Onko todellakin totta että narsisti vie uhrilta henkisiä asioita? Annan esimerkin itsestäni ja ex avopuolisostani..
Minä rakastin ennen rauhaa ja mies oli kuin tulisilla hiilillä. Nykyään minä en kertakaikkiaan pysty olemaan paikoillaan ja mies on niin tyyni kuin voi kukaan olla. Ennen minä tykkäsin hiljentyä kirkossa eikä miestä kiinnostanut pätkääkään. Nykyään minä olen menettänyt uskoni noihin asioihin ja mies käy haudoilla ja välillä hiljentyy kirkossakin. Ennen olin tarkka painostani ja mies oli hieman ylipainoinen. Nykyään mies on timmi kuin mikä ja minulla paino senkun nousee. Ennen minä olin tosi maltillinen lasten kanssa ja jaksoin loputtomiin touhuta heidän kanssaan eikä pinna palanut juuri koskaan. Mies oli ihan erilainen ja räjähteli lapsille pienemmistäkin asiasta. Nykyään tämä on aivan päinvastoin. Ennen miehen tavaroilla oli jokaisella oma paikka ja ja hän oli sairaalloisen tarkka siisteydestä. Minä en hirveästi välittänyt kunhan nyt joku siivous kerran viikossa tehtiin. Nyt myös tämä on kääntynyt päinvastoin. Mitä ihmettä tämä kaikki merkitsee? Veikö mies minulta kaiken? Ja ärsyttää mielettömästi kun jotain asiaa esim kiirehdin tai koitan saada järjestykseen niin mies jotenkin oudosti vaan hymyilee ja "katsoo päältä" mitä oikein touhotan. Pakko olla tekemisissä lasten takia mutta elän niin etäällä fyysisesti kuin mahdollista. Henkisesti en ole alkuunkaan päässyt irti hänestä vaikka hänellä on ollut uusi nainen jo pari vuotta.
Minä rakastin ennen rauhaa ja mies oli kuin tulisilla hiilillä. Nykyään minä en kertakaikkiaan pysty olemaan paikoillaan ja mies on niin tyyni kuin voi kukaan olla. Ennen minä tykkäsin hiljentyä kirkossa eikä miestä kiinnostanut pätkääkään. Nykyään minä olen menettänyt uskoni noihin asioihin ja mies käy haudoilla ja välillä hiljentyy kirkossakin. Ennen olin tarkka painostani ja mies oli hieman ylipainoinen. Nykyään mies on timmi kuin mikä ja minulla paino senkun nousee. Ennen minä olin tosi maltillinen lasten kanssa ja jaksoin loputtomiin touhuta heidän kanssaan eikä pinna palanut juuri koskaan. Mies oli ihan erilainen ja räjähteli lapsille pienemmistäkin asiasta. Nykyään tämä on aivan päinvastoin. Ennen miehen tavaroilla oli jokaisella oma paikka ja ja hän oli sairaalloisen tarkka siisteydestä. Minä en hirveästi välittänyt kunhan nyt joku siivous kerran viikossa tehtiin. Nyt myös tämä on kääntynyt päinvastoin. Mitä ihmettä tämä kaikki merkitsee? Veikö mies minulta kaiken? Ja ärsyttää mielettömästi kun jotain asiaa esim kiirehdin tai koitan saada järjestykseen niin mies jotenkin oudosti vaan hymyilee ja "katsoo päältä" mitä oikein touhotan. Pakko olla tekemisissä lasten takia mutta elän niin etäällä fyysisesti kuin mahdollista. Henkisesti en ole alkuunkaan päässyt irti hänestä vaikka hänellä on ollut uusi nainen jo pari vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kukaan ei voi viedä ihmisarvoasi, kukaan ei voi viedä omanarvontuntoasi, kukaan ei voi viedä ainutlaatuisuuttasi, kukaan ei voi viedä naiseuttasi, kukaan ei voi viedä äitiyttäsi, olet lastesi äiti, sitä paikkaa ei voi kukaan sivullinen ottaa! Luettelemastasi elintavoista luovuit sinä itse, ja kuka niitä jaksaa aina suorittaa? Mutta niinkauan kuin olet katkera exääsi kohtaan, niinkauan olet henkisesti kiinni hänessä, katkeruus/viha sitovat henkiset voimavarat. Ala elämään omaa elämääsi, älä vertaile itseäsi häneen.
Ajattele, eihän sinun elämä riipu yhden poiskävelleen jätkän varassa. Tällaisissa eteentulleissa elämänvaiheissa me Suomalaiset naiset seisomme tukevasti omilla jaloillamme, vaikka välillä vähän kintut tutiseekin, Pohdi voisitko alkaa uudelleen käymään kirkon/seurakuntien tilaisuuksissa. Uuden suunnan löytämisen myötä pääset irti katkeruudesta joka syö voimavarojasi ja pitää sinut kiinni menneessä. Saattaa exäsi kirkossa hiljentymiset tuoneet hänelle mielenvireyttä ja tasapainoa. Sinulle itseäsi ja lapsiasi kohtaan on tärkeintä että alat hoitamaan itseäsi. Puhu ystäville jotka ovat joutuneet kulkemaan samoja polkuja kuin nyt itse kuljet, vertaistuki helpottaa. Aikansa on joka asialla taivaan alla. Tulee ne vielä paremmatkin päivät. Voimia sinulle ja lapsillesi...
Aloittaja ei ole ollut narsistin kanssa. Niin kauan kun katkeruuttaan syyttää toista narsistiksi, ei pääse eteenpäin. On kohdattava kipeät asiat niinkuin ne on.
Erinomainen elämän ohje, jonka soisi useamman ymmärtävän. Ei pääse eteenpäin, niin kauan kuin toista katkeruuttaan syyttää. Siinä jumittuneessa tilassa vain velloo edestakaisin. Kuukausia, vuosia ja jopa vuosikymmeniä, ellei ymmärrä lopettaa toisen syyttämistä, syyttipä sitten narsistiksi tai miksi tahansa sekopääksi.
Hedelmällisempää voi olla pohtia, miksi annoin sen tapahtua itselleni tai miten itse edesautoin tilanteen kulminoitumista tai oliko elämässä sellainen ajopuuvaihe, että mikä tahansa negatiivinen olisi voinut vetää puoleensa. Tiedän, että siellä nyt joku heti ahdistuu, kun itsessä ei voi koskaan olla vikaa, vaan se on aina löydettävä toisesta. Joskus sitä elämässäkin käy vain niin, että seisoskelee täysin väärässä paikassa väärään aikaan antaen vielä ihan vääriä signaaleja. Yksi asia johtaa toiseen ja sitten kolmanteen, tuloksena voi olla sekametelisoppaa tai kolmiodraamaa.
Mielestäni narsisti voi viedä henkisiä asioita ja myöskin kääntää asioita nurinpäin.
Etkö ole nähnyt kadulla käveleviä tahdottomia zombieita jotka kädet eteenpäin sojottaen vaeltavat päättömästi eteenpääin. Narsisti on tuhonnut heidä aivonsa.