mitä ottolapsen asemaan tulee, niin nimenomaan perintökaaren kirjoittajan ja lainsäätäjän mukaan kyse on (ollut) muusta kuin rintaperillisestä:

PK 7:1.1
"Rintaperillisellä SEKÄ ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L7P1

Tässä kysymys on lainsäätäjän lipsahduksesta ja sen myötä lain sisäisestä ristiriidasta, minkä aikanaan olen tuonut esiin. Sillä sitten jaskat sun muut siipeensä saaneet vuodesta toiseen koettavat kangeta minua alas jalustalta heidän tasalleen. No, yrittänyttä ei laiteta, joten siitä vaan, kun asia-argumentointi on mitä on.

Lue lisää

Oma kommenttini oli: <>

Eli se mitä lakiosaan oikeutettu vaatii tai ilmoittaa saaneensa sitoo myös tämän jälkeläisiä.

<< nix_nax 3.1.2016 15:47
Jaskan viittaama KKO 1988:102 ratkaisu ei taaskaan liity mitenkään siihen, mitä täällä käyty kiistely on koskenut eli testamentin hyväksymisen seuraukseen.>>

<B:llä on ollut oikeus ilmoittaminsa tavoin luopua perinnöstä A:n jälkeen riippumatta siitä, onko hän saanut luopumisesta vastiketta vai ei. Tuo luopuminen on siten pätevä sekä hänen itsensä että D:n osalta.>>

Olkoon sitten perinnön etukäteisluopumista tai kuten tapauksessa myös selostetaan, kuoleman jälkeistä testamentin hyväksymistä ja lakiosasta luopumista jälkeläisiään sitovasti. Eli siis tuki siis sinun väitettä mutta ei siis mielestäsi liity asiaan?

En muista oliko JäMä 1 tuota tapausta erikseen mainittu mutta itse mieluummin perustelen ennakkopäätöksillä kuin referaateilla niistä. Muistaakseni ennakkopäätökset ovat sitovampia kuin oikeuskirjallisuus.

jaskaavaan kirjoitti:

Älä sotke kirjoittajia toisiinsa, sinä seniili höppänä.

Laki on laki, ja jos siinä ollsi todellisia lipsahduksia, ne eivät olisi laissa pitkään. Ainoa oikaisu, joka käsillä olevaan lakiin on tehty, on vuodelta 2006. Silloinkaan virhe ei ollut suomenkielisessä, vaan ruotsinkielisessä versiossa.

Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.

Lue lisää

Jaska on vaan onneton tunari, joka ei ymmärrä hönkäsen pöläystä sen enempää laista kuin suomen kielestäkään. Jaskalle on turha mitään opettaa, kallo kun on umpiluuta, joten ei sinne mikään oppi uppoa.

Vastoin jaskaressun luuloa lakiin kyllä jää aina silloin tällöin kömmähdyksiä. Kun ne havaitaan, ne korjataan, jos kömmähdyksellä on oikeudellista merkitystä. Jos merkitystä ei ole (kun ottolapsella, olipa rintaperillinen tai ei, nimenomaisen säännöksen perusteella joka tapauksessa lakiosa on), kömmähdystä ei välttämättä korjata. Siten PK 7:1.1:n nykyisellään harhaanjohtava sanamuoto "Rintaperillisellä SEKÄ ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen" on jäänyt lakiin. Siinä se.

Esimerkki toisesta vastaavanlaisesta munauksesta, joka sittemmin korjattiin:

Avioliittolakia uudistettiin 16.4.1987 annetulla lailla. Hallituksen esityksen mukaan olisi jo ennen avioeroasian vireille tuloa voitu määrätä pesänjakaja toimittamaan omaisuuden ositus. Tästä kuitenkin luovuttiin; pesänjakaja voidaan määrätä aikaisintaan, kun avioeroasia on hakemuksen jättämisellä tullut vireille. Huomaamatta tuolloin jäi, että tehty muutos olisi vaatinut toisenkin kohdan muuttamista, nimittäin 90 §:n, missä säädetään avio-oikeuden katkeamisen ajankohdasta. Siten tuli voimaan seuraava sanotun pykälän 2-kohta:

"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
/.../
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun PESÄNJAKAJAN MÄÄRÄÄMISTÄ taikka avioeroa koskeva asia on tullut vireille; omaisuutta on kuitenkin pidettävä omaisuutena, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, JOS PESÄNJAKAJAN MÄÄRÄÄMISTÄ koskeva asia on rauennut tai ....

Sittemmin, kun virhe oli havaittu, se korjattiin 20.8.2004 annetulla lailla. Oikeudellista merkitystä virheellä ei ollut, mutta melkoinen kauneusvirhehän - ja osoitus huolimattomuudesta - se oli. Nykyisessä muodossaan säännös po. osin kuuluu:

"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:

/.../

2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.

Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L1P90

Ei siis mitään pesänjakajan määräämisestä.

Jaskan höpinöihin ei kannata enemmälti puuttua, nehän jatkuvat joka tapauksessa loputtomiin. Höpisköön minun puolestani niin kauan kuin intoa piisaa.

nix_nax kirjoitti:

//1. Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.//

Joko vänkääjä on suomen kielen taidoton tai muuten vain tyhmä tai vänkää vänkäämisen ilosta. Kyllä todellakin on lipsahdus sanoa, että "lakiosa on rintaperillisellä sekä ottolapsella", jos sanoja tarkoittaa, että ottolapsikin on rintaperillinen.

Muulta osin jaskaressu toistaa samaa jargonia, mitä hän on jauhanut aikaisemmin, joten suohon leikkiin en enää mukaan lähde.

Lue lisää

Onko kaikki ottolapset rekisteröity johonkin adoptiorekisteriin tai muuhun vastaavaam?

Vänkääjän tapa "keskustella" on tuo: irrottaa lause lauseyhteydestään ja vängätä sitten sellaisesta, mistä ei ole lainkaan ollut kysymys.

Oikea lainaus on tässä:

"Ei sovi valita sinun esittelemiäsi tapoja, sillä valittavana ei ole enempää kuin yksi mahdollisuus. Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään. Jos ko. perillinen ei hänet syrjäyttävään testamenttiin lakiosaa vaatimalla reagoi, testamentti saa lainvoiman 6 kk:n kuluttua sen tiedoksiannosta ko. perilliselle. Mitään poikkeusta, jonka mukaan lakiosavaatimuksen voisi joku muu esittää, ei ole."http://keskustelu.suomi24.fi/t/13986281/kokenut-varatuomari-vastaa-kysymyksiinne#comment-82363938

Kysymys oli siitä, miten käy, kun testamentilla syrjäytetty rintaperillinen hyväksyy testamentin tai ei tee lakiosavaatimusta 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta. Vänkääjät uskovat, että oikeus lakiosaan tällöin siirtyy perillisen sijaantulijaperillisille. Sellaisia ei tässä tapauksessa ole, joten kenelläkään muulla ei tuon hyväksyjäperillisen eläessä ole oikeutta tuota hänelle kuulunutta lakiosavaatimusta esittää. Joten OIKEUS LAKIOSAAN EI SIIRRY LÄHIMMÄLTÄ PERILLISELTÄ TÄMÄN ELÄESSÄ KENELLEKÄÄN. Mutta jos tuo lähin perillinen oli kuollut ennen perittävää, oikeus lakiosaan siirtyy hänen sijaantulijoilleen.

Tätä tasoa vänkääjät ovat järjestään, joten vängätköön minun puolestani vaikka maailman loppuun. Typerysten kanssa kinaaminen on hukkaan heitettyä aikaa.

Ketä kiinnostaa lukea seniilin höppänän monisanaisia viestejä joskus historiassa. Samaa fuulaa alusta loppuun. Höppänä ei pysty seisomaan sanojensa takana, ja jos joku asioista enemmän tietävä on paikalla, viestit ohitetaan satavarmasti.

Jos pitää valita, onko virhe laissa vai senillin höppänän teksteissä, lain pitää väistyä.

Nix_nax jätti vastaamatta seuraavaan keskusteluun, ja vetäytyi kuin kusi sukassa. Lisäksi höppänällä on ikävä piirre sotkea kirjoittajat toisiinsa ja antaa itselleen tulitukea rekkaamattomilla nikeillä.

1. Ottolapsi on rintaperillinen, eikä lainsäätäjälle ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Ainoa lipsahdus on sinun omasi.

2. Lakiosa on perintösaanto ja osa perintöosuutta. Perintöosuudestaan voi luopua tehokkaasti, jolloin luopujan sijaan tulevat luopujan rintaperilliset. Jos lakiosa on perintösaanto, lakiosaa myös käsitellään silloin kuten perintäsaantoa.

3. KHO 2013:52 -ratkaisun perusteella osittainenkin lakiosasta luopuminen ilman kahdenkertaista verotusta on sekin mahdollista. (Koponen 2014)

4. Missään tekstissäni en ole puhunut siitä, että perillinen olisi hyväksynyt testamentin, vaan kirjoitin, että lakiosaan oikeutettu voi luopua osuudestaan sekä aktiivisesti että passiivisesti. Jos perillinen luopuu passiivisuudellaan lakiosasta, ei sitä vaadi eikä siitä luovu rintaperillisistensä hyväksi, koko sukuhaara menettää ko. lakiosan.

5. KKO 1988:102 ei ole minun lähettäni linkki, vaan nimimerkin "Jotainpientä".

6. Sinä todellakin olet jalustalla - sinä olet juurtunut historiaan, samaan paikkaan, et liiku, et käänny, et kuule etkä näe. Me muut kuljemme vapaasti vaikkapa Stadionin tornin huipulle, ja kusemme sieltä jalustallesi. Ja sinä otat kiltisti vastaan sen kaiken, mitä sinulle sieltä ylhäältä annetaan.

7. Kirjoita sinä siitä mitä sinä osaat, minä kirjoitan mitä minä haluan.

jaskaavaan 3.1.2016 18:52
<>

Urpolehtinen 3.1.2016 19:54
<>

Kai huomaat eron kysymysten asettelussa? Mutta ei lopputuloksessa.

Kun täälläkin nerot lukisivat mitä toiset vastaavat, keskustelu voisi olla paljon mukavampaa.

//Kurttunen et al kertoo asian hyvin näin: "Jos kaikki rintaperilliset olisivat rintaperillisiä yhtä aikaa, kaikilla olisi analogian mukaan sama oikeus samaan lakiosaan. Lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan lapsenlapsilla ei ole perintöoikeutta vanhemman vielä eläessä tai ellei vanhempi luovu perinnöstä; lapsenlapsilla ei tällöin ole mitään perintö- tai lakiosuutta, jota vaatia."//

Tuo ei kuitenkaan selvennä asiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Rintaperillisethän ovat kaikki rintaperillisiä (yhtä aikaa), koska he ovat perittävän jälkeläisiä, yhdessä tai useammassa polvessa, missä ominaisuudessa heitä kaikkia kutsutaan rintaperillisiksi (vrt. selkäperilliset, sivuperilliset).

Selvempää on ilmaista asia ottamalla käyttöön termi perimisasema. Perimisasemassa nimittäin ovat kerrallaan vain perittävän LÄHIMMÄT rintaperilliset. Kaukaisemmat eli alemmassa polvessa olevat rintaperilliset saavat perijöinä odottaa vuoroaan. Lähimmän rintaperillisen kuoltua tai luovuttua perinnöstä tämän aseman perijänä saavat seuraavana vuorossa olevat kuolleen tai luopujan jälkeläiset eli sijaantulijat.

Jos perimisasemassa oleva eli lähin perillinen hyväksyy hänet syrjäyttävän testamentin lakiosaa vaatimatta tai pysyy passiivisen 6 kk testamentista tiedon saatuaan, testamentti on sellaisenaan lainvoimainen eli täytäntöön pantavissa. Tuon perillisen jälkeläisillä ei silloin ole asiaan nokan kopauttamista. Tämä yksinkertainen ja selvä tosiasia vain ei joillekuille (jaska & kumpp.) näytä millään aukeavan.

Pipo kyllä kiristyy jaskojen ja vastaavien tunareiden kanssa taikinaa loputtomiin veivatessa: eihän siitä sen valmiimpaa tule. Minun on nyt myönnettävä, että en pysty asiaa tunareille avaamaan, kun en ole heikkolahjaisten opettamiseen koulutusta saanut. Järkevää olisi ollut lopettaa turha infoilu kauan sitten esittämääni toteamukseen: pitäkööt tunarit mielipiteensä.

//Nyt on kyse siitä, että oikeus lakiosaan siirtyy perilliseltä perinnön luovutuksen yhteydessä tämän vielä eläessä.//

Jaska-ressukalla ei näy olevan perusterminologiakaan hallussa. Perinnön luovuttaminen ja perinnöstä luopuminen kun ovat eri asioita. Perinnöstä luopumista olen palstalaisille vuosien varrella monen monituista kertaa valottanut, viimeksi 2.1. alle lainatulla kommentilla.

"Kyllä rintaperillinen todella voi myös perinnöstä luopua PK 17:2a:ssa tarkoitetulla kirjallisella ilmoituksella, jos tämä tapahtuu ennen kuin testamentti on joko hyväksymisen tai passiviteetin kautta saanut lainvoiman. (Sen jälkeen ei ole mistä luopua.) Tällöin luopujan jälkeläisellä on käytettävissään mahdollisuus lakiosavaatimukseen - mikäli aikaa on jäljellä siitä, kun testamentti annettiin luopujaperilliselle tiedoksi. - Jos perinnöstä luopuminen on tapahtunut perittävän eläessä (PK 17:1.2), testamentti tulee antaa tiedoksi luopujan sijaantulijoille (jotka periaatteessa saattavat lakiosaa vaatia)."
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14029358/siirtyyko-oikeus-lakiosaan-perillisen-elaessa#comment-82456458

Jaska ei osaa tehdä eroa perinnöstä luopumisen ja perinnön luovuttamisen välillä, mutta ei myöskään testamentin hyväksymisen ja perinnöstä luopumisen välillä, kuten hänen samaa toistamistaan sepustuksista käy ilmi.

//Toinen perusasioista on jo käsitelty jo aikaa sitten. Nyt on kyse siitä, että oikeus lakiosaan siirtyy perilliseltä perinnön luovutuksen yhteydessä tämän vielä eläessä.//

Alusta pitäen on ollut ja edelleenkin on kysymys nimenomaan siitä, mitä seuraa, kun testamentilla syrjäytetty rintaperillinen hyväksyy testamentin lakiosaa vaatimatta tai pysyy passiivisena 6 kk testamentista tiedon saatuaan. Jaska inttää inttämistään, että ko. perillisen sijaan astuvat hänen jälkeläisensä, joille kuuluu oikeus vaatia se lakiosa, mitä heidän vanhempansa ei ollut vaatinut. Jaskan kalloon ei ole vieläkään uponnut se tosiasia, että mitään sijaantuloa em. tilanteessa ei ole, vaan testamentti lainvoiman saaneena pannaan täytäntöön perittävän jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.

nix_nax kirjoitti:

//Nyt on kyse siitä, että oikeus lakiosaan siirtyy perilliseltä perinnön luovutuksen yhteydessä tämän vielä eläessä.//

Jaska-ressukalla ei näy olevan perusterminologiakaan hallussa. Perinnön luovuttaminen ja perinnöstä luopuminen kun ovat eri asioita. Perinnöstä luopumista olen palstalaisille vuosien varrella monen monituista kertaa valottanut, viimeksi 2.1. alle lainatulla kommentilla.

"Kyllä rintaperillinen todella voi myös perinnöstä luopua PK 17:2a:ssa tarkoitetulla kirjallisella ilmoituksella, jos tämä tapahtuu ennen kuin testamentti on joko hyväksymisen tai passiviteetin kautta saanut lainvoiman. (Sen jälkeen ei ole mistä luopua.) Tällöin luopujan jälkeläisellä on käytettävissään mahdollisuus lakiosavaatimukseen - mikäli aikaa on jäljellä siitä, kun testamentti annettiin luopujaperilliselle tiedoksi. - Jos perinnöstä luopuminen on tapahtunut perittävän eläessä (PK 17:1.2), testamentti tulee antaa tiedoksi luopujan sijaantulijoille (jotka periaatteessa saattavat lakiosaa vaatia)."
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14029358/siirtyyko-oikeus-lakiosaan-perillisen-elaessa#comment-82456458

Jaska ei osaa tehdä eroa perinnöstä luopumisen ja perinnön luovuttamisen välillä, mutta ei myöskään testamentin hyväksymisen ja perinnöstä luopumisen välillä, kuten hänen samaa toistamistaan sepustuksista käy ilmi.

//Toinen perusasioista on jo käsitelty jo aikaa sitten. Nyt on kyse siitä, että oikeus lakiosaan siirtyy perilliseltä perinnön luovutuksen yhteydessä tämän vielä eläessä.//

Alusta pitäen on ollut ja edelleenkin on kysymys nimenomaan siitä, mitä seuraa, kun testamentilla syrjäytetty rintaperillinen hyväksyy testamentin lakiosaa vaatimatta tai pysyy passiivisena 6 kk testamentista tiedon saatuaan. Jaska inttää inttämistään, että ko. perillisen sijaan astuvat hänen jälkeläisensä, joille kuuluu oikeus vaatia se lakiosa, mitä heidän vanhempansa ei ollut vaatinut. Jaskan kalloon ei ole vieläkään uponnut se tosiasia, että mitään sijaantuloa em. tilanteessa ei ole, vaan testamentti lainvoiman saaneena pannaan täytäntöön perittävän jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.

Lue lisää

>> Jaska inttää inttämistään, että ko. perillisen sijaan astuvat hänen jälkeläisensä, joille kuuluu oikeus vaatia se lakiosa, mitä heidän vanhempansa ei ollut vaatinut. Jaskan kalloon ei ole vieläkään uponnut se tosiasia, että mitään sijaantuloa em. tilanteessa ei ole, vaan testamentti lainvoiman saaneena pannaan täytäntöön perittävän jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.... Jaska-ressukalla ei näy olevan perusterminologiakaan hallussa. <<

Mitä taas senilöit, senkin höppänä? Pistä lukulasisi vaihtoon tai käy laserissa.

1. Kerroin ensimmäisessä viestissäni 02.01.2016, että "Jos testamentilla ohitetaan koko yksi sukuhaara, ohitetun sukuhaaran ensisijainen rintaperillinen luopuu passiivisuudellaan koko sukuhaaran perintöoikeudesta, ja mukaan lukien kyseinen lakiosa. Lakiosa on osa perintöosuutta ja saantona perintösaanto, ja sitä tulee vaatia. Sijaantulijaa ei passiivisuustapauksessa ole.

2. Jos ensisijaiset perilliset pysyvät passiivisina, sijaantulijaa lakiosalle ei ole! Mikä tässä on sinulle niin vaikeaa ymmärtää?

>> Perinnön luovuttaminen ja perinnöstä luopuminen kun ovat eri asioita. <<

Niin, entä sitten?

3. Sinulle on jo kerrottu, että näiden kahden ero on siinä, että luopumisessa perinnöstä luovutaan siihen ryhtymättä ja luopujan perintöosan saajaa määräämättä. Luopujan perintöosuus jaetaan lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti niinkuin luopujaa ei elossa olisikaan. Sijaantulijoista tulee pesän osakkaita, samalla kun luopuja vetäytyy kuolinpesästä. Jos luopuja luopuu perinnöstä vain osittain, luopujan asema pesässä säilyy, mutta myös sijaantulijoista tulee pesän osakkaita.

4. Luovutus on tyypillisesti kauppa, vaihto tai lahjoitus. Perinnön luovutus eteenpäin katsotaan toimeksi, jossa perillinen osoittaa tahtonsa käyttää hyväkseen oikeutensa, joten luovutus oikeustoimena edellyttää perintöön ryhtymistä. Jos perillisellä on oikeus perintöönsä, hänellä on sekä oikeus luopua siitä tai osasta siitä että luovuttaa perintöosansa.

5. Luopumisessa luopujalle ei muodostu perintöveron maksuvelvollisuutta. Perintöosuuden luovutuksesta käytetään myös termiä suunnattu luopuminen, jolloin luopujan katsotaan ottavan perintöosuutensa vastaan täydestä määrästään, ja maksavan siitä syntyvan perintöveron kokonaisuudessaan.

6. Koska perinnönsaaja voi pätevästi luopua perinnöstään myös osittain, en näe mitään estettä sille, etteikö perinnönsaaja voisi luopua pätevästi myös pelkästä lakiosastaan tai osasta siitä rintaperillisensä hyväksi. En tarkoituksellisesti käytä termiä tehokas, koska perintöverotus ja siten tehtävän toimen tehokkuus (valituksineen) on viranomaisen varassa.

Mikä tässä on sinulle niin vaikeaa ymmärtää? Lopeta jo senilöinti, senkin höppänä.

Jaska-vesseli jauhaa edellä(kin) perinnöstä luopumiseen liittyviä selvyyksiä, jotka hän varmaan on minun täällä vuosittain kymmenen viime vuoden ajan aiheesta jakamastani infosta onnistunut - tällä kertaa - oikein ymmärtämään. Siitä en ole häntä arvostellut. Hyvä, hyvä!

Mutta sitä jaska-pojannaskali ei ole vieläkään ymmärtänyt, että jos rintaperillinen hänet syrjäyttävän testamentin sellaisenaan hyväksyy tai pysyttelee passiivisena 6 kk testamentista tiedon saatuaan, testamentti on tuon hänen menettelynsä kautta saanut lainvoiman. Sen jälkeen kenelläkään ei ole testamenttimääräysten suhteen nokan kopauttamista; lainvoimainen testamentti pannaan sellaisenaan perinnönjaon perusteeksi ilman, että testaattorin tahdosta poikettaisiin lakiosien tai minkään muunkaan suhteen.

Tämän tätä palstaa seuraavat lukijat - ainakin valtaosin - lienevät jo kauan sitten oivaltaneet. Yksi kuitenkin on, joka sitä ei koskaan tule oivaltamaan. Pitäköön siis käsityksensä.

nix_nax kirjoitti:

Jaska-vesseli jauhaa edellä(kin) perinnöstä luopumiseen liittyviä selvyyksiä, jotka hän varmaan on minun täällä vuosittain kymmenen viime vuoden ajan aiheesta jakamastani infosta onnistunut - tällä kertaa - oikein ymmärtämään. Siitä en ole häntä arvostellut. Hyvä, hyvä!

Mutta sitä jaska-pojannaskali ei ole vieläkään ymmärtänyt, että jos rintaperillinen hänet syrjäyttävän testamentin sellaisenaan hyväksyy tai pysyttelee passiivisena 6 kk testamentista tiedon saatuaan, testamentti on tuon hänen menettelynsä kautta saanut lainvoiman. Sen jälkeen kenelläkään ei ole testamenttimääräysten suhteen nokan kopauttamista; lainvoimainen testamentti pannaan sellaisenaan perinnönjaon perusteeksi ilman, että testaattorin tahdosta poikettaisiin lakiosien tai minkään muunkaan suhteen.

Tämän tätä palstaa seuraavat lukijat - ainakin valtaosin - lienevät jo kauan sitten oivaltaneet. Yksi kuitenkin on, joka sitä ei koskaan tule oivaltamaan. Pitäköön siis käsityksensä.

Lue lisää

>> Mutta sitä jaska-pojannaskali ei ole vieläkään ymmärtänyt, että jos rintaperillinen hänet syrjäyttävän testamentin sellaisenaan hyväksyy tai pysyttelee passiivisena 6 kk testamentista tiedon saatuaan, testamentti on tuon hänen menettelynsä kautta saanut lainvoiman. <<

Kuulepas nyt seniili höppänä, mehän olemme tuosta asiasta aivan samaa mieltä!

Olkoon testamentista korkeimman oikeuden lainvoimaisuustodistus, mutta miksi siihen jumitut, vaikka en ole siitä sanallakaan missään maininnut enkä siihen missään viitannut? Liekö tästä lainvoimaisuudesta tai täytäntöönpanokelpoisuudesta maininnut kukaan muu koko keskustelusäikeessä kuin sinä itse?

Jos testamentti on lainvoimainen, niin koko helvetin keskusteluhan on turha, ymmärrätkö?

Olen sanonut, että perinnönsaaja voi luopua pätevästi perinnöstään joko kokonaan mutta myös osittain. En näe mitään estettä sille, etteikö perinnönsaaja voisi luopua pätevästi myös pelkästä lakiosastaan tai osasta siitä rintaperillisensä hyväksi. En tarkoituksellisesti käytä termiä tehokas, koska perintöverotus ja siten tehtävän toimen tehokkuus (valituksineen) on viranomaisen varassa.

Tuossa on asia, johon voit kommentoida, jos on kommentoitavaa.

>> Jaska-ressukalla ei näy olevan perusterminologiakaan hallussa... Siitä en ole häntä arvostellut. <<

Siitähän sinä juuri minua arvostelit. Minulla ei kyllä ei ole lainkaan käsitystä siitä, keneen toiseen kirjoittajaan sinä minua tarkoituksella yrität sotkea. Jos sinulla täällä on joku tuttavasi Jaska, minä en ole se. Nimimerkkini on "jaskaavaan".

Minulle ei ole mitään epäselvyyttä luopumisen ja luovuttamisen kesken, sillä luovutus on yksi esine- ja varallisuusoikeuden perustermi, josta se on aikoinaan siirretty myös perintöoikeuden piiriin.

Yritä skarpata nyt tosissasi, ja keskustele niistä asioista, joista olemme eri mieltä. On turha keskustella asioista, joista olemme samaa mieltä.

Erinomaista, jos uskot ymmärtäneesi debatin keskeisen asian oikein eli minun laillani. Sitä monille kiihkeille opponenteilleni - joihin sinutkin asenteistasi päätellen olen lukenut - alusta pitäen olen pyrkinyt selvittämään.

Kun asenteesi minun kuviteltuun henkilööni on ollut varsin agressiivinen ja ylimielinen, en ole viitsinyt/jaksanut kaikkiin pitkiin litanioihisi syventyä. Jos esimerkiksi heti alkuun kerrot, ettet näe mitään lainsäätäjän lipsahdusta siinä, että PK 7:1.1:ssä sanotaan "rintaperillisellä SEKÄ ottolapsella" olevan lakiosa perittävän jälkeen, en pitemmälle ole viitsinyt moista löysää puhetta lukea - kuten kommentissani olen todennut. Siitä, ettet ehkä kaikesta kirjoittamastasi ole tullut toivomallasi tavalla ymmärretyksi, saat silloin syyttää itseäsi.

Mitä em. lipsahdukseen vielä tulee, toistan, että sokeuteesi voi nähdäkseni olla kolme syytä: 1. Suomen kielen taitosi ja siten luetun ymmärtämisen kykysi on huono; 2. Olet tavallista tyhmempi suomalainen; 3. Olet vänkääjä luonteeltasi. Toki sekin on hyvin mahdollista, että sinun persoonassasi nuo kaikki mainitut ominaisuudet yhdistyvät.

Kun siis pääasiasta olet kanssani yhtä mieltä, lopetan taikinan veivaamisen osaltasi tähän.

nix_nax kirjoitti:

Erinomaista, jos uskot ymmärtäneesi debatin keskeisen asian oikein eli minun laillani. Sitä monille kiihkeille opponenteilleni - joihin sinutkin asenteistasi päätellen olen lukenut - alusta pitäen olen pyrkinyt selvittämään.

Kun asenteesi minun kuviteltuun henkilööni on ollut varsin agressiivinen ja ylimielinen, en ole viitsinyt/jaksanut kaikkiin pitkiin litanioihisi syventyä. Jos esimerkiksi heti alkuun kerrot, ettet näe mitään lainsäätäjän lipsahdusta siinä, että PK 7:1.1:ssä sanotaan "rintaperillisellä SEKÄ ottolapsella" olevan lakiosa perittävän jälkeen, en pitemmälle ole viitsinyt moista löysää puhetta lukea - kuten kommentissani olen todennut. Siitä, ettet ehkä kaikesta kirjoittamastasi ole tullut toivomallasi tavalla ymmärretyksi, saat silloin syyttää itseäsi.

Mitä em. lipsahdukseen vielä tulee, toistan, että sokeuteesi voi nähdäkseni olla kolme syytä: 1. Suomen kielen taitosi ja siten luetun ymmärtämisen kykysi on huono; 2. Olet tavallista tyhmempi suomalainen; 3. Olet vänkääjä luonteeltasi. Toki sekin on hyvin mahdollista, että sinun persoonassasi nuo kaikki mainitut ominaisuudet yhdistyvät.

Kun siis pääasiasta olet kanssani yhtä mieltä, lopetan taikinan veivaamisen osaltasi tähän.

Lue lisää

>> en ole viitsinyt/jaksanut kaikkiin pitkiin litanioihisi syventyä. <<

Tyypillisen seniilin höppänän oireita.

>> Siitä, ettet ehkä kaikesta kirjoittamastasi ole tullut toivomallasi tavalla ymmärretyksi, saat silloin syyttää itseäsi. <<

Tyypillisen seniilin höppänän oireita.

Koska perinnönsaaja voi pätevästi luopua perinnöstään myös osittain, en näe mitään estettä sille, etteikö perinnönsaaja voisi luopua pätevästi myös pelkästä lakiosastaan tai osasta siitä rintaperillisensä hyväksi. En tarkoituksellisesti käytä termiä tehokas, koska perintöverotus ja siten tehtävän toimen tehokkuus (valituksineen) on viranomaisen varassa.

Alaa opiskelleen olisi ennen kommentointiaan ollut syytä opiskella sitäkin, mitä tuosta alussa lainatusta virkkeestä olen kirjoittanut. Se ei päde irrallisena lauseena, mutta se pätee siinä yhteydessä, missä se on esitetty, eikä ole lainkaan "amatöörimaisesti sanottu" kuten "opiskellut" päättelee.

Tässä vielä linkki, jos se "opiskelleelta" olisi jäänyt huomaamtta:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14029358/siirtyyko-oikeus-lakiosaan-perillisen-elaessa#comment-82482573

Alaa opiskellaan monella tasolla, tradenomeista ja ammattiopistoista lähtien. Opiskelu ei siten välttämättä ole tae minkään asteisesta ammattilaisuudesta (vs. amatööri). Ei se takaa todellista asiantuntemusta edes "varatuomarina" täällä esiintyviltä.

nix_nax kirjoitti:

Alaa opiskelleen olisi ennen kommentointiaan ollut syytä opiskella sitäkin, mitä tuosta alussa lainatusta virkkeestä olen kirjoittanut. Se ei päde irrallisena lauseena, mutta se pätee siinä yhteydessä, missä se on esitetty, eikä ole lainkaan "amatöörimaisesti sanottu" kuten "opiskellut" päättelee.

Tässä vielä linkki, jos se "opiskelleelta" olisi jäänyt huomaamtta:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14029358/siirtyyko-oikeus-lakiosaan-perillisen-elaessa#comment-82482573

Alaa opiskellaan monella tasolla, tradenomeista ja ammattiopistoista lähtien. Opiskelu ei siten välttämättä ole tae minkään asteisesta ammattilaisuudesta (vs. amatööri). Ei se takaa todellista asiantuntemusta edes "varatuomarina" täällä esiintyviltä.

Lue lisää

Linkistä suoraan:

// Joten OIKEUS LAKIOSAAN EI SIIRRY LÄHIMMÄLTÄ PERILLISELTÄ TÄMÄN ELÄESSÄ KENELLEKÄÄN. Mutta jos tuo lähin perillinen oli kuollut ennen perittävää, oikeus lakiosaan siirtyy hänen sijaantulijoilleen. //

Edelleen annetussa linkissä amatöörimäisesti sanottu. Oikeus lakiosaan siirtyy perinnön luovutuksen myötä, vaikka perillinen eläisi. Lakiosan siirtyminen ei edellytä perillisen kuolemaa.

Alaaopiskellut kirjoitti:

Linkistä suoraan:

// Joten OIKEUS LAKIOSAAN EI SIIRRY LÄHIMMÄLTÄ PERILLISELTÄ TÄMÄN ELÄESSÄ KENELLEKÄÄN. Mutta jos tuo lähin perillinen oli kuollut ennen perittävää, oikeus lakiosaan siirtyy hänen sijaantulijoilleen. //

Edelleen annetussa linkissä amatöörimäisesti sanottu. Oikeus lakiosaan siirtyy perinnön luovutuksen myötä, vaikka perillinen eläisi. Lakiosan siirtyminen ei edellytä perillisen kuolemaa.

Lue lisää

Olet tyypillinen vänkääjä-jäärä. Eipä siitä enempää.

Alaaopiskellut kirjoitti:

Linkistä suoraan:

// Joten OIKEUS LAKIOSAAN EI SIIRRY LÄHIMMÄLTÄ PERILLISELTÄ TÄMÄN ELÄESSÄ KENELLEKÄÄN. Mutta jos tuo lähin perillinen oli kuollut ennen perittävää, oikeus lakiosaan siirtyy hänen sijaantulijoilleen. //

Edelleen annetussa linkissä amatöörimäisesti sanottu. Oikeus lakiosaan siirtyy perinnön luovutuksen myötä, vaikka perillinen eläisi. Lakiosan siirtyminen ei edellytä perillisen kuolemaa.

Lue lisää

<>
Opetahan meille mistä johdat että luovutuksen (PK 17:3) myötä oikeus lakiosaan siirtyy?

Tiedän kyllä että 17:2a luopumisen johdosta oikeus vaatia lakiosaa tulee sijaantulijoille, vaikka alkuperäinen rintaperillinen eläisi vielä.

nix_nax kirjoitti:

Olet tyypillinen vänkääjä-jäärä. Eipä siitä enempää.

Kukahan täällä on oikea seniili tupajäärä, joka ei edes vaivaudu lukemaan muiden kirjoittajien tekstejä. Se olet sinä.

Jotainpientä kirjoitti:

<>
Opetahan meille mistä johdat että luovutuksen (PK 17:3) myötä oikeus lakiosaan siirtyy?

Tiedän kyllä että 17:2a luopumisen johdosta oikeus vaatia lakiosaa tulee sijaantulijoille, vaikka alkuperäinen rintaperillinen eläisi vielä.

Lue lisää

// Joten OIKEUS LAKIOSAAN EI SIIRRY LÄHIMMÄLTÄ PERILLISELTÄ TÄMÄN ELÄESSÄ KENELLEKÄÄN. Mutta jos tuo lähin perillinen oli kuollut ennen perittävää, oikeus lakiosaan siirtyy hänen sijaantulijoilleen. Olet tyypillinen vänkääjä-jäärä. Eipä siitä enempää. //

Amatöörimäisesti olet silti asiasi ilmaissut.

Perinnöstä luopuminen on tehokasta vain silloin, kun luopumisesta ei määrätä luopujalle perintöveroa. Tehokas luopuminen edellyttää yleensä sitä, että luopuminen on vastikkeeton. Vastaavasti tehotonta perinnöstä luopumista pidetään perintöverollisena luovutuksena.

Tehoton perinnöstä luopuminen on yhtä kuin perinnön luovutus. Perintöosuuden vastikkeellinen luovutus merkitsee aina perinnön vastaanottamista. Perillinenhän on tällöin tosiasiassa saanut perinnön tuoman varallisuusetuuden hyväkseen siirtämällä saamansa etuuden itse nimeämälleen henkilölle. Kyseessä ei ole enää puhdas luopuminen.

Lakiosa on puolet perintöosasta eli osa perintöosuudesta ja perintösaanto. Jos kyseessä on perintöosan luovutus eli suunnattu tai tehoton perinnöstä luopuminen, lakiosa tai osa siitä siirtyy luovutuksen yhteydessä. Kun tasinkoprivilegi, testamentti, perinnöstä luopuminen, perintöosuuden luovutukset ja lakiosa otetaan huomioon, perillisen tai testamentinsaajan perintöosuus ja siten myös lakiosa saadaan selville.

Luopumisen yhteydessä lakiosalla voi olla sijaantulijat. Lakiosasta voi luopua tehokkaasti, ja lakiosa voi siirtyä tehokkaasti rintaperllisen lapselle vielä perillisen eläessä, siis toisin kuin väität.

Lakiosaperillinen on oikeutettu saamaan lakiosastaan täysimääräisen korvauksen luopumistilanteessa.

Perinnön tai perintöosan luovuttamisen yhteydessä lakiosa sellaisenaan lakkaa olemasta, sillä lakiosa on puhtaasti arvomääräinen, ei esinekohtainen. Oikeutta lakiosaan ei voi luovuttaa sellaisenaan, vaikka lakiosa on arvomääräisenä luovutettavissa.

Alaaopiskellut kirjoitti:

// Joten OIKEUS LAKIOSAAN EI SIIRRY LÄHIMMÄLTÄ PERILLISELTÄ TÄMÄN ELÄESSÄ KENELLEKÄÄN. Mutta jos tuo lähin perillinen oli kuollut ennen perittävää, oikeus lakiosaan siirtyy hänen sijaantulijoilleen. Olet tyypillinen vänkääjä-jäärä. Eipä siitä enempää. //

Amatöörimäisesti olet silti asiasi ilmaissut.

Perinnöstä luopuminen on tehokasta vain silloin, kun luopumisesta ei määrätä luopujalle perintöveroa. Tehokas luopuminen edellyttää yleensä sitä, että luopuminen on vastikkeeton. Vastaavasti tehotonta perinnöstä luopumista pidetään perintöverollisena luovutuksena.

Tehoton perinnöstä luopuminen on yhtä kuin perinnön luovutus. Perintöosuuden vastikkeellinen luovutus merkitsee aina perinnön vastaanottamista. Perillinenhän on tällöin tosiasiassa saanut perinnön tuoman varallisuusetuuden hyväkseen siirtämällä saamansa etuuden itse nimeämälleen henkilölle. Kyseessä ei ole enää puhdas luopuminen.

Lakiosa on puolet perintöosasta eli osa perintöosuudesta ja perintösaanto. Jos kyseessä on perintöosan luovutus eli suunnattu tai tehoton perinnöstä luopuminen, lakiosa tai osa siitä siirtyy luovutuksen yhteydessä. Kun tasinkoprivilegi, testamentti, perinnöstä luopuminen, perintöosuuden luovutukset ja lakiosa otetaan huomioon, perillisen tai testamentinsaajan perintöosuus ja siten myös lakiosa saadaan selville.

Luopumisen yhteydessä lakiosalla voi olla sijaantulijat. Lakiosasta voi luopua tehokkaasti, ja lakiosa voi siirtyä tehokkaasti rintaperllisen lapselle vielä perillisen eläessä, siis toisin kuin väität.

Lakiosaperillinen on oikeutettu saamaan lakiosastaan täysimääräisen korvauksen luopumistilanteessa.

Perinnön tai perintöosan luovuttamisen yhteydessä lakiosa sellaisenaan lakkaa olemasta, sillä lakiosa on puhtaasti arvomääräinen, ei esinekohtainen. Oikeutta lakiosaan ei voi luovuttaa sellaisenaan, vaikka lakiosa on arvomääräisenä luovutettavissa.

Lue lisää

On vaikean epäselvää, mutta asia alkaa vähitellen selvitä.

Ymmärränkö oikein että luovutuksensaaja on henkilö tai taho, joka saa ja ottaa vastaan joko _luopumisen_ tai _luovutuksen_?

"Luopumisen yhteydessä lakiosalla voi olla sijaantulijat. Lakiosasta voi luopua tehokkaasti, ja lakiosa voi siirtyä tehokkaasti rintaperillisen lapselle vielä perillisen eläessä, siis toisin kuin väität."

Nix_nax siis itse sotkee peruskäsitteitä, jos oikeus lakiosan vaatimiseen siirtyy luopumisen yhteydessä ja on mahdollista myös perillisen eläessä. Luovutuksensaaja maksaa mahdollisen perintöverot, luopuja ei maksa veroja, koska lakiosastaan luopuu eikä siitä taloudellisesti hyödy.

"Perinnön tai perintöosan luovuttamisen yhteydessä lakiosa sellaisenaan lakkaa olemasta, sillä lakiosa on puhtaasti arvomääräinen, ei esinekohtainen. Oikeutta lakiosaan ei voi luovuttaa sellaisenaan, vaikka lakiosa on arvomääräisenä luovutettavissa."

Eli jotta joku voisi perinnön tai osan siitä kuten lakiosan luovuttaa, perintöön tulee aluksi ryhtyä. Silloin myös rintaperillisen pitää aluksi lakiosaa vaatia ja siihen ryhtyä. Lakiosaoikeutensa vaatimiseen on oikeutettu vain rintaperillinen, mutta lakiosaa vastaavan arvon perillinen voi luovuttaa. Luovutuksen yhteydessä luovuttaja maksaa perintöveron mutta myös luovutuksensaaja maksaa joko perintö- tai lahjaveron.

En jaksa aina uusia vänkääjiä ryhtyä opettamaan. Tämä ketju junnaa paikallaan, joten jätän sen. Koetapa sinäkin hakea oppisi muualta. Mielekkäämpiä kommentoitavia asioita palstalle silloin tällöin ilmestyy, nyt esimerkiksi avioliittolakiin tai huoneenvuokralakiin liittyviä.

"edelleen vastikkeetta tai ilman."

Edelleen vastikkeetta tai vastikkeellisesti.

Perintökaari (1965/40) määrittelee kenelle omaisuus kuoleman jälkeen menee. Oman tahdon voi sen lisäksi ilmaista tekemällä testamentin. Mikäli yksi tai useampi rintaperillisistä on kuollut, hänen sijaansa tulevat hänen perillisensä, eli ensisijaisesti hänen lapsensa. Sijaantulo-oikeus on rajaton. Perimysoikeus etenee sukuhaarassa siten, että kuolleen perillisen sijalle tulevat hänen lapsensa.

Kun perillinen luopuu perinnöstä ilman määräystä sijaantulijoista, menee perintö automaattisesti seuraavana perimysjärjestyksessä oleville. Jos perillinen (Aa) on kuollut ennen perittävää (A), perittävän (A) pesässä sijaan tulevat perillisen (Aa) jälkeläiset (Aaa).

Jos perillinen (Aa) kuolee perittävän (A) jälkeen, puhevaltaa jäämistöasioissa käyttävät perillisen (Aa) omat oikeudenomistajat eli Aa:n kuolinpesän osakkaat (Aaa).

Sijaantulija käyttää oikeuttaan aina yhden tai useamman sukupolven yli (ohi) eli luovutuksensaajat ovat ensisijaisen perillisen sijaantulijoita, jotka käyttävät oikeuttaan eli ovat siten myös oikeudenomistajia (ensisijaisen sijaan).

// "Jos ensisijainen perillinen voi vielä eläessään tehokkaasti luopua oikeudestaan vaatia lakiosaansa, ovatko luovutuksensaajat ensisijaisen perillisen sijaantulijoita vai oikeudenomistajia? Vai onko kyseessä yksi ja sama asia?"

Entäs loppuosa?

Onko kyseessä sellainen perintö joka sisältää vain ja ainoastaan lakiosuuden vai sisältyykö siihen enemmän täppiä kuin lakiosuus? //

On kai aluksi ymmärrettävä siten, että oikeudesta lakiosaan ei tarvitse erikseen edes keskustella, ellei ole olemassa testamenttia, joka loukkaa rintaperillisten oikeuksia. Siis aivan kuten sanot. Normaalisti puhutaan vain perinnöstä ja kunkin perillisen perintö- tai pesäosasta. Jos testamentti on olemassa, mikä voisi olla se tilanne, jossa lakiosaperillinen voisi vaatia enemmän kuin arvomääräisen lakiosansa? Tämä ei ainakaan ole mahdollista ilman testamentin moitekannetta.

On kuitenkin tilanteita, joissa lakiosaperillinen ei ehkä saa edes lakiosaansa, tai joutuu sitä ainakin hakemaan täydennyskanteella. Täydennysvastuussa noudatetaan tiettyä väistymisjärjestystä: ensimmäiseksi lakiosaa loukkaava määrä toteutetaan testamentista, sitten lahjanlupauksesta ja viimeksi jo täytetystä oikeustoimesta, kuten lahjasta.

Perintösaanto ja testamenttisaanto ovat jäämistöoikeudessa saantomuotoina samanveroisia. Perintösaanto on testamenttisaantoon nähden vahvempi kuitenkin yhdessä tilanteessa. Testamentti väistyy, kun on kyse perillisasemassa olevan oikeudesta lakiosaansa.

Testamenttisaanto väistyy lisäksi, jos oikeudenhaltijoilla on vaateita eli saannolla ei ole vilpittömän mielen suojaa suhteessa oikeaan omistajaan eikä suojaa suhteessa hyväksyttäviin velkojiin. Edelleen testamentti voi väistyä edellä kuvatun rintaperillisen lakiosaoikeuden lisäksi perhe- ja jäämistöoikeudellisista syistä: lesken oikeus tasinkoon; lesken asumissuoja; ns. toissijaisen perillisen oikeus (PK 3:1.2) ja avustuksensaajan oikeudet (PK 8).

Lakiosaoikeus joutuu väistymään lesken vähimmäissuojan tieltä. Lakiosaa ei voida toteuttaa, jos se koostuu omaisuudesta, johon leskellä on vähimmäissuoja, eeim. yhteisenä kotina käytetty asunto.

// Entäs jos perilliselle tulee testamentilla vain lakiosuus ja testamentin saaja päättääkin että ottaakin siitä vain puolet ja loput sitten luovuttaa omille kakaroilleen..onko kyseessä perinnöstä luopuminen vai perintöosan luovuttaminen kyseessä? //

Rintaperillinen siis saa testamentin nojalla lakiosansa, jossa ei ole mitään moitittavaa. Testamentin saaja ottaa vastaan jäljelle jäävästä osuudesta puolet ja luovuttaa omille lapsilleen. Lähtökohtaisesti osittaista testamentista luopumista ei katsota testamenttisaantoon ryhtymiseksi. Luopuja vapautuu suorittamasta perintöveroa siitä osasta saantoa, josta hän on luopunut.

Luopuminen vain tiettyjen sijaantuloperillisten tai sivullisten hyväksi ei ole mahdollista tehokkaasti, koska silloin kyseessä on luovuttaminen. Joissakin tapauksissa testamentin sisältö saattaa estää osittaisluopumisen. Oleellista on, että on selvää, onko jäämistö saatu perintönä vai testamentilla. Saanto katsotaan perinnöksi, jos testamentilla ei ole vaikutusta saajansa asemaan perillisenä.

// Se että perintöä olisi tulossa 1 miljoona ja lakiosuus on siitä 500tuhatta..onko mahdollista että otetaan vastaan 500k ja lakiosa annetaan sitten omille kakaroille. //

Kts. edellä.

// Lakiosan voi ottaa vastaan myös pienempänä kuin se oikeasti on. Entäs loput,mikä on oikea termi kun loput siirtyy muille? //

Kyllä. Jos rintaperillinen tahtoo luopua osasta lakiosastaan, ja vaatii sitä vain osittain, hänen ei katsota ryhtyvän täyteen lakiosaansa. Osittainen lakiosasta luopuminen tehokkaasti eli ilman kaksinkertaista verotusta on siis mahdollista. Asiaa pitää tarkastella yhtäältä siten, että lakiosavaatimuksen esittäminen on ryhtymistä koko lakiosaan ja toisaalta lakiosan vaatiminen voidaan nähdä vain reagointina testamenttiin.

Loput lakiosasta lakkaa oikeutena olemasta ja varallisuus pysyy siltä osin pesässä. Jos lakiosaperillinen luopuu vaatimasta lakiosaansa tai osaa siitä, testamentinsaajaa verotetaan koko omaisuudesta. Jälkikysymys voisi toki olla, voisiko testamentisaaja kieltäytyä ottamasta vastaan lakiosan erotusta ja kieltäytyä maksamasta siitä veroja.

// Monikin täällä on ihan hakoteillä termien suhteen. //

Sehän on aivan luonnollista, sillä ei tänne kirjoittaakseen tarvitse olla tutkintotodistusta.

Eräs monen tunnistama henkilö tosin luulee olevansa juridiikan ammattilainen, ja vaatii sitä myös muilta. On kuitenkin tullut osoitetuksi, että hänkin kirjoittaa usein amatöörimäisesti. Kaikkihan me teemme virheitä, eikä tästä kenellekään makseta, joten virheet on sallittava.

// lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta.//

Höpön höpön! Nimimerkki jauhaa viikosta viikkoon samaa mantraansa ymmärtämättä asiasta hönkäsen pöläystä. Oleellinen on kuitenkin jo niin monta kertaa hänelle kerrottu, että en enää ryhdy samaa kertaamaan. Pari seikkaa nyt kuitenkin:

LT ei ymmärrä, että testamentin hyväksymisessä (ml. ilmoitus, ettei lakiosaa vaadita) ei ole kysymys PK 17:2a:ssa tarkoitetusta perinnöstä luopumisesta - toisin kuin LT luulee ja inttää.

LT ei ymmärrä, että lakiosavaatimuksen esittämättä jättämisessä (passiviteetti) ei liioin ole kysymys PK 17:2a:ssa tarkoitetusta perinnöstä luopumisesta - toisin kuin LT luulee ja inttää.

Entäpä tämä:
//Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.//

Lakiosa on vaadittava 6 kk:ssa siitä, kun testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi. Jos ko. perillinen A ei lakiosailmoitusta tee ja 6 kk kuluu umpeen, niin missähän ajassa LT:n kuvittelemat A:n sijaantulijat B1-B5 vaatimuksensa esittäisivät? (LT: "heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä".) Vai olisiko B1-B5:llä kullakin kenties rinnakkainen 6 kk:n oikeus tehdä lakiosavaatimus luettuna testamentin tiedoksiannosta A:lle? Entäpä, jos B1-B5 eivät tietäisi mitään testamentista? Tulisiko siis testamentti aina antaa tiedoksi A:n ohella myös B1-B5:lle (ja samalla logiikalla edelleen myös B1-B5:n jälkeläisille C, D, E, F ...)??? Vastaus: Ei tarvitse, koska B1-B5:llä ei ole LT:n kuvittelemaa oikeutta lakiosan vaatimiseen.

nix_nax kirjoitti:

// lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta.//

Höpön höpön! Nimimerkki jauhaa viikosta viikkoon samaa mantraansa ymmärtämättä asiasta hönkäsen pöläystä. Oleellinen on kuitenkin jo niin monta kertaa hänelle kerrottu, että en enää ryhdy samaa kertaamaan. Pari seikkaa nyt kuitenkin:

LT ei ymmärrä, että testamentin hyväksymisessä (ml. ilmoitus, ettei lakiosaa vaadita) ei ole kysymys PK 17:2a:ssa tarkoitetusta perinnöstä luopumisesta - toisin kuin LT luulee ja inttää.

LT ei ymmärrä, että lakiosavaatimuksen esittämättä jättämisessä (passiviteetti) ei liioin ole kysymys PK 17:2a:ssa tarkoitetusta perinnöstä luopumisesta - toisin kuin LT luulee ja inttää.

Entäpä tämä:
//Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.//

Lakiosa on vaadittava 6 kk:ssa siitä, kun testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi. Jos ko. perillinen A ei lakiosailmoitusta tee ja 6 kk kuluu umpeen, niin missähän ajassa LT:n kuvittelemat A:n sijaantulijat B1-B5 vaatimuksensa esittäisivät? (LT: "heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä".) Vai olisiko B1-B5:llä kullakin kenties rinnakkainen 6 kk:n oikeus tehdä lakiosavaatimus luettuna testamentin tiedoksiannosta A:lle? Entäpä, jos B1-B5 eivät tietäisi mitään testamentista? Tulisiko siis testamentti aina antaa tiedoksi A:n ohella myös B1-B5:lle (ja samalla logiikalla edelleen myös B1-B5:n jälkeläisille C, D, E, F ...)??? Vastaus: Ei tarvitse, koska B1-B5:llä ei ole LT:n kuvittelemaa oikeutta lakiosan vaatimiseen.

Lue lisää

Kerropas meille muillekin, mistä vedät nuo päätelmäsi, joihin ap, ei vetoa.

Ap. puhuu vain luopumisesta.

???
Mitä halusit kysyä? Mitkä päätelmäni?

nix_nax kirjoitti:

???
Mitä halusit kysyä? Mitkä päätelmäni?

Jessus nix_nax?!

Kirjotin aivan selvästi: "Edellä olevat tilanteet on syytä erottaa siitä tilanteesta, että lakiosaperillinen jättää passiivisena lakiosailmoituksen määräajassa tekemättä. Tässä tilanteessa lakiosa on menetetty eikä mitään sijaantuloa tapahdu."

Etkö osaa lukea, vai onko dementia vienyt ymmärryskyvyn?

Jos lakiosaperillinen ei lakiosailmotusta tee, lakiosa on menetetty!!! Kertakaikkiaan uskomatonta, miten nix_nax lukee toisten tekstiä valikoiden ja hyökkää sitten omaa olkinukkeaan vastaan.

"1. Testamentin lainvoima tarkoittaa, että testamentti on toimeenpantavissa sen pätevyyden tultua vahvistetuksi."

Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että testamentin pätevyys ei ole sama kuin sen tehokkuus. Testamentti voi olla PK 13 mukaan täysin pätevä ja voimassa oleva, mutta siitä huolimatta joko virheellinen, rauennut tai tehoton.

Tehottomaksi testamentin tekee esimerkiksi rauenneet edellytykset, sellaisen omaisuuden testamenttaaminen jota testaattori ei omista tai vaikkapa perinnönsaajan menehtyminen, ellei sijaantulijaa tai toissijaismääräystä ole. Tällöin perinnön suhteen voidaan toimia sovittavilta osin kuin testamenttia ei olisikaan.

Ellei testamenttia moitita, myös virheellinen testamentti voi tulla hyväksytyksi ja pätevöityä sitä kautta. Epäselvää ja virheellistä testamenttia voidaan myös tulkita, jolloin oleelliseksi tulee vain testamentin tekijän tahto ja näyttö siitä.

Tässä hieman täydennysopetusta:

Tämän uudelleen avatun keskustelun lähtökohta oli virheellinen. Nm. PerintöKalleudet esitti aloituksessa omiaan, kun väitti: "Nix_nax sanoo: "Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään."

Sitä, mitä oikeasti olen sanonut ja mitä koettanut innokkaille asianharrastajille opettaa, havainnollistin 26.12. alle lainatulla esimerkillä:
- - -
T, jolla on poika P ja pojanpoika Q, testamenttaa kaiken omaisuutensa X:lle. Jos P ei vaadi lakiosaa, niin onko Q:llä oikeus se vaatia? Ei ole. Entäpä, jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, niin siirtyykö oikeus lakiosan vaatimiseen Q:lle? Ei siirry. http://keskustelu.suomi24.fi/t/13986281/kokenut-varatuomari-vastaa-kysymyksiinne#comment-82356247
- - -
Asia on siten kuin esimerkissä opastan. Perustelut olen niin moneen kertaan esittänyt, että niitä en rupea enää toistamaan.

(/)4. Testamentin hyväksyminen ilman eri määrittelyä tarkoittaa pelkästään moiteoikeudesta luopumista, mutta ei lakiosasta luopumista.(/)

Testamentin hyväksyminen ("Hyväksyn tämän testamentin.") lähtökohtaisesti merkitsee myös lakiosasta luopumista. "Oikeuskäytännössä hyväksymiseen on omaksuttu tiukka kanta. Testamentin hyväksyminen merkitsee MYÖS LAKIOSASTA LUOPUMISTA, jos muuta ei näytetä. (Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I Helsinki 1999 s. 455) - Vai onko sinulla esittää tuoreempi vastakkainen oikeuskirjallisuuden kanta asiasta? KKO:n ennakkopäätöstä asiasta ei ole.

(/)8. Lakiosan täydennystä on vaadittava kanteella vuoden kuluessa siitä, kun ...(/) Tässä menet debatin aiheen ulkopuolelle.

(/)Mikäli perilliset hyväksyvät testamentin ja sitoutuvat olemaan moittimatta sitä, testamentti tulee lainvoimaiseksi ilman, että kuuden kuukauden moiteaika on kulunut. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, että lakiosaa pitää vaatia myös ERILLISEN kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun perillinen sai testamentista säädetyssä järjestyksessä tiedon.

Lakiosaa voi siis vaatia vielä silloinkin, kun testamentti on lainvoimainen, ellei lakiosataan ole erikseen kirjallisesti luopunut. Testamentti voi siis olla yhtä aikaa sekä lainvoinmainen että lakiosaan nähden tehoton, jos lakiosaan oikeutettu rintaperillinen käyttää oikeutensa vaatia lakiosaansa määräajan (6 kk) kuluessa.(/)

Testamentin hyväksymiseen edellä sanotun mukaisesti päättyy myös oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen, jollei samalla ole tehty selväksi, että hyväksyminen ei tarkoita luopumista lakiosaoikeudesta. ("Hyväksyn testamentin, mutta varaan oikeuden lakiosavaatimuksen esittämiseen".) Jollei lakiosavaatimusta ole testamentin hyväksymisen yhteydessä esitetty, mutta oikeus siihen on varattu, vaatimus tulee esittää 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta.

nix_nax kirjoitti:

Tässä hieman täydennysopetusta:

Tämän uudelleen avatun keskustelun lähtökohta oli virheellinen. Nm. PerintöKalleudet esitti aloituksessa omiaan, kun väitti: "Nix_nax sanoo: "Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään."

Sitä, mitä oikeasti olen sanonut ja mitä koettanut innokkaille asianharrastajille opettaa, havainnollistin 26.12. alle lainatulla esimerkillä:
- - -
T, jolla on poika P ja pojanpoika Q, testamenttaa kaiken omaisuutensa X:lle. Jos P ei vaadi lakiosaa, niin onko Q:llä oikeus se vaatia? Ei ole. Entäpä, jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, niin siirtyykö oikeus lakiosan vaatimiseen Q:lle? Ei siirry. http://keskustelu.suomi24.fi/t/13986281/kokenut-varatuomari-vastaa-kysymyksiinne#comment-82356247
- - -
Asia on siten kuin esimerkissä opastan. Perustelut olen niin moneen kertaan esittänyt, että niitä en rupea enää toistamaan.

(/)4. Testamentin hyväksyminen ilman eri määrittelyä tarkoittaa pelkästään moiteoikeudesta luopumista, mutta ei lakiosasta luopumista.(/)

Testamentin hyväksyminen ("Hyväksyn tämän testamentin.") lähtökohtaisesti merkitsee myös lakiosasta luopumista. "Oikeuskäytännössä hyväksymiseen on omaksuttu tiukka kanta. Testamentin hyväksyminen merkitsee MYÖS LAKIOSASTA LUOPUMISTA, jos muuta ei näytetä. (Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I Helsinki 1999 s. 455) - Vai onko sinulla esittää tuoreempi vastakkainen oikeuskirjallisuuden kanta asiasta? KKO:n ennakkopäätöstä asiasta ei ole.

(/)8. Lakiosan täydennystä on vaadittava kanteella vuoden kuluessa siitä, kun ...(/) Tässä menet debatin aiheen ulkopuolelle.

(/)Mikäli perilliset hyväksyvät testamentin ja sitoutuvat olemaan moittimatta sitä, testamentti tulee lainvoimaiseksi ilman, että kuuden kuukauden moiteaika on kulunut. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, että lakiosaa pitää vaatia myös ERILLISEN kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun perillinen sai testamentista säädetyssä järjestyksessä tiedon.

Lakiosaa voi siis vaatia vielä silloinkin, kun testamentti on lainvoimainen, ellei lakiosataan ole erikseen kirjallisesti luopunut. Testamentti voi siis olla yhtä aikaa sekä lainvoinmainen että lakiosaan nähden tehoton, jos lakiosaan oikeutettu rintaperillinen käyttää oikeutensa vaatia lakiosaansa määräajan (6 kk) kuluessa.(/)

Testamentin hyväksymiseen edellä sanotun mukaisesti päättyy myös oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen, jollei samalla ole tehty selväksi, että hyväksyminen ei tarkoita luopumista lakiosaoikeudesta. ("Hyväksyn testamentin, mutta varaan oikeuden lakiosavaatimuksen esittämiseen".) Jollei lakiosavaatimusta ole testamentin hyväksymisen yhteydessä esitetty, mutta oikeus siihen on varattu, vaatimus tulee esittää 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta.

Lue lisää

//Tämän uudelleen avatun keskustelun lähtökohta oli virheellinen.//

Se ei selviä tästä keskustelusta.

//Testamentin hyväksyminen merkitsee MYÖS LAKIOSASTA LUOPUMISTA, jos muuta ei näytetä.//

Kokonaisuuteen liittyy kolme ehtoa eli ilmoitus tiedoksisaamisesta, ilmoitus moiteoikeudesta luopumisesta ja ilmoitus lakiosasta, jota joko vaaditaan tai siitä luovutaan. Em. kolme ehtoa voidaan täyttää kukin erikseen tai yhdessä.

Vaikka voitaisiinkin esittää, että pelkkä testamentin hyväksyminen merkitsee myös lakiosasta luopumista, Aarnio ja Kangas mukaan lakia on tulkittava myös siten, että sillä, joka esittää epäselvän ehdon ja saa tästä epäselvästä esityksestään etua, ei voi tuota etua käyttää. Dokumenttien tarkoituksellisesta epäselvyydestä ei siis saa hyötyä.

Edelleen Aarnio ja Kangas mukaan perillisellä on oikeus vaatia lakiosansa siitä huolimatta, että hän hyväksyisi testamentin ja sitoutuisi sitä olemaan moittimatta. Lakiosavaadeilmoitus on tehtävä kullekin testamentin saajalle säädettyjen kuuden kuukauden sisällä. Perillisen pidättyessä lakiosavaateestaan annetussa määräajassa, hän menettää oikeutensa ja testamentista tulee tältä osin pätevä.

//Testamentin hyväksymiseen edellä sanotun mukaisesti päättyy myös oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen, jollei samalla ole tehty selväksi, että hyväksyminen ei tarkoita luopumista lakiosaoikeudesta.//

Ei pidä paikkaansa. Vaikka perillinen hyväksyisikin testamentin, Aarnio ja Kangas mukaan lakiosaperillisellä on oikeus vaatia lakiosansa kunhan vaatimus esitetään mainitun kuuden kuukauden sisällä.

Testamentti voi olla tehokas ja tulla toteutetuksi myös täysimääräisenä, vaikka lakiosaperillinen vaatisikin lakiosaansa.

Lisää opetusta Opiskelleelle:

(¤)Vaikka voitaisiinkin esittää, että pelkkä testamentin hyväksyminen merkitsee myös lakiosasta luopumista ...(¤)

Ei mitään vaikka ... Aarnio & Kangas esittävät tarkalleen siten kuin oli heitä referoinut. Jos siis teksi kuuluu: "Hyväksyn tämän testamentin", niin jos muuta ei voida näyttää (todistaa), hyväksyminen käsittää SEKÄ moiteoikeudesta luopumisen ETTÄ lakiosavaatimuksesta luopumisen. Tämä ilmaisu EI ole sinun mieltämälläsi tavalla epäselvä. Hieman tulkinnanvaraisempi on jo ilmaisu "hyväksyn testamentin enkä tule sitä moittimaan". Tällöin voidaan jo kysyä: no, entäpä lakiosa, hyväksyitko senkin, ettet saa - vai etkö hyväksynyt? Mutta kyllä tässäkin lähtökohta on, että jos lakiosan tuollaisen tekstin allekirjoittamisen jälkeenkin haluat vaatia, niin kerro se ("mutta vaadin lakiosan").

Mutta tuo pohdintakaan EI lainkaan kuulu alkuperäiseen aiheeseen, jota ilmentää edelle lainaamani esimerkki, otanpa sen vielä tähänkin:

¤T, jolla on poika P ja pojanpoika Q, testamenttaa kaiken omaisuutensa X:lle. Jos P ei vaadi lakiosaa, niin onko Q:llä oikeus se vaatia? Ei ole. Entäpä, jos T:n kuoltua =>P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi<=, niin siirtyykö oikeus lakiosan vaatimiseen Q:lle?¤

Alusta pitäen kiistakysymyksen lähtökohta on siis ollut se, että T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin =>ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi.<=

Täällä asianharrastajat ovat kiivaasti puolustaneet virheellistä käsitystään, että em. tilanteessa, missä lakiosavaateesta on nimenomaisesti luovuttu, perillisen jälkeläisillä olisi oikeus tuo lakisavaatimus omissa nimissään esittää. Näinhän asianlaita ei ole.

(¤)Ei pidä paikkaansa. Vaikka perillinen hyväksyisikin testamentin, Aarnio ja Kangas mukaan lakiosaperillisellä on oikeus vaatia lakiosansa kunhan vaatimus esitetään mainitun kuuden kuukauden sisällä.(¤)

So, so. Opiskelleeltä näköjään puuttuu ymmärrys argumentoinnin hyvistä tavoista pahan kerran. Kun minä olen tänne referoinut Aarnion & Kankaan kirjoitusta nyt käsitellystä asiasta ja sinä väität, että se onkin soopaa, niin tuo toki esiin, millä tavoin ja missä A & K ovat väitettäsi tukevalla tavalla kirjoittaneet. Referaattia, please! Tässä vielä malliksi minun referointini:

"Oikeuskäytännössä hyväksymiseen on omaksuttu tiukka kanta. Testamentin hyväksyminen merkitsee MYÖS LAKIOSASTA LUOPUMISTA, jos muuta ei näytetä." (Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I Helsinki 1999 s. 455)

Kappas vaan, A & K ovat siis pyörtäneet yhdeksässä vuodessa aikaisemman (1999) kantansa. Koska tällaista on ennenkin tapahtunut, en pitäytynyt heiltä referoimaani tekstiin lopullisena "totuutena", vaan kysyin, onko sinulla tiedossa tuoreempaa tulkintaa asiasta. Lainaus ylempää:
¤¤¤
"Oikeuskäytännössä hyväksymiseen on omaksuttu tiukka kanta. Testamentin hyväksyminen merkitsee MYÖS LAKIOSASTA LUOPUMISTA, jos muuta ei näytetä." (Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I Helsinki 1999 s. 455) - Vai onko sinulla esittää tuoreempi vastakkainen oikeuskirjallisuuden kanta asiasta? KKO:n ennakkopäätöstä asiasta ei ole.
¤¤¤
Perilliselle myönteisempi tulkinta on toki varsin ymmärrettävä ja minustakin parempi kuin A & K:n aikaisempi tiukka kanta. KKO:n ratkaisu kuitenkin edelleen puuttuu. Täytyypä käydä kirjastossa tutustumassa lähemmin, mitä A & K tuosta nykyään kirjoittavat. (Kun en enää ole alalla aktiivinen, en tuon 1999 painoksen jälkeen ole varojani varsin kalliisiin opuksiin sijoittanut.)

(¤)"Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään." Kuka tuon lauseen onkaan todellisuudessa sanonut, on sanonut sen amatöörimäisesti.(¤)

Eihän tuollaista ole kukaan täällä sanonut. Ap, joka on aloittanut uuden keskustelun toisessa ketjussa käydystä aiheesta (mihin hän oli osallistunut) sen sijaan on joko ymmärtämättömyyttään tai pahansuopaisuuttaan sijoittanut väärän siteerauksen (lainausmerkit!) muka minun sanomakseni. Se, mitä oikeasti olen sanonut, käy ilmi ylemmäksi referoimastani esimerkistä, jonka varmemmaksi vakuudeksi toistan vielä tässä:

¤T, jolla on poika P ja pojanpoika Q, testamenttaa kaiken omaisuutensa X:lle. Jos P ei vaadi lakiosaa, niin onko Q:llä oikeus se vaatia? Ei ole. Entäpä, jos T:n kuoltua =>P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi<=, niin siirtyykö oikeus lakiosan vaatimiseen Q:lle?¤

Painotan vielä, että toisin kuin käsityksesi näyttäisi olevan, debatissa EI (ennen sinua) ole kiistelty siitä, sisältyykö testamentin hyväksymiseen myös lakiosavaateesta luopuminen. Kiista on koskenut sitä - minkä esimerkkini luulisi valaisevan - seuraako lakiosavaatimuksen laiminlyönnistä (passiviteetti) tai testamentin hyväksymisestä, johon liittyy lakiosavaateesta luopuminen (aktiivinen luopuminen, ks. esimerkki) se, että ko. perillisen oikeus lakiosaan siirtyy hänen jälkeläisilleen. Siis kyllä tai ei. Oikea vastaus on ei.

nix_nax kirjoitti:

Kappas vaan, A & K ovat siis pyörtäneet yhdeksässä vuodessa aikaisemman (1999) kantansa. Koska tällaista on ennenkin tapahtunut, en pitäytynyt heiltä referoimaani tekstiin lopullisena "totuutena", vaan kysyin, onko sinulla tiedossa tuoreempaa tulkintaa asiasta. Lainaus ylempää:
¤¤¤
"Oikeuskäytännössä hyväksymiseen on omaksuttu tiukka kanta. Testamentin hyväksyminen merkitsee MYÖS LAKIOSASTA LUOPUMISTA, jos muuta ei näytetä." (Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I Helsinki 1999 s. 455) - Vai onko sinulla esittää tuoreempi vastakkainen oikeuskirjallisuuden kanta asiasta? KKO:n ennakkopäätöstä asiasta ei ole.
¤¤¤
Perilliselle myönteisempi tulkinta on toki varsin ymmärrettävä ja minustakin parempi kuin A & K:n aikaisempi tiukka kanta. KKO:n ratkaisu kuitenkin edelleen puuttuu. Täytyypä käydä kirjastossa tutustumassa lähemmin, mitä A & K tuosta nykyään kirjoittavat. (Kun en enää ole alalla aktiivinen, en tuon 1999 painoksen jälkeen ole varojani varsin kalliisiin opuksiin sijoittanut.)

(¤)"Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään." Kuka tuon lauseen onkaan todellisuudessa sanonut, on sanonut sen amatöörimäisesti.(¤)

Eihän tuollaista ole kukaan täällä sanonut. Ap, joka on aloittanut uuden keskustelun toisessa ketjussa käydystä aiheesta (mihin hän oli osallistunut) sen sijaan on joko ymmärtämättömyyttään tai pahansuopaisuuttaan sijoittanut väärän siteerauksen (lainausmerkit!) muka minun sanomakseni. Se, mitä oikeasti olen sanonut, käy ilmi ylemmäksi referoimastani esimerkistä, jonka varmemmaksi vakuudeksi toistan vielä tässä:

¤T, jolla on poika P ja pojanpoika Q, testamenttaa kaiken omaisuutensa X:lle. Jos P ei vaadi lakiosaa, niin onko Q:llä oikeus se vaatia? Ei ole. Entäpä, jos T:n kuoltua =>P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi<=, niin siirtyykö oikeus lakiosan vaatimiseen Q:lle?¤

Painotan vielä, että toisin kuin käsityksesi näyttäisi olevan, debatissa EI (ennen sinua) ole kiistelty siitä, sisältyykö testamentin hyväksymiseen myös lakiosavaateesta luopuminen. Kiista on koskenut sitä - minkä esimerkkini luulisi valaisevan - seuraako lakiosavaatimuksen laiminlyönnistä (passiviteetti) tai testamentin hyväksymisestä, johon liittyy lakiosavaateesta luopuminen (aktiivinen luopuminen, ks. esimerkki) se, että ko. perillisen oikeus lakiosaan siirtyy hänen jälkeläisilleen. Siis kyllä tai ei. Oikea vastaus on ei.

Lue lisää

Vieläkö jaksat vääntää asiasta, jossa olit väärässä?

Nix_nax: "Eihän tuollaista ole kukaan täällä sanonut."

Sinä sanoit.

---

Alku meni näin:

Jaarittelua...

Nimimerkki Pohtiva: "Oletetaan, että A:n vanhempi X (siis toinen perittävien eli testaattorien lapsista) vaatii lakiosaansa, joka on siis 1/4 perinnöstä. Oletetaan myös että toinen eli B:n ja C:n vanhempi Y ei vaadi. Miten perintö jakaantuu sen jälkeen, kun X on saanut lakiosansa? Jaetaanko loppu perintö sen mukaan miten alkuperäinen testamentti oli (eli esim A:lle 1/2 ja B:lle sekä C:lle molemmille 1/4 taikka sitten kaikille kolmelle 1/3) vai vähennetäänkö tämä X:n osuus A:n osuudesta?"

Nimimerkki Perintökalleudet: "Y ei vaadi mitään, eikä siten mitään saakaan. Y:n rintaperillisillä B ja C on kuitenkin sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa, joka on myös 1/4. B ja C voivat luopua perinnöstä, ja ellei heillä ole sijaantulijoina rintaperillisiä, perintö palautuu pesään.... Ellei muuta ilmene, heidän osuutensa menee testamentin mukaisesti A:lle."

Nix_nax: "B ja C EIVÄT ole Y:n sijaantulijoita, koska Y ei ole ollut testamentinsaaja, joka olisi luopunut testamentista. Testamentilla Y on ohitettu. Y:llä (kuten X:llä) olisi ollut oikeus vaatia lakiosa, mutta kun hän sitä ei vaadi, tälle lakiosan vaatimattomuudelle ei mitään sijaantulijaa ole. B ja C siten EIVÄT voi esittää sitä lakiosavaatimusta, jonka Y jätti tekemättä.

Nimimerkki Ei_näin: "Y on lakimääräinen perijä, joten hänellä on oikeus lakiosaansa testamentista riippumatta. Koska Y luopuu oikeudestaan lakiosaansa, eikä siihen mitenkään vetoa (ryhdy), Y:n rintaperillisillä B ja C on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa Y:n sijaan."

Nix_nax: "Pieleen meni kommenttisi! Ja aivan perusasiassa!..... Esimerkki: T, jolla on poika P ja pojanpoika Q, testamenttaa kaiken omaisuutensa X:lle. Jos P ei vaadi lakiosaa, niin onko Q:llä oikeus se vaatia? Ei ole..."

Nimimerkki Perintökallistukset: "Kysymyshän on siitä, ryhtyykö joku aktiivisesti perintöönsä ja toisaalta, mikä on testamentin tekijöiden tahto. Mikäli rintaperillinen on passiivinen, eikä vaadi lakiosaansa, hän ei ryhdy perintöönsä, vaan hyväksyy samalla testamentin ja menettää samalla oikeutensa testamentin moittimiseen."

Jaarittelua....

Nix_nax: "Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään. Jos ko. perillinen ei hänet syrjäyttävään testamenttiin lakiosaa vaatimalla reagoi, testamentti saa lainvoiman 6 kk:n kuluttua sen tiedoksiannosta ko. perilliselle. Mitään poikkeusta, jonka mukaan lakiosavaatimuksen voisi joku muu esittää, ei ole."

Jaarittelua....

Nimimerkki Luppakorva22: "Pieni korjaus, lakiteknisesti perinnöstä/testamentista luopuja on elossa joten oikeus lakiosaan siirtyy."

Nix_nax: "Mitä höpäjät?! Et näytä ymmärtäneen lainkaan lukemaasi."

___

Nix_nax siis keskustelussa aivan selkeästi toteaa, että "oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään" ja "mitään poikkeusta ei ole".

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kuten esim. "Luppakorva22" keskustelussa sanoo.

Tässä ketjussa on tullut osoitettua, että lakiosa on osa perintöosuutta. Perinnönsaaja voi pätevästi luopua perinnöstään, perintöosastaan tai osasta siitä, ja analogian mukaan siten myös lakiosastaan tai osasta siitä. Keskustelussa ei ole esitetty mitään estettä sille, etteikö perinnönsaaja voi luopua pätevästi myös pelkästä lakiosastaan tai osasta siitä rintaperillisensä hyväksi. Perinnöstä luopuminen on tehtävä kirjallisesti ja luopumisen tulee olla vastikkeeton ilman perintöosaa koskevista määräyksistä.

Jos rintaperillinen yllä kuvatulla tavoin luopuu lakiosastaan (osa perintöosuutta) siihen siis ryhtymättä, luopujan omilla rintaperillisillä on oikeus vaatia kyseessä olevaa lakiosaa luopujan sijaan. On siis osoitettu, että lakiosa voi siirtyä, vaikka lähin perillinen eläisikin.

Tässä jälleen palstan tyypillinen diletantti, joka ei ymmärrä lukemastaan mitään ja yrittää sitten löytämänsä asiayhteydestä irroitetun lauseen perusteella todistella jotain. Näitähän täällä riittää ...

Kun ko. lause (joka oli varsin pitkään jauhetun keskustelun pikkuriikkinen yksityiskohta, jota en voinut muistaa) esitetään asiayhteydessään, se kertoo sen, mitä sen olikin tarkoitus kertoa: että perillisen P jättäessä lakiosavaatimuksen esittämättä, hänen oikeutensa hänen eläessään EI todellakaan siirry kenellekään. MUTTA jos P olisikin testaattorin jälkeen kuollut, tuo oikeus siirtyisi P:n perilliselle Q:lle, joka voisi sen esittää, mikäli testamentin tiedoksi annosta P:lle ei olisi kulunut kuutta kuukautta. Siis: P:n eläessä EI siirry, mutta P:n kuoltua KYLLÄ siirtyy.

Vielä lainaus:
"Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään. Jos ko. perillinen ei hänet syrjäyttävään testamenttiin lakiosaa vaatimalla reagoi, testamentti saa lainvoiman 6 kk:n kuluttua sen tiedoksiannosta ko. perilliselle. Mitään poikkeusta, jonka mukaan lakiosavaatimuksen voisi joku muu esittää, ei ole."

Tomppeleita täällä riittää, joiden elämän keskeinen tarkoitus näyttää olevan minun satimeen saamiseni "virheestä", vaikka etsimällä neulaa heinäsuovasta, kuten tämäkin yksilö suurella vaivalla teki. Mutta kukkikoot kaikki kukat minun puolestani, sanahan on täällä vapaa hölmölästä karanneillekin.

Tarkennus:
MUTTA jos P olisikin testaattorin jälkeen kuollut >lakiosaa vaatimatta taikka siitä luopumatta<, tuo oikeus siirtyisi P:n perilliselle Q:lle, joka voisi sen esittää, mikäli testamentin tiedoksi annosta P:lle ei olisi kulunut kuutta kuukautta. Siis: P:n eläessä EI siirry, mutta P:n kuoltua KYLLÄ siirtyy.

nix_nax kirjoitti:

Tässä jälleen palstan tyypillinen diletantti, joka ei ymmärrä lukemastaan mitään ja yrittää sitten löytämänsä asiayhteydestä irroitetun lauseen perusteella todistella jotain. Näitähän täällä riittää ...

Kun ko. lause (joka oli varsin pitkään jauhetun keskustelun pikkuriikkinen yksityiskohta, jota en voinut muistaa) esitetään asiayhteydessään, se kertoo sen, mitä sen olikin tarkoitus kertoa: että perillisen P jättäessä lakiosavaatimuksen esittämättä, hänen oikeutensa hänen eläessään EI todellakaan siirry kenellekään. MUTTA jos P olisikin testaattorin jälkeen kuollut, tuo oikeus siirtyisi P:n perilliselle Q:lle, joka voisi sen esittää, mikäli testamentin tiedoksi annosta P:lle ei olisi kulunut kuutta kuukautta. Siis: P:n eläessä EI siirry, mutta P:n kuoltua KYLLÄ siirtyy.

Vielä lainaus:
"Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään. Jos ko. perillinen ei hänet syrjäyttävään testamenttiin lakiosaa vaatimalla reagoi, testamentti saa lainvoiman 6 kk:n kuluttua sen tiedoksiannosta ko. perilliselle. Mitään poikkeusta, jonka mukaan lakiosavaatimuksen voisi joku muu esittää, ei ole."

Tomppeleita täällä riittää, joiden elämän keskeinen tarkoitus näyttää olevan minun satimeen saamiseni "virheestä", vaikka etsimällä neulaa heinäsuovasta, kuten tämäkin yksilö suurella vaivalla teki. Mutta kukkikoot kaikki kukat minun puolestani, sanahan on täällä vapaa hölmölästä karanneillekin.

Lue lisää

Nix_nax: "Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään. Jos ko. perillinen ei hänet syrjäyttävään testamenttiin lakiosaa vaatimalla reagoi, testamentti saa lainvoiman 6 kk:n kuluttua sen tiedoksiannosta ko. perilliselle. Mitään poikkeusta, jonka mukaan lakiosavaatimuksen voisi joku muu esittää, ei ole."

On tullut näytetyksi, että oikeus lakiosaan voi siirtyä myös lähimmän perillisen eläessä.

Ensisijainen rintaperillinen voi luopua lakiosastaan, joka on osa perintösaantoa, jos luopuminen on vastikkeetonta ilman ohjaavia määräyksiä. Jos rintaperillinen luopuu lakiosastaan ko. tavoin kirjallisesti ja lakiosaansa mitenkään ryhtymättä, luopujan omilla rintaperillisillä on oikeus vaatia lakiosaa luopujan sijaan.

Nix-nax ei ole voinut ek. näyttöä mitenkään kumota.

nix_nax kirjoitti:

Tarkennus:
MUTTA jos P olisikin testaattorin jälkeen kuollut >lakiosaa vaatimatta taikka siitä luopumatta<, tuo oikeus siirtyisi P:n perilliselle Q:lle, joka voisi sen esittää, mikäli testamentin tiedoksi annosta P:lle ei olisi kulunut kuutta kuukautta. Siis: P:n eläessä EI siirry, mutta P:n kuoltua KYLLÄ siirtyy.

Lue lisää

Nix_naxille kysymys.

Jos ensisijainen perillinen haluaa itse välttyä perintöverolta, joka seuraa lakiosan vaatimisesta ja vastaanottamisesta, mutta haluaa lakiosansa silti siirtyvän omille perillisilleen, miten tulee menetellä?

Eikö normaalin käytännön (perinnöstä luopuminen) mukaan luopujan osuus pitäisi siirtyä sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää?

(¤)"Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään." Kuka tuon lauseen onkaan todellisuudessa sanonut, on sanonut sen amatöörimäisesti. Ei siitä sen enempää.(¤)

Opiskelleelta näyttää minun laillani päässeen unohtumaan (mikä ei ihme ole!), että tuota irrallaan asiayhteydestä lainattua lausetta on käsitelty jo aiemmin. Tässä linkki siitä 6.1. Opiskelleelle kirjoittamaani kommenttiin. Asiayhteys vasta soittaa, mikä lauseen merkitys on. Mutta vänkääjä (en tarkoita Opiskellutta) tarttuu kaikkeen, mistä vain vängättävää uskoo saavansa.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14029358/siirtyyko-oikeus-lakiosaan-perillisen-elaessa#comment-82530581

ennenjälkeenmilloin kirjoitti:

Nix_naxille kysymys.

Jos ensisijainen perillinen haluaa itse välttyä perintöverolta, joka seuraa lakiosan vaatimisesta ja vastaanottamisesta, mutta haluaa lakiosansa silti siirtyvän omille perillisilleen, miten tulee menetellä?

Eikö normaalin käytännön (perinnöstä luopuminen) mukaan luopujan osuus pitäisi siirtyä sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää?

Lue lisää

//Jos ensisijainen perillinen haluaa itse välttyä perintöverolta, joka seuraa lakiosan vaatimisesta ja vastaanottamisesta ...//

Se seuraa jo vaatimisesta.

//... mutta haluaa lakiosansa silti siirtyvän omille perillisilleen, miten tulee menetellä?
Eikö normaalin käytännön (perinnöstä luopuminen) mukaan luopujan osuus pitäisi siirtyä sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää?//

Noinhan se on, kun perinnöstä luopumisesta on kysymys. Perintö tulee perilliselle ipso jure eli lain (PK) mukaan ilman, että sitä pitäisi erikseen vaatia (riittää, että konkludenttisesti, vaikka perunkirjoitukseen osallistumalla, osoittaa ottavansa sen vastaan). Tästä näin l a n k e a v a s t a perinnöstä voidaan luopua siten kuin PK:ssa siitä säädetään (mm. kirjallinen muoto).

Mutta jos rintaperillinen on testamentilla perinnöstä sivuutettu, mitään, lakiosaakaan, ei ole tulossa (lankeamassa) ilman erillistä oikeustointa eli todisteellista lakiosan vaatimista. (a) Jos perillinen lakiosan vaatii, hän sen saa. Sen jälkeen hän voi siirtää (luovuttaa) oikeutensa tuohon lakiosaan kenelle tahansa, vaikka jälkeläiselleen. Ensin mainittu maksaa perintöveron, jälkimmäinen lahjaveron. (b) Jos perillinen ei testamenttiin reagoi ja 6 kk kuluu tiedoksiannosta, oikeus lakiosaan on menetetty. Hän ei voi luopua sellaisesta (lakiosasta), mitä hänelle ilman vaatimusta ei ollut tulossakaan. Ja siitä, mikä on vaadittu, ei enää voida luopua (mutta se voidaan luovuttaa).
Näin, jollei verottaja toisenlaista tulkintaa hyväksy.

[Jos voitaisiin, menettely kai olisi seuraava: (1) Perillinen ilmoittaa testamentinsaajalle luopuvansa lakiosasta. (2) Perillisen jälkeläinen ilmoittaa testamentinsaajalle olevansa luopujan sijaantulija lakiosa-asiassa ja vaatii lakiosan; vaatimus tehtävä 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta luopuja-perilliselle.]

Jos hakasulkeissa oleva olisi mahdollista, siitä seuraisi se, että testamentti tulisi antaa tiedoksi luopuja-perillisen kaikille mahdollisille sijaantulijoille eli luopujan lapsille ja myös lapsenlapsille jne. - joilla kuitenkin olisi lakiosvaatimuksen esittämiseen vain sama 6 kk:n aika luettuna tiedoksiannosta luopuja-perilliselle. Tätä probleemaa olen aikaisemmin kuvannut seuraavasti:

"Lakiosa on vaadittava 6 kk:ssa siitä, kun testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi. Jos ko. perillinen A ei lakiosailmoitusta tee ja 6 kk kuluu umpeen, niin missähän ajassa LT:n kuvittelemat A:n sijaantulijat B1-B5 vaatimuksensa esittäisivät? (LT: "heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä".) Vai olisiko B1-B5:llä kullakin kenties rinnakkainen 6 kk:n oikeus tehdä lakiosavaatimus luettuna testamentin tiedoksiannosta A:lle? Entäpä, jos B1-B5 eivät tietäisi mitään testamentista? Tulisiko siis testamentti aina antaa tiedoksi A:n ohella myös B1-B5:lle (ja samalla logiikalla edelleen myös B1-B5:n jälkeläisille C, D, E, F ...)??? Vastaus: Ei tarvitse, koska B1-B5:llä ei ole LT:n kuvittelemaa oikeutta lakiosan vaatimiseen."

Voitaisiin ehkä hyväksyä se (samoin kuin perinnöstä kyseen ollen), että perillinen ilmoittaa kirjallisesti testamentinsaajalle luopuvansa lakiosasta (kaikkien) lastensa hyväksi, jotka sitten tuon häneltä esittämättä olevan lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle omasta puolestaan esittävät samassa 6 kk:ssa, mikä luopujalle oli varattu vaatimuksen esittämiseen. Jos kuitenkin perillinen on passiivinen eikä testamentinsaajalle mitään ilmoitusta tee, 6 kk:n kuluttua lakiosaoikeus on menetetty myös perillisten lasten osalta.

Kaikki tässä asiassa esitetty on minun tulkintaani asiasta (mille toki argumentteja löytyy muualtakin kuin hatusta). Joku toinen (vaikka verottaja) saattaa ehkä tulkita toisin. (Verottajan tai KHO:n ratkaisuja en ole etsinyt.) Samoin joku (vaikkapa oikeusoppinut) voi esittää, että siltä ja tältä kannalta tarkasteltuna jokin muu tulkinta voisi tuntua perustellummalta. Mitään eksaktiahan asiasta ei voida sanoa (sen paremmin kuin testamentin hyväksymisestä merkityksestä lakiosan kannalta), koska perintökaari ei yksiselitteistä vastausta tähän - kuten ei moneen muuhunkaan - anna. Sen tähden tulkinnat - oikeusoppineidenkin - voivat ajan myötä vaihtua (kuten A & K:n kanta mm. testamentin hyväksymisessä). Tätä vain vänkääjä-mentaliteetilla varustettujen on mahdotonta ymmärtää, kuten tässäkin keskustelussa jälleen on nähty.

Hyvä hyvä, puupän fani on löytänyt melko tuoreen KHO:n ratkaisun (joita minä, kuten äsken lähettämässäni kommentissa kerron, en ollut etsinyt). Tältä istumalta en jaksa siihen tutustua. Mutta jos siinä todella rinnastetaan perinnöstä luopuminen ja lakiosasta luopuminen sijaantulijoineen, niin siinä sitten on oikeusohje myös lakiosasta luopumista harkitseville. Kun asia on KHO:een asti edennyt, toisenlainen perusteltu kanta asiaan ilmeisesti on ollut verottajalla.

//oikeus lakiosaan voi siirtyä lähimmältä perilliseltä, vaikka tämä eläisikin. Ensisijaisen perillisen passiivisuus ei saa lakiosaoikeutta kuitenkaan siirtymään.//

Vähän tuohon tapaan ounastelinkin viime kommentissani. Lainaus:

"Voitaisiin ehkä hyväksyä se (samoin kuin perinnöstä kyseen ollen), että perillinen ilmoittaa kirjallisesti testamentinsaajalle luopuvansa lakiosasta (kaikkien) lastensa hyväksi, jotka sitten tuon häneltä esittämättä olevan lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle omasta puolestaan esittävät samassa 6 kk:ssa, mikä luopujalle oli varattu vaatimuksen esittämiseen. Jos kuitenkin perillinen on passiivinen eikä testamentinsaajalle mitään ilmoitusta tee, 6 kk:n kuluttua lakiosaoikeus on menetetty myös perillisten lasten osalta."

nix_nax kirjoitti:

Hyvä hyvä, puupän fani on löytänyt melko tuoreen KHO:n ratkaisun (joita minä, kuten äsken lähettämässäni kommentissa kerron, en ollut etsinyt). Tältä istumalta en jaksa siihen tutustua. Mutta jos siinä todella rinnastetaan perinnöstä luopuminen ja lakiosasta luopuminen sijaantulijoineen, niin siinä sitten on oikeusohje myös lakiosasta luopumista harkitseville. Kun asia on KHO:een asti edennyt, toisenlainen perusteltu kanta asiaan ilmeisesti on ollut verottajalla.

//oikeus lakiosaan voi siirtyä lähimmältä perilliseltä, vaikka tämä eläisikin. Ensisijaisen perillisen passiivisuus ei saa lakiosaoikeutta kuitenkaan siirtymään.//

Vähän tuohon tapaan ounastelinkin viime kommentissani. Lainaus:

"Voitaisiin ehkä hyväksyä se (samoin kuin perinnöstä kyseen ollen), että perillinen ilmoittaa kirjallisesti testamentinsaajalle luopuvansa lakiosasta (kaikkien) lastensa hyväksi, jotka sitten tuon häneltä esittämättä olevan lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle omasta puolestaan esittävät samassa 6 kk:ssa, mikä luopujalle oli varattu vaatimuksen esittämiseen. Jos kuitenkin perillinen on passiivinen eikä testamentinsaajalle mitään ilmoitusta tee, 6 kk:n kuluttua lakiosaoikeus on menetetty myös perillisten lasten osalta."

Lue lisää

KHO:n ratkaisu esitettiin foorumilla jo joulukuussa.

On hyvä, että sinulle on voitu opettaa uusia asioita.

Vanha-koira-uudet-temput kirjoitti:

KHO:n ratkaisu esitettiin foorumilla jo joulukuussa.

On hyvä, että sinulle on voitu opettaa uusia asioita.

1. Jos ensisijainen perillinen haluaa itse välttyä perintöverolta, joka seuraa lakiosan vaatimisesta ja vastaanottamisesta, mutta haluaa lakiosansa silti siirtyvän omille perillisilleen, miten tulee menetellä?

Ensisijaisen perillisen pitää luopua kirjallisesti lakiosastaan omien lastensa hyväksi, vaateitta ja ilman erityismääräyksiä.

2. Eikö normaalin käytännön (perinnöstä luopuminen) mukaan luopujan osuus pitäisi siirtyä sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää?

Kuten on tullut osoitetuksi, lakiosa on osa perintöosuutta. Perinnöstä luopumisen takia luopujan omat lapset (rintaperilliset) tulevat perillisiksi hänen sijastaan. Tätä kutsutaan sijaantuloperiaatteeksi. Sijaantulo-oikeus on ensimmäisessä parenteelissa rajaton. Myös ottolapset ovat oikeutettuja perintöön.

Lakiosaa pitää kuitenkin vaatia, eikä siirtyminen ole lähimmän perillisen eläessä automaatti. Lakiosaan oikeutettu lähin perillinen joutuu luopumaan lakiosavaateestaan, ja samalla siirtämään vaadeoikeutensa omille lapsilleen. Luopujan omat lapset esittävät oikeuden omistajina, nyt sijaantulijoina, lakiosavaateen samalla tavoin kuin he olisivat sijaantulijoina, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää.

3. Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään.

Testamentti saa lainvoiman kolmella tapaa, mutta ensisijaisesti sillä, että testamentti saatetaan tiedoksi perillisille, jotka lupaavat kirjallisesti olla sitä moittimatta. Testamentti voi saada lainvoiman hyvinkin nopeasti, sillä testamentin voi hyväksyä myös jo ennen testaattorin kuolemaa. Jos ja kun kuuden kuukauden aika lakiosavaateelle ei ole kulunut umpeen, rintaperillisellä on oikeus vaatia lakiosaansa, vaikka testamentti olisikin lainvoimainen, ellei perillinen ole lakiosastaan erikseen luopunut.

Jos testamentti on pantu täytäntöön, mutta lakiosalle asetettu määräaika ei ole kulunut umpeen, perillinen voi vaatia lakiosaansa ja sen täydennystä kanteella vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja siitä oikeustoimeen sisältyvästä määräyksestä, joka loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

Toiseksi, vaikka lakiosavaatimus olisikin "henkilökohtainen", lähimmällä rintaperillisellä on oikeus vaateitta ja määräyksittä luopua lakiosasta omien lastensa hyväksi. Edellä kuvatun lisäksi oikeus lakiosavaatimukseen kuuluu lähimmän rintaperillisen omille lapsille siinä tapauksessa, että lähin rintaperillinen itse on kuollut ennen perittävää. Lakiosavaatimus ei siis ole "henkilökohtainen", vaan lakiosaa voivat vaatia myös perillisen omat sijaantulijat lähimmän perillisen luopuessaan oikeudestaan.

nix_nax kirjoitti:

Hyvä hyvä, puupän fani on löytänyt melko tuoreen KHO:n ratkaisun (joita minä, kuten äsken lähettämässäni kommentissa kerron, en ollut etsinyt). Tältä istumalta en jaksa siihen tutustua. Mutta jos siinä todella rinnastetaan perinnöstä luopuminen ja lakiosasta luopuminen sijaantulijoineen, niin siinä sitten on oikeusohje myös lakiosasta luopumista harkitseville. Kun asia on KHO:een asti edennyt, toisenlainen perusteltu kanta asiaan ilmeisesti on ollut verottajalla.

//oikeus lakiosaan voi siirtyä lähimmältä perilliseltä, vaikka tämä eläisikin. Ensisijaisen perillisen passiivisuus ei saa lakiosaoikeutta kuitenkaan siirtymään.//

Vähän tuohon tapaan ounastelinkin viime kommentissani. Lainaus:

"Voitaisiin ehkä hyväksyä se (samoin kuin perinnöstä kyseen ollen), että perillinen ilmoittaa kirjallisesti testamentinsaajalle luopuvansa lakiosasta (kaikkien) lastensa hyväksi, jotka sitten tuon häneltä esittämättä olevan lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle omasta puolestaan esittävät samassa 6 kk:ssa, mikä luopujalle oli varattu vaatimuksen esittämiseen. Jos kuitenkin perillinen on passiivinen eikä testamentinsaajalle mitään ilmoitusta tee, 6 kk:n kuluttua lakiosaoikeus on menetetty myös perillisten lasten osalta."

Lue lisää

Kirjoitin jo aiemmin (ja jonka joku on lainannut ilman lupaani tänne):

>>>Tässä vielä opetusta lakiosasta ja sijaantulosta.

Nix_nax: >>>Samalla tavoin asia on loppuun käsitelty ja testamentti saa lainvoiman, jos ko. perillinen testaattorin kuoltua hyväksyy testamentin ja sitoutuu olemaan lakiosaa vaatimatta. Ei sitä lainvoimaiseksi tulon jälkeen (eikä ennenkään) kukaan muu voi vaatia.>>>

Asia ei ole lakiosan osalta loppuun käsitelty, vaikka testamentti saisi lainvoiman. Testamentin lainvoimalla ei ylipäänsä ole mitään tekemistä lakiosaoikeuden kanssa.

Lakiosaperillinen voi vaatia lakiosaansa, vaikka testamentti olisi siis lainvoimainenkin (esim. jos kaikki lakimääräiset perillset ovat luopuneet moiteoikeudestaan testamenttia vastaan). Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.

Lakiosaperillinen voi toki luopua lakiosastaan myös koko sukuhaaran puolesta eli omia jälkeläisiään sitovastikin, mutta perintöverotuksessa tällainen oikeustoimi katsotaan perintöosuudesta disponoinniksi, jolloin lakiosaperillinen joutuu maksamaan perintöveron lakiosastaan, vaikkei sitä saakaan itselleen. Luovutuksensaaja maksaa lisäksi lahjaveron saannostaan.

Edellä olevat tilanteet on syytä erottaa siitä tilanteesta, että lakiosaperillinen jättää passiivisena lakiosailmoituksen määräajassa tekemättä. Tässä tilanteessa lakiosa on menetetty eikä mitään sijaantuloa tapahdu.>>>

Näin kauanko nix_nax on kiistellyt selvässä asiassa, jonka olen hänelle opettanut jo aiemmin. Koomista! :D

Perusvirhe nox_naxilla oli siis, että hän ei edes ymmärtänyt, että lakiosasta voi luopua testamentin hyväksymällä. Testamentin hyväksyminen sisältää tällöin myös lakiosasta luopumisen.

Testamentin lainvoimaisuudella ei ole kuitenkaan mitään merkistystä lakiosan kanssa. Vain sillä on merkitystä, tekeekö lakiosaperillinen lakiosailmotuksen määräajassa. Jollei hän sitä tee, lakiosa on menetetty koko sukuhaaran osalta.

>>3) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, oikeus lakiosan vaatimiseen ei siirry Q:lle. X saa kaiken.>>

Tämä on väärin. Muutoin olit oivaltanut oikein asian.

Vaikka P nimittäin hyväksyisi testamentin ja ilmoittaisi, ettei lakiosaansa vaadi, kysymys on lakiosasta luopumisesta. Tällöin Q:lla on oikeus vaatia lakiosaa X:ltä, jos lakiosavaatimukselle säädettyä määräaikaa on vielä jäljellä. Q saa siis tässä tapauksessa lakiosan sijaantulijana, mikäli lakisosailmoituksen tekee.

>>5) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti luopuu lakiosastaan Q:n hyväksi, Q käyttää P:lle alunperin kuuluvaa oikeutta, koska Q olisi lakiosaan oikeutettu, jos P olisi kuollut ennen T:tä.
6) T:n kuoltua P:llä on oikeus luopua lakiosastaan Q:n hyväksi, jolloin Q:lla on oikeus vaatia lakiosaansa antamalla lakiosavaatimus X:lle tiedoksi kuuden kuukauden määräajan kuluessa.>>

Kohdassa 5 ja 6 sotket hieman asiaa, kun puhut lakiosasta luopumisesta Q:n hyväksi. P:n kannalta riittävää on, että hän luopuu lakiosastaan. Luopuminen tapahtuu automaattisesti jälkeläisensä Q:n hyväksi. Sitä ei tarvitse mainita. Jos hän kuitenkin ilmoittaa lakiosasta luopuessaan sen tapahtuvan lakimääräisestä perimysjärjestyksestä poikkeavasti jonkun hyväksi, se katsotaan lakiosasta disponoinniksi ja luopujaa kohtaa perintöverovelvollisuus.

Vanha-koira-uudet-temput kirjoitti:

KHO:n ratkaisu esitettiin foorumilla jo joulukuussa.

On hyvä, että sinulle on voitu opettaa uusia asioita.

Oppia ikä kaikki. Mutta jos tuo KHO:n ratkaisu on joulukuussa ollut esillä, niin miksikäs et siihen linkkiä laittanut? Haulla ei sellaista keskustelua löytänyt. Tuskinpa minä siihen jouluussa olen osallistunut, en ainakaan muista sellaista. Kuten olen kertonut, en enää toimi alalla aktiivisena, vaikkakin harrastuksesta ja osin myös ammattitaidon säilyttämiseksi täällä lakineuvoja jakelen ja keskusteluihin osallistun. Aktiiviuralla olisin tietysti selvittänyt myös KHO:n mahdolliset ratkaisut (nyt tarkistin vain KKO:n ratkaisut).

Aikaisempi käytäntö, mitä verottajakin asiassa edusti, on ollut, että perinnöstä osittaisluopuminen ei ole mahdollinen. KHO:n tapaus ei kyllä aivan 1:1 tilanne nyt käsiteltyyn ole, sillä siinä perillinen luopui lakiosasta osittain, jolloin hän periaatteessa (1) ryhtyi perintöön vaatiessaan lakiosaa, (2) määräsi perinnöstä ottaessaan vastaan osan lakiosasta. Tämän vuoksi verottaja oli vaatinut, että luopujalle tuli määrätä perintövero koko lakiosasta ja luopujan lapsille lahjavero siitä osasta, minkä he saivat.

Debatin lähtökohta oli nimimerkki Pohtivan 26.12. esittämä kysymys:
"Oletetaan, että A:n vanhempi X (siis toinen perittävien eli testaattorien lapsista) vaatii lakiosaansa, joka on siis 1/4 perinnöstä. Oletetaan myös että toinen eli B:n ja C:n vanhempi Y ei vaadi. Miten perintö jakaantuu sen jälkeen, kun X on saanut lakiosansa? Jaetaanko loppu perintö sen mukaan miten alkuperäinen testamentti oli (eli esim A:lle 1/2 ja B:lle sekä C:lle molemmille 1/4 taikka sitten kaikille kolmelle 1/3) vai vähennetäänkö tämä X:n osuus A:n osuudesta?" http://keskustelu.suomi24.fi/t/13986281/kokenut-varatuomari-vastaa-kysymyksiinne#comment-82346357

Tähän PerintöKalleudet vastasi:
"Y ei vaadi mitään, eikä siten mitään saakaan. Y:n rintaperillisillä B ja C on kuitenkin sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa, joka on myös 1/4."

Edellä olevaa kommentoin:
"//Y ei vaadi mitään, eikä siten mitään saakaan. Y:n rintaperillisillä B ja C on kuitenkin sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa, joka on myös 1/4.//

B ja C EIVÄT ole Y:n sijaantulijoita, koska Y ei ole ollut testamentinsaaja, joka olisi luopunut testamentista. Testamentilla Y on ohitettu. Y:llä (kuten X:llä) olisi ollut oikeus vaatia lakiosa, mutta kun hän sitä ei vaadi, tälle lakiosan vaatimattomuudelle ei mitään sijaantulijaa ole. B ja C siten EIVÄT voi esittää sitä lakiosavaatimusta, jonka Y jätti tekemättä."

Tästä keskustelu/vänkäily lähti vellomaan. Vänkääjien mielestä luopuja-perillisen jälkeläisillä olisi oikeus lakiosaan, (a) vaikka perillinen ei testamentista tiedon saatuaan siihen 6 kk:ssa mitenkään reagoisi tai (b) vaikka perillinen olisi testamentinsaajalle kirjallisesti ilmoittanut, ettei lakiosaa vaadi.

Lopputulos on se, mitä ensi kommentissani kerroin. Luopuja-perillisen jälkeläsisillä siis ei ole rinnakkaista oikeutta lakiosan vaatimiseen.

Siltä osin kuin lakiosasta on asianmukaisella tavalla (PK 17:2a) luovuttu luopujan sijaantulijoiden hyväksi, oikeus lakiosaan po. KHO:n päätöksen valossa näyttäisi siirtyvän (täytyy vielä paremmin syventyä siihen) viimeksi mainituille. Mutta jos lakiosa on perillisen passiviteetin takia menetetty 6 kk:n kuluttua tiedoksiannosta, se on myös tämän jälkeläisten osalta menetetty.

Nimimerkki tarkkaapitääolla on vielä 20.2. (toisessa ketjussa) virheellisessä käsityksessä, kun hän jankkaa:

//Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.//

"tarkkaapitääolla" siis edelleenkin väittää, että jo monesti esittämässäni esimerkissä, missä P on hyväksyessään testamentin samalla ilmoittanut, ettei lakiosaa vaadi, lakiosaoikeus olisi siirtynyt P:n jälkeläisille B1-B5 ja vastaavasti, jos nämä eivät lakiosaa vaatisi, lakiosaan olisivat oikeutettuja B1-B5:n jälkeläiset C, D, E, F, G, H, I, J, K ... niin pitkälle kuin heitä riittääkään. Enempään kinasteluun ko. nikkarin kanssa en ryhdy, vaan viittaan siihen, mitä mm. eilen olen asiasta esittänyt.

Vanha-koira-uudet-temput kirjoitti:

KHO:n ratkaisu esitettiin foorumilla jo joulukuussa.

On hyvä, että sinulle on voitu opettaa uusia asioita.

Tarkemmin mainittua KHO:n ratkaisua tutkittuani huomaan, että se ei liity lainkaan täällä nyt käytyyn debattiin. Puheet vanhan koiran uusista tempuista tms. ovat siten perusteettomia.
http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1365400765855.html

Olkoot KHO:n tapauksen isoisä-testaattori T, hänen kolme lastaan A, B ja C sekä näiden lapset a1, b1 ja c1. Mikä oleellista, T oli tehnyt omat lapsensa syrjäyttävän testamentin lapsenlapsilleen a1, b1 ja c1. Tarkastelen asiaa A:n ja a1:n osalta.

A:n lakimäärinen lakiosa olisi ollut 64.166 €, mutta hän vaati lakiosanaan vain 19.990 €, jolloin TESTAMENTIN MUKAAN a1 sai erotuksen 44.176 €.

Debatin mukainen kysymys kuuluu: Olisiko a1 saanut mitään, jos testamentti olisikin tehty a1:n asemesta ulkopuoliselle X:lle ja A olisi - vaikka osittain - luopunut lakiosasta? Kyllä tai ei. Minä olen edustanut kantaa ei.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa oli kysymys siitä, määrätäänkö A:lle perintövero koko lakiosasta 64.166 eurosta sekä a1:lle lahjavero 44.176 eurosta vai saisiko A perintönä verotta 19.990 €, jolloin a1 puolestaan maksaisi perintöveron saamastaan osuudesta 44.176 eurosta.

Verottaja vaati A:lle veroa täydestä lakiosasta 64.166 eurosta ja a1:lle vastaavasti lahjaveroa 44.176 eurosta.

Ote KHO:n ratkaisusta:
"Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he eivät ryhdy täyteen lakiosaansa, josta he sitten osittain luopuisivat, vaan he ryhtyvät vain vaatimaansa määrään ja hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta."

Oleellinen osa kuuluu:
"... he ryhtyvät vain vaatimaansa määrään ja hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta."

A:n siten katsottiin HYVÄKSYVÄN TESTAMENTIN VAADITUN MÄÄRÄN YLITTÄVÄLTÄ OSALTA. a1 ei saanut tuota vaaditun määrän ylittävää osaa sillä perusteella, että oikeus lakiosaan olisi hänelle siirtynyt, vaan KOSKA HÄN OLI T:N TESTAMENTINSAAJA.

KHO:n ratkaisusta ei siten ole saatavissa ohjetta siihen tilanteeseen, että T:n testamentin testamentinsaaja olisikin ollut ulkopuolinen X (joka ei ole sukua asianosaisille).

Täydennys:

KHO:n ratkaisusta kyllä ohje nyt kiisteltyyn asiaankin löytyy: Luopumalla lakiosastaan (kokonaan) perillinen HYVÄKSYY TESTAMENTIN (kokonaan), jolloin perinnön saa testamentinsaaja X.

tarkkaapitääolla kirjoitti:

Kirjoitin jo aiemmin (ja jonka joku on lainannut ilman lupaani tänne):

>>>Tässä vielä opetusta lakiosasta ja sijaantulosta.

Nix_nax: >>>Samalla tavoin asia on loppuun käsitelty ja testamentti saa lainvoiman, jos ko. perillinen testaattorin kuoltua hyväksyy testamentin ja sitoutuu olemaan lakiosaa vaatimatta. Ei sitä lainvoimaiseksi tulon jälkeen (eikä ennenkään) kukaan muu voi vaatia.>>>

Asia ei ole lakiosan osalta loppuun käsitelty, vaikka testamentti saisi lainvoiman. Testamentin lainvoimalla ei ylipäänsä ole mitään tekemistä lakiosaoikeuden kanssa.

Lakiosaperillinen voi vaatia lakiosaansa, vaikka testamentti olisi siis lainvoimainenkin (esim. jos kaikki lakimääräiset perillset ovat luopuneet moiteoikeudestaan testamenttia vastaan). Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.

Lakiosaperillinen voi toki luopua lakiosastaan myös koko sukuhaaran puolesta eli omia jälkeläisiään sitovastikin, mutta perintöverotuksessa tällainen oikeustoimi katsotaan perintöosuudesta disponoinniksi, jolloin lakiosaperillinen joutuu maksamaan perintöveron lakiosastaan, vaikkei sitä saakaan itselleen. Luovutuksensaaja maksaa lisäksi lahjaveron saannostaan.

Edellä olevat tilanteet on syytä erottaa siitä tilanteesta, että lakiosaperillinen jättää passiivisena lakiosailmoituksen määräajassa tekemättä. Tässä tilanteessa lakiosa on menetetty eikä mitään sijaantuloa tapahdu.>>>

Näin kauanko nix_nax on kiistellyt selvässä asiassa, jonka olen hänelle opettanut jo aiemmin. Koomista! :D

Perusvirhe nox_naxilla oli siis, että hän ei edes ymmärtänyt, että lakiosasta voi luopua testamentin hyväksymällä. Testamentin hyväksyminen sisältää tällöin myös lakiosasta luopumisen.

Testamentin lainvoimaisuudella ei ole kuitenkaan mitään merkistystä lakiosan kanssa. Vain sillä on merkitystä, tekeekö lakiosaperillinen lakiosailmotuksen määräajassa. Jollei hän sitä tee, lakiosa on menetetty koko sukuhaaran osalta.

Lue lisää

"Perusvirhe nox_naxilla oli siis, että hän ei edes ymmärtänyt, että lakiosasta voi luopua testamentin hyväksymällä. Testamentin hyväksyminen sisältää tällöin myös lakiosasta luopumisen."

Nyt allekirjoittanut tippui kärryiltä... Miten tämä siis oikeasti menee lakiosan osalta?

Tähän sekavaan vuodatukseen minulla ei ole mistää sanottavaa. Asianomaisen pätevyys ilmenee alaikäisyyteen tai muuhun keskenkasvuisuuteen viittaavana herjanheittona, missään muussa hänen ulostulossaan siitä ei viitteitä ole. Turhaa ajanhukkaa tällaisiin vänkääjiin aikaansa hukata. Joten se siitä.

Tässä taas yksi näistä Hölmölän pojista, jotka eivät ymmärrä lukemastaan hönkäsen pöläystä eivät siten ymmärrä sitäkään, mistä täällä on keskusteltu.

Tässä toistettuna, mistä debattia on käyty, jospa yrittäisit vielä ajatuksen kanssa ja hittaasti:

""Olkoot KHO:n tapauksen isoisä-testaattori T, hänen kolme lastaan A, B ja C sekä näiden lapset a1, b1 ja c1. Mikä oleellista, T oli tehnyt omat lapsensa syrjäyttävän testamentin lapsenlapsilleen a1, b1 ja c1. Tarkastelen asiaa A:n ja a1:n osalta.

A:n lakimäärinen lakiosa olisi ollut 64.166 €, mutta hän vaati lakiosanaan vain 19.990 €, jolloin TESTAMENTIN MUKAAN a1 sai erotuksen 44.176 €.

==>Debatin mukainen kysymys kuuluu: Olisiko a1 saanut mitään, jos testamentti olisikin tehty a1:n asemesta ulkopuoliselle X:lle ja A olisi - vaikka osittain - luopunut lakiosasta?<== Kyllä tai ei. Minä olen edustanut kantaa ei.""

Tähän ei KHO:n ratkaisu ratkaisua tuo, koska testamentinsaajissa oli oleellinen ero: palstalla saaja oli ei-sukulainen X, mutta KHO:n tapauksessa saaja oli luopujaperillisen A:n jälkeläinen a1. KHO:n tapauksessa a1 joka tapauksessa sai sen, mitä ei A:n osalakiosaan mennyt, koska testamentti niin määräsi. Mutta debatin tapauksessa testamentti määräsikin loput X:lle, joten a1 jäi osattomaksi.

KHO:
"Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he eivät ryhdy täyteen lakiosaansa, josta he sitten osittain luopuisivat, vaan he ryhtyvät vain vaatimaansa määrään ja =>hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta<=."

Mutta arvaan, että eiväthän Hölmölän pojat rautalangastakaan mitään kostu, joten olkoot enemmälti.

nix_nax kirjoitti:

Tässä taas yksi näistä Hölmölän pojista, jotka eivät ymmärrä lukemastaan hönkäsen pöläystä eivät siten ymmärrä sitäkään, mistä täällä on keskusteltu.

Tässä toistettuna, mistä debattia on käyty, jospa yrittäisit vielä ajatuksen kanssa ja hittaasti:

""Olkoot KHO:n tapauksen isoisä-testaattori T, hänen kolme lastaan A, B ja C sekä näiden lapset a1, b1 ja c1. Mikä oleellista, T oli tehnyt omat lapsensa syrjäyttävän testamentin lapsenlapsilleen a1, b1 ja c1. Tarkastelen asiaa A:n ja a1:n osalta.

A:n lakimäärinen lakiosa olisi ollut 64.166 €, mutta hän vaati lakiosanaan vain 19.990 €, jolloin TESTAMENTIN MUKAAN a1 sai erotuksen 44.176 €.

==>Debatin mukainen kysymys kuuluu: Olisiko a1 saanut mitään, jos testamentti olisikin tehty a1:n asemesta ulkopuoliselle X:lle ja A olisi - vaikka osittain - luopunut lakiosasta?<== Kyllä tai ei. Minä olen edustanut kantaa ei.""

Tähän ei KHO:n ratkaisu ratkaisua tuo, koska testamentinsaajissa oli oleellinen ero: palstalla saaja oli ei-sukulainen X, mutta KHO:n tapauksessa saaja oli luopujaperillisen A:n jälkeläinen a1. KHO:n tapauksessa a1 joka tapauksessa sai sen, mitä ei A:n osalakiosaan mennyt, koska testamentti niin määräsi. Mutta debatin tapauksessa testamentti määräsikin loput X:lle, joten a1 jäi osattomaksi.

KHO:
"Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he eivät ryhdy täyteen lakiosaansa, josta he sitten osittain luopuisivat, vaan he ryhtyvät vain vaatimaansa määrään ja =>hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta<=."

Mutta arvaan, että eiväthän Hölmölän pojat rautalangastakaan mitään kostu, joten olkoot enemmälti.

Lue lisää

Jos ymmärrän oikein, uusien keskustelujen pohjalta voidaan tehdä yhteenveto.

T:llä on poika P ja pojanpoika Q. T on testamentannut kaiken omaisuutensa X:lle.

1) T:n kuoltua P:llä on oikeus vaatia lakiosaansa antamalla lakiosavaatimus X:lle tiedoksi kuuden kuukauden määräajan kuluessa.

2) Jos T:n kuoltua P ei vaadi lakiosaansa ja on passiivinen, Q:llä ei ole sitä oikeus se vaatia. X saa kaiken.

3) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja sitoutuu sitä olemaan moittimatta, P:lle jää edelleen oikeus esittää lakiosavaatimus.

4) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, oikeus lakiosan vaatimiseen siirtyy Q:lle.

Josta

4.1) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti luopuu lakiosastaan Q:n hyväksi, Q käyttää P:lle alunperin kuuluvaa oikeutta, koska Q olisi lakiosaan oikeutettu, jos P olisi kuollut ennen T:tä.

4.2) T:n kuoltua P:llä on oikeus luopua lakiosastaan Q:n hyväksi, jolloin Q:lla on oikeus vaatia lakiosaansa antamalla lakiosavaatimus X:lle tiedoksi kuuden kuukauden määräajan kuluessa.

Jos lainvoimainen testamentti pannaan täytäntöön jo ennen kuin kuuden kuukauden määräaika on kulunut umpeen, sijaisperillinen Q joutuu hakemaan lakiosaansa tai lakiosan täydennystä kanteella. Jos Q ilmoittaa välittömästi P:n luopumisen yhteydessä sijaantulosta, testamentin saajat tuskin panevat testamenttia täytäntöön.

Sen estämättä, mitä itse avauksessa kerrotaan, oikeus lakiosaan voi siirtyä lähimmältä perilliseltä, vaikka tämä eläisikin. Ensisijaisen perillisen passiivisuus ei saa lakiosaoikeutta kuitenkaan siirtymään.

******

Ratkaisun KHO:2013:52 eli Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan lakiosan vastaanottamiseen ja siitä luopumiseen tulee soveltaa perintöä koskevia sääntöjä ja periaatteita.

Lakiosa on osa perintö- eli pesäosuutta ja lakiosa on saantona perintösaanto. Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti. Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti.

Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta.

Perillisen on vedottava testamentin tehottomuuteen ilmoittamalla lakiosaa koskeva vaatimuksensa testamentin saajalle haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu tiedoksi.

Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan.

//Jos ymmärrän oikein, uusien keskustelujen pohjalta voidaan tehdä yhteenveto. / 4) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, oikeus lakiosan vaatimiseen siirtyy Q:lle.//

Vastoin luuloasi et ole ymmärtänyt oikein. Tuo 4-kohtahan on jankkaajien väitteen mukainen - muttei siihen suinkaan "keskustelujen pohjalta" voida päätyä. Ei P:n oikeus lakiosan vaatimiseen, josta hän on (ehdoitta) luopunut, kenellekään siirry. Kuten KHO:n ratkaisussakin todetaan, T:n perintö tällöin menee testamentin mukaan eli X:lle, ei Q:lle.

Jos P sen sijaan ilmoittaisi luopuvansa lakiosasta jälkeläisensä Q:n hyväksi, lakiosaoikeuden katsottaisiin siirtyneen Q:lle (jonka tulee lakiosa 6 kk:ssa vaatia, jos sen haluaa). KHO:n ratkaisu pitää sisällään sen, että tässä tapauksessa P:lle ei määrättäisi perintöveroa ja Q:lle lahjasta lahjaveroa, vaan määrättäisiin pelkästään Q:lle perintövero.

nix_nax kirjoitti:

//Jos ymmärrän oikein, uusien keskustelujen pohjalta voidaan tehdä yhteenveto. / 4) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, oikeus lakiosan vaatimiseen siirtyy Q:lle.//

Vastoin luuloasi et ole ymmärtänyt oikein. Tuo 4-kohtahan on jankkaajien väitteen mukainen - muttei siihen suinkaan "keskustelujen pohjalta" voida päätyä. Ei P:n oikeus lakiosan vaatimiseen, josta hän on (ehdoitta) luopunut, kenellekään siirry. Kuten KHO:n ratkaisussakin todetaan, T:n perintö tällöin menee testamentin mukaan eli X:lle, ei Q:lle.

Jos P sen sijaan ilmoittaisi luopuvansa lakiosasta jälkeläisensä Q:n hyväksi, lakiosaoikeuden katsottaisiin siirtyneen Q:lle (jonka tulee lakiosa 6 kk:ssa vaatia, jos sen haluaa). KHO:n ratkaisu pitää sisällään sen, että tässä tapauksessa P:lle ei määrättäisi perintöveroa ja Q:lle lahjasta lahjaveroa, vaan määrättäisiin pelkästään Q:lle perintövero.

Lue lisää

Ymmärränkö oikein että nimimerkki "tarkkaapitääolla" on oikeusoppinut ja vanha tuttusi ja olette vääntäneet asiasta muuallakin jo pitkään? Vai onko hän jankkaaja, eikä oikeusoppinut? Oletko sinä oikeusoppinut?

Nimimerkin "tarkkaapitääolla" on todennut, että P:n hyväksyessä testamentin ja ilmoittaessa, ettei lakiosaansa vaadi, kysymys on lakiosasta luopumisesta. Edelleen Q:lla on oikeus vaatia lakiosaa X:ltä, jos lakiosavaatimukselle säädettyä määräaikaa on vielä jäljellä. Q saa siis tässä tapauksessa lakiosan sijaantulijana, mikäli lakisosailmoituksen tekee.

Perintöosastaan voi luopua ehdoitta. Tällöin perintöosa tulee luopujan sijaantulijan hyväksi kuten se tulisi silloin, kuin perijä olisi kuollut ennen perittävää, jos sijaantulijalla olisi oikeus periä myös perittävä. Olemmeko tästä samaa mieltä?

Tiedämme, että lakiosa on osa perintöosuutta, ja myös myös oikeudestaan lakiosavaateeseen voi luopua ehdoitta. Jos P luopuu ehdoitta oikeudestaan vaatia lakiosaansa, miksi Q ei voisi käyttää tätä _aivan samaa oikeutta_ sijaantulijana? Kyseessä on kuitenkin aivan samankaltainen luopuminen ehdoitta, jolloin kaikki oikeudet pitäisi siirtyä sellaisinaan ja muuttumattomina sijaantulijalle.

Olemmeko yhtä mieltä siitä, että kohdat.......

4.1) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti luopuu lakiosastaan Q:n hyväksi, Q käyttää P:lle alunperin kuuluvaa oikeutta, koska Q olisi lakiosaan oikeutettu, jos P olisi kuollut ennen T:tä.

4.2) T:n kuoltua P:llä on oikeus luopua lakiosastaan Q:n hyväksi, jolloin Q:lla on oikeus vaatia lakiosaansa antamalla lakiosavaatimus X:lle tiedoksi kuuden kuukauden määräajan kuluessa.

..... ovat oikein?

Olemmeko yhtä mieltä myös siitä, että oikeus lakiosaan voi siirtyä lähimmältä perilliseltä, vaikka tämä eläisikin, ja että ensisijaisen perillisen passiivisuus ei saa lakiosaoikeutta siirtymään?

Ps. Missä on Pekka Puupää itse?

Miksi ihmeessä jankkaat edelleen samaa, vaikka löytämässäsi KHO:n ratkaisussa asia todetaan yksiselitteisesti?! Lainaus:

"Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he eivät ryhdy täyteen lakiosaansa, josta he sitten osittain luopuisivat, vaan he ryhtyvät vain vaatimaansa määrään ja =>hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta<=."

Rautalankaa:

KHO:n tapauksessa lakiosaoikeus =>vaaditulta osin<= siirtyi P:n jälkeläiselle Q:lle, muulta osin testamentti katsottiin hyväksytyksi ja pantiin sellaisena (hyväksyttynä) täytäntöön eli muu osa meni X:lle.

Jos nyt P ilmoittaa, että ei lakiosaa (lainkaan) vaadi, lakiosaa loukkaava testamentti on hyväksytty sellaisenaan (kokonaan) ja X saa jäämistön kokonaan. Oikeus lakiosaan lakkaa, ei siirry muille.

Miksiköhän kukaan jääristä ei ole selittänyt, miten heidän mielestään testamentin tiedoksianto tulisi toimittaa (täysin nykykäytännöstä poiketen), jos oikeus lakiosaan P:n eläessä kuuluisi myös hänen jälkeläisilleen (niin pitkälle kuin jälkeläispolvia riittää)?? Tätä olen jo useamman kerran kysynyt - vastausta saamatta. Jospa Puupäänfani yrittäisi. Tässä jälleen (lainaus):
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Entäpä tämä:

//Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.//

Lakiosa on vaadittava 6 kk:ssa siitä, kun testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi. Jos ko. perillinen A ei lakiosailmoitusta tee ja 6 kk kuluu umpeen, niin missähän ajassa LT:n kuvittelemat A:n sijaantulijat B1-B5 vaatimuksensa esittäisivät? (LT: "heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä".) Vai olisiko B1-B5:llä kullakin kenties rinnakkainen 6 kk:n oikeus tehdä lakiosavaatimus luettuna testamentin tiedoksiannosta A:lle? Entäpä, jos B1-B5 eivät tietäisi mitään testamentista? Tulisiko siis testamentti aina antaa tiedoksi A:n ohella myös B1-B5:lle (ja samalla logiikalla edelleen myös B1-B5:n jälkeläisille C, D, E, F ...)??? Vastaus: Ei tarvitse, koska B1-B5:llä ei ole LT:n kuvittelemaa oikeutta lakiosan vaatimiseen.
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

nix_nax kirjoitti:

Miksi ihmeessä jankkaat edelleen samaa, vaikka löytämässäsi KHO:n ratkaisussa asia todetaan yksiselitteisesti?! Lainaus:

"Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he eivät ryhdy täyteen lakiosaansa, josta he sitten osittain luopuisivat, vaan he ryhtyvät vain vaatimaansa määrään ja =>hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta<=."

Rautalankaa:

KHO:n tapauksessa lakiosaoikeus =>vaaditulta osin<= siirtyi P:n jälkeläiselle Q:lle, muulta osin testamentti katsottiin hyväksytyksi ja pantiin sellaisena (hyväksyttynä) täytäntöön eli muu osa meni X:lle.

Jos nyt P ilmoittaa, että ei lakiosaa (lainkaan) vaadi, lakiosaa loukkaava testamentti on hyväksytty sellaisenaan (kokonaan) ja X saa jäämistön kokonaan. Oikeus lakiosaan lakkaa, ei siirry muille.

Miksiköhän kukaan jääristä ei ole selittänyt, miten heidän mielestään testamentin tiedoksianto tulisi toimittaa (täysin nykykäytännöstä poiketen), jos oikeus lakiosaan P:n eläessä kuuluisi myös hänen jälkeläisilleen (niin pitkälle kuin jälkeläispolvia riittää)?? Tätä olen jo useamman kerran kysynyt - vastausta saamatta. Jospa Puupäänfani yrittäisi. Tässä jälleen (lainaus):
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Entäpä tämä:

//Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.//

Lakiosa on vaadittava 6 kk:ssa siitä, kun testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi. Jos ko. perillinen A ei lakiosailmoitusta tee ja 6 kk kuluu umpeen, niin missähän ajassa LT:n kuvittelemat A:n sijaantulijat B1-B5 vaatimuksensa esittäisivät? (LT: "heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä".) Vai olisiko B1-B5:llä kullakin kenties rinnakkainen 6 kk:n oikeus tehdä lakiosavaatimus luettuna testamentin tiedoksiannosta A:lle? Entäpä, jos B1-B5 eivät tietäisi mitään testamentista? Tulisiko siis testamentti aina antaa tiedoksi A:n ohella myös B1-B5:lle (ja samalla logiikalla edelleen myös B1-B5:n jälkeläisille C, D, E, F ...)??? Vastaus: Ei tarvitse, koska B1-B5:llä ei ole LT:n kuvittelemaa oikeutta lakiosan vaatimiseen.
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Lue lisää

Oikeus vaatia lakiosaa edellyttää perintöoikeutta, jota lapsenlapsella ei vanhempansa eläessä ole. Vanhempi voi kuitenkin luopua perintöoikeudestaan rintaperillisensä hyväksi. Lisäksi saanto on katsottava perintösaannoksi, jos testamentilla ei ole vaikutusta saajansa asemaan perillisenä. Lakiosa on osa perintösaantoa.

KHO:n tapauksessa lakiosaoikeus vaaditulta osin siirtyi P:n jälkeläiselle Q:lle, muulta osin testamentti katsottiin hyväksytyksi ja pantiin sellaisena täytäntöön eli muu osa meni X:lle. Testamentin saaja X että Q olisivat tapauksessa yksi ja sama henkilö.

Analogiaa ei löydy siltä osin, olisiko Q ollut P:n sijaantulijana oikeutettu lakiosavaateeseen. Q:n ei tarvinnut vaatia mitään, sillä Q oli myös testamentinsaaja. Mikäli perillinen P, jonka lakiosaa testamentti loukkaa, ei vaadi lakiosaansa vaan hyväksyy testamentin, perittävän jäämistö verotetaan perintöverotuksessa testamentinsaajalla X. Testamentinsaajaa X ei siis veroteta lakiosaperilliseltä P saadusta lahjasta siinäkään tapauksessa, että lakiosaperillinen P ei vaadi lakiosaansa.

Jos P ilmoittaa, että ei lakiosaa vaadi, lakiosaa loukkaava testamentti on hyväksytty sellaisenaan ja X saa jäämistön kokonaan. KHO ei ratkaisussaan ota kantaa siihen, lakkaako oikeus lakiosaan, vai olisiko Q:lla oikeus sijaantulijana vaatia lakiosaa. Nyt Q saa perinnön joka tapauksessa testamentin kautta.

Testamentin tiedoksianto tehdään perillisille ja testamentin tekijän eli ensiksi kuolleen puolison toissijaisille perillisille, joilla tiedoksi antamisen hetkellä on lähinnä oikeus periä testamentin tekijä. Testamenttia ei ole tarvetta antaa tiedoksi muille.

Oikeus vaatia lakiosaa on alkutilanteessa aina vain ensisijaisella rintaperillisellä P. P:llä kuitenkin on oikeus luopua oikeudestaan. Q:lla on sijaantulijana samat oikeudet kuin P:llä olisi ollut. Ellei kukaan käytä oikeutta lakiosaan, hyödyn saa testamentinsaaja X.

Jos ymmärrän keskustelun kulun oikein, kysymys on enää siitä, siirtyykö P:n oikeus vaatia lakiosaansa automaattisesti Q:lle oikeuden pysyessä identtisenä, vai tuleeko sijaantulosta erikseen ilmoittaa.

Ellei testamenttia ole, ja perijä P luopuu perintöosastaan vaateitta, pojalla Q eli sijaantulijalla on ilman eri ilmoitusta oikeus periä perittävä, koska Q:lla olisi oikeus periä T, jos P olisi kuollut ennen T:tä. Nyt testamentti on, mutta jos luopumisen yhteydessä oikeus perintöön siirtyy sellaisenaan sijaantulijalle, miksi oikeus vaatia lakiosaa ei siirry saman analogian mukaan?

Onko siis oikein:

(1) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, oikeus lakiosan vaatimiseen siirtyy Q:lle.

(2) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti luopuu lakiosastaan Q:n hyväksi, Q käyttää P:lle alunperin kuuluvaa oikeutta, koska Q olisi lakiosaan oikeutettu, jos P olisi kuollut ennen T:tä.

(3) T:n kuoltua P:llä on oikeus luopua lakiosastaan Q:n hyväksi, jolloin Q:lla on oikeus vaatia lakiosaansa antamalla lakiosavaatimus X:lle tiedoksi kuuden kuukauden määräajan kuluessa.

Vai ovatko kohdat 1 -3 kaikki oikein?

(Pekka Puupää, missä olet? Olisit paras mies ratkaisemaan ongelman.)

nix_nax kirjoitti:

Miksi ihmeessä jankkaat edelleen samaa, vaikka löytämässäsi KHO:n ratkaisussa asia todetaan yksiselitteisesti?! Lainaus:

"Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he eivät ryhdy täyteen lakiosaansa, josta he sitten osittain luopuisivat, vaan he ryhtyvät vain vaatimaansa määrään ja =>hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta<=."

Rautalankaa:

KHO:n tapauksessa lakiosaoikeus =>vaaditulta osin<= siirtyi P:n jälkeläiselle Q:lle, muulta osin testamentti katsottiin hyväksytyksi ja pantiin sellaisena (hyväksyttynä) täytäntöön eli muu osa meni X:lle.

Jos nyt P ilmoittaa, että ei lakiosaa (lainkaan) vaadi, lakiosaa loukkaava testamentti on hyväksytty sellaisenaan (kokonaan) ja X saa jäämistön kokonaan. Oikeus lakiosaan lakkaa, ei siirry muille.

Miksiköhän kukaan jääristä ei ole selittänyt, miten heidän mielestään testamentin tiedoksianto tulisi toimittaa (täysin nykykäytännöstä poiketen), jos oikeus lakiosaan P:n eläessä kuuluisi myös hänen jälkeläisilleen (niin pitkälle kuin jälkeläispolvia riittää)?? Tätä olen jo useamman kerran kysynyt - vastausta saamatta. Jospa Puupäänfani yrittäisi. Tässä jälleen (lainaus):
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Entäpä tämä:

//Jos lakiosaperillisellä on itsellään jälkeläisiä eli lakiosaan oikeutettuja perillisiä, lakiosaperillisen oma luopuminen lakiosastaan tarkoittaa sitä, että hänen omat lakiosaan oikeutetut perillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat vaatia lakiosaansa testamentin saajalta. Tällaisessa tilanteessa heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä.//

Lakiosa on vaadittava 6 kk:ssa siitä, kun testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi. Jos ko. perillinen A ei lakiosailmoitusta tee ja 6 kk kuluu umpeen, niin missähän ajassa LT:n kuvittelemat A:n sijaantulijat B1-B5 vaatimuksensa esittäisivät? (LT: "heillä on oikeus tehdä lakiosailmoitus siinä ajassa, mitä on lakiosasta luopujalla oli aikaa jäljellä".) Vai olisiko B1-B5:llä kullakin kenties rinnakkainen 6 kk:n oikeus tehdä lakiosavaatimus luettuna testamentin tiedoksiannosta A:lle? Entäpä, jos B1-B5 eivät tietäisi mitään testamentista? Tulisiko siis testamentti aina antaa tiedoksi A:n ohella myös B1-B5:lle (ja samalla logiikalla edelleen myös B1-B5:n jälkeläisille C, D, E, F ...)??? Vastaus: Ei tarvitse, koska B1-B5:llä ei ole LT:n kuvittelemaa oikeutta lakiosan vaatimiseen.
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Lue lisää

Jos perittävä on laatinut testamentin, jolla on poikennut lakimääräisestä perimysjärjestyksestä, on vain perittävän lapsilla ja ottolapsilla oikeus vaatia lakiosaansa. Oikeus ei siirry muille perillisille kuin lasten lapsille ja näillekin vain lasten kuoltua tai luopuessa perinnöstä. Lakiosa ei myöskään lankea automaattisesti, sillä lakiosaa tulee nimenomaisesti vaatia ilmoittamalla todisteellisesti testamentinsaajalle asiasta.

//KHO ei ratkaisussaan ota kantaa siihen, lakkaako oikeus lakiosaan, vai olisiko Q:lla oikeus sijaantulijana vaatia lakiosaa.//

Auttaisikohan, jos vähän pelkistettäisiin? KHO toteaa (lainaus), että

"mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he .... hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta".

Pelkistetäänpä vaadittu lakiosakin, olkoon se 19.990 euron asemesta 1 euro. KHO:n tapauksessa tällöin testamentti hyväksytään muulta osin (128.333 € - 1 € =) eli 128.332 euron osalta. Tällöin Q saa 1 euron ja T:n testamentinsaaja X saa 128.332 euroa, mihin sisältyy vaaditun määrän ylittävä osa lakiosasta 64.165 euroa.

Jos sitten lakiosaa ei ole lainkaan vaadittu ("en vaadi lakiosaa"), Q ei saa mitään, ja hyväksytyn testamentin testamentinsaaja X saa kaiken.

//Onko siis oikein://
(1) Väärin.
(2) Jos P em. tavoin luopuu "oikeudestaan lakiosaan" Q:n hyväksi, Q käyttää P:lle alunperin kuuluvaa oikeutta, jota P ei ole käyttänyt; hänen on siten vaadittava lakiosa 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta P:lle. Q:n oikeus ei ole alunperin Q:n vaan P:ltä luopumisen kautta saatu.

Mutta edelleenkin väistät testamentin tiedoksiantoprobleeman 1-kohdassa. Jos lakiosaoikeus siinä siiryisi P:ltä Q1-5:lle (mitä vänkääjät ovat esittäneet), niin tulisiko testamentti siis antaa tiedoksi, paitsi lähimmille perillisille, myös näiden mahdollisille sijaantulijoille ja sijaantulijoiden sijaantulijoille? Mistä he muutoin tietäisivät testamentista tai oikeudestaan? Ja mistä näiden 6 kk:n aika laskettaisiin?

Entäpä, kun P luopuisi lakiosastaan määräajan viimeisenä päivänä - mistä luopumisesta hänen jälkeläisensä eivät ehkä mitään tietäisi? Olisiko heille ehkä annettava rinnakkainen (samanaikainen P:n kanssa) oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen, joka aktivoituisi, jos P luopuisi lakiosasta?

Entä, jos P:n 6 kk olisi umpeutunut ilman, että Q:lla olisi tietoa edes testamentista. Olisiko näille (Q1-5) annettava itsenäinen 6 kk:n aika siitä lukien, kun testamentti on annettu heille kullekin tiedoksi????? Mahdottomaksi menisi.

Jos lakiosaoikeus P:n ilmoittaessa X:lle luopuvansa lakiosasta siirtyisi automaattisesti Q:lle, tämä johtaisi mm. siihen, että X:n hakiessa testamentilla saamaansa tilaan lainhuutoa, hänen tulisi esittää selvitys paitsi siitä, että P on testamentin hyväksynyt ja lakiosasta luopunut, myös siitä, että Q1-5 tai kukaan näiden jälkeläinenkään ei ole lakiosaa vaatinut. Hölmöläisten hommaa!

Nyt testamentti kuitenkin annetaan tiedoksi vain lähimmälle perilliselle eli P:lle. Jos P sitten ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, niin asia on sillä selvä: testamentti pannaan täytäntöön sellaisenaan eli otetaan lainhuudon antamisen perustaksi. Vähänkin testamenttien kanssa tekemisissä ollut asian tuntee, siitä olisi noloa lähteä muuta vänkäämään. Siksipä minäkään en enää tätä debattia jatka.

//Pekka Puupää, missä olet? Olisit paras mies ratkaisemaan ongelman.//

Paras, tosiaan, teikäläisen kannalta! Niin ulalla Puupää taannoin oli testamentin lainvoimaisuustodistusta koskeneessa debatissa, että sen perusteella hänen asiantuntijuutensa tuskin paljon hevosmiesten tietotoimiston asiantuntemuksen yläpuolelle kohoaa.

nix_nax kirjoitti:

//KHO ei ratkaisussaan ota kantaa siihen, lakkaako oikeus lakiosaan, vai olisiko Q:lla oikeus sijaantulijana vaatia lakiosaa.//

Auttaisikohan, jos vähän pelkistettäisiin? KHO toteaa (lainaus), että

"mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he .... hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta".

Pelkistetäänpä vaadittu lakiosakin, olkoon se 19.990 euron asemesta 1 euro. KHO:n tapauksessa tällöin testamentti hyväksytään muulta osin (128.333 € - 1 € =) eli 128.332 euron osalta. Tällöin Q saa 1 euron ja T:n testamentinsaaja X saa 128.332 euroa, mihin sisältyy vaaditun määrän ylittävä osa lakiosasta 64.165 euroa.

Jos sitten lakiosaa ei ole lainkaan vaadittu ("en vaadi lakiosaa"), Q ei saa mitään, ja hyväksytyn testamentin testamentinsaaja X saa kaiken.

//Onko siis oikein://
(1) Väärin.
(2) Jos P em. tavoin luopuu "oikeudestaan lakiosaan" Q:n hyväksi, Q käyttää P:lle alunperin kuuluvaa oikeutta, jota P ei ole käyttänyt; hänen on siten vaadittava lakiosa 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta P:lle. Q:n oikeus ei ole alunperin Q:n vaan P:ltä luopumisen kautta saatu.

Mutta edelleenkin väistät testamentin tiedoksiantoprobleeman 1-kohdassa. Jos lakiosaoikeus siinä siiryisi P:ltä Q1-5:lle (mitä vänkääjät ovat esittäneet), niin tulisiko testamentti siis antaa tiedoksi, paitsi lähimmille perillisille, myös näiden mahdollisille sijaantulijoille ja sijaantulijoiden sijaantulijoille? Mistä he muutoin tietäisivät testamentista tai oikeudestaan? Ja mistä näiden 6 kk:n aika laskettaisiin?

Entäpä, kun P luopuisi lakiosastaan määräajan viimeisenä päivänä - mistä luopumisesta hänen jälkeläisensä eivät ehkä mitään tietäisi? Olisiko heille ehkä annettava rinnakkainen (samanaikainen P:n kanssa) oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen, joka aktivoituisi, jos P luopuisi lakiosasta?

Entä, jos P:n 6 kk olisi umpeutunut ilman, että Q:lla olisi tietoa edes testamentista. Olisiko näille (Q1-5) annettava itsenäinen 6 kk:n aika siitä lukien, kun testamentti on annettu heille kullekin tiedoksi????? Mahdottomaksi menisi.

Jos lakiosaoikeus P:n ilmoittaessa X:lle luopuvansa lakiosasta siirtyisi automaattisesti Q:lle, tämä johtaisi mm. siihen, että X:n hakiessa testamentilla saamaansa tilaan lainhuutoa, hänen tulisi esittää selvitys paitsi siitä, että P on testamentin hyväksynyt ja lakiosasta luopunut, myös siitä, että Q1-5 tai kukaan näiden jälkeläinenkään ei ole lakiosaa vaatinut. Hölmöläisten hommaa!

Nyt testamentti kuitenkin annetaan tiedoksi vain lähimmälle perilliselle eli P:lle. Jos P sitten ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, niin asia on sillä selvä: testamentti pannaan täytäntöön sellaisenaan eli otetaan lainhuudon antamisen perustaksi. Vähänkin testamenttien kanssa tekemisissä ollut asian tuntee, siitä olisi noloa lähteä muuta vänkäämään. Siksipä minäkään en enää tätä debattia jatka.

//Pekka Puupää, missä olet? Olisit paras mies ratkaisemaan ongelman.//

Paras, tosiaan, teikäläisen kannalta! Niin ulalla Puupää taannoin oli testamentin lainvoimaisuustodistusta koskeneessa debatissa, että sen perusteella hänen asiantuntijuutensa tuskin paljon hevosmiesten tietotoimiston asiantuntemuksen yläpuolelle kohoaa.

Lue lisää

>>>Mutta edelleenkin väistät testamentin tiedoksiantoprobleeman 1-kohdassa. Jos lakiosaoikeus siinä siiryisi P:ltä Q1-5:lle (mitä vänkääjät ovat esittäneet), niin tulisiko testamentti siis antaa tiedoksi, paitsi lähimmille perillisille, myös näiden mahdollisille sijaantulijoille ja sijaantulijoiden sijaantulijoille? Mistä he muutoin tietäisivät testamentista tai oikeudestaan? Ja mistä näiden 6 kk:n aika laskettaisiin? >>>

Tässä on nix_naxilla jokin outo fiksaatio.

Mutta vastaan testamentin tiedoksiannosta, jossa ei mitään probleemaa ole.

Testamentti tulee sen saajan antaa tiedoksi lakiosaperilliselle. Tässä esimerkkitapauksessa siis P:lle. Jos hän sen jälkeen ilmoittaa, että ei lakiosaansa vaadi (vaikka hyväksymällä testamentin, mikä on sama asia kuin lakiosasta luopuminen), hänen jälkeläisellään Q:lla on oikeus vaatia lakiosaa jäljelle jääneessä 6 kk määräajassa, mikä luopujalla on jäänyt jäljelle.

>>>Mistä he muutoin tietäisivät testamentista tai oikeudestaan? Ja mistä näiden 6 kk:n aika laskettaisiin? >>>

Sijaantulija saa tiedon lakiosasta luopujalta. Mikä tässä voi olla ongelma?

Lakiosavaatimukselle vaadittava määräaika lasketaan samasta hetkestä kuin ensisijaisella lakiosaperilliselläkin. Siis siitä hetkestä, kun testamentti on annettu ensisijaiselle lakiosaperilliselle tiedoksi. Sijaantulija ei saa parempaa oikeutta kuin, mitä luovuttajalla oli ollut.

>>Entä, jos P:n 6 kk olisi umpeutunut ilman, että Q:lla olisi tietoa edes testamentista. >>

Kuten yllä, jos P:n aika vaatia lakiosaa umpeutuu, lakiosaoikeus on menetetty. On P:n asia kertoa lakiosasta luopumisestaan sijaantulijalle. Ei tässä mitään uutta testamentin tiedoksiantoa tarvita.

>>>Jos lakiosaoikeus P:n ilmoittaessa X:lle luopuvansa lakiosasta siirtyisi automaattisesti Q:lle, tämä johtaisi mm. siihen, >>>

Höpö-höpöä. Mitään automaattista lakiosan siirtymistä ei tapahdu. Q on vaadittava lakiosa.

>>>Nyt testamentti kuitenkin annetaan tiedoksi vain lähimmälle perilliselle eli P:lle. Jos P sitten ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, niin asia on sillä selvä: testamentti pannaan täytäntöön sellaisenaan eli otetaan lainhuudon antamisen perustaksi. >>>

Asia ei ole selvä, koska jos lakiosaperillisellä on jälkeläisiä, nämä voivat tulla sijaantulijoina hänen sijaansa.

On olennaista ymmärtää, että testamentin hyväksyminen on yksi tapa luopua perinnöstä/lakiosasta. Lakiosaperillinen ei voi kuitenkaan ilman perintöveroseuraamuksia luovuttaa lakiosaansa testamentin saajalle, jos hänellä on lakiosaan oikeutettuja perillisiä itsellään.

Tämä tarkkaapitääolla edustaa niin täydellistä diletantismia, että moisen kanssa kinaaminen olisi pelkkää ajanhukkaa. Se siitä siis.

nix_nax kirjoitti:

Tämä tarkkaapitääolla edustaa niin täydellistä diletantismia, että moisen kanssa kinaaminen olisi pelkkää ajanhukkaa. Se siitä siis.

Nix_naxin olisi paras mennä kirjoittamaan johonkin vanhustenpalvelutalon palstalle. Hän ei kykene perustelemaan näkemyksiään millään muulla kuin olkinuken rakentelulla niin, että se on kaikessa huvittavuudessaan jo säälittävää. :D

Laissa on jo kirjaimellisesti ilmaistu, miten perinnöstä luopuminen voi tapahtua. Tämä koskee myös lakiosasta luopumista.

Perintökaari 17 luku 1,2 §
Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä.

Professorit Aarnio ja Kangas vahvistavat asian myös kirjoissaan. Esim. Suomen jäämistöoikeus 2 (2015) s. 785. "Oikeuskirjallisuudessa ja lainkäytössä on on pidetty tulkinnallisena lähtökohtana olettamaa, jonka mukaan, jos muuta ei näytetä, hyväksyjän on katsottava luopuneen sekä moiteoikeudesta että lakiosastaan."

Tästä on merkittävänä poikkeuksena puolisoiden keskinäisen testamentin jälkeen annettu testamentin hyväksyminen. Se ei ole lähtökohtaisesti kokonaishyväksymistä vaan lakiosaperillinen yleensä haluaa (ensin kuolleen vanhempansa jälkeen) säilyttää oikeutensa lakiosaansa niin kuin muutkin perilliset. Lakiosaperillinen haluaa siis säilyttää oikeutensa molempien vanhempiensa jälkeen hänelle tulevaan lakiosaan, mutta hän haluaa ottaa sen vastaan vasta leskenkin kuoltua. Tällöin hänen tulee luonnollisesti tehdä lakiosailmoitus määräajassa leskelle, vaikka hyväksyykin testamentin.

Miksi sitten lakiosaperillisen jälkeläinen voi tulla lakiosan osalta sijaantulijaksi, vaikka testamentti olisi ensisijaisen lakiosaperillisen taholta jo tullut hyväksytyksi? Jatkossa tarkoitan nimenomaan kokonaishyväksymistä, eli lakiosaperillinen luopuu sekä testamentin moiteoikeudesta että lakiosastaan.

Vastaan eritellysti:
1. Testamentin lainvoima ei lakkauta perillisen lakiosaoikeutta. Lakiosaperilliselle jää mahdollisuus vaatia lakiosaansa niin kauan kuin hän siitä ilmoittaa luopuvansa (HUOM: tässä tapauksessa hän siis tekee sen hyväksymällä testamentin). Lainvoimainen testamentti on pätevä, mutta tehoton lakiosaa loukkaavalta osaltaan.

2. Testamentin hyväksynyt perillinen ei voi saada enää lakiosaansa, jollei sitä testamentissa ole hänelle määrätty. Tämä ei kuitenkaan lakkauta lakiosaoikeutta lopullisesti niin kuin nix_nax vänkää. Perinnöstään tai lakiosastaan luopuneen asemaa arvioidaan vakiintuneesti kuin hän olisi kuollut ennen perittävää.

3. Rintaperillisen kohdalla sijaantulo on mahdollinen, koska hän joka tapauksessa on testamentin laatineen perittävän suoraan etenevän polven perillinen. (Tässä tapauksessa testamentin hyväksyjä on lakiosaan oikeutettu perillinen, joten sitä on väistämättä myös hänen oma jälkeläinen suoraan etenevän polven perillisenä.)

4. Lakiosaperillisellä on oikeus ilmoittaa luopuvansa lakiosastaan omien perillistensä hyväksi. Tällainen ilmoitus on informatiivinen, mutta ei voi synnyttää mitään oikeusvaikuksia. Joka tapauksessa hänen ilmoituksensa testamentin hyväksymisestä ehdoitta sisältää jo lakiosasta luopumisen. Lakiosaperillinen ei voi tilanteessa disponoida eli määrätä kenelle lakiosa menee ilman perintöveroseuraamuksia. Siten hän ei voi määrätä sitä sen paremmin omille perillisilleen kuin testamentin saajallekaan.

Yhteenvetona siis lakiosan osalta sijaantulo toteutuu, jollei lakiosaperillinen luovu lakiosastaan koko sukuhaaran osalta. Siinä tapauksessa hän disponoi lakiosastaan, eli määrää sen testamentin saajalle tai jollekin muulle taholle. Tällöin verottaja katsoo luopumisen aiheuttavan perintöverovelvollisuuden luopujalle lakiosan osalta. Sen saaja maksaa puolestaan lahjaveroa.

nix_nax kirjoitti:

//KHO ei ratkaisussaan ota kantaa siihen, lakkaako oikeus lakiosaan, vai olisiko Q:lla oikeus sijaantulijana vaatia lakiosaa.//

Auttaisikohan, jos vähän pelkistettäisiin? KHO toteaa (lainaus), että

"mikäli lakiosaperilliset vaativat lakiosansa lain mukaan määräytyvää lakiosaansa pienempänä, he .... hyväksyvät lakiosaansa loukkaavan testamentin vaaditun määrän ylittävältä osalta".

Pelkistetäänpä vaadittu lakiosakin, olkoon se 19.990 euron asemesta 1 euro. KHO:n tapauksessa tällöin testamentti hyväksytään muulta osin (128.333 € - 1 € =) eli 128.332 euron osalta. Tällöin Q saa 1 euron ja T:n testamentinsaaja X saa 128.332 euroa, mihin sisältyy vaaditun määrän ylittävä osa lakiosasta 64.165 euroa.

Jos sitten lakiosaa ei ole lainkaan vaadittu ("en vaadi lakiosaa"), Q ei saa mitään, ja hyväksytyn testamentin testamentinsaaja X saa kaiken.

//Onko siis oikein://
(1) Väärin.
(2) Jos P em. tavoin luopuu "oikeudestaan lakiosaan" Q:n hyväksi, Q käyttää P:lle alunperin kuuluvaa oikeutta, jota P ei ole käyttänyt; hänen on siten vaadittava lakiosa 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta P:lle. Q:n oikeus ei ole alunperin Q:n vaan P:ltä luopumisen kautta saatu.

Mutta edelleenkin väistät testamentin tiedoksiantoprobleeman 1-kohdassa. Jos lakiosaoikeus siinä siiryisi P:ltä Q1-5:lle (mitä vänkääjät ovat esittäneet), niin tulisiko testamentti siis antaa tiedoksi, paitsi lähimmille perillisille, myös näiden mahdollisille sijaantulijoille ja sijaantulijoiden sijaantulijoille? Mistä he muutoin tietäisivät testamentista tai oikeudestaan? Ja mistä näiden 6 kk:n aika laskettaisiin?

Entäpä, kun P luopuisi lakiosastaan määräajan viimeisenä päivänä - mistä luopumisesta hänen jälkeläisensä eivät ehkä mitään tietäisi? Olisiko heille ehkä annettava rinnakkainen (samanaikainen P:n kanssa) oikeus lakiosavaatimuksen esittämiseen, joka aktivoituisi, jos P luopuisi lakiosasta?

Entä, jos P:n 6 kk olisi umpeutunut ilman, että Q:lla olisi tietoa edes testamentista. Olisiko näille (Q1-5) annettava itsenäinen 6 kk:n aika siitä lukien, kun testamentti on annettu heille kullekin tiedoksi????? Mahdottomaksi menisi.

Jos lakiosaoikeus P:n ilmoittaessa X:lle luopuvansa lakiosasta siirtyisi automaattisesti Q:lle, tämä johtaisi mm. siihen, että X:n hakiessa testamentilla saamaansa tilaan lainhuutoa, hänen tulisi esittää selvitys paitsi siitä, että P on testamentin hyväksynyt ja lakiosasta luopunut, myös siitä, että Q1-5 tai kukaan näiden jälkeläinenkään ei ole lakiosaa vaatinut. Hölmöläisten hommaa!

Nyt testamentti kuitenkin annetaan tiedoksi vain lähimmälle perilliselle eli P:lle. Jos P sitten ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, niin asia on sillä selvä: testamentti pannaan täytäntöön sellaisenaan eli otetaan lainhuudon antamisen perustaksi. Vähänkin testamenttien kanssa tekemisissä ollut asian tuntee, siitä olisi noloa lähteä muuta vänkäämään. Siksipä minäkään en enää tätä debattia jatka.

//Pekka Puupää, missä olet? Olisit paras mies ratkaisemaan ongelman.//

Paras, tosiaan, teikäläisen kannalta! Niin ulalla Puupää taannoin oli testamentin lainvoimaisuustodistusta koskeneessa debatissa, että sen perusteella hänen asiantuntijuutensa tuskin paljon hevosmiesten tietotoimiston asiantuntemuksen yläpuolelle kohoaa.

Lue lisää

Tämä nix_naxin vastaus on niin koominen, että kommentoin sitä vielä.

>> X:n hakiessa testamentilla saamaansa tilaan lainhuutoa, hänen tulisi esittää selvitys paitsi siitä, että P on testamentin hyväksynyt ja lakiosasta luopunut, myös siitä, että Q1-5 tai kukaan näiden jälkeläinenkään ei ole lakiosaa vaatinut. Hölmöläisten hommaa! >>

Jos testamentin nojalla kiinteistön saanut lainhuudon hakija ei esitä selvitystä P:n rintaperillisten lakiosaa koskien, lainhuutoa ei tietenkään myönnetä ennen kuin määräaika on kulunut umpeen lakiosan vaatimiselle. Määräajan umpeen kuluminen siis riittää. Tosin ei olisi mikään suuri vaiva liittää samaan P:n tekemään luopumisilmoitukseen myös perittävän lastenlasten ilmoituksia, että nämäkin luopuvat osaltaan lakiosastaan.

Lain noudattaminen ei ole hölmöläisten hommaa. Lainhuutoasioissa saatetaan vaatia jo kauan sitten eronneen entisen aviopuolison suostumus kiinteistön luovuttamiselle, jos ositus on jäänyt tekemättä puolisoiden välille. Näin vaaditaan siis silloinkin, vaikka henkilö myisi täysin yksin omistamansa kiinteistön. Byrokratia on joskus vaivalloista.

tarkkaapitääolla kirjoitti:

>>>Mutta edelleenkin väistät testamentin tiedoksiantoprobleeman 1-kohdassa. Jos lakiosaoikeus siinä siiryisi P:ltä Q1-5:lle (mitä vänkääjät ovat esittäneet), niin tulisiko testamentti siis antaa tiedoksi, paitsi lähimmille perillisille, myös näiden mahdollisille sijaantulijoille ja sijaantulijoiden sijaantulijoille? Mistä he muutoin tietäisivät testamentista tai oikeudestaan? Ja mistä näiden 6 kk:n aika laskettaisiin? >>>

Tässä on nix_naxilla jokin outo fiksaatio.

Mutta vastaan testamentin tiedoksiannosta, jossa ei mitään probleemaa ole.

Testamentti tulee sen saajan antaa tiedoksi lakiosaperilliselle. Tässä esimerkkitapauksessa siis P:lle. Jos hän sen jälkeen ilmoittaa, että ei lakiosaansa vaadi (vaikka hyväksymällä testamentin, mikä on sama asia kuin lakiosasta luopuminen), hänen jälkeläisellään Q:lla on oikeus vaatia lakiosaa jäljelle jääneessä 6 kk määräajassa, mikä luopujalla on jäänyt jäljelle.

>>>Mistä he muutoin tietäisivät testamentista tai oikeudestaan? Ja mistä näiden 6 kk:n aika laskettaisiin? >>>

Sijaantulija saa tiedon lakiosasta luopujalta. Mikä tässä voi olla ongelma?

Lakiosavaatimukselle vaadittava määräaika lasketaan samasta hetkestä kuin ensisijaisella lakiosaperilliselläkin. Siis siitä hetkestä, kun testamentti on annettu ensisijaiselle lakiosaperilliselle tiedoksi. Sijaantulija ei saa parempaa oikeutta kuin, mitä luovuttajalla oli ollut.

>>Entä, jos P:n 6 kk olisi umpeutunut ilman, että Q:lla olisi tietoa edes testamentista. >>

Kuten yllä, jos P:n aika vaatia lakiosaa umpeutuu, lakiosaoikeus on menetetty. On P:n asia kertoa lakiosasta luopumisestaan sijaantulijalle. Ei tässä mitään uutta testamentin tiedoksiantoa tarvita.

>>>Jos lakiosaoikeus P:n ilmoittaessa X:lle luopuvansa lakiosasta siirtyisi automaattisesti Q:lle, tämä johtaisi mm. siihen, >>>

Höpö-höpöä. Mitään automaattista lakiosan siirtymistä ei tapahdu. Q on vaadittava lakiosa.

>>>Nyt testamentti kuitenkin annetaan tiedoksi vain lähimmälle perilliselle eli P:lle. Jos P sitten ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, niin asia on sillä selvä: testamentti pannaan täytäntöön sellaisenaan eli otetaan lainhuudon antamisen perustaksi. >>>

Asia ei ole selvä, koska jos lakiosaperillisellä on jälkeläisiä, nämä voivat tulla sijaantulijoina hänen sijaansa.

On olennaista ymmärtää, että testamentin hyväksyminen on yksi tapa luopua perinnöstä/lakiosasta. Lakiosaperillinen ei voi kuitenkaan ilman perintöveroseuraamuksia luovuttaa lakiosaansa testamentin saajalle, jos hänellä on lakiosaan oikeutettuja perillisiä itsellään.

Lue lisää

<>

Voithan ajatella noin mutta oikeammin se on vainajan tahdon noudattamista.

<>

Nyt on ihan pakko kysyä mistä ihmeestä johdat tuon? Eihän siinä mitään luovuteta, vaan ollaan vaatimatta.

Jotainpientä kirjoitti:

<>

Voithan ajatella noin mutta oikeammin se on vainajan tahdon noudattamista.

<>

Nyt on ihan pakko kysyä mistä ihmeestä johdat tuon? Eihän siinä mitään luovuteta, vaan ollaan vaatimatta.

Lue lisää

>>>>Nyt on ihan pakko kysyä mistä ihmeestä johdat tuon? Eihän siinä mitään luovuteta, vaan ollaan vaatimatta.>>>

Katson asian lakiosaperillisen osalta niin, että jos hänellä on itsellään lakiosaan oikeutettuja rintaperillisiä, hän ei voi disponoida lakiosaoikeudestaan ilman veroseuraamuksia. Tämä koskee kuitenkin vain lakiosaoikeudesta määräämistä kokonaisuutena.

Jos lakiosaperillinen luopuu osittain lakiosastaan, sovelletaan KHO:2013:52 ilmenevää ratkaisua, jolloin osittainen lakiosasta luopuminen ei aiheuta veroseuraamuksia, kunhan testamentin mukaan sen saajat ovat oikeutettu saamaan koko jäämistön (siis myös lakiosaperilliselle tulevan lakiosan).

KHO:2013:52 mukaisessa tilanteessa perintöveroa ei olisi määrätty lakiosaperillisille myöskään siinä tilanteessa, jos he olisivat luopuneet lakiosastaan kokonaan. Näin siksi, että testamentisaajat olisivat tulleet ensisijaisten lakiosaperillisten jälkeen sijaanatulijoina perillisasemaan ilman testamenttiakin. Hehän olivat tässä tapauksessa lakiosaperillisten jälkeläisiä.

Leski saa koko perinnön keskinäisen testamentin nojalla, jollei testamentintekijän lapsella ole myös omia jälkeläisiä, jotka vaativat sijaantulijana lakiosaa.

Älä usko näitä lakipalstan huuhaa-ukkeleita/akkeleita. Kyllä leski saa testamentin nojalla koko perinnön, kuten arvelitkin.

nix_nax kirjoitti:

Älä usko näitä lakipalstan huuhaa-ukkeleita/akkeleita. Kyllä leski saa testamentin nojalla koko perinnön, kuten arvelitkin.

Jos uskot huuhaa nix-nax niin siitä vaan. Hän ei ole kuitenkaan onnistunut perustelemaan kantaansa.

nix_nax kirjoitti:

Älä usko näitä lakipalstan huuhaa-ukkeleita/akkeleita. Kyllä leski saa testamentin nojalla koko perinnön, kuten arvelitkin.

Nix nax, mikä menee pieleen huuhaa-ukkeleilla/akkeleille - mistä alla olevasta olet eri mieltä?

Lakiosa on saantona perintösaanto ja osa perintöosuutta. Perinnöstä voi luopua tehokkaasti omien rintaperillistensä hyväksi. Lakiosaperillinen voi valita vetäytyykö hän jäämistöstä vai ei, kuten myös perillisasemassa oleva perillinen voi tehdä. Lakiosaperillisen tulee tehdä nimenomainen lakiosavaatimus ja myös perillisen tulee vastaanottaa perintö tietyin toimin. Lakiosaperillinen voi luopua lakiosastaan myös osittain tehokkaasti.

Oikeus vaatia lakiosaa on alkutilanteessa aina vain ensisijaisella rintaperillisellä, jolla kuitenkin on oikeus luopua oikeudestaan. Sijaantulijalla on samat oikeudet kuin luopujalla itsellään olisi ollut. Oikeus ei siirry muille perillisille kuin lasten lapsille ja näillekin vain lasten kuoltua tai luopuessa perinnöstä. Lakiosa ei myöskään lankea automaattisesti, sillä lakiosaa tulee nimenomaisesti vaatia ilmoittamalla todisteellisesti testamentinsaajalle asiasta.

Sijaantulijat saavat sen yhden ja saman oikeuden sellaisenaan, ei parempaa eikä huonompaa kuin, mitä luovuttajalla oli ollut. Luopumisen yhteydessä sijaantulijaa kohdellaan kuin ensisijainen perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Oikeus vaatia lakiosaa siirtyy perittävän lapselta lapsen lapsille, jos lapsi kuolee tai luopuu perinnöstä. Jos perijä luopuu oikeudesta perintöönsä, hänen sijaansa tulevat hänen omat perillisensä. Jos lakiosaperillinen luopuu oikeudesta lakiosavaateeseensa, hänen sijaansa tulevat hänen lapsensa.

Ihan-perusasiaa kirjoitti:

Nix nax, mikä menee pieleen huuhaa-ukkeleilla/akkeleille - mistä alla olevasta olet eri mieltä?

Lakiosa on saantona perintösaanto ja osa perintöosuutta. Perinnöstä voi luopua tehokkaasti omien rintaperillistensä hyväksi. Lakiosaperillinen voi valita vetäytyykö hän jäämistöstä vai ei, kuten myös perillisasemassa oleva perillinen voi tehdä. Lakiosaperillisen tulee tehdä nimenomainen lakiosavaatimus ja myös perillisen tulee vastaanottaa perintö tietyin toimin. Lakiosaperillinen voi luopua lakiosastaan myös osittain tehokkaasti.

Oikeus vaatia lakiosaa on alkutilanteessa aina vain ensisijaisella rintaperillisellä, jolla kuitenkin on oikeus luopua oikeudestaan. Sijaantulijalla on samat oikeudet kuin luopujalla itsellään olisi ollut. Oikeus ei siirry muille perillisille kuin lasten lapsille ja näillekin vain lasten kuoltua tai luopuessa perinnöstä. Lakiosa ei myöskään lankea automaattisesti, sillä lakiosaa tulee nimenomaisesti vaatia ilmoittamalla todisteellisesti testamentinsaajalle asiasta.

Sijaantulijat saavat sen yhden ja saman oikeuden sellaisenaan, ei parempaa eikä huonompaa kuin, mitä luovuttajalla oli ollut. Luopumisen yhteydessä sijaantulijaa kohdellaan kuin ensisijainen perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Oikeus vaatia lakiosaa siirtyy perittävän lapselta lapsen lapsille, jos lapsi kuolee tai luopuu perinnöstä. Jos perijä luopuu oikeudesta perintöönsä, hänen sijaansa tulevat hänen omat perillisensä. Jos lakiosaperillinen luopuu oikeudesta lakiosavaateeseensa, hänen sijaansa tulevat hänen lapsensa.

Lue lisää

Nix-nax kuvittelee, että testamentin hyväksyminen (ja lakiosasta luopuminen) tarkoittaa sitä, että vain testamentti on määräävä lakiosan osalta. Toisin sanoen, koska testamentintekijä on määrännyt perinnön jollekin (X), niin kukaan muu ei voi lainvoimaista testamentti vastaan esittää mitään.

Kuitenkaan lainvoimainenkaan testamentti ei estä lakiosaan oikeutettua perilllistä saamasta lakiosaansa. Sillä lain mukaan lakiosaa loukkaava testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa lakiosaa.

Ainoastaan siinä tilanteessa, jossa lakiosaperillinen pysyy passiivisena eikä tee lakiosailmoitusta ja pysyy myös hengissä kuusi kuukautta testamentin tiedoksiannosta lukien, lakiosaoikeus on lopullisesti lakannut.

>>>Lakiosa siirtyy vain jos edellämainittu P luopuu perinnöstä.>>>

Kommenttisi on liian erittelemätön tässä kohden. Lakiosasta luopuminen on tässä tilanteessa nähdäkseni sama asia kuin mainitsemasi perinnöstä luopuminen. Mutta koska et erittele asiaa tarkemmin, saattaa olla, että tarkoitat jotakin muuta.

Kuolinpesän osakkuudella ei ole merkitystä tämän asian kannalta. Tosin nytkin olisi eriteltävä tarkemmin, mitä tarkoitat "kuolinpesän osakkuudella" tässä tilanteessa. Se kun jakautuu hallintoasemaan ja jakoasemaan.

Testamenttisaanto on perintöä joten se on ihan sama että luovutko sinä perinnöstä tai testamentilla saadusta perinnöstä.(samanlainen luopumisilmoitus käy kummassakin tapauksessa).

Jos rintaperillinen on syrjäytetty testamentilla niin ainut keino jolla rintaperillisen kakara saa pesän osakkuuden on se että rintaperillinen luopuu perinnöstä kirjallisesti.Sopii esim tilanteeseen jossa testamentin saajalle on jätetty testamentilla vain ja ainoastaan lakiosuus.
Tai tilanteeseen jossa rintaperillinen on syrjäytetty kokonaan.

Kuolinpesän osakkuudella on merkitystä koska se tuo oikeuden vaatia lakiosuutta mikäli rintaperillinen luopuu perinnöstä.(Rintaperillinen menettää osakkuuden ja kakara taasen saa osakkuuden)
Ylipäätänsä sä et voi periä mitään ellet sä ole kuolinpesän osakas.

Viitaten tähän..4) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, oikeus lakiosan vaatimiseen siirtyy Q:lle."

Yllämainitussa tapauksessa P:n kakara ei saa kuolinpesän osakkuutta ja jos osakkuuta ei ole niin ei silloin ole myöskään oikeus vaatia lakiosuutta.

Minun mummoni kupsahti tässä taannoin,hän jätti isälleni vain lakiosuuden testamentilla ,isäni kuoli ennen mummoa.Itse luovuin perinnöstä ehdoitta,lapseni tulivat sijaantulijoina pesään eli he saivat pesän osakkuuden ja minä taasen menetin sen.Lakiosuutta ei tarvinnut vaatia.

Pekkapuupää2222 kirjoitti:

Testamenttisaanto on perintöä joten se on ihan sama että luovutko sinä perinnöstä tai testamentilla saadusta perinnöstä.(samanlainen luopumisilmoitus käy kummassakin tapauksessa).

Jos rintaperillinen on syrjäytetty testamentilla niin ainut keino jolla rintaperillisen kakara saa pesän osakkuuden on se että rintaperillinen luopuu perinnöstä kirjallisesti.Sopii esim tilanteeseen jossa testamentin saajalle on jätetty testamentilla vain ja ainoastaan lakiosuus.
Tai tilanteeseen jossa rintaperillinen on syrjäytetty kokonaan.

Kuolinpesän osakkuudella on merkitystä koska se tuo oikeuden vaatia lakiosuutta mikäli rintaperillinen luopuu perinnöstä.(Rintaperillinen menettää osakkuuden ja kakara taasen saa osakkuuden)
Ylipäätänsä sä et voi periä mitään ellet sä ole kuolinpesän osakas.

Viitaten tähän..4) Jos T:n kuoltua P kirjallisesti hyväksyy testamentin ja ilmoittaa, ettei lakiosaa vaadi, oikeus lakiosan vaatimiseen siirtyy Q:lle."

Yllämainitussa tapauksessa P:n kakara ei saa kuolinpesän osakkuutta ja jos osakkuuta ei ole niin ei silloin ole myöskään oikeus vaatia lakiosuutta.

Minun mummoni kupsahti tässä taannoin,hän jätti isälleni vain lakiosuuden testamentilla ,isäni kuoli ennen mummoa.Itse luovuin perinnöstä ehdoitta,lapseni tulivat sijaantulijoina pesään eli he saivat pesän osakkuuden ja minä taasen menetin sen.Lakiosuutta ei tarvinnut vaatia.

Lue lisää

>>>>Kuolinpesän osakkuudella on merkitystä koska se tuo oikeuden vaatia lakiosuutta mikäli rintaperillinen luopuu perinnöstä.(Rintaperillinen menettää osakkuuden ja kakara taasen saa osakkuuden)>>>>

Kuolinpesän osakkuus ei synnytä perilliselle oikeutta lakiosaan. Lakiosa on jokaisella rintaperillisellä. Osakkuuden muutoksista olen kirjoittanut erikseen alempana toisessa viestissäni. En toista niitä tässä enää.

Tältä osin ei ole erimielisyyttä, koska olen koko ajan korostanut, että jos P luopuu lakiosastaan koko sukuhaaran osalta, testamentinsaaja saa kaiken. P joutuu kuitenkin tällöin maksamaan perintöveron lakiosastaan. Saajalle lahjavero.

Tämä tarkennuksesi on aivan oikein. P:n luopuessa lakiosasta koko sukuhaaran osalta hän nimenomaan "luovuttaa lakiosansa" testamenti saajalle. Siitä seuraa lakiosaperillisen verovelvollisuus, koska hän on lakiosan luovuttaessaan ryhtynyt pesään. Luovutuksensaaja taas saa lahjan ja maksaa siitä lahjaveron.

No tulipas monta kommenttia kerralla!

Kommentoin tässä ainakin joitakin.

>>>Kun perillinen luopuu perinnöstään vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa myös yksityisoikeudellisessa tarkastelussa.>>>

Täsmällisesti sanottuna perinnöstä ei voi luopua osittain, vaan silloin on kysymys perintöosuuden luovuttamisesta osittain. Oikeusvaikutukset ovat erilaiset, kummasta on kysymys. Käsittelen ensin perintöosuuden luovuttamista.

Perillinen säilyttää joka tapauksessa hallintoaseman (so. hallintovaltuutensa kuolinpesän yhteishallinnossa) osakkaana, jos hän luovuttaa osuutensa kokonaan tai osittain. Osakkuuden osalta on syytä eritellä, mistä osakkuuden osa-alueesta puhutaan.

Perintöosuuden luovuttaminen kokonaan aiheuttaa sen, että perillisen jakoasema lakkaa kuolinpesässä. Toisin sanoen hän ei ole enää saamassa perinnönjaossa omaisuutta osalleen. Tämä yhden perillisen jakoaseman menettäminen ei vaikuta millään tavalla hänen hallintoasemaansa kuolinpesässä.

Kuolinpesässä osakkaan hallintoasema tarkoittaa sitä, että osakas edelleen päättää esim. kuolinpesään kuuluvan omaisuuden disponoinnista muiden osakkaiden kanssa yhteishallintoperiaatteen mukaisesti. On syytä ymmärtää, että tämä hallintoasema ei lakkaa, vaikka perillinen luovuttaisi kokonaan perintöosuutensa. Sen luovutus aiheuttaa vain osakkaan jakoaseman lakkaamisen (ks. yllä).

Poikkeus edellä sanotusta on siinä tilanteessa, että muut perilliset luovuttavat perintöosuuden yhdelle heistä. Tällöin myös osakkaan hallintoasema lakkaa, koska kuolinpesäkin lakkaa olemasta. Asiallisesti on tehty perinnönjako, jolloin yksi osakas on tullut kaiken kuolinpesän omaisuuden yksinomistajaksi.

Perinnöstä luopuminen kokonaan on eri tilanne.

Perinnöstä luopuminen ennen perintöön ryhtymistä lakkauttaa koko osakkaan aseman kuolinpesässä (sekä jako- että hallintoaseman). Tällöin hänen sijaansa tulevat hänen sijaantuloperillisensä, jos heitä on. Muussa tapauksessa muiden perillisten (ja testamentisaajien) osuus kasvaa.

Kirjotiin: >>> Jos P luopuu lakiosastaan koko sukuhaaran osalta, testamentinsaaja saa kaiken. P joutuu kuitenkin tällöin maksamaan perintöveron lakiosastaan. Saajalle lahjavero. <<<
"Lakiosastaan ei voi luopua ennakkoon, ellei siitä ole saanut vähintään 80 %:ista taloudellista korvausta."

Tässä kirjoittamassani sitaatissa ei ollut lainkaan kysymys ennakkoluopumisesta. Sitä en ole käsitellyt asiassa.

Käsittelin vain tilannetta, jossa perillinen luopuisi perittävän kuoltua lakiosastaan koko sukuhaaran osalta. Se on niin kuin toteat asiallisesti perintöosuuden luovttamista. Tai tässä tilanteessa siis lakiosuuden luovuttamista. P siis ottaa ensin lakiosuuden vastaan ja luovuttaa sen koko sukuhaaran osalta testamentin saajalle.

>>>Pätevä tapa jättää koko sukuhaaransa ilman lakiosaa on pitäytyä passiivisena koko kuuden kuukauden määräajan. Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin luopuminen, joka tulee tehdä kirjallisesti, sillä koko perillislinja vain menettää oikeutensa vedota testamentin tehottomuuteen.>>>

Juuri näin! Tätä olen Nix-nax nimimerkille toitottanut. Jos lakiosaperillinen luovuttaa osuutensa testamentin saajalle, hän joutuu perintöverovelvolliseksi itse.

Pätevä tapa lakkauttaa koko sukuhaaran lakiosa on myös se, että (ensisijainen) lakiosaperillinen ilmoittaa omalta osaltaan luopuvansa lakiosastaan ja kaikkien sijaantulijoiden osalta kukin sijaantulija itse ilmoittaa osaltaan lakiosastaan luopuminsesta.

tarkkaapitääolla kirjoitti:

No tulipas monta kommenttia kerralla!

Kommentoin tässä ainakin joitakin.

>>>Kun perillinen luopuu perinnöstään vain osittain, hän säilyttää edelleen asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta hänen katsotaan ryhtyneen koko perintöosaansa myös yksityisoikeudellisessa tarkastelussa.>>>

Täsmällisesti sanottuna perinnöstä ei voi luopua osittain, vaan silloin on kysymys perintöosuuden luovuttamisesta osittain. Oikeusvaikutukset ovat erilaiset, kummasta on kysymys. Käsittelen ensin perintöosuuden luovuttamista.

Perillinen säilyttää joka tapauksessa hallintoaseman (so. hallintovaltuutensa kuolinpesän yhteishallinnossa) osakkaana, jos hän luovuttaa osuutensa kokonaan tai osittain. Osakkuuden osalta on syytä eritellä, mistä osakkuuden osa-alueesta puhutaan.

Perintöosuuden luovuttaminen kokonaan aiheuttaa sen, että perillisen jakoasema lakkaa kuolinpesässä. Toisin sanoen hän ei ole enää saamassa perinnönjaossa omaisuutta osalleen. Tämä yhden perillisen jakoaseman menettäminen ei vaikuta millään tavalla hänen hallintoasemaansa kuolinpesässä.

Kuolinpesässä osakkaan hallintoasema tarkoittaa sitä, että osakas edelleen päättää esim. kuolinpesään kuuluvan omaisuuden disponoinnista muiden osakkaiden kanssa yhteishallintoperiaatteen mukaisesti. On syytä ymmärtää, että tämä hallintoasema ei lakkaa, vaikka perillinen luovuttaisi kokonaan perintöosuutensa. Sen luovutus aiheuttaa vain osakkaan jakoaseman lakkaamisen (ks. yllä).

Poikkeus edellä sanotusta on siinä tilanteessa, että muut perilliset luovuttavat perintöosuuden yhdelle heistä. Tällöin myös osakkaan hallintoasema lakkaa, koska kuolinpesäkin lakkaa olemasta. Asiallisesti on tehty perinnönjako, jolloin yksi osakas on tullut kaiken kuolinpesän omaisuuden yksinomistajaksi.

Perinnöstä luopuminen kokonaan on eri tilanne.

Perinnöstä luopuminen ennen perintöön ryhtymistä lakkauttaa koko osakkaan aseman kuolinpesässä (sekä jako- että hallintoaseman). Tällöin hänen sijaansa tulevat hänen sijaantuloperillisensä, jos heitä on. Muussa tapauksessa muiden perillisten (ja testamentisaajien) osuus kasvaa.

Kirjotiin: >>> Jos P luopuu lakiosastaan koko sukuhaaran osalta, testamentinsaaja saa kaiken. P joutuu kuitenkin tällöin maksamaan perintöveron lakiosastaan. Saajalle lahjavero. <<<
"Lakiosastaan ei voi luopua ennakkoon, ellei siitä ole saanut vähintään 80 %:ista taloudellista korvausta."

Tässä kirjoittamassani sitaatissa ei ollut lainkaan kysymys ennakkoluopumisesta. Sitä en ole käsitellyt asiassa.

Käsittelin vain tilannetta, jossa perillinen luopuisi perittävän kuoltua lakiosastaan koko sukuhaaran osalta. Se on niin kuin toteat asiallisesti perintöosuuden luovttamista. Tai tässä tilanteessa siis lakiosuuden luovuttamista. P siis ottaa ensin lakiosuuden vastaan ja luovuttaa sen koko sukuhaaran osalta testamentin saajalle.

>>>Pätevä tapa jättää koko sukuhaaransa ilman lakiosaa on pitäytyä passiivisena koko kuuden kuukauden määräajan. Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin luopuminen, joka tulee tehdä kirjallisesti, sillä koko perillislinja vain menettää oikeutensa vedota testamentin tehottomuuteen.>>>

Juuri näin! Tätä olen Nix-nax nimimerkille toitottanut. Jos lakiosaperillinen luovuttaa osuutensa testamentin saajalle, hän joutuu perintöverovelvolliseksi itse.

Pätevä tapa lakkauttaa koko sukuhaaran lakiosa on myös se, että (ensisijainen) lakiosaperillinen ilmoittaa omalta osaltaan luopuvansa lakiosastaan ja kaikkien sijaantulijoiden osalta kukin sijaantulija itse ilmoittaa osaltaan lakiosastaan luopuminsesta.

Lue lisää

Kommenttini koskivat erityisesti Pekka Puupään antamia lausuntoja, joista osa oli tarkkoja, osa kuitenkin joko virheellisiä tai puutteellisia.

Erityisesti Pekka Puupään tulisi kuolinpesän osakkuudesta huomata se, että perillinen voi menettää asemansa kuolinpesän osakkaana, jos hän luopuu kokonaan perinnöstä, mutta rintaperillinen on siitä huolimatta oikeutettu vaatimaan lakiosaansa. Kuolinpesän osakkuus ei siis ole määräävä tekijä asiassa, kuten jo edellä kerroin.

>>> Tässä kirjoittamassani sitaatissa ei ollut lainkaan kysymys ennakkoluopumisesta. Sitä en ole käsitellyt asiassa. <<<

Varmasti näin on, mutta Pekka Puupää tuntui mielestäni sotkevan käytäntöjä, jotka pätevät ennakkoon luopumisessa, mutta ei jälkiluopumisessa.

>>> Pätevä tapa lakkauttaa koko sukuhaaran lakiosa on myös se, että (ensisijainen) lakiosaperillinen ilmoittaa omalta osaltaan luopuvansa lakiosastaan ja kaikkien sijaantulijoiden osalta kukin sijaantulija itse ilmoittaa osaltaan lakiosastaan luopuminsesta. <<<

Pitää paikkansa. Tätä vastaan on kuitenkin epätarkka ilmaisu se, että "jos P luopuu lakiosastaan koko sukuhaaran osalta, testamentinsaaja saa kaiken." Jälkikäteen tapahtuvassa luopumisessa P ei ole tilanteessa päättää lakiosasta koko sukuhaaransa osalta luopumalla. Luopuja kun joutuu luopumaan perintöön kuuluvista oikeuksistaan puhtaina, ehdoitta ja sellaisinaan, muutoin luopuminen ei ole tehokas. Jos P luopuu X:n hyväksi eli asettaa ehtoja, kyseessä on luovuttaminen (kuten muussa yhteydessä toteat).

>>> Tätä olen Nix-nax nimimerkille toitottanut. Jos lakiosaperillinen luovuttaa osuutensa testamentin saajalle, hän joutuu perintöverovelvolliseksi itse. <<<

Nix-naxin antamat käyvät perustelut ovat olleet vaatimattomat.

>>>Mutta jos c olisi ensin vaatinut lakiosan ja sitten luopunut siitä, silloin c:n rintaperilliset olisivat astuneet mukaan kuvioon.>>>

Mitä tarkoitat?

Eritellään tilannetta.

1. Rintaperillinen c vaatii lakiosailmoituksella lakiosaansa. Myöhemmin hän päättää peruuttaa vaatimuksensa 6 kk määräajan kuluessa. On ihan sama asia, jos henkilö ensin vaatii lakiosaansa ja sitten päättääkin peruuttaa vaatimuksensa kuin, jos ei olisi vaatinut alun perinkään. C on siis pysynyt passiivisena, jolloin lakiosaoikeus menetetään lopullisesti. Hänen rintaperillistensä sijaantuloa ei nyt tapahdu.

2. Rintaperillinen c ensin vaatii lakiosailmoituksella lakiosaansa, mutta päätää myöhemmin tehdä kirjallisen lakiosasta luopumisen omalta osaltaan tai hyväksyä kokonaishyväksymisellä testamentin (jolloin hän luopuu niin moiteoikeudesta kuin lakiosastaankin). Tällöin hän on luopunut lakiosastaan ja toimitaan kuin hän olisi kuollut ennen perittävää. Hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat esittää lakiosailmoituksen testamentinsaajalle, jos ensisijaisen lakiosaperillisen määräaikaa lakiosan vaatimiselle on vielä jäljellä.

Oletaanko, että A elää vai on kuollut?

Jos A elää, c voi hyväksyä testamentin etukäteen A:n vielä eläessä, mutta vaatia silti lakiosaansa A:n kuoltua. Lakiosastaan ei voi luopua etukäteen, ellei siitä saa sopivaksi katsottua korvausta. Jos A on saanut lakiosaansa vastaavan osuuden vielä A:n eläessä, c:n voidaan katsoa voivan luopua myös lakiosastaan.

Jos A on kuollut, c voi hyväksyä testamentin, mutta vaatia silti lakiosaansa. Vaikka testamentti olisi lainvoimainen eli se on saatettu asianmukaisesti tiedoksi, eikä sitä ei ole moitittu, c:llä on edelleen oikeus lakiosaansa kuuden kuukauden määräajan puitteissa. Kirjallinen lakiosasta luopuminen on antajaansa sitova, mutta luopumisen ollessa pätevä, c:n sijaantulijalla on sama oikeus kuin c:llä itsellään olisi. c:n rintaperillisellä on oikeus käyttää c:tä siirtynyttä oikeutta sijaantulijana samalla tavoin kuin jos c olisi kuollut.

Jos c olisi vaatinut lakiosaa, joka on osa perintösaantoa, hänen katsotaan ryhtyneen lakiosaansa, siis perintöönsä. c ei voi sekä ryhtyä että luopua lakiosasta tehokkaasti ilman veroseuraamuksia. Kyseessä ei voi ko. tapauksessa olla luopuminen vaan luovuttaminen, jonka veroseuraamukset ovat tunnetut.

"Toisaalta jos lakiosaperillinen hyväksyy testamentin niin hän on ottanut pesään kantaa ja näin ollen tehokas perinnöstä luopuminen ei ole enää mahdollista."

Lakiosaperillinen voi hyväksyä testamentin, mutta silti olla oikeutettu lakiosaan, ellei ole varta vasten luopunut lakiosastaan.

"Jos lakiosaperillinen luopuu oikeudestaan lakiosuuteen,tarkoittaa se sitä että luopujan kakaroiden osalta lakiosuus on myös menetetty."

Ei tekstissä niin sanota, vaan keksit sen itse.

Näyttää maisteriopiskelija viittaavan vanhaan painokseen Suomen jäämistöoikeus 2, 2008.

Oma viittaukseni on viimeisimmästä painoksesta:
Professorit Aarnio ja Kangas vahvistavat asian myös kirjoissaan. Esim. Suomen jäämistöoikeus 2 (2015) s. 785. "Oikeuskirjallisuudessa ja lainkäytössä on on pidetty tulkinnallisena lähtökohtana olettamaa, jonka mukaan, jos muuta ei näytetä, hyväksyjän on katsottava luopuneen sekä moiteoikeudesta että lakiosastaan."

>>Toisaalta jos lakiosaperillinen hyväksyy testamentin niin hän on ottanut pesään kantaa ja näin ollen tehokas perinnöstä luopuminen ei ole enää mahdollista.>>

Perintökaari 16:2,2
Perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin.

Testamentin hyväksymisellä ei nähdäkseni ole "ryhdytty jäämistöä koskeviin toimiin". Hän on vain luopunut moiteoikeudestaan testamentia kohtaan ja kokonaishyväksymisellä (joka oletetaan) hän on myös luopunut lakiosastaan. Kumpikaan toimi ei ole pesään ryhtymistä.

"2. Rintaperillinen c ensin vaatii lakiosailmoituksella lakiosaansa, mutta päätää myöhemmin tehdä kirjallisen lakiosasta luopumisen omalta osaltaan tai hyväksyä kokonaishyväksymisellä testamentin (jolloin hän luopuu niin moiteoikeudesta kuin lakiosastaankin). Tällöin hän on luopunut lakiosastaan ja toimitaan kuin hän olisi kuollut ennen perittävää. Hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa ja voivat esittää lakiosailmoituksen testamentinsaajalle, jos ensisijaisen lakiosaperillisen määräaikaa lakiosan vaatimiselle on vielä jäljellä."

>>Lakiosaperillinen on ottanut pesään kantaa,tässä tapauksessa ei toimita niinkuin että lakiosaperillinen olisi kuollut ennen perittävää.>>

Kuten yllä, testamentin hyväksymällä tai lakiosasta luopumalla lakiosaperillinen ei ryhdy pesään. Pysyn siis yllä olevassa kannassani.

>>Jos lakiosaperillinen luopuu oikeudestaan lakiosuuteen,tarkoittaa se sitä että luopujan kakaroiden osalta lakiosuus on myös menetetty.Ei pidä sekoittaa perinnöstä luopumista lakiosan luopumiseen,ne on 2 eri asiaa.>>

Tämä väitteesi kaipaisi perusteluja. Lakiosahan on osa perintöosaa, eli aina vähintään puolet perintöosasta. Siksi, jos perillinen luopuu perinnöstä kokonaan, hän luopuu määritelmällisesti myös lakiosastaan. Jos perillinen luopuu vain lakiosastaan osittain tai kokonaan, se tehdään tilanteessa, jossa perittävä on tehnyt testamentin, joka loukkaa lakiosaa. Muutoinhan perillinen olisi saamassa perintöä (määrältään vähintään lakiosan suuruisena).

Perinnöstä luopuminen ja lakiosasta luopuminen eroavat siten sen tilanteen suhteen, onko perittävä laatinut testamenttia, joka loukkaisi lakiosaa. Muutoin mainitut luopumiset ovat samanlaisia oikeusvaikutuksiltaan.

<>

<>

Eikö siis testamentin hyväksyminen ja/tai lakiosailmoituksen tai oikeammin ilmoitus, että ei tule vaatimaan lakiosaansa, ole toimi, joka sinun mielestäsi vaikuttaa kyseisen rintaperillisen saamaan perintöön?

Testamentin tiedoksisaaminen ei ole tämänlainen toimi vielä mutta kun rintaperillinen lausuu mitään testamentista, eikö hän tällöin ota kantaa pesään ja hänen asemaansa siinä? Eikö ilmoittamalla, ettei moiti testamenttia rintaperillinen rajaa heti perintöosaansa ja lakiosasta lausumisella vaikuta siihen, onko oikeutettu edes puoleen pesänarvosta?

Jotainpientä kirjoitti:

<>

<>

Eikö siis testamentin hyväksyminen ja/tai lakiosailmoituksen tai oikeammin ilmoitus, että ei tule vaatimaan lakiosaansa, ole toimi, joka sinun mielestäsi vaikuttaa kyseisen rintaperillisen saamaan perintöön?

Testamentin tiedoksisaaminen ei ole tämänlainen toimi vielä mutta kun rintaperillinen lausuu mitään testamentista, eikö hän tällöin ota kantaa pesään ja hänen asemaansa siinä? Eikö ilmoittamalla, ettei moiti testamenttia rintaperillinen rajaa heti perintöosaansa ja lakiosasta lausumisella vaikuta siihen, onko oikeutettu edes puoleen pesänarvosta?

Lue lisää

Testamentin hyväksyminen sisältää moiteoikeudesta luopumisen testamenttia kohtaan ja lakiosasta luopumisen, mikä sekin kohdistuu testamentin tehokkuuteen. Nämä toimet vaikuttavat suhteessa testamentinsaaja <---> lakiosaperillinen. Viimeksi mainittu määrää ko. toimella asemastaan suhteessa ensiksi mainittuun.

Siten ne eivät ole jäämistöä koskevia toimia kuten asiasta PK 16:2 säädetään, joilla perillinen olisi ottanut perintönsä vastaan. Päin vastoin perinnöstä/lakiosasta LUOPUMALLA perillinen nimenomaisesti pysyttäytyy jäämistön ulkopuolella (=ei ota perintöä/lakiosaa vastaan).

Toisin olisi, jos perillinen määräisi perintöosuuttaan koskevalla toimella perintöosuuden luovuttamisesta. Silloin perillisen katsotaan ryhtyvän kuolinpesään/jäämistöön ja disponoivan osuudestaan jollekin taholle. Tällainen disponointi johtaakin perintöosuuden kahdenkertaiseen verotukseen.

tarkkaapitääolla kirjoitti:

Testamentin hyväksyminen sisältää moiteoikeudesta luopumisen testamenttia kohtaan ja lakiosasta luopumisen, mikä sekin kohdistuu testamentin tehokkuuteen. Nämä toimet vaikuttavat suhteessa testamentinsaaja <---> lakiosaperillinen. Viimeksi mainittu määrää ko. toimella asemastaan suhteessa ensiksi mainittuun.

Siten ne eivät ole jäämistöä koskevia toimia kuten asiasta PK 16:2 säädetään, joilla perillinen olisi ottanut perintönsä vastaan. Päin vastoin perinnöstä/lakiosasta LUOPUMALLA perillinen nimenomaisesti pysyttäytyy jäämistön ulkopuolella (=ei ota perintöä/lakiosaa vastaan).

Toisin olisi, jos perillinen määräisi perintöosuuttaan koskevalla toimella perintöosuuden luovuttamisesta. Silloin perillisen katsotaan ryhtyvän kuolinpesään/jäämistöön ja disponoivan osuudestaan jollekin taholle. Tällainen disponointi johtaakin perintöosuuden kahdenkertaiseen verotukseen.

Lue lisää

PK 16:2 alkaa kuitenkin:

Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää...

Koska lakiosa on olemassa vasta PK 7:5.3 mukaan kun ilmoitus on tehty testamentin saajalle, täyttyy PK 16:2 jo sillä ja lakiosan luopumisesta säädetään PK 7:5.4

Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §:n 2 momentissa

joka taas sanoo:

Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta.

Tuota on tarkennettu KKO 1988:102: Vaaditun lakiosan ei tarvitse olla niin paljoa kuin lakiosa voisi olla mutta se mitä on vaadittu, on lakiosa kokonaisuudessaan, joka myös sitoo koko sukuhaara ja KHO 2013 52: vaatimatta jätetty osa ei ole lahjaa testamentti saajalle.

Mutta tilanne jota sinä ehdotat vaatisi, eli että rintaperillisen sijaantulijalla voisi olla oikeus vaatia lakiosaa, tarvitsisi, että rintaperillinen luopuisi perintöasemastaan PK 17:2a mukaan. Koska vasta silloin tämän sijaantulijat olisivat perillisasemassa. Mutta koska PK 16:2 täyttyy, jos on lausunut lakiosasta, ei PK 17:2a voi soveltua.

<>

Muutoin voisin olla jopa samaa mieltä mutta lakiosan luopumisesta säädetään PK 17:1.2 kun taas perintöosasta luopumisesta (=perijän asemasta) 17:2a. Erona on että 17:1.2 on ottanut kantaa pesään, kun taas 17:2a nojalla ei ole, vaan henkilöä käsitellään kuin olisi kuollut ennen perittävää, eli kaksi eri asiaa.

Jotainpientä kirjoitti:

PK 16:2 alkaa kuitenkin:

Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää...

Koska lakiosa on olemassa vasta PK 7:5.3 mukaan kun ilmoitus on tehty testamentin saajalle, täyttyy PK 16:2 jo sillä ja lakiosan luopumisesta säädetään PK 7:5.4

Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §:n 2 momentissa

joka taas sanoo:

Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta.

Tuota on tarkennettu KKO 1988:102: Vaaditun lakiosan ei tarvitse olla niin paljoa kuin lakiosa voisi olla mutta se mitä on vaadittu, on lakiosa kokonaisuudessaan, joka myös sitoo koko sukuhaara ja KHO 2013 52: vaatimatta jätetty osa ei ole lahjaa testamentti saajalle.

Mutta tilanne jota sinä ehdotat vaatisi, eli että rintaperillisen sijaantulijalla voisi olla oikeus vaatia lakiosaa, tarvitsisi, että rintaperillinen luopuisi perintöasemastaan PK 17:2a mukaan. Koska vasta silloin tämän sijaantulijat olisivat perillisasemassa. Mutta koska PK 16:2 täyttyy, jos on lausunut lakiosasta, ei PK 17:2a voi soveltua.

<>

Muutoin voisin olla jopa samaa mieltä mutta lakiosan luopumisesta säädetään PK 17:1.2 kun taas perintöosasta luopumisesta (=perijän asemasta) 17:2a. Erona on että 17:1.2 on ottanut kantaa pesään, kun taas 17:2a nojalla ei ole, vaan henkilöä käsitellään kuin olisi kuollut ennen perittävää, eli kaksi eri asiaa.

Lue lisää

>>>Koska lakiosa on olemassa vasta PK 7:5.3 mukaan kun ilmoitus on tehty testamentin saajalle, täyttyy PK 16:2 jo sillä ja lakiosan luopumisesta säädetään PK 7:5.4 >>>

Tämä kuulostaa kovin oudolta. Väität, että "lakiosa" syntyy vasta, kun perillinen tekee lakiosailmoituksen. Liekö missään oikeuskäytännössä asiaa ymmärretty noin?

Nähdäkseni rintaperillisen lakiosa on olemassa heti, kun perittävä kuolee, kunhan rintaperillinen on elossa kuolinhetkellä tai ainakin siitetty ja syntyessä elävänä (ks. PK 1:1 ja PK 7:1)

PK 1:1
Periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä.

PK 7:1
Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.

En sotkisi tähän lakiosasta luopumiskysymykseen perittävän kuoltua lainkaan ennen perittävän kuolemaa tehtyä ennakkoluopumista, koska sen oikeusvaikutukset ovat täysin erilaiset.

Sitä paitsi ennakkoluopumisessa lakiosasta disponoidaan jo perittävän vielä eläessä. Se vaikuttaisi "olevan olemassa" siis jo ennen perittävän kuolemaa jollakin tavalla.

Ongelma ylipäänsä sinun tavallasi argumentoitaessa on, että johtopäätöksiä tehdään kuten aikanaan ns. käsitelainopillisessa koulukunnassa, joka on jo jäänyt oikeushistoriaan.

<>

Mistä otat, että PK 17:1.2 johtaisi samaan sijaantuloon, kuin PK 2:1 tai PK17:2a?

<< Rintaperillinenhän luopuessaan perinnöstä menettää asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta on siitä huolimatta oikeutettu vaatimaan lakiosaansa.>>

Suosittelen että tutustut KKO 200:116: Rintaperillinen menettää asemansa kuolinpesässä vasta, kun lakiosan vaatimisen määräaika täyttyy eikä tämä ole vaatinut lakiosaa tai voidaan osoittaa, että rintaperillinen on saanut lakiosansa.

Jotainpientä kirjoitti:

<>

Mistä otat, että PK 17:1.2 johtaisi samaan sijaantuloon, kuin PK 2:1 tai PK17:2a?

<< Rintaperillinenhän luopuessaan perinnöstä menettää asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta on siitä huolimatta oikeutettu vaatimaan lakiosaansa.>>

Suosittelen että tutustut KKO 200:116: Rintaperillinen menettää asemansa kuolinpesässä vasta, kun lakiosan vaatimisen määräaika täyttyy eikä tämä ole vaatinut lakiosaa tai voidaan osoittaa, että rintaperillinen on saanut lakiosansa.

Lue lisää

Korjaan KKO 2000:116

Jotainpientä kirjoitti:

<>

Mistä otat, että PK 17:1.2 johtaisi samaan sijaantuloon, kuin PK 2:1 tai PK17:2a?

<< Rintaperillinenhän luopuessaan perinnöstä menettää asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta on siitä huolimatta oikeutettu vaatimaan lakiosaansa.>>

Suosittelen että tutustut KKO 200:116: Rintaperillinen menettää asemansa kuolinpesässä vasta, kun lakiosan vaatimisen määräaika täyttyy eikä tämä ole vaatinut lakiosaa tai voidaan osoittaa, että rintaperillinen on saanut lakiosansa.

Lue lisää

//Mistä otat, että PK 17:1.2 johtaisi samaan sijaantuloon, kuin PK 2:1 tai PK17:2a?//

Sanoin, että jos ensisijainen perillinen kuolee tai luopuu lakiosasta, oikeus siirtyy sijaantulijalle. Käsittelen _oikeutta_ luopua vaateesta lakiosaan samalla tavoin kuin oikeutta _luopua_ perinnöstään. Kyse on aina oikeudesta, oikeudesta johonkin ja oikeuden siirrosta; lakiosahan on osa perintöä ja oikeuden tulee olla siirrettävissä.

//Suosittelen että tutustut KKO 2000:116: Rintaperillinen menettää asemansa kuolinpesässä vasta, kun lakiosan vaatimisen määräaika täyttyy eikä tämä ole vaatinut lakiosaa tai voidaan osoittaa, että rintaperillinen on saanut lakiosansa.//

Missä esimerkin kohdassa perillinen oli luopunut perinnöstä?

Sanoin, että rintaperillinen luopuessaan perinnöstä menettää asemansa kuolinpesän osakkaana, mutta on siitä huolimatta oikeutettu vaatimaan lakiosaansa. Jos luet tapauksen läpi, huomaat, että rintaperillinen ei nyt ollut luopunut perinnöstä, mutta lakiosavaateisiin otettiin kantaa myös testamentissa.

Perinnöstä luopuneen osakkuus kuolinpesässä lakkaa ja pesän osakkaiksi tulevat luopujan sijaantuloperilliset. Luopujalla on siitä huolimatta oikeus vaatia lakiosaansa.

>>Älkää sekoittako perinnöstä luopumista(tarkoittaa sitä että luovutaan lakiosasta rintaperillisen hyväksi) ja sitä että lakiosaperillinen luopuu oikeudesta vaatia lakiosuutta 6kk kuluessa.

2 eri asiaa.>>

Tästä olemme eri mieltä. Lakiosasta luopuminen nähdäkseni aiheuttaa aina sen, että luopujan rintaperilliset tulevat hänen sijaansa kuolinpesään. Toinen vaihtoehto on pysyä passiivisena, jolloin lakiosaoikeus menetetään määräajan kuluessa umpeen.

Perintökaaren 7 luvun 5 § 4 mom
Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §:n 2 momentissa.

"Tästä olemme eri mieltä. Lakiosasta luopuminen nähdäkseni aiheuttaa aina sen, että luopujan rintaperilliset tulevat hänen sijaansa kuolinpesään. Toinen vaihtoehto on pysyä passiivisena, jolloin lakiosaoikeus menetetään määräajan kuluessa umpeen."

Älä käytä väärää termiä,lakiosasta luopuminen tarkoittaa että luovutaan perinnöstä ehdoitta,sensijaan lakiosuutta ei ole pakko vaatia ja jos sen kirjallisesti tekee että luopuu oikeudestaan vaatia lakiosuutta niin se oli siinä sitten,sijaantuloa ei ole.

Perinnöstä luopuminen/lakiosasta luopuminen on eri asia kuin se että sä kunnioitat testamenttia ja et vaadi lakiosuutta,oikeus vaatia lakiosuus on ensisijaisesti perillisellä ja perinnöstä luopumisen jälkeen vasta sijaantuloperillisellä.

Lakiosuutta pitää vaatia 6kk kuluessa mutta se aikajana katoaa jos kirjallisesti luovut oikeudestasi vaatia lakiosuutta.Toisinsanoen jos sut on sivuutettu testamentilla ja sä hyväksyt testamentin sekä luovut oikeudestasi vaatia lakiosuutta niin sun pesän osakkuus oli siinä sitten,sijaantuloa ei ole etkä sä saa pesästä mitään eikä sun kakarat saa pesästä mitään kun mitään perinnöstä luopumista ei ole tapahtunut.Verotuksellisesti sitä ei katsota lahjaksi jos et vaadi lakiosuuttas ja näin ollen se menee testamentin saajalle tai muille perillisille.

JudgeDredd kirjoitti:

"Tästä olemme eri mieltä. Lakiosasta luopuminen nähdäkseni aiheuttaa aina sen, että luopujan rintaperilliset tulevat hänen sijaansa kuolinpesään. Toinen vaihtoehto on pysyä passiivisena, jolloin lakiosaoikeus menetetään määräajan kuluessa umpeen."

Älä käytä väärää termiä,lakiosasta luopuminen tarkoittaa että luovutaan perinnöstä ehdoitta,sensijaan lakiosuutta ei ole pakko vaatia ja jos sen kirjallisesti tekee että luopuu oikeudestaan vaatia lakiosuutta niin se oli siinä sitten,sijaantuloa ei ole.

Perinnöstä luopuminen/lakiosasta luopuminen on eri asia kuin se että sä kunnioitat testamenttia ja et vaadi lakiosuutta,oikeus vaatia lakiosuus on ensisijaisesti perillisellä ja perinnöstä luopumisen jälkeen vasta sijaantuloperillisellä.

Lakiosuutta pitää vaatia 6kk kuluessa mutta se aikajana katoaa jos kirjallisesti luovut oikeudestasi vaatia lakiosuutta.Toisinsanoen jos sut on sivuutettu testamentilla ja sä hyväksyt testamentin sekä luovut oikeudestasi vaatia lakiosuutta niin sun pesän osakkuus oli siinä sitten,sijaantuloa ei ole etkä sä saa pesästä mitään eikä sun kakarat saa pesästä mitään kun mitään perinnöstä luopumista ei ole tapahtunut.Verotuksellisesti sitä ei katsota lahjaksi jos et vaadi lakiosuuttas ja näin ollen se menee testamentin saajalle tai muille perillisille.

Lue lisää

Ymmärrän pointtisi. Ajatellaan asiaa kahden tilanteen avulla.

1. Kun perittävä P on sulkenut testamentilla pois rintaperillisensä R (esim. määräämällä koko jäämistön X:lle), ja R luopuu perinnöstään, hänen lakiosansa siirtyy rintaperillisen sijaantulijalle S.

2. Mutta kun R samassa tilanteessa luopuu lakiosastaan, hänen lakiosansa ei siirry vaan lakiosa lakkaa, koska "lakiosaa ei ole vaadittu".

En ole samaa mieltä. Mainituissa tilanteissa, kun P on sulkenut R:n kokonaan pois testamentilla jäämistöstä, mitään perintöä ei ole lainkaan tulossa R:lle. Näin ollen R ei voi "luopua perinnöstä" vaan ainoa toimi, mikä on aktiivisesti tehtävissä määritelmällisesti on luopua lakiosastaan. Tällöin hänen lapsensa S tulee hänen sijaansa P:n kuolinpesään.

Oppaasi kertoo:

"Sijaantuloperillinen on jokainen perinnöstä luopuneen rintaperillisen lapsi, joka oli perintöön oikeutettu luopujavanhempansa jälkeen. He jakavat keskenään sen omaisuuden, joka olisi tullut heidän vanhemmalleen. Rintaperillisten perillisryhmässä vallitsee rajaton sijaantulooikeus (ius representationis)."

Lakiosa on saantona perintösaanto ja osa perintöä. Olethan samaa mieltä?

Lakiosa on olemassa teoreettisesti jo ennen testaattorin kuolemaa, ja maksamalla lakiosaa vastaava summa etukäteen, luopujan on mahdollista luopua lakiosastaan jo ennen perittävän kuolemaa. Muussa tapauksessa perillisellä on aina oikeus vaatia lakiosaansa, vaikka olisikin hyväksynyt testamentin.

Sinun ajatuksesi mukaan rintaperillinen voi tehokkaasti luopua oikeudestaan perintöön, mutta hän ei voi tehokkaasti luopua oikeudestaan vaatia lakiosaansa (osa perintöä). Miksi näin? Molemmissa tapauksissa rintaperillinen luopuu oikeudestaan rintaperillisensä hyväksi. Jos kyseessä on ehdoitta tapahtuva aktiivinen luopuminen, rintaperillisillä on aina sijaantulo-oikeus.

(Perintöosuuden luovuttaminen eli suunnattu luopuminen on asia erikseen.)

AlaaOpiskellut kirjoitti:

Oppaasi kertoo:

"Sijaantuloperillinen on jokainen perinnöstä luopuneen rintaperillisen lapsi, joka oli perintöön oikeutettu luopujavanhempansa jälkeen. He jakavat keskenään sen omaisuuden, joka olisi tullut heidän vanhemmalleen. Rintaperillisten perillisryhmässä vallitsee rajaton sijaantulooikeus (ius representationis)."

Lakiosa on saantona perintösaanto ja osa perintöä. Olethan samaa mieltä?

Lakiosa on olemassa teoreettisesti jo ennen testaattorin kuolemaa, ja maksamalla lakiosaa vastaava summa etukäteen, luopujan on mahdollista luopua lakiosastaan jo ennen perittävän kuolemaa. Muussa tapauksessa perillisellä on aina oikeus vaatia lakiosaansa, vaikka olisikin hyväksynyt testamentin.

Sinun ajatuksesi mukaan rintaperillinen voi tehokkaasti luopua oikeudestaan perintöön, mutta hän ei voi tehokkaasti luopua oikeudestaan vaatia lakiosaansa (osa perintöä). Miksi näin? Molemmissa tapauksissa rintaperillinen luopuu oikeudestaan rintaperillisensä hyväksi. Jos kyseessä on ehdoitta tapahtuva aktiivinen luopuminen, rintaperillisillä on aina sijaantulo-oikeus.

(Perintöosuuden luovuttaminen eli suunnattu luopuminen on asia erikseen.)

Lue lisää

<>

Ihan PK 7:5.3 sanamuotoa, Urpo Kangasta (DL 2004 s.579->, jonka sisältöä hän on toistanut vielä 2013 kirjassaan. JäMä:ä minulla ei tässä ole, joten en sano siitä), KKO 1982 II 146 ja KKO 1987:55

Totta kai PK 2:1 rintaperillisellä on oikeus tehdä lakiosailmoitus heti kuoleman jälkeen (PK 7:1) mutta jos tämä ei tee lakiosailmoitusta PK 7:5.3 ajassa, sitä lakiosaa tai oikeammin oikeutta vaatia sitä ei enää ole ja testamentti on täysin tehokas. Ja koska PK 7:5.3 ilmoitus on samalla PK 16:2 mukainen ilmoitus jolla ryhtyy pesään, ei rintaperillinen tämän jälkeen voi vedota PK 17:2a:han. Vaan luopuminen tämän jälkeen tarkoittaa KKO 1988:102 mukaisesti, että vaati 0 rahaa ja tämä sitoo myös rintaperillisen rintaperillisiä.

Rintaperillinen voisi kyllä itse tehdä suoraan ensin PK 17:2a ilmoituksen ja tämän jälkeen hänen sijaantulija(t) voivat tehdä PK 7:5.3 ilmoituksen tai suoraan vaatimuksen tietystä summasta mutta tämä on jo toinen asia. Näin esim KKO 2010:57.

Ja edelleen odotan mielenkiinnolla säädöstä tai oikeustapausta, jolla perustelet näkemystäsi.

Lakiosa on saantona perintösaanto, osa perintöä ja verotetaan perintönä mutta oikeus vaatia ja saada lakiosa ei ole sama kuin lakisääteinen perintö.

Jotainpientä kirjoitti:

<>

Ihan PK 7:5.3 sanamuotoa, Urpo Kangasta (DL 2004 s.579->, jonka sisältöä hän on toistanut vielä 2013 kirjassaan. JäMä:ä minulla ei tässä ole, joten en sano siitä), KKO 1982 II 146 ja KKO 1987:55

Totta kai PK 2:1 rintaperillisellä on oikeus tehdä lakiosailmoitus heti kuoleman jälkeen (PK 7:1) mutta jos tämä ei tee lakiosailmoitusta PK 7:5.3 ajassa, sitä lakiosaa tai oikeammin oikeutta vaatia sitä ei enää ole ja testamentti on täysin tehokas. Ja koska PK 7:5.3 ilmoitus on samalla PK 16:2 mukainen ilmoitus jolla ryhtyy pesään, ei rintaperillinen tämän jälkeen voi vedota PK 17:2a:han. Vaan luopuminen tämän jälkeen tarkoittaa KKO 1988:102 mukaisesti, että vaati 0 rahaa ja tämä sitoo myös rintaperillisen rintaperillisiä.

Rintaperillinen voisi kyllä itse tehdä suoraan ensin PK 17:2a ilmoituksen ja tämän jälkeen hänen sijaantulija(t) voivat tehdä PK 7:5.3 ilmoituksen tai suoraan vaatimuksen tietystä summasta mutta tämä on jo toinen asia. Näin esim KKO 2010:57.

Ja edelleen odotan mielenkiinnolla säädöstä tai oikeustapausta, jolla perustelet näkemystäsi.

Lakiosa on saantona perintösaanto, osa perintöä ja verotetaan perintönä mutta oikeus vaatia ja saada lakiosa ei ole sama kuin lakisääteinen perintö.

Lue lisää

>>>Totta kai PK 2:1 rintaperillisellä on oikeus tehdä lakiosailmoitus heti kuoleman jälkeen (PK 7:1) mutta jos tämä ei tee lakiosailmoitusta PK 7:5.3 ajassa, sitä lakiosaa tai oikeammin oikeutta vaatia sitä ei enää ole ja testamentti on täysin tehokas.>>>

Tältä osin asiassa ei ole missään vaiheessa tässä keskustelussa ollut epäselvyyttä. Jos lakiosaperillinen pysyy passiivisena koko lakiosailmoitukselle säädetyn määräajan, lakiosaoikeus menetetään lopullisesti. Mitään "sijaantulijaa" ei voi silloin olla.

>>>Rintaperillinen voisi kyllä itse tehdä suoraan ensin PK 17:2a ilmoituksen ja tämän jälkeen hänen sijaantulija(t) voivat tehdä PK 7:5.3 ilmoituksen tai suoraan vaatimuksen tietystä summasta mutta tämä on jo toinen asia. Näin esim KKO 2010:57.>>>

Tästä täällä on väännetty kättä. Korkein oikeus on (KKO 2010:57) käsitellyt samanlaista tilannetta.

Tapauksessa perittävä P on tehnyt yksin lesken L hyväksi testamentin ja ainoa rintaperillinen R oli luopunut perinnöstä (so. lakiosasta), jolloin rintaperillisen lapset S1 ja S2 ovat tullet hänen sijaansa.

Taoauksessa varsinainen riidanlaianen kysymys ei ole tosin ollut, tuleeko R:n omat rinateperilliset S1 ja S2 sijaantulijoiksi P:n kuolinpesään, mutta niin tapauksessa on kuitenkin pesänjakajan toimittamassa toimitusjaossa tehty.

>>>Ja edelleen odotan mielenkiinnolla säädöstä tai oikeustapausta, jolla perustelet näkemystäsi.>>>

Mitä näkemystä odotat siis minun perustelevan? Viittaan KKO 2010:57 tapaukseen. Rintaperillisen lapset tulevat sijaantulijoiksi, vaikka testamentti on laadittu poissulkien rintaperillinen perinnöstä ja rintaperillinen luopuu lakiosastaan.

rintsikkaperillisen kakara?

Ei kai tällaisiin kannata hukata energiaa. Sama koskee numerohirviöitä.