Tuntuu vain itsestä niin pahalta roikkua toisessa, kun toinen ei vaikuta kiinnostuneelta. Jos minä kovin kauan joudun taistelemaan näiden tunteideni kanssa, niin en tiedä miten tässä käy. Jos toinen ei ole tosissaan tutustumisen kanssa, niin voiko tämä ikinä edetä mihinkään. Ja jos itse elättelee turhia toiveita tulevasta, niin se tulee sattumaan todella paljon, kun totuus tulee ilmi vasta pitkän ajan kuluttua.
On aika luovuttaa ja päästää irti haaveista.
AjatustenPurkua
25261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sinä itse tiedät voimavarasi. Voitko ottaa häneen yhteyttä ja kysyä suoraan, miten asia on? Onko majdollista, että olisit pelkästään vaikka vihjaillut, eikä hän ole ymärtänyt vihjettäsi tai huomannut?
En haluaisi olla liian "päällekäyvä" tämän asian kanssa. Jos koko ajan painostan toista ja yritän saada selville mitä siellä toisen päässä liikuu, niin pelottaa, että sillä tavalla ajan hänet pois. Toisaalta taas tuntuu, että jos annan sille toiselle tilaa ja aikaa, niin ajatteleeko hän sen niin, että minulla ei olekaan tunteita? Kun ei vain tiedä miten pitäisi toimia, niin ei sitten osaa toimia mitenkään.
Sun tuntees on huomattu. Olen vain viileän kohtelias, kuten olenaina ollut. Ei ole mitään tunteita sua kohtaan. Sun ei tarvi tietää mun ajatuksia, kun et niitä ymmärrä. Ol2n joskus yrittänyt keskustella syvällisiä, mutta pettynyt, kun olen huomannut, ettei kaikki siihen kykene. Ei ymmärrys vaan riitä kun turhaan löpinään. Tässä ei ole kyse tilan antamisesta etkä edes saisi olla noin tuuliviiri. Etkömymmärrä mitä se voisi aiheuttaa minulle, jos en olisi kunnossa. Järjestän sulle potkut, jos yrität lähestyä mua epäasiallisesti.
se että kysy suoraan jospa olette molemmat siinä pisteessä että vain odottelette.
Tämä leikki on niin epäterveellistä ja aivan liian pitkälle mennyt...!!!! En vaan voi luottaa tämän palstan perusteella! Ja kyllä, ei kiinnosta olleenkaan, vaikka vietän täällä ihan helvetisti aikaani!!!!!!!!!!!!!!!!!
Olet ihan oikeassa.. Touhu on mennyt siihen pisteeseen et on pakko lähteä kauemmaksi (500-600 km:n päähän). Muuten seuraukset voi olla tosi ikävät.. Ei kenenkään pää sellaista paskaa kestä. Kiusataan jopa 24 tuntia putkeen. Sen verran kerron tähän et olen menossa asian kanssa nyt rikosuhripäivystykseen. Touhulle on tultava nyt loppu.
Oli tarkoitus tähdätä tuon viestin lähetysajankohdaksi 3.05.. Mut ehti just minuutti vaihtua. Mutta olkoon..
Minä haluan oppia tuntemaan Jyrkin. Olen odottanut meidän aikaa jo kohta 12 vuotta :(
Tismalleen sama ongelma. Enkä osaa ottaa asiaa puheeksi. Tämä juttu varmaan kuolee kasaan tähän. Harmi, olisin oikeasti tykännyt hänestä, mutta kun ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee, eikä omien pienten tunteidenosoitusten jälkeen reagoi mitenkään, niin en osaa tulkata tilannetta muuten kun että niitä tunteita ei vaan ole.
Olisi nyt sitten vaan sen verran mies että pistäisi tämän poikki, eikä antaisi turhia toiveita.
Niin, samaa olen miettinyt. Että jos hän ei mitään meistä halua, niin miksi ei sano sitä suoraan? Tai vaikka edes viestillä. Hänen käytöksensä perusteella hän ei ole kiinnostunut. Tai ehkä minä en vain osaa "lukea" häntä oikein. Tai ehkä hän ei osaa näyttää kiinnostustaan.
En tiedä, tämä epävarmuus vain tuntuu niin pahalta.
Voihan se olla, että toinen ihminen "lämpenee" hitaammin ja ne tunteet eivät vain ole muodostuneet vielä niin voimakkaiksi, että voisi niitä jotenkin osoittaa tai kertoa. Omalla kohdalla toinen kuitenkin ottaa yhteyttä (vaikka ei niin usein) niin jokin kiinnostus kai on olemassa. Jos ei sitten vaan kohteliaisuuttaan ole yhteyksissä kun ei tiedä miten lopettaa. Miten sulla?
Olen joutunut pistämään ison jarrun päälle ja tukahduttaa nämä tunteet, etten tule satutetuksi. Ja nyt tämä molempien passiivisuus ja välinpitämättömyys on johtanut siihen että ei olla edes nähty enää ja kuulumisien vaihtaminenkin tuntuu jotenkin rutiinilta vaan.
Miten voikin olla näin samankaltainen tilanne. Minusta tuntuu koko ajan, että hän näkee minua vain kohteliaisuuttaan. Olen nyt yrittänyt olla ehdottamatta tapaamisia ym. kun tuntuu, että hän ei oikeasti halua nähdä... Enkä halua että hän joutuu "väkisin" järjestämään aikaa ja yrittää jotenkin minun mielikseni nähdä, kun tietää minun haluavan.
Sitten taas jos hänellä onkin niitä tunteita, niin nyt hän varmaan saa käytöksestäni sen kuvan, että minua ei kiinnosta...
Ja jotenkin tuntuu, että jos hän oikeasti olisi kiinnostunut, niin ehkä hän itse pitäisi enemmän yhteyttä ja haluaisi nähdä.
Oletanko oikein että olet myös nainen ja puhut miehestä?
Jotenkin tuntuu, että tämä on niin miehille tavanomaista. En vaan ole ikinä ollut tälläisessä tilanteessa.
Toki epävarmuutta on ollut ennenkin, mutta yleensä se on liittynyt enemmän siihen, että en ole ollut varma mitä mies etsii, haluaako parisuhdetta vai vaan esim. seksiä/ casual juttua.
Nyt tiedän varmasti että hän lähtökohtaisesti etsii vakavaa suhdetta, eikä todellakaan ole mikään playeri. Siksi toisaalta epäilenkin hänen tunteiden aitoutta ja syvyyttä, koska pelkään että hän tahtoo sitä suhdetta niin kipeästi, että on kanssani aivan vääristä syistä. Tyytyykö vain? Ajatteleeko hän että ehkä oppii tykkäämään ja lopulta rakastamaan minua, kerta arvomaailma on samanlainen ja tullaan toimeen muuten hyvin? Haluaako vaan ylipäätänsä löytää jonkun ihmisen, ja koska alku vaikutti lupaavalta roikkuu minussa koska ei halua pettyä ja aloittaa taas alusta
Inhoan ajatusta että hän olisi kanssani muusta syystä kun siitä, että aidosti tykkää minusta ja että on muodostamassa jotain syviä tunteita minua kohtaan. Siltä se vaan pahasti alkaa vaikuttamaan :(
Uskoisin, että on se sitten nainen tai mies niin jos kiinnostusta on riittävästi niin haluaa yhteyttä ottaa. Minusta on ikävää jos uskotaan vaan jonkun roikkuvan ja kyllä joku ihan mukava löytyisi helposti vaikka jo tänään.
mitään irti päästä, vaan
https://www.youtube.com/watch?v=CZrBJHrnjE8
Olisiko aika kysyä suoraan miten asiat on? Jospa toinenkin epäilee ja epäröi. Ja kun kaikki epäilee ja epäröi, hyvä alku valuu hukkaan ja saattaa loppua kokonaa kun kaikki vaan epäröi. Rohkeasti vain asiat puheeksi, niinhän se pitäisi muutenkin mennä hyvässä parisuhteessa. Siis se että asioista tulee voida puhua.
Kaikki kaipaa miestä? Minkäs ikäisestä on kyse tai mistä päin Suomea on kotoisin?
Kuinkakohan monta kertaa täällä on "päästetty irti ja luovuttu" ja aina vain täällä ollaan:D
Täällä hetki vielä, kunnes kohdataan jossain palstan ulkopuolella.
Jospa tässä maassa on kuitenkin n. pari miljoonaa moisen viestin mahdollista kirjoittajaa :)
Ehkä jopa 6 miljoonaa.
Mieli ja sydän luovutti haaveista. Ajatus kaukana mutta silti aina hänessä. Ei tulisi mieleenikään tehdä tälle mitään, se on mitä on.
Käytöksesi ymmärtänytkin.
Toivotan sulle kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle.
pakko tehdä.
Joko tahtomattaan tai tahtoen.