Masennus on ollut osa elämääni nyt 1½ vuotta. Aluksi itkin päivittäin. Olen huomannut lähiaikoina, että en enää tunne mitään. Haluaisin mielummin itkeä ja olla surullinen, se tuntuu paremmalta, enemmän ihmiseltä. Tuntuu etten olisi läsnä. Kaikki päivät on aikalailla samanlaisia, herään (jos olen saanut nukuttua) ja istun sen jälkeen tietokoneella päivän, saatan syödä jotain ja sitten jos saan unta niin nukun.
En näe mitään suuntaa elämälläni, enkä usko että mulla olisi tulevaisuutta. Tällähetkellä vain olen turha.
Johtuuko tämä lääkkeistä? Masennuslääkkeet ei ikinä tehnyt mulle mitään, paitsi rakensivat tämän seinän ettei tunteeni tulvisi yli. Terapeuttikaan ei ikinä ole auttanut.
En vain jaksa enää, mutta itsemurhakaan ei ole vaihtoehto, sillä en pystyisi aiheuttamaan sitä kärsimystä äidilleni.
En näe mitään suuntaa elämälläni, enkä usko että mulla olisi tulevaisuutta. Tällähetkellä vain olen turha.
Johtuuko tämä lääkkeistä? Masennuslääkkeet ei ikinä tehnyt mulle mitään, paitsi rakensivat tämän seinän ettei tunteeni tulvisi yli. Terapeuttikaan ei ikinä ole auttanut.
En vain jaksa enää, mutta itsemurhakaan ei ole vaihtoehto, sillä en pystyisi aiheuttamaan sitä kärsimystä äidilleni.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voima olkoon kanssasi. Kyllä selviät. Lepää rauhassa ja liiku, kun voit. Ota yhteyttä ystäviin.
Arhur Janov aikanaan kirjoitti Suomennettuna lauseen jonka muistan ikäni. "Koskaan ei tule olemaan kylliksi alkoholia, huumeita, vaatteita tai rahaa, jotta tyhjyys täyttyisi." Ystävyys voi olla hyväksi.
"ota yhteyttä ystäviin" pah. Kun on jatkuvasti ottanut yhteyttä ystäviin vaan ystävät ei ota yhteyttä minuun niin alkaa tuntua siltä etten ole tärkeä kellekään. On nöyryyttävää koko ajan kerjätä toisten huomiota, joten nyt olen luopunut yrittämästä. Talous ei anna mahdollisuutta osallistua kursseille, konsertteihin tms. missä tapaisi ihmisiä. Toivottomuus valtaa kun ajattelen mahdollista aikaa jonka täällä joudun olemaan. Olen 58 ja toivon ettei minun tarvitse täällä enää kauan elää. Minun ilonaiheet on musiikki. Youtubesta löytyy vaikka mitä. Jotta saan nauraa katselen mielelläni sitcom ohjelmia ja Hauskoja kotivideoita. Onneksi olen kaksi viikkoa kk töissä, jossa saan olla asiakaspalvelussa. Se on varmaan parasta ja työ josta nautin. Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä.
Ota yhteyttä ystäviin
Noinko tuota ystävyyttä on oikeasti kellään. Kun nyt nuo "Jumalan lapset" esm puhuvat siitä rakkaudesta ja kuinka on ystäviä seurakunnassa, niin älkää uskoko heitä se on heiltäkin vain sana helinää. Sitä ystävyyttä ei heiltäkään löydy yhtään enempää kuin muiltakaan, yksin on elämässä pärjättävä. Näin on! Mutta kaikesta tälläisen puhumisesta pitäs luopua kun teot ei ole puheitten kanssa balanssissa.
Muut kun uskovaiset ei siitä ystävyydestä ja rakkaudesta onneksi niin suureen ääneen puhu. Seurakunta tilaisuuksissa voidaan näön vuoksi jotain kahvituksen yhteydessä sanoa ja yleensä se puhe on "Hyvää päivää, kirves vartta" tyyliin puhuttua. Minusta tuntuu, että kaikki me ollaan tultu itse keskeisiksi ja itsekkäiksi. Aineellinen hyvin vointi on mennyt meillä edelle ystävyydestä.
Aika monet suomalaiset ovat "masentuneita". He ovat työttömiä, eivät opiskele eivätkä harrasta mitään, joten heidän päivillään ei ole mitään sisältöä. Tästä seuraa "pseudo-masennus"; tilapäinen olotila joka johtuu tylsyydestä. Pseudo-masennukseen ei auta lääkitys tai terapia, koska se ei ole oikea mielisairaus.
Ainoa tapa parantua siitä on hankkia itsellesi jotain mieleistä tekemistä. Sen sijaan että istut tietokoneella kaiket päivät, alkaisit käymään töissä tai opiskelemassa. Hankit harrastuksen tai kaksi. Persoonallisuudestasi riippuen saatat tarvita myös läheisiä ystäviä. Elämäsi saa merkityksen ja "masennuksesi" paranee.
niin.. kaikki lähtee "mielestä"!! ja TODELLAKIN MASENNUS! on sairaus!! kun nyt vaan on niin että "aivot" on jännä kapistus???? johon kyllä voi itse auttaa!!! riipuen ihmisen "kehon" hyvin voinnista????
kun keho voi hyvin?? niin "mielikin" voi hyvin.... :)
Masennus ei ole sairaus vaan tunne. En tiedä mihin viittasit tuolla "aivot on jännä kapistus" lauseella. Lienee tarkoitus sekottaa pakkaa.
niin kai sun "mielestä"!! (rakkaus ja ikävä ja suru) tuunteeton" tila.... joka on sitten sairautta????
ja siihenhän ei ole lääkitystä....
Masennus on sairaus, ei pelkkä tunne. Älä sekoita kliinistä masennusta puhekielen masennukseen. Jälkimmäinen on lyhytaikaista, ensimmäinen pitkäaikaista. Lisäksi kliinisellä masennuksella on myös neurotieteelliset puolensa. On kauhean kiva ajatella, kuinka paljon synapseja tämä sairaus tappaa ja miten se hankaloittaa oppimista ja muistia.
Kliinisen masennus on arjen alakuloa tai hetkellistä epäonnistumisen tunnetta huomattavasti pitkäkestoisempi tila. Se hankaloittaa itselle tärkeiden tavoitteiden saavuttamista, tärvelee pienetkin onnistumisen hetket ja muuttaat tärkeimmätkin ihmissuhteet monimutkaisiksi ja työläiksi ylläpitää. Se tuottaa syyllisyyttä ja saa olon tuntumaan turhalta, vaikka kuinka osallistuisi ja yrittäisikin olla "yhteiskuntakelpoinen".
Olen itse sairastanut masennusta monta vuotta ja siinä sivussa sekä ylläpitänyt ihmissuhteita, kirjoittanut, harrastanut että opiskellut. On kuitenkin todella uuvuttavaa, kun jaksaminen on koko ajan kortilla, eikä olo helpotu vaikka tekisi mitä. Jopa ulkoillessa mietteet ajautuvat helposti "väärille vesille" ja säännöllisistä opinnoista huolimatta arki saattaa yhtenä päivänä heittää täysin häränpyllyä, kun olo on sellainen että hädin tuskin pääsee sängystä, saa vaatteet niskaan ja jaksaa olla ihmismäinen kämppistä kohtaan.
Masentuneet eivät yksinkertaisesti tarvitse enempää syyllistämistä. Kyllä jokainen masentunut on itsesyyllistyksen saralla varmasti mestari ennestään. Ainoa asia mikä auttaa, on yrittää päästää irti omasta itsesyytöksen kehästään ja pitää omat saavutukset - ne kaikkein pienimmätkin - jotenkin muistissa.
Masennus ei ole sairaus vaan tunne tai kokemus tai ilmiö, miten vaan ja mistä näkökulmasta sitä nyt haluaa hahmottaa. Kliininen masennus -termi on luotu hämäämään ymmärtämättömiä kansalaisia, jotta psykiatrian ala saa tekosyyn kontrolloida yksilöitä sekä lääketeollisuus myydä kemianteollisuuden tuotteita. Ilman diagnoosia tässä maassa ei saa kirjoittaa reseptejä, joten siihen tarkoitukseen teollisuus ja psykiatria tarvitsee keinotekoista kliinisen masennuksen käsitettä.
Ajallisella kestolla ei tietenkään ole mitään merkitystä vaikka sinut on niin opetettu ajattelemaan. Mitään lääketieteellistä löydöstä masentuneilta, joka olisi masennuksen syy, ei ole koskaan tehty. Masentuneisuus kumpuaa elämäntapahtumista, ei aivojen välittäjäaineista, kuten jotkut idiootit yhä kuvittelevat. Synapseja ei vaurioita muut kuin toki laajassa käytössä olevat puolilailliset huumausaineet, joita elämäntuskaan jaetaan. On "masennuslääkkeitä" ja "ahdistuslääkkeitä" ja "psykoosilääkkeitä" ja muita eufemismein varustettuja myyntituotteita. Eivät eroa mitenkään laittomista huumeista, mutta käyvät kaupan, kun tieto pidetään pois kuluttajan silmistä.
Ko aineiden käytön takia monet ovat toimintakyvyltään vajaavaisia ja suuri läjä kanssakansalaisiamme työkyvyttömyyseläkkeellä veronmaksajien elätettävänä. Olemme itse antaneet valtiion aiheuttaa ennennäkemättömän iatrogeenisen haitta-aallon.
Jospa alat todellakin niin kuin jo sinulle ehdotettiin rakentaa pienin askelin muutosta päiviisi. Otat tavaksesi lähteä ulos ja vaikka kirjastoon, uimahalliin, seurakunnan, ym, yhdistysten tilaisuuksiin. Voi piristää mieltä vaikka kiertämällä näyttelyitä, kirppareita, ym. Ihan pakosta silloin aistimaailma saa uusia ärsykkeitä ja muuta ajateltavaa. Voit tavata tuttuja ja vaihtaa ajatuksia tai muutaman sanan.
Jos on vain paikkaan neljänseinän sisällä, takuulla jokainen tylsistyy. Älä ota alussa liian suuria haasteita. Liikkeelle lähtö on voimain ponnistus, mutta kun se on tehty niin huomaat että olet saanut virtaa.
Tunne, ettet tunne mitään johtuu nimenomaan lääkkeistä, jos tällaiset lääkäri on sinulle määrännyt. Itse masennuslääkkeitä käyttäneenä tunnistan tuon "tunteettomuuden" hyvinkin. Lääkitys tavallaan auttaa...ne pahimmat pohjamudat jää rypemättä, mutta toisaalta myös ne elämän ilon hetket, ne huiput. Itse en lähde neuvomaan sinua miten toimia, sillä masentuneelle pahin punainen vaate on "ota itseäsi niskasta kiinni", ihmiseltä joka ei ole koskaan edes lähipiirissään kokenut masennusta, puhumattakaan itse läpikäynyt sitä helvettiä. Ystävien läsnäolo toki auttaa, jos sellaisia on...ja nekin vähät tuppaavat kaikkoamaan nopeasti tämän sairauden myötä, sillä kuten sanoin, tätä on vaikea käsittää ellei ole omakohtaista kokemusta! Masennus ei ole mielisairaus, vaikka siinä aivot tekevätkin tepposet. Aivot tekevät ns. fyysisen tepposen, eli lakkaavat tuottamasta tai pilkkomasta mielihyvähormoonia, serotoniinia ja näin ollen ihminen ei enää koe mielihyvän tunnetta edes niistä asioista, joista aikaisemmin on saanut mielihyvää.
Itse olen sairastanut masennusta lähinnä vuoden pimeimpinä kausina, eli ns. kaamosmasennusta jo 15 vuoden ajan. Tässä se hyvä puoli, että elämä voittaa yleensä keväällä, mutta eräs lähimmäiseni kärsi vakavasta masennuksesta useita vuosia, yksi itsemurhayrityskin takana. Oikea lääkitys, terapeutit ja kuntoutusjaksot ovat kuitenkin pikkuhiljaa auttaneet, valoa tunnelin päässä näkyy jälleen. Kehoitan sinua kaikesta voimattomuuden tunteesta huolimatta hakeutumaan lääkäriin, pyydä, tai lähinnä vaadi lisähoitoa, jotain terapeuttista kuten kuntoutus. Kerro tilanteesi, tunteistasi avoimesti. Tämä sairaus ei saisi olla mörkö yhteiskunnassamme! Tsemppiä ja jaksamista, päivä kerrallaan!
Jätä lääkkeet ja mene töihin, laiskuri.
Löin varpaani kynnykseen, sattuu ja masentaa, jäänpä sairauslomalle
Ole hyvä ja tee kaikille palvelus. Googlaa "kliininen masennus", lue, perehdy ja opi - ja palaa vasta sitten takaisin.
Kommenttisi ei tuonut yksinkertaisesti mitään informaatiota tähän keskusteluun.
kamoon, olet ollut masentunut vasta 1,5 v. Se ei ole vielä edes erityisen krooninen.
Suurin osa paranee ja toipuu masennuksesta. Älä nyt vielä mitään itsemurhaa suunnittele.
Niinpä. Täällä sinnittelee 14 v masennusta sairastanut ja sen takia rytmihäiriön saanut osatyökyvyttömyyseläkeläinen. Kiitos alkkis exäni. Turha sanoa, että tämä ei ole sairaus. Se on sairaus, joka vammauttaa.
http://www.tritolonen.fi/
Tutustu oheisiin sivuihin. Siellä on masennuksen ravitsemushoidosta paljon uutta ja tutkittua asiaa.
Sinulla voi olla myös piilevänä kilpirauhasen vajaatoiminta. Myös se aiheuttaa masennusta. Jos olet paljon tietokoneella, niin sinulla on varmaan aikaa tutustua masennuksesta selviämisen keinoja. Tietoaa on onneksi paljon saatavilla.
KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE!
joo mul on kans tunne elämä aika kuollutta.ei iloa ei surua, mutta jos terapeutti kysyy onko mieli jo tasanen?mun vastaus on joo on.vituttaa tasasesti.kävin tosin lätkämatsissa.pieni ilon pilkahdus kun oma joukkue teki maalin.mä taputin ja huusin jee!tää elämän totaalinen rakkaudettomuus on se vitun vittu.ei itteään , ei muita , ja ennen rakas koirakin kuoli jo vuosia sitten.uutta en enää jaksa hankkia kun on jo niin huonos kunnos.lääkkeet ei auta.pakko syyä että saa nukuttua ja masis lääkkeen otan kun se kaks vuotta sitten sai mut ulos kämpästä kävelee päiväks ja syöttää sorsia.järvet jäässä ja sorsat eteläs.ehkä munkin ois pitäny jäädä etelään sillon kun siel joskus kävin.viina on myrkkyä.tää pimeys on myrkkyä mutta onneksi on kuu.ja tähdet.sinne kun pääsis.vois olla hubaa.kaljakaa ei kummentanu enää oloa ja oon ollu neljä vuotta ilman alkoholia.emmä sitä turhaan jaksanu litkiä.se joskus autto mun kroonisee vitutuksee ja en muita lääkkeit tarttenu.luen näit masis palstan juttui ja totean että voi meitä sairaita.ollaan koekaniineja vain.onnelliset ne joilla lääkkeet futaa ja pysyy normielämäs kii.ei onnelliset syrjäytyneet elämänpolun alimmilla askelilla huutaa apua ylhäältä joltain joka kuulis,näkis ja tajuais.joku jolla ois joku viisaus tähän synkkyyden saagaan.koska tätähän riittää.tällä ei ole alkua,ei keski kohtaa ei loppua.muisto menneisyydestä on kipeä kokemus kun uusia muistoja ei enää tule.olipa kerran elämä ja se meni jo.vast viiettä kymmenettä ja joku sanoo et se on jo paljon.ei oo.se on vitun vähän paitsi sit jos on jo mailit täynnä.pitkään kestää loppuelämä lääke kuosin kurimuksessa.rimpuilis eroon jos jaksais.mut ei taia virtaa enää riittää.riittäispä.jospa huomenna säkä kääntyy.paistaispa aurinko.oispa jollain kivaa.meenköhämmä viel kesäl uimaan?tuleeko mulle kesä vai onks viimenen kesä jo ohi?hiihtäs jos ois sukset ja suksis vittuun.sinne mis ruoho on vihreempää ja pippuri kasvaa.betonilaatikos avaruuden ikkunassa kurkkimassa.lukeekohan joku nää väsyneet rivit ja nauraa?ihan sama mulle.eipä paljon hetkauta.edessä loistava menneisyys hukatut lahjat ja kadotetut viisaudet.ajan hammas jauhaa ja pitkät on päivät täällä.kuiskauksena huudon kuulen.kutsuu enää ääni ikuisuuden.kaukana poissa.tavoittamattomissa.nyt.tänään.ja huomenna.sillä onhan päivä vielä huomennakin!amen
Luin kommenttisi ja ihmettelen suuresti miksi annat elämän valua läpi. Hakeudu vaikka mihin rauhalliseen yhteisöön, ja poimi itsellesi voimaa! Jos et osaa tai voi, soita ainakin palvelevaan puhelimeen (tai kerro naapurille) ja kerro että tälläisen ohjeen sait!!!
Sekavainen on vyyhtesi jos jo monta vuotta olet taistellut ja jos lääkkeitäkin käytät.
Kuitenkin aina elämä voittaa ja se voi tuntua työläältä nousta ylöspäin, mutta ei sitten enää niin työläältä, kun olet vain vähänkin saanut ilmaa siipiesi alle!
Ympärillä olevat läheiset ja ystävät ovat todellakin sitä varten että auttavat (ainakin ne jotka ymmärtävät). Älä jää yksin!
Tuo viimeinen lause sattui. Ei minulla ainakaan ole sellaisia kavereita tässä joka päiväisessä elämässä, jotka kannattelisi. Kun olen esim. kesälomalla useita viikkoja ei kukaan kysele mitä mulle kuuluu. Parhaat vanhat ystäväni ja siskoni ovat 200 km:n päässä. Puhelimitse onneksi ollaan yhteydessä. Hyvähän se on ihmisen sanoa jolla on elämä kunnossa. Ystävät ovat kaikonneet kun olen kyllästynyt olemaan se joka ottaa yhteyttä ja pyytelee tapaamista. Henkilökohtaisesti olen yrittänyt kaikenlaisia kursseja ja vapaaehtoistyötä yms., mutta ne ovat kaatuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Jo työväenopistonkin kurssit on meikäläisen kannalta liian kalliita. Jos ihminen on sairaseläkkeellä tai sairauslomalla Kelan päivärahalla ei elämässä ole hurraamista. Varsinkaan yksinäisellä, jolla ei ole puolisoa tuomassa sitä ansiotuloa perheeseen. Käyn kyllä joissakin ilmaistapahtumissa, mutta olen tullut araksi erakoituessani ja usein jäänkin kotiin. Tulen surulliseksi kun huomaan muiden olevan tapahtumassa ystävän tai puolison kanssa. Minua ei kukaan kutsu mihinkään uudenvuoden- tai vappupirskeisiin tai muihin pippaloihin. Yksin en uskalla lähteä esim. laivalle tai ravintolaan. Tarvitsisin ystävän tuekseni. Uutta parisuhdettakin yritin aikoinaan etsiä useista nettideittilinjoilta ja karaokebaarista vaan ei tunnu olevan kiinnostuneita. En ole itseäni tyrkyttävää tyyppiä. Iloinen ja nauravainen kuitenkin jos löytyy tuttuja. Tarjoutuin vapaaehtoiseksi ystäväpalveluun, mutta sieltäkään ei ole tullut minulle ystävää. Kaikki mitä yritän tehdä sosiaalisen elämäni parantamiseksi kariutuu usein jostain syystä. Se taas lisää masennusta. Kun ei kelpaa kellekään.
Olen pahoillani, että tilanteesi on niin kurja. Olen itse sairastanut masennusta vuosikaudet ja aina toisinaan mieli käy yhtä matalalla kuin mitä sinäkin kuvailet. Se on todella tuskaista ja olo on täysin hyödytön.
Yritä luottaa siihen, että olotilasi ehkä paranee esimerkiksi kesää kohti. Itselläni ei ole diagnosoitu kaamosmasennusta, mutta omaan masennussykliini tuntuu silti kuuluvan, että tammi-helmikuu voi olla hankalaa aikaa. Toisaalta omalla kohdallani siihen kuuluvat myös opintojen alkamiseen liittyvät odotukset ja paineet sekä yleensä vuoden vaihtuminen. Uusi vuosi on minusta jo vuosikaudet ollut hankalaa aikaa.
Jaksamista sinulle. Jos suinkin jaksat, yritä lukea jotain tai vaikkapa piirtää. Vesivärit sopivat abstraktimpaankin tyyliin, jos et koe haluavasi tuottaa mitään esittävää. Lukemiseen taas sopivat proosan lisäksi myös sarjakuvat (nettisarjakuvatkin) sekä aikakauslehdet. Minulle kirjallisuus on tärkeä asia, joten joskus helpottaa jo se, jos saa jonkin itselle tärkeän kirjan luettua lukulistalta pois.
moi, laitan sulle tähän lisäravinteita joista itse olen ja moni muu saanut avun,
aamulla;
Berocca tabletti (ei pore)
bioteekin probiootti plus (auttaa serotoniinin tuotannossa. säilytä jääkaapissa)
esim Möllerin sitruuna kalaöljy pullosta (sis D-vit)
illalla;
Magnesium sitraatti B6 (esim magnex B6)
puolet alkuillasta ja puolet ennen nukkumaan menoa. voit toki ottaa osissa pitkin päivääkin, mutta ei kerralla, eikä aamusta; saattaa väsyttää.
auttanut vaikeaankin masennukseen, joihin ei lääkkeet ole auttanut !!
Masennusta on erityyppistä. Itselläni oli raskauden jälkeinen masennus, keskoseni syntymän jälkeen.
Tunne mikä oli pahimmillaan oli että edessä näkyi musta syvä pohjaton kuilu. Ei ollut mitään tunteita. Ymmärsin hakea apua. Sain b-vitamiiniruiskeen. Se auttoi minua alkuun yhdessä terapeutin tukemana että pääsin sitten taas eteenpäin elämässäni.
Olen aina ollut kaikkea lääkitystä vastaan. Olen vuosien myötä tullut aina vaan vakuuttuneemmaksi siitä että lääkitystä tarvitaan joskus, mutta hyvin harkiten ja VAIN JA AINOASTAAN lyhytaikaisena apuna, ja silloin kun lääkäri TODELLA on kiinnostunut auttamaan. Se mikä tähän tulee esteeksi onkin seuraava vaihe. Kun olet saanut "hyvän osaavan lääkärin, et enää olekaan seuraavan kerran hänen vastaanotollaan ja lääkkeen seuranta, siis miten lääke vaikuttaa ja miten pitäisisi, edetä tulee mahdottomaksi.
Lääkärit eivät mielestäni muuta teekään kuin vain istuvat kynän kanssa ja nopeasti pienen haastattelun seurauksena sitten kirjoittavat reseptin. Minulle jopa vastustuksestani huolimatta kirjoitettiin resepti, vaikkakin erääseen fyysiseen särkyyn.
En koskaan hakenut niitä lääkkeitä apteekista.
Tehkää samoin silloin, kun olette vakuuttuneita siitä että on olemassa toinen ratkaisu, mikä voi olla parempi. Vaikka se kestäisi monta vuotta, on arvokasta etsiä sitä omaa ratkaisua, jonka koet paremmaksi. TÄMÄ NEUVO AVUKSI HÄNELLE JOKA KOKEE ETTÄ ET OLE SAANUT APUA LÄÄKÄRILTÄ.
Jotkut lääkkeet todellakin tekevät sellaisen olon kun aloittaja mainitsi. Ystävän taistelu näytti sen). Silloin ei ole odotettavissa pitkäaikaisen käytön jälkeen terapeuttisten keskustelujen auttavan kuin lyhytnäköisesti.
Nyt olen tukemassa ystävääni pois siitä lääkkeestä. Olen myös avoin auttamaan pois toisesta lääkkeestä, joka hänellä on ollut jo yli 10 vuotta. Koska on tapahtunut juuri tuo, hänen kohdallaan, mitä jo kirjoitin, eivät lääkkeet ole parantaneet hänen vaivojaan. Koskaan ei vaan ole tehty arvioita onko lääke oikea.
Jos sinulla on ystävä lähelläsi, jonka uskot voivan sinua tukea ja mikä tärkeintä tukemista, tulla mukanasi vastaanotolle ja vaikka myös terapeuttiseen keskusteluun, sinua tukemaan, tee niin mitä pikimmiten!
Kaiken huonovointisuutesi lopuksi kaikki kuitenkin tulee kääntymään hyväksi, siitä olen vakuuttunut. Vaikka tuntuu miltä tahansa on se että kirjoitat tänne todiste siitä että sinulla on toivoa sisimmässäsi. Se pieni toivon pisara voi olla jollekin toiselle suuri järvi.
Mitenkö? Kaikkien myrskyjen jälkeen alkaa paistamaan aurinko ja tulet uudistuneena ja vahvempana esiin JA MIKÄ TÄRKEINTÄ VOIT KOKEMUKSILLASI YMMÄRTÄÄ TOISIA HUONOVOITIIA. Heitä on paljon!!! Kuka heitä auttaa? Ei ainakaan yhteiskunnan toimet, siltä kun se nyt näyttää.
Älä tuhlaa elämääsi enempää omaan pienten ympyröiden levittelyyn. Hakeudu toisten luo, jotka tarvitsevat läheistä! Siitä saat elämääsi niin paljon hyviä tuntemuksia että et usko sitä nyt, mutta se valkenee sinulle myöhemmin.
Suhteellisen pelottavaa luettavaa nämä kirjoitukset. Omaan diaknoosin erittäin vaikea masennus en tiedä tuliko nyt oikeat termit. Diaknoosi on noin vuoden takaa ja syön lääkkeitä ja kyllä ne hivenen tasaa oloa. Tosin olen kyllä vain haamu entisestäni en hymyile, ota kontaktia ihmisiin, syyllisyyden tunne lähes kaikesta, heikot hermot ja isluottamus nolla. Aikaisemmin olen ollut tuon listan vastakohta. Itse oikeastaan toivoisin tuota että voisi olla tuntematta mitään olisi ainakin se hetken rauha ja ehkä nukkuisikin. Pelottavaa luettavaa vaan tuo että monet kärsivät tästä vuosikausia ja tuo masennuksen vähättely ns terveiltä. Tästäkin olisi varmaan monella helpompi toipua jos ei tarvitsisi pelätä tuota leimaantumiseksi tulemista ns terveiden puolelta.
Mulla oli masennus työttömyyden takia, siitä pääsin eroon opiskelemalla taloutta!
Turun kauppakorkeakoulun sivuilta löytyy aineet, kirjat kirjastosta.
Kyllä oli pitkä tie mutta masennus jäi siihen. Eli juuri se mitä hainkin.
Opiskelkaa tekin toi talous, asiat aukeaa uudella lailla.
Hei. Haluaisitko jutella kanssani, sellaisella vertaistukilinjalla? Mua jotenkin kiehtoi toi sun tarinasi, siis sillä tavalla, että siinä oli todella paljon tutuja asioita. Eriäviäkin, mutta se nimenomaan tekee juttelusta mielenkiintoista :)
Jos haluat jutella, niin yhteyden saa mm.
Kik: evepaa
Meili: ailevepaa at gmail.com
YHTEYTTÄ SAA OTTAA KUKA TAHANSA MUUKIN, JOKA KAIPAA VERTAISTUKEA :)