Jokin aika sitten oli puhetta moderneista tuluksista(magnesium- tai mikälie puikko ja teräskappale). Lähes yksimielisiä oltiin siitä, että "paskat sillä mikään syttyy" - ainakaan ilman taulaa.
Tupakkamiesten ei kuitenkaan tarvitse kuleksia pitkin korpia kääpiä etsimässä(mikä on kyllä ihan mukavaa metsäretkeilyä jo sinänsä), sillä aivan tavallinen savuke syttyy näillä vehkeillä melko vaivattomasti, ainakin seuraavalla tavalla:
Istuma-asento.
Kessu suuhun.
Puukko tai vast. teräskappale vasempaan(huonompaan) käteen polven päälle.
Tupakan sytytettävä pää raapaisukohdan viereen.
Imu päälle.
Ahkeraa raapimista puikolla, kunnes tuli tarttuu tupakan syrjään.
Nautinnollista tupakkahetkeä.
Syttymisen onnistuminen riippuu paljolti tupakan oikeasta sijoittelusta(ts. sytytettävän pään oikeasta sijainnista raapaisukohtaan nähden). Kokeilemalla oppii. Kipinöinnin täytyy myös olla tarpeeksi voimakasta, joten puikkoa on painettava kohtalaisen voimakkaasti.
Kun nikotiinin tarve on tyydytetty, niin palava natsa tuohikäppyrän sisään, ruohotukon alle tms. ja puhaltamalla tai imemällä tulta virittämään. Hehkuva tupakka on sytytysvälineenä täysin kytevää taulaa vastaava. Kummallakin on silti hyvin haasteellista saada sytykkeet(etenkin kosteat) syttymään. Tämä jos mikä on taitolaji.
Tietenkin tupakat kastuvat taskussa sateella aivan siinä missä tulitikutkin, joten tämä niksi on sinänsä turha. No, ehkä jotkut tulitikuista kieltäytyvät, "tosierämiehiksi" itseään kutsuvat samoajat saavat tällaisesta tupakansytyttelystä lisäiloa elämäänsä... Tiedä häntä.
--------------------------------------
Post Scriptum:
Toivon totisesti, ettei kukaan savuton, mutta nykyajan tulentekomenetelmiä halveksuva eräilijä opi ylläolevan luettuaan huonoille tavoille.
Tupakkamiesten ei kuitenkaan tarvitse kuleksia pitkin korpia kääpiä etsimässä(mikä on kyllä ihan mukavaa metsäretkeilyä jo sinänsä), sillä aivan tavallinen savuke syttyy näillä vehkeillä melko vaivattomasti, ainakin seuraavalla tavalla:
Istuma-asento.
Kessu suuhun.
Puukko tai vast. teräskappale vasempaan(huonompaan) käteen polven päälle.
Tupakan sytytettävä pää raapaisukohdan viereen.
Imu päälle.
Ahkeraa raapimista puikolla, kunnes tuli tarttuu tupakan syrjään.
Nautinnollista tupakkahetkeä.
Syttymisen onnistuminen riippuu paljolti tupakan oikeasta sijoittelusta(ts. sytytettävän pään oikeasta sijainnista raapaisukohtaan nähden). Kokeilemalla oppii. Kipinöinnin täytyy myös olla tarpeeksi voimakasta, joten puikkoa on painettava kohtalaisen voimakkaasti.
Kun nikotiinin tarve on tyydytetty, niin palava natsa tuohikäppyrän sisään, ruohotukon alle tms. ja puhaltamalla tai imemällä tulta virittämään. Hehkuva tupakka on sytytysvälineenä täysin kytevää taulaa vastaava. Kummallakin on silti hyvin haasteellista saada sytykkeet(etenkin kosteat) syttymään. Tämä jos mikä on taitolaji.
Tietenkin tupakat kastuvat taskussa sateella aivan siinä missä tulitikutkin, joten tämä niksi on sinänsä turha. No, ehkä jotkut tulitikuista kieltäytyvät, "tosierämiehiksi" itseään kutsuvat samoajat saavat tällaisesta tupakansytyttelystä lisäiloa elämäänsä... Tiedä häntä.
--------------------------------------
Post Scriptum:
Toivon totisesti, ettei kukaan savuton, mutta nykyajan tulentekomenetelmiä halveksuva eräilijä opi ylläolevan luettuaan huonoille tavoille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anteeksi, eikö tänä päivänä ole tärkeämpääkin keskusteltavaa kuin sinun nikotiini riippuvuutesi? Kaikkien meidän on syytä muistaa katastrofissa kärsineitä lähimmäisiämme.
Varmasti on, mutta sitä varten on omat palstansa. Minun on aika vaikea rakentaa mitään aasinsiltoja eräretkeilyn ja kaukoidässä kuolleiden ihmisparkojen välille.
Anteeksi vain, mutta pidän melkoisena tekopyhyytenä tulla nuhtelemaan ihmisiä tyyliin "unohtakaa muu elämä, sillä idässä kuoli ihmisiä". Tulee tunne, että pidät itseäsi jotenkin parempana ihmisenä, koska "muistelet lähimmäisiä" ja tulet kertomaan minulle, tunteettomalle moukalle, kuinka tänä päivänä pitäisi käyttäytyä.
Elämää on kuitenkin elettävä, vaikka olisi tapahtunut mitä. Eräretkeily kuuluu elämään ja on minun mielestäni hyvin terve harrastus, joten miksi emme keskustelisi siitä? Ei meidän "lähimmäisten muistamisemme", so. kuolleiden ihmisten sureminen tuo näitä ihmisiä takaisin elämään. Ei normaalin elämän pysäyttäminen, muista aiheista keskustelun lopettaminen ym. auta heitä eikä heidän omaisiaan kertakaikkiaan yhtään.
Jos onnettomuudessa kuoli joku sinulle läheinen ihminen, niin ymmärrän kyllä tunteesi. Itseltäni kuoli hyvin läheinen perheenjäsen herkkää varhaisnuoruutta eläessäni, ja muistan kyllä, kuinka kaikki arkiset pikkuasiat tuntuivat niin merkityksettämiltä ja turhilta. Tuli ajatuksia, että "miten nuo j-lauta laksavatkin jaaritella jostain noin turhasta". Joka tapauksessa ei kannata yrittää käskeä muita ihmisiä suremaan kanssasi, sillä he eivät jaa kokemustasi. Sellainen touhu jää hedelmättömäksi, tai korkeintaan hedelmäksi jää entistä pahempi mieli sinulle itsellesi.
Jos olet trolli(mitä en haluaisi uskoa), niin tuollaisella asialla provosointi on vähän turhan groteskia ja mautonta.
----------------------------------------
Post Scriptum:
Missä kohdassa viestiäni oikein mainitsin olevani nikotiiniriippuvainen?