Ennen oli Pekka Puupää - kirja ja Pecos Bill - pel

Mekin usein saatiin Pekka Puupääkirja ja Musta Pekka-kortit joululahjaksi ja niillä pärjäsi pitkään.
Ne Pekka Puupääkirjat oli vielä aanelonen vaakassa ja värityskirjoja, en muista oliko yhtään värillistä kuvaa kirjan sisällä, mutta kannessa oli ainakin värikuva. Taisivat olla suosituimpia kirjoja siihen aikaan ja juuri jouluksi ilmestyivät.
Ensimmäiset Puupää jutut muistan lukeneeni me kuluttajat lehdestä, mummoni oli osuuskaupan jäsen.

Tuttu ukkeli Pecos Bil, kävin serkkupoikani luona lukemassa sen Pecos Bil lehdet,
yhdessä luettiin. Minua häiritsi kun serkkupoikani tuhisi ja ähki lukiessaan:) Joulupukki toi Mustapekka kortit, pelattiin niin että säleet
lenteli, sitten vielä pelatessa riideltiin. Äiti sai
metelistä tarpeekseen ja heitti kortit leivinuuniin. Sanoi että hirveältä kuulosti kun lapset iski korttia pöydän ympärillä ja tappelivat. Nämä jutut on kyllä naurattaneet jälkeenpäin ja
naurattaa vieläkin:-)

Rymy-Eetun muistan joskus saaneeni joululahjaksi. Meillä ei saanut korttia pelata. Pelasimme salaa huovan päällä ja kun joku tuli, käänsimme huovan kaksinkerroin niin että kortit jäi sisälle.

Kyllä tuo herra Puupää rouvansa Justiina sekä heidän perhetuttunsa
Pätkä ovat olleet myös minun suosikkeja. Eka elokuva jonka pikku-pentuna
sain katsoa oli Pekka ja Pätkä Lumimiehen jäljillä, maaseudun pikkuriikkisessä Seurojentalossa. Se talo on nykyään kesähuvila, aika
iso sellaiseksi.

Te vanhukset ootte iljettävän rumia