Kuinka ajan jaksoissa vain ajalla joka on Tärkeä.... tai muu.
Kuinka he pois menneet puhuvat Teille?
att2
665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos tarkoitat, että puhuvatko kuolleet omaiseni minulle, eivät puhu, minä joskus höpisen heille. Mutta sillä lailla olen huomannut, että vaikuttavat elämääni tehdessäni jotain isoja päätöksiä. Lapsia koskevissa asioissa usein tulee mieleen, mitä heidän isänsä olisi tässä tilanteessa sanonut tai tehnyt, vaikka sitten teenkin niin kuin itse parhaaksi katson. Vanhempia tai sisaruksia koskevissa asioissa, joskus tulee mieleen ihan sanamuoto tai lause, että ehkä näin he olisivat tässä tilanteessa kommentoineet.
Mites on puhuvatko sinulle poismenneet.
Vain vaimoni---siksi uskon tulevaan .
Lohdullista, vai mitä, saatko häneltä ohjeita ja neuvoja, vai onko ne teidän kahden välistä sanailua, samantapaista viestittelyä kuin silloin kun hän oli elossa. Vai ihan erilaista.
Unissanikin olen hyvin harvoin nähnyt ketään pois mennyttä läheistäni, mielelläni katselisin heitä unissani. Tosin, silloin heti miettisin, mitähän tämäkin tarkoittaa, kuolemaa vai sairautta, unikirja olisi heti esillä.
Enpä ole yhtään puhelinta arkkuihin laittanut, että sanoisin, että keskusteluyhteytemme ovat minimaaliset ellei peräti jäätävät. Henkimaailman asioita, sanoisi ryteikön ukko. Toki toki joulunakin vein tärkeälle haudalle kynttilät, yhteys siinä mielessä on säilynyt. Sukua vaan on haudattu haja-asutetusti ympäri suomen, että jokaista kumpua ei pääse kunnioittamaan.
Olen jo aikoja sitten luopunut siitä, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, viedä kynttilää sinne ja tänne, että yhteys säilyisi. Olen huomannut, että hehän kulkevat mukanani joka päivä, silloin tällöin läheiseni ja muut merkitykselliset jo poismenneet ihmiset pulpahtavat mieleeni, joskus mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä. Niin kauan kun joku vain muistaa pois menneen ihmisen hän "elää", olen kuullut jonkun viisaan sanovan. Pari sukupolvea etiäpäin ja kukaan ei muista enää, niinhän siinä käy.
Juuri noin pitää toimia. Niin kauan kuin "he" ovat muistoissa, he tavallaan ovat mukana elossa mutta loittonevat pikkuhiljaa ja ajoittain niitä ei muistakkaan arjen keskiössä.
Tottakai ne käväisevät mielissä milloin milläkin verukkeella mutta ei niiden saa antaa valloittaa pääosaa elävässä elämässä. Suruilla on hetkensä mutta ilo voittakoon.