Apua!
Olen ollut lähes 10vuotta parisuhteessa eli käytännössä koko aikuisikäni. Meillä on on-off suhde, josta olen lähtenyt monet, monet kerrat erilaisista syistä. Lähteminen on helppoa, sillä meillä ei ole lapsia, eikä asuntolainoja. Mies on elämäni rakkaus, meillä on älytön intohimo toisiimme, mutta hän ei vain arvosta elämässä samoja asioita kuin minä samallalailla. Mies on hyvin arkinen ja haluaisi lapsia . Mutta silti hän riekkuu kavereidensa kanssa kylillä lähes joka viikonloppu. Toki minä olen lähes aina mukana, mutta haluaisin vain jo jotain enemmän. Haluaisin yhteisiä kokemuksia ja maailma avartavia reissuja, jotain sellaista mitä muistella sitten vanhana. En halua kuijottaa kotona tekemässä ruokaa ja siivoamassa tai ryypätä kaikkia viikonloppuja, kuten hän tekee. Toki hän ei ole lainkaan pahapäinen kännissä, mutta kovin ajattelematon ja itsekäs reissuineen.
Minulla on ollut jo ylivuoden miespuolinen kaveri, johon huomasin aika pian ihastuvani. Meillä on samansuuntaisia ajatuksia, samansuuntaisia kiinnostuksen kohteita ja samanlainen arvomaailma. Rakastan keskusteluja hänen kanssaan. Mieheni kanssa emme puhu oikeastaan mistään. Olen jättänyt mieheni kahdesti tämän miehen vuoksi, mutta kummallakaan kerralla juttu ei lähtenyt kunnolla lentoon, joten olen palannut miehen luokse takaisin, koska olen ajatellut hänen olevan sittenkin minulle tarkoitettu. Toki eroon on ollut muitakin syitä, kuten kyllästyminen, jatkuvat riidat ja arvostuksen puute. Ihastus on ollut lähinnä se viimeinen niitti ja kimmoke lähteä.
Nyt olemme kohdanneet jälleen ja puhuneet (kännissä) asiat halki. Kävi ilmi että ihastus todellakin tuntee samoin kuin minä, mutta hänellä oli syynsä olla etäinen. Kuitenkin hänestä on kuulunut koko ajan jotain. Olen jälleen samassa tilanteessa eli arpomassa heitänkö monivuotisen suhteeni jälleen kerran vaikka vannoin pysyväni hänen kanssaan aina ja kokeilenko vapaata elämää tällä kertaa pysyäkseni vapaana. Vai olenko mieheni kanssa, tyydyn tähän arkisuuteen ja siihen että meillä menee "ihan kivasti" vaikka tiedän olevani kuitenkin onneton. Mitä pitäisi tehdä??
Olen ollut lähes 10vuotta parisuhteessa eli käytännössä koko aikuisikäni. Meillä on on-off suhde, josta olen lähtenyt monet, monet kerrat erilaisista syistä. Lähteminen on helppoa, sillä meillä ei ole lapsia, eikä asuntolainoja. Mies on elämäni rakkaus, meillä on älytön intohimo toisiimme, mutta hän ei vain arvosta elämässä samoja asioita kuin minä samallalailla. Mies on hyvin arkinen ja haluaisi lapsia . Mutta silti hän riekkuu kavereidensa kanssa kylillä lähes joka viikonloppu. Toki minä olen lähes aina mukana, mutta haluaisin vain jo jotain enemmän. Haluaisin yhteisiä kokemuksia ja maailma avartavia reissuja, jotain sellaista mitä muistella sitten vanhana. En halua kuijottaa kotona tekemässä ruokaa ja siivoamassa tai ryypätä kaikkia viikonloppuja, kuten hän tekee. Toki hän ei ole lainkaan pahapäinen kännissä, mutta kovin ajattelematon ja itsekäs reissuineen.
Minulla on ollut jo ylivuoden miespuolinen kaveri, johon huomasin aika pian ihastuvani. Meillä on samansuuntaisia ajatuksia, samansuuntaisia kiinnostuksen kohteita ja samanlainen arvomaailma. Rakastan keskusteluja hänen kanssaan. Mieheni kanssa emme puhu oikeastaan mistään. Olen jättänyt mieheni kahdesti tämän miehen vuoksi, mutta kummallakaan kerralla juttu ei lähtenyt kunnolla lentoon, joten olen palannut miehen luokse takaisin, koska olen ajatellut hänen olevan sittenkin minulle tarkoitettu. Toki eroon on ollut muitakin syitä, kuten kyllästyminen, jatkuvat riidat ja arvostuksen puute. Ihastus on ollut lähinnä se viimeinen niitti ja kimmoke lähteä.
Nyt olemme kohdanneet jälleen ja puhuneet (kännissä) asiat halki. Kävi ilmi että ihastus todellakin tuntee samoin kuin minä, mutta hänellä oli syynsä olla etäinen. Kuitenkin hänestä on kuulunut koko ajan jotain. Olen jälleen samassa tilanteessa eli arpomassa heitänkö monivuotisen suhteeni jälleen kerran vaikka vannoin pysyväni hänen kanssaan aina ja kokeilenko vapaata elämää tällä kertaa pysyäkseni vapaana. Vai olenko mieheni kanssa, tyydyn tähän arkisuuteen ja siihen että meillä menee "ihan kivasti" vaikka tiedän olevani kuitenkin onneton. Mitä pitäisi tehdä??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoisin, että kokeile sitä vapaata elämää. Hyppääminen suhteesta toiseen on harvoin hyvä idea.