Jos kaikki olisi oikeasti siten, että molemmat olisivat vain toteuttaneet sitä kohtaloa mikä oli ollut tulossa, mitä tapahtuu jos ohitan asian ilman tämän kummempaa reaktiota? Kutistanko sinut pois kokonaan myös todellisesta elämästäsi, jolloin se mitä sinulta puuttui puuttuisi edelleen ja kutistuisi vain pienemmäksi ja pienemmäksi siitä mitä se on ollut tähän saakka? Ja se mitä minulla ei ole, puuttuisi edelleen, ja jatkaisin eteenpäin miettien että kuinka pieniksi säikeiksi voin silpoa tämän asian ennen kuin se katoaa kokonaan olemasta? Jos tämä olisi ollut ennalta suunnilteltu rutiini, en haluaisi että olisin ollut mukana lainkaan.
Lasi punaviiniä
Randomillaeteenpäin
678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luuletko, että minä olisin halunnut sotkeutua tähän ja tuhlata pari vuotta!!!
Niin, hänen kädessähän kaikki on loppujen lopuksi ollut. Enempää en osaa tehdä, joten sen viimeisen säikeen poikki laittaminen on hänen tehtävä.
Tai kahdeksaa???? Jonka itse tullut selkä edellä vastaan, eli hauskaa joulua vaan sinullekin! Kaikki ovat tulleet hulluiksi, ja minä olen kaikista hulluin näköjään.
Jaa etä ihan vuosia kaivannut. Ei kai kukaan niin hullu ole?
Mitäpä ap, jos otat rohkeasti sen toisen ihmisen elämääsi. Miksi et tekisi niin, joskumpikin teistä toisiaan kaipaa?
No en ole kyllä kaivannut ketään ihan nimeltä mainiten, mutta jos kertoisin tämän pitkän stoorin ja mitä kaikkea voi joutua tekemään kun yrittää hulluna vapautua jostakin kuin langasta, joka vetää itseä jonnekin päin, niin olisi kyllä naurussa pitelemistä. Sain nyt ensimmäisen kerran käännettyä tämän niin päin että näen kuka siellä oikein on toisessa päässä, tai seuraavana, en ole varma oikein itsekään. Onpa tullut matkan varrella poltettua muutamat sillat ja tehtyä muutaman vuoden sisällä lukematon määrä hämäysoperaatioita joka suuntaan. Nyt vähän naurattaa, mutta vain vähän.