Ihastuin syvästi mieheen 3,5vuotta sitten kesällä. Emme tunteneet entuudestaan, joten suhde alkoi pyöriä ihastuksen voimin. Samana syksynä muutin mieheni kotiin ja olin onnellinen. Rakkauteni syveni ja uskoin selviävämme mistä vain. Elämäntapamme työn puolesta muutti tilannetta niin että aloimme nähdä harvemmin ja itse huomasin olevani mustasukkainen kun muut naiset ehtivät viettää enemmän aikaa mieheni kanssa kuin itse ehdin. Samoihin aikoihin huomasin myös että mieheni muuttui passiiviseksi, ei ollut kuin ennen, jopa masentui.. Hän ei suostunut avautumaan minulle enkä pakottanut. Koko seuraavan kevään ja kesän kestin sitä kuinka hän käytöksellään ajoi minut päättämään luopua hänestä uskoen että valinta oli minun ja että se olisi ollut rakkaudenteko.. Rakkauteni syveni koko suhteemme ajan ja kadun sitä että lähdin vaikken halunnut, vaikka mieheni muuttui. Lähdin muualle viemään elämääni eteenpäin ja tein kaikkeni että unohtaisin hänet. En ottanut yhteyttä, menin kouluun, hankin ystäviä ja harrastuksia, hommasin laastarisuhteenkin... Silti en ole voinut unohtaa häntä ja sitä rakkautta välillämme. Aina kun näen hänet olen pakahtua ilosta ja surusta. Nykyään myös ollaan yhteyksissä ja jopa olen käynyt kylässä.. Pahinta on ollut kuulla että syy siihen että minut ajettiin rakastamani miehen luota pois oli se, että sain mustasukkaisuuteni myötä salaa huomaamattani selville miehen pahimman salaisuuden: Aiemmin tukahdutetut tunteet silloin vielä alaikäistä tyttöä kohtaan. Kuulemma ei aio pilata hänen elämää.. Ja minä olin vain kassaneiti muiden joukossa, joka niistä monista muista sattui rakastumaan tuohon mieheen. Minua kyllä sai satuttaa eikä minulle annettu vaihtoehtoja kuin lähteä. Nykyisinkin minulle sanot etten ole tarpeeksi kiinnostava enää.. Mutta silti minä tahdon vain sinut, olen antanut anteeksi ja rakastan yhä.. Ja odotan milloin yhteinen aikamme alkaa. Olen toivoton ja säälittävä, mutta en saa tätä loppumaan minnekään suuntaan. Neuvoja kuinka voisin saada tuon miehen takaisin ja uskomaan että selvitään? Vinkkejä unohtamaan tuo ihana ihminen joka saa minut hulluksi? Tai muuta aiheeseen sopivaa kommenttia?
Tahdon sinut takaisin
kuolematonrakkaus
485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pystyisittekö te mitenkään juttelemaan. Jos olet huomannut, että toinen tarkoituksella ajaa sinua ulos suhteesta ja rakastamisesta, mutta silti huomaat, että hän välittää niin on se äärimmäisen ikävää ja jättää varmasti tuollaisia kysymysmerkkejä. Kirjoituksesi jotenkin henkii, että se toinenkin sinusta välittää, toisaalta jos hän rakastaa tuota toista naista niin ehkä kannattaa yrittää unohtaa. Lisäksi sanoisin, että teidän olisi muutenkin äärimmäisen tärkeä suhteennekin aikana puhua peloista ja tuntemuksista, jos toisen ympärillä kovasti vastakkaisen sukupuolen edustajia pörrää.
Ei ihme, että maan asiat ovat perijuurin sekaisin kun tämän kaltainen "tunteet kertoo totuuden"-ajattelu on vallalla. Ilmeisesti uutta voi voi nousta vasta sitten, kun kansakunta on tuhoutunut.
Jotkut ihmiset kokevat rakkauden tunteita, pettymyksen tunteita tms. Ja jotkut voivat elää suhteissa missä on tunteita. Ihanteellistahan on, että kaksi sellaista jotka ovat tunteellisia ja herkkiä kohtaavat toisensa. Ei tunteet sulje järkeä täysin pois. Jos joku haluaa olla pelkästään järkevä, suotakoon se hänelle, mutta ei itseän tarvitse sen takia pitää parempana eikä varsinkaan sitten valittaa osastaan. Mitenkähän tämä liittyy kansakuntaan.
Itsekin olen kokenut että tunteita olisi molemmin puolin, mutta miehellä on "asenne" jonka nojalla hän vain sanoo, ettei halua satuttaa minua enempää ja itse rypee mielummin yksinäisyydessään. Musta on myös kamalaa, että hän tietää että olen koko ajan valmiina palaamaan, heti kun hän vain pyytäisi, mutta mieluummin on yksin ja etsii satunnaisesti uutta rakkautta. Mies myös väittää olevansa liian kiltti kun ei "kehtaa" päästää minusta lopulta irti satuttavine sanoineen ja siksi ei suostu puhumaan kanssani. Musta tuntuu että hän ei oikeasti ajattele että haluaisi luopua, koska ei uskalla kohdata minua selvittääkseen asian. Katse, eleet ja kehonkieli kuitenkin puhuu toista kun hänen suunsa, joten on vaikea tulkita, mitä hän todella tarkoittaa.. Jos edes päästää minut näkemään hänet. Toivoisin niin kovasti että saisin hänet takaisin eikä tarvitsisi elää tässä raastavassa odotuksessa ja haaveilussa ja että todella voisi tehdä kaiken hänen eteensä. Jos hän olisi ollut vain satunnainen ihastus, hän olisi unohtunut jo sydämestäni- uskon tämän olevan minulle "se oikea" josta ei olisi koskaan saanut irrottaa..