Anteeksi herra,
Ethän tietenkään voi tätä tietää, mutta kaiken tämän ajan jälkeenkin uskon, että sinä olit minulle se ainoa oikea. Olin vain niin nuori ja tyhmä etten osannut pitää kiinni.
Pelkään kuollakseni, etten tule koskaan tuntemaan mitään samanlaista, vaan elämästä tulee pelkkää tyytymistä. Kuinka epäreilua se olisi, enhän edes ole kolmeakymmentäkään.
Älä käsitä väärin, aikaa on kyllä kulunut sen verran, etten enää niin roiku siinä tunteessa, (onhan mulla sen jälkeen ollut toinenkin,) mutta totuus on että samalla tavalla en ole ketään muuta rakastanut kuin sinua silloin aikanaan. En niin kovaa että jokainen solu kirkuu.
Ja se vastakaiku, sitä ei koskaan tunnu saavan samalla mitalla takaisin.
Kyllä mä vielä joskus tämän sulle kerron, sitten kun on aika heittää lopulliset hyvästit, tai sitten, kun päästään tarpeeksi lähelle uudestaan.
Ethän tietenkään voi tätä tietää, mutta kaiken tämän ajan jälkeenkin uskon, että sinä olit minulle se ainoa oikea. Olin vain niin nuori ja tyhmä etten osannut pitää kiinni.
Pelkään kuollakseni, etten tule koskaan tuntemaan mitään samanlaista, vaan elämästä tulee pelkkää tyytymistä. Kuinka epäreilua se olisi, enhän edes ole kolmeakymmentäkään.
Älä käsitä väärin, aikaa on kyllä kulunut sen verran, etten enää niin roiku siinä tunteessa, (onhan mulla sen jälkeen ollut toinenkin,) mutta totuus on että samalla tavalla en ole ketään muuta rakastanut kuin sinua silloin aikanaan. En niin kovaa että jokainen solu kirkuu.
Ja se vastakaiku, sitä ei koskaan tunnu saavan samalla mitalla takaisin.
Kyllä mä vielä joskus tämän sulle kerron, sitten kun on aika heittää lopulliset hyvästit, tai sitten, kun päästään tarpeeksi lähelle uudestaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kannata "tyytyä" mihinkään ihmissuhteissa, jos on mahdollisuus
todelliseen onneen.
Vanhempana sen ehkä älyää ja sit se on liian myöhäistä, kun olet
henkinen jätekasa entisestä itsestäsi.
Henkiseksi jätekasaksi olen enimmäkseen muuttunut jo, vaikken itseäni ole vielä kunnolla löytänytkään. Korkeintaan hetkittäin.