No, saiko kaikki vatsansa täyteen puuroo?

Sitä sai niin paljon, kun viitsi keittää. Kiisseliä kans.

Voi, sinua tyytyväistä puuronsyöjää, minulla on vielä koko joulupuuro keittämättä, ei ole siis maha täynnä puuroa. Ehtisikö vielä uudeksi jouluksi.
Joudun noille porukoille keittämään muka riisipuuroa niistä hiutaleista, kun on olovinaan aina niin kiire. Ei se ole koskaan oikean haudutetun riisipuuron veroista, jotain vain sinnepäin, mutta aika hyvää jos sitäkin malttaa keitellä kauemmin kuin sen kolme minuuttia.

Aattona söin kanelin ja sokerin kanssa. Nyt minulla on oma härkäviikkoni menossa eli syön jääkaappia ja pakastinta tyhjäksi. Torstaina vasta täydennystä, kun saan pikkumiehen katsomaan kanssani ilotulitusta. Kun vaan ehtisi se lumisadekin tulla.

Minun perinteeseeni kuuluu hyvä haudutettu riisipuuro. Syön sitä jouluna mansikka-rusinasopan kanssa. En tykkää sekahedelmäsopasta. Joten syöty on. Muulloin syön hiutaleriisipuuroa. Kyllä se kovistakin riiseistä aika nopeaan tulee, jos riisit esikypsentää kiehauttamalla ja jättämällä hautumaan yön yli.

Kerran sain. Mutta en ähkyksi asti. Hellalla hämmennettyä riisipuuroa siis.
Myös paistinlihapataa.
Ja porkkanapuuroa. Juu-u- Se porkkanalaatikko oli kuin kuivaa puuroa. Muuta jouluista en suuhuni erehdyttänyt. No jaa, piparia lipaisin, muutaman ja pari luumusilmä torttua kahvin lisukkeena.