Kyllähän psykiatrit varmaan tietävät, että heidän määräämänsä lääkkeet ovat huumausaineita? Vai eivätkö tiedä sitä?
Psyykenlääkkeet huumeita
KH45
28211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niin, entä sitten?
Niitä ei pidä antaa pakolla tai muutenkaan määrätä kenellekään ilman, että siitä kerrotaan hänelle, mitä ne todellisuudessa ovat. Minä koen itseni todella jymäytetyksi, koska en ole sitä koskaan ennen tietänyt, mitä ne ovat. Minulla on pitkä käyttö takana, ja olen tietänyt siitä, että ne ovat huumausaineita vasta noin vuoden verran.Ja vapaaehtousesti en niitä syö, vaan voimakkaan riippuvuuden takia.
Onneksi tajusin lopettaa hoidon ja lääkityksen. Lääkärithän saa määräämistään lääkkeistä bonukset ja lääke-esittelijöiltä ulkomaan matkoja ja viinaa. Ja tämä on ihan totta, tunnen lääke-esittelijän joka tekee yhteistyötä lääkärien kanssa. Pitäähän sitä nyt ketipinoria ja venlaa kirjoittaa vaivaan kuin vaivaan kun napsahtaa mukava bonus. Ja mikäs sen mukavempaa kun vastuutakaan ei tarvitse lääkärin kantaa koska mielenterveys asiakkaat ovat aina "niin hulluja" niin voi rauhassa tehdä kohtalokkaita virheitä hoidossa. ja eihän mielenterveys asiakkaan kannata edes valittaa asiasta koska ei johda mihinkään. Itselläni oli nuori lääkäri joka teki vakavia virheitä mm. kävi kotikäynnillä ja olin ottanut valtavasti minulle kuulumattomia lääkkeitä mutta jätti sänkyyn selviämään. varmaan sitä sitten harmitti kun selvisin siitä
Jankutan taas: älkää syökö lääkkeitä, jos ne pahentavat oloanne esimerkiksi pahojen sivuvaikutusten tähden.
Venlafaxiinia syöneenä voin näin jälkiviisaana todeta ettei olisi kannattanut. Puolen vuoden kokeilusta 225mg annoksella jäi käteen neurologiset vaivat ja todella huono pätkivä muisti. 225mg annoskoko muka sopiva 48kiloiselle, kun 100 kiloinen syö saman määrän.... Enpä usko.
Kenelle voin valittaa kun ennen ainekokeilua olin fiksu ja nyt kuin mikäkin ameeba. Yliopisto-opinnot pitäisi saattaa loppuun, mutta kovin haastavalta tuntuu tällä aivotoiminnalla...!
Älkää sitten syökö niitä lääkkeitä jos ette halua. Itse vaihdoin ensimmäisen lääkkeeni toiseen haittojen takia ja nyt olo on paljon parempi. Yhtään huonoa psykiatria ei kohdalleni ole osunut ja kaikkien kanssa olen päässyt yhteisymmärrykseen.
Ei se vika aina ole lääkärissä. Vaikeat tapaukset tuppaavat aina valittamaan useammin tällä palstalla.
Ihmiset sanovat että SSRI lääkkeet ovat haitallisia koska ne latistavat tunteita. Juuri sitä tässä olen toivonutkin. Nykyään ahdistaa vähemmän ja stressikin on hellittänyt. Syökää tai olkaa syömättä niitä. Minä ainakin syön koska oloni on niiden ansiosta parempi.
1.Pakkohoidossa niitä syötetään halusit tai et.
2.Avohoidossa terapian saannin ja yleensä hoidossa pysymisen edellytys on että popsit kiltisti lääkkeesi.Iso osa onneksi nykyään käy kyllä hakemassa myrkkynsä apteekista mutta ei käytä niitä.Ne kyylää hyvin tarkkaan että mömmöt on apteekista haettu.
3.Osa potilaista huomaa vasta pitkän käytön jälkeen mitä haittoja masennuslääkkeet ovat heille aiheuttaneet.Mm. muisti pätkii,lihaskouristelut,krooninen unettomuus,puhe puuroutuu.
4.Syö vaan sitä kivaa myrkkyäsi väh. pari vuotta niin tulet varmasti huomaamaan itselläsi oireita joita mainitsin kohdassa 3.Ehkä ajattelet silloin eri tavalla SSRI-"lääkkeistä".
Älkää nyt koko ajan jankuttako siitä pakkohoidosta. Iso osa ihmisistä on ihan tavissairaita, sinnittelee oireiden kanssa vuosikausia, ehkä vuosiikymmeniä, ei parane, mutta elämä jatkuu.
Eikä tavissairailla kyylätä syökö ne lääkkeitä, ei ole hoidon ehto.
Eikä tavissairailla myöskään tule lääkkeistä kuvatunlaisia oireita. Puheen ja puuron erottaa toisistaan. Uni maistuu. Ja jos muisti pätkii, niin se johtuu ihan vain normaalista tyhmästä päästä, senkin kanssa oppii vuosien saatossa elämään.
Mitä tarkoitat "tavissairaalla"?
Mikään ei ole tärkeämpää kuin tuoda esiin ihmisoikeuksia rikkovat psykiatrian pakottamisoikeudet. Psykiatrisen orjuuden uhrit unohdetaan aivan liian usein keskusteluista. Heitä ei halua muistaa kukaan.
Jokainen käyttäjä saa aineista potentiaalisesti samat seuraamukset, sinä, minä, nimim. Pilleribisnes ja jokainen muu tällä maapallolla. Asian kiistäminen osoittaa tietämättömyyttä psykofarmakologisia aineita kohtaan. Muistettakoon, että jokaisen voimakkaasti psykoaktiivisen aineen potentiaalisiin seuraamuksiin kuuluvat myös pysyvät aivovauriot. Tämä ei ole leikin asia.
Vapaassa yhteiskunnassa jokaisen pitää saada päättää käytöstä itse, oli aine mari, lsd, ssri tai vaikka amfetamiini, mutta todenmukaiseen tietoon perustuen. Ketään ei saa pakottaa käyttämään mitään aineita, edes auttamisen nimissä. Jokainen vastaa itse aineiden käyttämättä jättämisestä ja käyttämisestä seuraavista mahdollisista vahingoista.
riippuu varmaan myös metaboliasta jne. kuinka reagoi lääkkeisiin. ehkä jollain on niin tehokas metabolia, ettei tule niin paljon mitään.
minusta on hassua jos ne joilla on heikko metabolia kiistelevät niiden kanssa joilla on tehokas, koska joku voi kuolla annokseen mistä jollekin ei tule mitään.
Psykiatrisilla kuntoutujilla ja millä nimellä heitä sitten nimitetäänkään, on kaikenmaailman yhdistystä ja muuta toimijaa tukenaan. Siis niillä, jotka ovat pysyvästi eläkkeellä, kuntoutustuella tai pitkäaikaisella sairauslomalla. Hyvä niin.
Meillä joita kutsun tavissairaiksi sen sijaan ei ole mitään muuta kuin oma sitkeytemme. Somaattisella puolella on diabetesyhdistystä, sydänyhdistystä sun muuta, jotka sopivat tavallisille työössäkäyville kansalaisille, joilla on pitkäaikaissairaus, mutta meillä mielipuolilla ei mitään vastaavaa ole. Tästä syystä nostan esiin meidän tavissairaiden asian.
Meidät tavissairraat erottaa muista ennen kaikkea se, ettei me puhuta metaboleista, SSRI-kamasta, sobolamaksiivisesta oireyhtymästä, laksivegamikanikamista eikä kakatsovitsisesta kvasiterapiasta, vaan me käytetään ihan selkeää suomen kieltä.
Mutta kun minä olen syönyt jo kolme vuotta tätä "kivaa myrkkyäni" eikä mitään kohdassa 3 mainittuja haittoja ole esiintynyt missään vaiheessa. Anteeksi jos tuotin pettymyksen mutta olen hyötynyt SSRI lääkkeistä koska elämänlaatuni on parantunut. Olen pahoillani.
Onko sinusta kurjaa jos minä hyödyn SSRI lääkkeistäni eikä niistä ole tullut mitään mainitsemiasi haittoja? Olenko poikkeus joka saa sinut ärtyisäksi? Toivoisitko että minäkin alkaisin oirehtimaan huonosti?
Ei missään nimessä. Päinvastoin olen onnellinen puolestasi, jos olet kokenut, että SSRI:stä on ollut sinulle hyötyä. Esimerkiksi, jos koet, että tunteiden latistuminen on hyvä seuraamus niin SSRI:n yksi päävaikutuksista on ollut vaan positiivista sinun kohdallasi. Ei minulla ole ollut koskaan ketään mitään SSRI-aineita käyttäviä vastaan. Varoitan käyttöön liittyvistä riskeistä, en muuta (riskeistä ei lääkärikunta tiedä eikä ainakaan kerro). Kaikillehan riskit eivät toteudu. Jokainen reagoi aineisiin eri tavoin.
Jokaisen kansalaisen pitää muutoinkin saada päättää itse mitä käyttää vai käyttääkö mitään. Puollan kaikkien huumausaineiden laillistamista. Jos joku haluaa esimerkiksi käyttää kannabista masentuneisuuteensa, sen pitää olla mahdollista. En tuomitse käyttöä lainkaan. Ainoastaan siinäkin varoittaisin asiallisesti. Olen hyvin salliva ja kunnioitan muiden päätöksiä yhtä paljon haluan, että muut kunnioittavat omaani.
Pitäisikö psykiatrien sitten antaa se kannabisresepti? Määritellä annostus?
Ei. Jokaisen pitäisi saada ostaa kannabiksensa omatoimisesti esimerkiksi apteekista tai vastaavasta myymylästä ilman reseptiä. Reseptillä voisi mahdollisesti sitten saada KELA-korvausta tiettyihin todettuihin vaivoihin diagnoosia vastaan, joihin lääkäri näkee kannabiksen tai jonkin kannabisvalmisteen hyödylliseksi. Lääkärit eivät määrää tai ei kuulu määrätä mitään, he ainoastaan suosittelevat. Lääkärit siis suosittelevat annostuksia. Käyttäjä päättää lopulta itse paljonko ottaa tai jättää ottamatta ja kantaa päätöksistään vastuun.
Tosiasiahan on, ettei esimerkiksi tämän palstan ihmisistä monikaan kanna elämästään vastuuta. Itketään Kelan virkailijoista, toimeentulotuesta ja ties mistä. Työ on maailman suurin kirosana.
Sitten kun ihmiset ovat kypsiä ja kykeneviä kantamaan vastuuta omasta elämästään, maailmassa voi myydä kaikkea kaikille vapaasti. Voita ja rasvaa, makeisia ja keskikaljaa. Sataprosenttista alkoholia. Kannabista. Naisia ja miehiä.
Veikkaan, että siihen on vielä aikaa.
Ihmiset ottavat vastuun omasta elämästään sinä päivänä, kun vastuu heille annetaan (laitetaan).
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö täälläkin palstalla ihmiset edusta ihan tavallisia suomalaisia, tavallisine maailmankuvineen. Luulen, että melko hyvä läpileikkaus erilaisista ihmistä ja näkemyksistä. En myöskään usko, että ihmiset työtä pelkäisivät tai karttaisivat sen enempää. Monilla psykiatrian ympyröissä pyörineillä on iatrogeenisia aivovaurioita, jotka heikentävät työkykyään merkittävästi. Henkilöt eivät aina itsekään tiedä tulleensa vaurioituneiksi vaan viittaavat oireisiinsa masennussairauden tai muun epätodellisen tekijän kautta. Ei siis ihme, että ulkopuolisille, asiasta vielä vähemmän tietoisille, tilanne saattaa näyttää uusavuttomuudelta, laiskuudelta, vastuunpakoilulta jne.
hermostovaurioiselle ei paljon myötätuntoa tipu, kun ne jotka eivät ole sitä kokeneet, eivät osaa aavistaakaan miltä se tuntuu. ja sitten jos vaurio on riittävän paha henkilö ei sitä pysty edes itse tajuamaan.
Ei kukaan "anna" ihmiselle vastuuta, se on ihmisellä luonnostaan. Siis pitäisi olla. Tosin on niin, että ihminen ei tätä välttämättä tajua itse. Monta vuotta tai koko elämä menee hukkaan, kun ihminen ei itse tajua, että vain hän on vastuussa itsestään ja valitsee, tietenkin olosuhteiden rajoissa.
On mahdollista, että täällä kirjoittelevat myös tavalliset ihmiset, mutta se ei useinkaan käy kirjoituksista ilmi. Siis tavalliset, joilla voi olla useampia psykiatrisia ja/ tai neurologisia diagnooseja kuten itsellänikin on, mutta jotka viettävät siitä huolimatta kutakuinkin tavallista elämää. Tottakai se vaatii meiltä enemmän kuin terveiltä, mutta entä sitten? Niillä mennään, mitä on.
Ja jälleen kerran: rajoitteita ei kannata miettiä liikaa, vaan sitä mikä on mahdollista.
Niinpä! On täällä sentään fiksujakin ihmisiä, jotka osaavat käyttää aivojaan!
Jokaiselle pitää antaa OIKEAA tietoa siitä mitä heille syötetään ja myös sen pitkäaikaisvaikutuksista ja sen jälkeen mahdollisuus valita syödäkö vai ei ko. ainetta! Eikä niinkuin nykyään pimitetään kaikki sivuoireet mahdollisimman pitkälle, ainakin niitä vähätellään, ei kerrota mitä aine oikeasti onkaan (esim. joku huumejohdannainen), sekä hirveä psykologinen painostus lääkkeiden syöntiin myös avopuolella. Pelotellaan vaikka millä aivovaurioilla tai itsemurhilla, näin sulle käy, jos et syö. Psykoosi kuvataan sellaiseksi peikoksi, joka tuhoaa koko elämäsi ja ainut vaihtoehto heidän mielestään on loppuelämän estolääkitys. Muuta ei heillä ole. Valehdellaan kaiken maailman aivotoiminnan häiriöistä, jota tämä lääke korjaa sinussa ja kuinka se tekee sinulle hyvää vaikka tästä ei ole tieteellistä dokumentaatiota ja se on jo kumottu teoria muualla maailmassa. Kaikki tämä edellä mainittu on psykiatrien vallankäyttöä ja manipulaatiota sinua kohtaan, joissa valhe on suuressa roolissa, että tekisit niinkuin he haluavat.
Ja jos olet kovin oireinen, sinut pakotetaan lääkitykselle ja osastolle vastoin tahtoasi.
Ja sairaslomalle/eläkkeelle on aika mahdoton päästä, jos et syö pillereitäsi, tulee päätös takaisin bumerangina, kuinka hoitoasi voidaan vielä tehostaa. On vielä joku myrkky mitä kelan lääkärin mukaan sinuun voisi kokeilla. Siis mitä vapaaehtoista se muka on? Sairas ihmisparka, joka ei kykene töihin, ei tule toimeen ilman rahaa jostakin, ja sen edellytyksenä on pillereiden popsiminen. Tämä ei ole vapaaehtoista nähnytkään! Ihminen pakotetaan lääkitykselle tavalla tai toisella! Jos et suostu "käypään hoitoon" et myöskään saa sairaslomaa etkä eläkettä mitä tarvitset! Ainut mitä voit tehdä, on hakea apteekista lääkkeesi ja rukoilla, että kukaan ei tajua, että sinä et oikeasti syö niitä!
Noin se pähkinänkuoressa suunnilleen menee.
Sairauslomien myöntämisen kanssa joutuu psyykkisten asioiden kohdalla olemaan tosin todella tiukkana. Asian ratkaiseminen inhimillisesti ei ole helppo tehtävä. Voidaanko sairauslomaa myöntää, jos henkilö ei ole varsinaisesti sairas?(Mielisairaus/psyykkinen sairaus/psykiatrinen sairaus/psyykkinen pahoinvointi ei ole sairaus kuin kielikuvallisesti.) Millainen vapautus töistä voitaisiin myöntää ja miten byrokratia sen kohdalla järjestettäisiin? Minulla ei ole tarjota suoria helppoja vastauksia, mutta silti mielestäni on asiallista antaa hetken helpotusta kansalaiselle pahimman psyykkinen tuskan kohdatessa (esim. vakava vammautuminen, läheisen kuolema, työpaikkakiusaaminen, burn out jne.).
SNRI -lääkkeeni on sopinut minulle hyvin , joten se on jo alasajovaiheessa minimiannoksella ja vuoden lopussa pärjään jo ilman sitä. Sama on neurolepti-unilääkkeeni suhteen, nyt menee enää 10 % alkuannoksesta.
Miten kauan olet vieroittanut SNRI-lääkettä ja neuroleptiä, ja kuinka suurista annoksista?
Syön venlafaxia 37,5mg vrk.Hyvin on annos riittänyt Masennuksen hoitoon.Kaukana ovat huumeista.Päälle liikuntaa 6 päivänä viikossa.Hyvin toimii,annos ei riittäisi jos en liikkuisi.Liikunta antaa mielestäni voimakkaan tuen lääkkeen lisänä.Siihen päälle sauna ja kylmäallasta.
Mitä tarkoitat että kaukana ovat huumeista? Missä mielessä?
Aivan oikein, kyllä lääkärit tietää ja pilaa monen ihmisten elämän näillä myrkyillä. Hoitajat mukana tekee samaa. Ihmiset ovat usein koekaniineja näiden lääkkeiden kanssa. Sopivaa ei hoidettavalle löydy, tulee uusia aivosairauksia lisää joita ei voi ymmärtää. Olen seurannut joitakin tapauksia miten normaalista ihmisestä tehdään täysin sairas näiden psyyken lääkkeiden jälkeen. Ja näitä lääkäreitä on Suomessa Venäjältäkin. Outoa että joku näistä lääkäreistä on poistunut kun valhelääkäreitä alettiin tutkimaan. Mihin enää uskotte.
Lilleri lalleri taas kerran.
Älkää syökö lääkkeitä, joista on teille haittaa.