Niin kovin väität tuntevasi myötätuntoa ja sääliä ihmisiä kohtaan. Tässäpä jonkun kommentti tuohon säälin, mistä ei ole mitään apua.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14034706/saaliva-ihminen--narsisti
Luepa ajatuksen kanssa ja tule sitten säälimään.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14034706/saaliva-ihminen--narsisti
Luepa ajatuksen kanssa ja tule sitten säälimään.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Tui tui. :)
Tarvitsetko pelastajaa?
No en tarvitse pelastaa. Osaan pyytää apua, jos tarvitsen. Kukaan ei voi toista pelastaa.
voi yhden kerran mikä katkero olet, että oiken alotus pitää moisesta sonnasta tehä.
Tiedän itse mikä olen. Pidä mielipiteesi. On täällä tehty psykopaattialoituksiakin aika monta ja mitä sontaa se on. Yksikin säälittely, niin en vastaa seurauksista. Sivallan niin ilkeästi sanoillani, että menee perille. En tarvitse säälittelijöitä ja juoruilijoita. Minulla on rajani ja varmasti pidän ne. Osaan olla ihminen ihmiselle, mutta tuo erään tapa nousta yläpuolelle ja kuvitella olevansa suurikin tekijä, saa minun ihmisyystaitoni koetukselle. Etten vain sanoisi, että tuossa on ovi, voit lähteä.
Sääli on vain sitä että tuntuu pahalta toisen puolesta. Itseäänkin voi sääliä. Ei se ole asettumista yläpuolelle vaan saappaisiin. Joskus tarvitsee hivenen liiallistakin sääliä jotta jaksaa ponnistaa ja sanoa, kiitos ei, pärjään nyt omillani. Ei sääli ole sairautta, en ole ikinä typerämpää kuullut. Se voi olla sitä ihmisen mielestä joka juurikin kuvittelee toisen ajattelevan että hänellä on asiat paremmin omilla ansioillaan. Säälin eläimiäkin joilla vaikkapa vamma eivätkä siksi pääse turvaan tai pysty pyydystämään. Toivon jonkun tai elämän auttavan niitä. En samalla ajattele että onneksi olen ihminen. Onko sekin sairautta. Myötätuntoa se ei suoranaisesti ole.
Ei se ole sitä. Olet aivan hakoteillä. Se, että astut toisen saappaisiin vaatii sinulta paljon enemmän kuin säälintunne, joka ei auta ketään. Säälittely ei auta ketään! Ymmärrätkö? Empatiakykyinen ihminen osaa astua toisen saappaisiin ja ymmärtää miltä toisesta ehkä voi tuntua. Se ymmärryskin on jo paljon eikä usein muuta vaadita kuin yksi ymmärtävä ihminen.
Ihan omilla ansioilla se on jokaisen elämäänsä elettävä. Ei auta vaikka säälittelijä olisi vieressä 24/7. Säälittelijä ei edes halua, että toinen pärjää elämässään.
Jopa oikein säälit eläimiäkin. Ihan vapaasti saat sääliä, mutta se ei auta niitä eläimiä mitenkään. Sääli on sairautta! Uskon enemmän rukouksen voimaan kuin säälittelyyn. Meitä kyllä autetaan jokaista ylhäältäpäin, ei tässä elämässä olisi muutoin mitään järkeä. Tekisi mieli sanoa, että ihminen on alhaisella tasolla, jos perustaa ihmissuhteensa säälille. Kukaan läheiseni ei ole osoittanut niin suurta ylemmyydentunnetta minua kohtaan kuin eräs säälittelijä. Tämä oli kuitenkin minulle opetus. Tiedänpä millaisia ihmiset voivat olla.
Mitä sairautta on siinä että haluaisi auttaa muttei pysty. Nousepa toisella jalalla seuraavaan elämään. En näe säälin auttavan sen enempää kuin empatiankaan, konkreettisesti, mutten näe siinä pahaakaan enkä automaattista ylemmyydentuntoa. Rukous ei auta senkään vertaa sillä sehän suuntautuu ihan pois koko ihmisestä... Eivätkä sanat auta sen enempää kuin tunteetkaan, ja sitähän rukous on, sanoja sanoja vain. Kiitos ja näkemiin.
Itsesääli on ikävää, mutta ei siihenkään auta kuin tukeminen. Itsestä se voima on löydettävä uhrin roolista ulos. Toinen voi alkaa sääliä, kun pitäisi vaan ymmärtää. Samassa suossa molemmat.
Entä, jos oletkin väärässä hänen suhteensa? Jos luotat Jumalaan, eikö sinun pitäisi takastaa lähimmäistäsi? Eikö Jeesuskin sanonut, että rakkaudesta teidät tunnetaan maanpäällä? En ole edellenin kirjoittaja.
Rukous auttaa minun mielestäni. Oma on ongelmasi, jos et usko siihen. Uskominen takaa luottamuksen itseen, lähimmäisiin ja suurempaan voimaan. Se auttaa pysymään pienenä omalla paikallaan ja kohtelemaan muita tasavertaisesti. Rukous suuntautuu itseen ja luottamukseen ja kaikkeen hyvään päin. Ilman rukoustakin meitä autetaan, ettei sen puoleen. Jonkinlaiseen johdatukseen on hyvä uskoa, muuten on kuin lastu laineilla ilman mitään vakaata pohjaa.
Totta kai pitää rakastaa, muttei tarvitse luoda mitään intiimiä suhdetta kenen tahansa kanssa. Rakkautta on montaa lajia. Myös itseä pitää rakastaa niin paljon ettei anna kenenkään kävellä ylitseen ja osaa laittaa rajat itselleen. Lähimmäistä tulee rakastaa niinkuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Ei aina kovin helppo tehtävä. Säälittelijä nousee toisen yläpuolelle ja sieltä ivallisesti katselee toisen elämää. Saattaapa vielä olla kateellinen ja katkerakin, kun toinen voi hyvin kaikesta huolimatta.
Niin ja se Jumala ei ole välttis mikään Ukko-Ylijumala, vaan se näkyy kaikessa luodussa. Voit nähdä sen luonnon kauneudessa ja karuudessa, ihmisissä, varsinkin lapsissa ja yleensä johdatuksessa. Asiat yleensä soljuvat omalla painollaan, vaikka itsekin on tehtävä niiden eteen. Mikä on se voima, joka saa ihmisen aina yrittämään uudelleen ja uudelleen. Onko se hyvä itsetunto vai mikä? Kyllä siinä on syvempää luottamusta ihmisyyteen ja itseenkin, ettei luovuta koskaan lopullisesti, vaikka olisi kuin kovia kokemuksia.
Niin kun ei kykene empatiaan, niin ei pysty auttamaan kuin säälimällä. Niinhän se menee. Jos kykenisi empatiaan, ymmärtäisi senkin miten pahalta säälittely voi toisesta tuntua.
Rukous ei ole vain sanoja. Se on avunpyytämistä ja sitten luottamista siihen apuun. Siinä myös sanoo itselleen mitä tahtoo. Se selkeyttää ja tekee asioista yksinkertaisia. En tarkoita mitään mantroja, joita luetaan ääneen, vaan pieniä tai suuria huokauksia, että asiat sujuisivat ja vaikkeivat sujuisi, niin osaisi suhtautua siihenkin.
Kaikki kirjoittamasi on totta. Tuollaista se on minunkin elämäni ja arvoni ja pyrkimykseni. Uskovat vain eivät jostain syystä useimmiten halua uskoa että niin voi olla. Ei ihmisen sielu synny jumalasta vaan ihmisestä itsestään.
Meillä on eri näkemys säälistä ja miten se ilmenee, mitä sisältää ja mitä ei. Sanahan se vain on... Se miten sen kokee on tärkeintä.
tuo ongelma on ettei auta ei se sääli.
sääli on myötötuntntoa joka pysäyttää niin kuin minutkin kysymään tarvitsetko apua jos en auta esim mies ajamassa käsken ajaan takaisin en pysty elään asian kanssa jos näen jotain raakista mies joskus toteaa joku menee aina apuun. ja jää miettiin olenko se ainoa.
monesti kysyn tarvitsetko apua. mieheni voi kävellä ohi mutta hänen kasvatuksensa on ollut sellainen että kaikki katsotaan etäältä joskus miettinyt narsistin mahdollisuutta koska se hehkuu päivittäin kylmyyttä jos teen väärin. mutta jos olisi, olen silloin tehnyt hänestä ihmisen kumpi on mahdollisempaa.
toisin sanojen tuo ei ole perusteltua koska mikään tutkimus ei tue väitettäsi että olisi narsismiaa. niin kuin mieheni jättää asioita kertomatta joka viittaa enemmän narsismiaa koska ohjataa tarkoituksella väärin.
fakta ja fiktio eroo toisista toisista siten että toinen perustuu luotettavaa todistukseen ja tiedonlähteeseen.
lisäksi minä opetan lapseni kehumaan hyvyyttään pkoska silloin muutkin ihmiset oppii olemaan hyviä oikealla tavalla ja koen kiitosta kiittää kanssa ajatteliaani ja hyvien tekojen tekijää mieti jos se olet silloin sinä jota autettiin hädässä.
säälin sinua aloittaja..
Ihan vapaasti saat sääliä. En tunne sinua eikä se vaikuta minuun mitenkään.
Minä en sääli, mutta olen hieman huolissani ajattelutyylistäsi ja arvomaailmastasi. loituksesi saa minut miettimään, mitä sinulle on sattunut sellaista, että ajatusmaailmasi on sanoisinko vähän katkeroitumassa. Minulle on täällä usein sanottu ja kirjoitettu rumasti siitä, että mene muualle säälimään. Oikeastaan aika harvoin puhtaasti säälin ihmistä. Ehkä, jos näen oikein ruhjotun henkihieverisssä olevan puolikuolleen ihmisen. Muutoin tunnen kyllä ennemminkin myötätuntoa ja huolta toisen jaksamisesta ja pärjäämisestä. Joku voi vahingossa tulkita sen yksistään sääliksi...
Ei ole katkeroitumassa. Sinulla ei vain ymmärrys riitä, mutten sääli sinua siitäkään. Et tule ehkä koskaan ymmärtämään ajatusmaailmaani. Se ei haittaa. Pysyisit vain kaukana minusta, kun ihmisyyteni meinaa joutua hukkaan käytöksesi johdosta. Vaatii paljon itsehillintää jaa rukousta, etten oikeasti kilahda sinulle.
Arvaa mitä minä teen, kun näen puolikuolleen ihmisen? Otan kädestä kiinni ja juttelen hiljaa. Hän voi vielä kuulla. Puhun taivaasta, jonne hän pääsee, kun kipu lakkaa. Sinä vain säälit. No onnea sinulle valitsemallasi tiellä.
Tuntuuko sinusta siltä, ettet tule kuulluksi tai ymmärretyksi? No en ainakaan ole säälittelijä, jos ajatellaan säälittelijän määritelmäksi tuo yllä mainitsemasi iballisuus ja katkeruus. En ole tähän päivään mennessä tuntenut ivaa sellaista ihmistä kohtaan, jolle olisi käynyt huonosti, saatika katkeroitunut siitä, että minulla menee huonommi, kuin jollain toisella. AINA on joku, jolla menee kuitenkin huonommin ja miksi minulla pitäisi mennä pelkästään hyvin? En ole sen kummempi yksilö kuin muutkaan, että voisin vaatia yksistään hyvin menemistä. Mielestäni rakkaus on avainsana myös tässä. Rakastaa kaikkia, siinäpä sarkaa!,
Ei tunnu. En edes yritä enää tulla ymmärretyksi tai kuulluksi. Haluan vain erään ihmisen ulos elämästäni ja mahdollisimman äkkiä. Minulla on ihmisiä lähelläni, joiden kanssa ei ole mitään kommunkointiongelmia. Minua arvostetaan ihmisenä kuten itsekin arvostan heitä. Erään kanssa taas ei tahdo ymmärrys enää riittää.
Se ivallisuus ei tulekaan siinä vaiheessa, kun menee huonosti. Silloin on vain säälittely. Kun menee paremmin, alkaa ivaus ja ylimielisyys ja huolehtiminen, että mitä sinulle nyt on tapahtunut. Ei tarvi ymmärtää, kun ei ymmärrys riitä.
Outoa, jos on ivallinen silloin, jos toisella menee hyvin. Jos hän on kateellinen. Miksihän hän tuntee kateutta siitä, että jollain menee paremmin. Ehkä kovia kokenut Ja tuntee epäreiluksi sen, että jollain menee paremmin. Harmillista, että ihmisillä menee joskus niin huonosti. Tulee niin surullinen oli itsellekkin tuosta..
Kateus on normaali tunne joskus. Ei siinäkään mitään väärää ole, jos sen itse tunnistaa. Miettii sitten mitä toisessa kadehtii ja onko se kateuden arvoista. Mitäs siinä harmittelet. Esitä vähän lisää vielä.
Jos olisin narsisti, niin varmaan asia olisikin noin. Olen kuitenkin myötätuntoinen ihminen ja tarjoan apuani. En kuitenkaan tuputa sitä. Ja sitten on se, että jos ihmistä ei kovin hyvin tunne, niin sitä apua ei välttämättä halua tarjota, koska ajattelisi, että se voisi olla tungettelevaa. Olen tehnyt paljon hyvää kanssaihmisilleni, ja monesti olen auttanut heitä ilman, että ovat edes tajunneet sitä, enkä ole hiiskunut siitä mitään. Joskus tilanne vaatii sen. Jos tekee hyvää vain silloin, kun siitä voi saada tunnustusta, niin onko silloin oikeasti hyvä ihminen?
Ja jos joku säälii sinua palstan kautta, eli ei voi tehdä mitään sinulle, niin taitaa olla sinun ongelmasi, kun omit sellaiset viestit.
Olisitkin se aivan tavallinen ihminen. Aivan tavallinen ihminen ei tee auttamisestaan numeroa ja nosta sillä egoaan. Senkin sanan voit googlettaa. Aivan tavallinen ihminen pysyy pienenä, mutta saattaa silti tehdä isoja tekoja, joita ei huomata.
Juuri noin minä sanoin. Olen anonyymi täällä, niin voin kirjoittaa näin. En saa siitä egobuustia, koska kukaan ei tiedä kuka olen.
Selvä sitten. Nyt riittää tämä palstailu, ettei mene ajatukset solmuun.
Tuokin, että jos alkaa lähes tuntematonta auttamaan, niin voi vain miettiä auttajan motiiveja. Englanninkielessäkin on sellainen sanonta, että "shoulder to cry on becomes a dick to ride on". Monet miehet esittävät empaattista vain käyttääkseen hyväkseen toisen sydänsuruja.
Voi vittu!! Sää oot menossa nyt metsään!! Ala tulla äkkii pois sieltä tai kohta pimahat!! On niitä sellasiaki ihmisiä, joilla on oikeesti hyvä tahto. Ootko menettämässä luottamuksesi ihmisten hyvyyteen? Hei muista armo!! Ole armollinen itsellesi ja muille. Me ollaa vaa ihmisiä kaikki! Tiedän, että inhoot mua, mutta mää en inhoo sua yhtään..Enkä oo ylempänäkään. Katon vaan sivusta, että ei helevetti toi yksi on menossa kohti jyrkännettä. Mun vuoro voi olla joskus toisella kertaa ja toivottavasti joku on vetäisemässä mus hiasta sillo...
Sä oot aivan tyhmä! En ole metsässä ollenkaan. Minulla on tärkeitä ihmisiä, joille merkitsen paljon. Joku muu on nyt syvällä pimeydessä. Tiedän, että on ihmisiä joilla on hyvä tahto eikä hän kuulu heihin. Minulla on jo sellaisia. Mitä ihmettä sä nyt armosta muistuttelet. Ihmisiä ollaan kaikki, en epäile yhtään. Toiset vähän vähemmällä älyllä varustettuja kuin toiset. Jyrkänteet on aika kaukana. Olen oikein tyytyväinen elämääni. En kaipaa säälittelijöitä.
sääli wikipedian mukaan
"toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto
nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä kuin lampaat ilman paimenta (Matt. 9:36, UM 1984)"
Siis säälijä on ihminen joka huomaa säälimänsä ihmisen/olennon kyvyttömyyden auttaa itseään.
Joo, myönnän et oon tyhmä. ja herkkä. Huh, mää jo säikähin, että sää oot nyt ihan menossa katkeruuden pimentoon. Hyvä, että oot tyytyväinen. Älä korota itsees viisaammaksi kuin mää, en tykkää tosta tyylistä, että haukkuu toisia tyhmäksi!!Sitä niinku samalla sanoo, että mää oon viisas ja sä et oo mitään.
Sinulla ei ole enää otetta minuun. Usko jo se. Yrität tahallasi tai tahattomasti järkyttää mielenrauhaani. Ei onnistu enää. Katson miten ajattelusi kehittyy. Oletko oikeasti vaaraksi. Narsistit ovat älykkäitä ja siinä et sillä loista. Sori vaan.
Ei kun itse osoitat sen. Ei mahda mitään.
Olen muuten oman elämäni asiantuntija, joten voin korottaa itseni oman elämäni asiantuntijaksi. Siinä voin sanoa, että olet tyhmä, jos yrität tietää minusta ja elämästäni enemmän kuin itse tiedän.
Kuvittelet vaa. Et sääkää tiedä kaikkia mun ajatuksiani. Kuvittelet tietäväs janolevas oikeessa. Ehkä se onnsulle todellisuutta, nuo sun luulos, baikkei ne pidä mun kohalla paikkaansa. Voit elää tuossa harhassa, ei voi mitään.
Hyvin oli kiteytetty tuo kohta missä säälitään jotakuta joka ei ymmärrä hakea apua itselleen ja ongelmiinsa ja luultavasti apua on tarjottu mutta sitä ei ole haluttu ottaa vastaan ja silloin jää jäljelle sääli kanssaihmistä kohtaan joka ui mustassa syvissä vesissä muttei ymmärrä tilannettaan itse, mitä muutakaan voi enää tehdä kuin sääliä?
Aloittaja ei näe ongelmaansa. Hän näkee ongelman muissa.
Antaa vaikka olla ihan rauhassa ja nousta omille jaloilleen. Eiköhän jokainen masentunut ymmärrä tilanteensa ihan itse ja liiankin realistisesti. Elämässä kun ei kannata olla liian realisti tai se menee inhorealismin puolelle. Miten olisi empatia? Ymmärrän, ettei siihen ole kaikilla kykyä, jos ei ole ajatellut erilaisia ihmiskohtaloita heidän itsensä kannalta. Ei se onnistu, jos on vain säälin kautta katsellut ihmisten menoa.
Aloittaja ei näe ongelmaa muissa, vaan yhdessä ihmisessä. Pitääkö rautakangesta vääntää, kun ei ajattelu on noin vaikeaa.
En tiedäkään ja tiedätkös etten halua tietääkään. Saan elää omassa todellisuudessani omanlaistani elämää. Sen ei pitäisi sua haitata. Olen edelleen oman elämäni asiantuntija ja joka tulee elämääni pätemään tyhmyydellään, saa varmasti takaisin.
Älä yritä päteä.
Noin hyvin sana hallussa kirjoittaessa niin osaa varmaan sano asiansa hänelle ketä koskee.
Eräs psykopaatti hoki aina että sääli on sairautta. Silti se itse kerjäs aina sääliä.
Ei ap:n perustelut nyt ihan riitä mihinkään ihmisen mielen analyyseihin.
Ai varmaan riitäkään. En ole asiantuntija. Olen oman elämäni asiantuntija edelleen ja siitä en jousta.
En anna enää yhtään siimaa sinulle. Jatka vaan sättimistäsi.
En tiedä kuka olet enkä oleta tietäväni. Luulen että olet joku nainen. Itsekin olen nainen. En tunne sua, en tiedä kuka olet, eikä kiinnostakaan tietää.
Ap, olet täysin väärässä kaikessa. Kaikki ajatuksesi säälistä ovat pielessä.
Noh noh, mut sääli ei kuulu ehtaan narsistin sanavarastoon ei osaa käyttää sanana eikä vaivaudu teeskentelemään säälintunnetta sil ei narsistii semmonen esittäminen kiinnosta!
Menihän tuo nyt vähän yli taas. Kyllästyin psykopaattihaukkuihin ja kaikkeen muuhun tyhmään. Olin ilkeä, mutta näköjään mikään muu ei riitä ymmärtämään asioita. Olen puhunut nätisti ja välillä kovemmin. Olen selittänyt ja perustellut hyvin, että apusi alkaa riittää. Vasta kun oikeasti kiihdyn niin asia menee perille ja siitä alkaa terveyteni arviointi. Joku ei vaan ymmärrä puhetta, vaan tuijottaa tyhmän näköisenä, kun puhun asiaa. Ei varmasti ole narsisti. Taidan itse olla aikamoinen härkäpää, kun tarpeeksi suututetaan.