Mielenterveydelliset ongelmathan ovat geeneissä tulleet. Itselläni on ja on edelleen jotain ihmeellistä paniikinpoikasta jne. Kyllästyin turhiin lääkkeisiin(jotka eivät auttaneet), joten olen lopettanut nyt kaikki lääkkeet.
Tunnen katkeruutta ja jopa vihaa siitä, että juuri minussa on nämä "paskat geenit". Koko äidin puolen suvulla on enemmän tai vähemän mielenterveydellisiä ongelmia. Kukaan ei ole ns. täyshullu, mutta tälläistä samaa niillä kaikilla taitaa olla(ja osa niistä sen takia varhaiseläkkeellä tjs.). Siis sain kaikki äidin puolen paskat geenit itselleni! Miksen voinut saada isän suvun geenejä, kuten taisi sisarilleni käyneen. Heillä ei ole mitään ongelmia mielenterveytensä kanssa, mutta mulle tuo paska nakki kopsahti ja se ärsyttää.
Se miksi olen katkera, niin tämä saamarin paskamainen olo on vaikeuttanut elämääni jo 10 vuotta. Koulut sain käytyä (onneksi)kunnialla loppuun, nekin lääkkeiden "voimalla", eli Xanoria nuppi täyteen ni johan olo ahdistus lähti.
Sitten tuli kausi jolloin oli vaikeampaa, jolloin ajattelin tyylillä "läpi vaikka harmaan kiven, perkele". Lopetin siis kaikki lääkkeetkin, kun halusin olla terve, enkä sairas joka miettii ulos lähtiessään että "onkohan mulla varmasti lääkkeet mukana".
Siitä sitten töihin ja olo oli hiukan parempi ja samanlailla se nyt menee, mutta alkaa taas rassaamaan ja häiritsemään tämä kaiken aikaa vellova "paska olo", joka kai on jotain ahdistusta. Sydän tuntuu hakkaavan jne. mutta olen kun en oiskaan. Mutta kyllä elämä on rankkaa kun on saanut tälläiset geenit.
En tiedä millaista elämäni on tulevaisuudessa, jaksanko olla töissä vai en. Mun suunnitelmiin kuulu vielä täydennyskoulutustakin käydä, mutta tuntuu että järkikin alkaa pikku hiljaa mennä. Ei näytä kovin valoisalta.
Tunnen katkeruutta ja jopa vihaa siitä, että juuri minussa on nämä "paskat geenit". Koko äidin puolen suvulla on enemmän tai vähemän mielenterveydellisiä ongelmia. Kukaan ei ole ns. täyshullu, mutta tälläistä samaa niillä kaikilla taitaa olla(ja osa niistä sen takia varhaiseläkkeellä tjs.). Siis sain kaikki äidin puolen paskat geenit itselleni! Miksen voinut saada isän suvun geenejä, kuten taisi sisarilleni käyneen. Heillä ei ole mitään ongelmia mielenterveytensä kanssa, mutta mulle tuo paska nakki kopsahti ja se ärsyttää.
Se miksi olen katkera, niin tämä saamarin paskamainen olo on vaikeuttanut elämääni jo 10 vuotta. Koulut sain käytyä (onneksi)kunnialla loppuun, nekin lääkkeiden "voimalla", eli Xanoria nuppi täyteen ni johan olo ahdistus lähti.
Sitten tuli kausi jolloin oli vaikeampaa, jolloin ajattelin tyylillä "läpi vaikka harmaan kiven, perkele". Lopetin siis kaikki lääkkeetkin, kun halusin olla terve, enkä sairas joka miettii ulos lähtiessään että "onkohan mulla varmasti lääkkeet mukana".
Siitä sitten töihin ja olo oli hiukan parempi ja samanlailla se nyt menee, mutta alkaa taas rassaamaan ja häiritsemään tämä kaiken aikaa vellova "paska olo", joka kai on jotain ahdistusta. Sydän tuntuu hakkaavan jne. mutta olen kun en oiskaan. Mutta kyllä elämä on rankkaa kun on saanut tälläiset geenit.
En tiedä millaista elämäni on tulevaisuudessa, jaksanko olla töissä vai en. Mun suunnitelmiin kuulu vielä täydennyskoulutustakin käydä, mutta tuntuu että järkikin alkaa pikku hiljaa mennä. Ei näytä kovin valoisalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muakin ärsytti ennen olla "hullu". Nyt olen tottunut siihen.
Mulla on aspergerin syndrooma ja vaikea masennus. Tosisinaan iskee paniikkikohtaus. Usein ahdistaa ja sitten pilleria naamaan. Masennuslääkkeitä olen syönyt vuosia ja varmaan joudun syömään loppu elämäni. Tiedän, etten jaksa töissä eläkkeelle asti, mutta vielä menee jotenkin.
Outo olen ollut aina ja tulen aina olemaan.
Tarvii vaan yrittää jaksaa.
Mitä tarkoitat outoudellasi?
mullakin on asperger mutten silti tunne olevani ainoastaan sen takia hullu!
kyseinen "kehityshäiriö" voi olla myös etu.
mullakin on ollut vaikea masennus lievän ja keskivaikean lisäksi ja on tarkkaavaisuushäiriötä muita oppimista vaikeuttavia häiriöitä/vaikeuksia psykoosin poikasta on pukannut jokunen vuosi sitten.. lääkkeitä en saa mihinkään "oireeseen".
mulla on kaikenlaisia häiriöitä, mutta vasta ne yhteenlaskettuna olen hullu.
teillä tuskin löytynee 10 eri "sairautta", joten toisin kuin minä te ette ole hulluja.
Mitä aspenger on? Minkä kehityshäiriö?
aspergerista on ollut enimmäkseen haittaa. Ennen dg:tä luulin ihan oikeasti olevani hullu. Kiusattiin koulussa, kun olin erilainen. Opettejien mielestä olin tahallani hankala ja itsepäinen. Töissä ei suoranaisesti kiusattu, mutta hymyiltiin "hullulle" ja pidettiin tyhmänä, kun en paljoa puhu vaan ajattelen omia juttujani. Vasta, kun sain kerrottua dg:stä, töissä alettiin tajuta, etten olekaan vajaaälyinen. Sekin varmaan johtui siitä, että yhden työkaverin lapsi on myös asperger, joten hän tietää aspergerista.
en paljoa puhu. Ei vaan ole mitään sanomista. Sen takia ihmiset kai usein luulee, että olen vajaälyinen ja sekös rasittaa. Tekee vieläkin pumattomammaksi. Ei paljoa kiinnosta olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka selittää 36 vuotiaalle kuin esim. 5 vuotiaalle.
Voisin viettää koko elämäni hevosten kanssa. Ymmärrän niitä paremmin kuin ihmisiä.
Voin hyvin olla töissä 8 tuntia puhumatta juuri mitään. Teen työni ja mietin siinä samalla lähinnä hevosjuttuja.
En oikeastaan tunne kuuluvani ihmislajiin ollenkaan. Tuntuu kuin olisin lähes aina väärässä paikassa väärään aikaan. Muut usein ahdistaa.
Tiesin jo penskana, etten jaksa tätä elämää "loppun". Nyt tarvii vaan vetää pillereitä, käydä terepiassa, hevosten takia.
ihan aluksi, se ei ole aspenger, vaan asperger!
kysymykseen, mitä on asperger, saat vastauksen esim. täältä http://www.autismiliitto.fi/suomi/aspergerin_syndrooma.html
tai
http://www.autismiliitto.fi/AS-Projekti/AS-Projekti_tiedostot/As.html
tai oikeastaan tässä on se paras sivusto, suosittelen tähän tutustumista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_syndrooma
asperger on "lievää autismia".
se on Aivojen kehityshäiriö.
Päivän paras kohta.
Nettikirjoituksenne.
Asp-diagnoosistani yli 3v.
Tieto siitä myllersi mieltä myrskyn lailla.
Autistinen mieleni lähti avautumaan.
50v olin kysellyt itseltäni ja monilta
lääkäreiltä, mikä minuu vaivaa.
Lohduttavaa tietoa, etten olekaan pelkkä hullu.
Kuin sipulia kuoriessa aina siivu lähtee vanhaa.
Tietää ettei koskaan parane.
Mielen musta väri vallitseva.
En kestänyt työssä.
Työpaikan muutama uuden aallon rasistijätkä
masensi.
Te, assie ja mä vain:upeat tyypit
vastatuuleen puskijat
Me sen tiedämme.
Myrsky lakkaa, tuuli tyyntyy.
Aikanaan.
Muaki usein ottaa kaaliin kun elämä on menny suurelta osin pilalle psyyken ongelmien vuoksi. Masennustani on usein luultu laiskuudeksi jne. Vasta kun olen ravannut hankkimassa diagnoosit, olen saanut ihmisiltä jonkinlaista ymmärrystä. Sairastuminen mihin tahansa sairauteen on raskasta, sopeutuminen on vaikeaa. Silti sairaudenkin kanssa voi oppia elämään. Mä en ole vielä löytänyt sellaista paikkaa, jossa voisin sairauteni kanssa elää tyydyttävää elämää. Paskaa on lentänyt silmille tähän asti kiitettävästi. Harvat ymmärtävät näitä vaivoja. Fyysisiin vaivoihin suhtaudutaan ymmärtäväisemmin. Se on valitettavaa. :/