En tiedä mitä oikeastaan kuvittelin silloin kun ensikertaa tulin näitä yksinäisten kirjotuksia selaamaan. Lapsellisuuksissani luulin täältä löytyvän jonku viimeisen oljenkorren johon takertua. En ole mikään kirjoittajamestari tai hyvä ajattelija. Jotenkin tuntuu kuin yksinäisyyteni ja ahdistukseni lisääntyi vaikka siihen sini silmäisesti toivoin jotain apua tai viivytystä. Omien murheitteni lisäksi rupesin murehtimaan muitakin. Mietin miten kukakin jaksaa ja miten ongelma lopulta selvisi johon apua kysyttiin. Ahdistun kaikesta mahdollisesta. On toivoton olo. Luulin saavani vaikka vaan ajan kulua. Ajan kuluksi ei käy mielen pahottaminen. Riitelyä ja kiusantekoa en halua. Sitä on joka palstalla ja paikassa. Täällä se lyö vasten kasvoja. Täällä ei riidellä mielipiteistä. Täällä se on kiusaamista kiusaamisen vuoksi. En yleistä! Yksi mätä hedelmä korissa pilaa kaikki hedelmät. Sanoi äiti eikä tarkoittanut sillä pihapuun omenoita. Ymmärrän omalta puoleltani on paras kun en enää näihin juttuihin korvaa kallista enkä täältä yritä lievitystä hakea. tyhmää se on. Eipä täällä kukaan ketään saati minua jää kaipaamaan. Yrittäkää te pärjätä. Älkää jääkö tälle palstalle kiusattavaksi. Minä en.
Ei autta yksinäisyyteen tämäkään konsti
jaksamaton
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Auttaa minua ainakin.
Voi ainakin tulla tänne toteamaan että yksinpä oon ja että niin on moni muukin.
Minäkin olen usein ihmetellyt, että miksi näillä palstoilla on niin paljon häiriköitä. Se on vain niin, ei kannata välittää, nähtävästi he voivat erittäin huonosti.
Itse kirjoittelen usein ja kannustan, ja tuntuu hyvältä, että edes siten voi auttaa.
Ei enää kai opeteta kouluissa että pyhäpäivinä voisi soittaa yksinäisille ja käydä heidän luonaankin joskus. Minun aikanani oli näin. No minä sitten pitkään soittelin monelle vain ilahduttaakseni. Joo ilahtuivathan ne. Mutta eivätpä ite soitelleet takaisin.
Olen ollut yksin kolme päivää, ei sitten kukaan oo soittanut. Itkeskellytkin olen. Sitten tulin tälle palstalle ja helpottaa, kun voi edes kertoa että yksin sitä oon ja kukaan ei soita.
Ajattelin uudelta vuodelta ruveta etsimään uusia ystäviä.
Myönnän että olen ollut laiska ja itsestäni johtuu, että tuttavapiiri on jäänyt pieneksi.
No, ei se mitään; aloitan uudestaan, liityn johonkin yhdistykseen ja voinhan ruveta puuhanaiseksi jonnekin. Liittyisin mielelläni johonkin kirje-ystävien kerhoon. Onko sellaisia? Vihjatkaa!
Hyvä kun on tälläinen palsta, minne voi purkaa tuntojaan!
Rupeen nyt kattelemaan televisioo ja filmejä. Täältä youtubeltakin löytyy muuten paljon kaikenlaista.
Tuossa vetäisin parit glögit, kävin saunassa ja kummasti rentoutti.
Kullkaas kaikki yksinäiset siskot ja veljet: hyvää ehtoota teille kaikille ja iso halaus multa ainakin kaikille teille!
Uudelta vuodelta ruvetaan joukolla etsimään uusia kavereita ja tuttavia!
Tuo onkin hyvä ajatus etsiä uusia ystäviä uudelle vuodelle. Laitoinkin pariin kirjeenvaihtoilmoitukseen vastauksia, toivottavasti saan edes pari uutta kirjeystävää siis. :) Yhtä uutta kirjekaveriani näinkin jo kasvotusten pari kertaa ja mukavalta ihmiseltä vaikutti, mutta eihän sitä vielä voi sanoa syntyykö pidempiaikainen ystävyys.
Meitin äitee sanoi, että tyhjät tynnyrit ne eniten kolisee! En tarkoita tuolla aloittajaa, enkä vähättele hänen näkemystään tai kokemustaan palstasta. On ollut sen verran turhauttavaa...
Totta.
Tälle palstalle on tullut tosiaan HÄIRIKKÖ, tää miestissi-paska.
Me ei mahdeta mitään näille saa----tanallisille tyypeille. Valitettavasti.
Kuten ei mahdeta ISIS-porukallekaan (siten vertaan tätä "miestissi"-tyyppiä=täysin sairas).
Aloittaja, älä menetä toivoa!
Lue "isohalikaikille"-neuvot.
Se että otat asian esille on sen merkki, että tulet selviämään tästä yksinäisyys-ongelmasta!