Olen yli viiskymppinen. Aina yksin. Olen ruvennut puhumaan itsekseni. Se alkoi ensin vaan pieninä tokaisuina jollekin asialle tai huomautuksena telkkarin tapahtumille. Nyt höpötän itsekseni jo kaikkia tuumailujani. Tuumin ääneen tehtäviä asioitani kuin puhuisin jollekin. Selostan pyykinpesuja, sapuskan laittoa ja kaikkea. Harmittaa kun pyöräillessäni kauppareisuulani saatan ääneen vaikka kiroilla jotain mielessäni pyörähtävää asiaa. Muutaman kerran luulen jo jonkun kuulleen tokaisujani.
Mielikuvitus lentää ja toisinaan nauran täällä omille jutuilleni ääneen ja kehitän lisää mielikuvitustarinan vuoropuhelua. Enimmäkseen kuitenkin puheeni ovat neutraaleja, ei pahaa eikä hyvää.
Olenko sekoamassa vai mikä oire tämä on. Onko muka normaalia kun en vielä ole vanhuuttani höperö ja vielä sentään oivallan puhuvani itsekseni.
Mielikuvitus lentää ja toisinaan nauran täällä omille jutuilleni ääneen ja kehitän lisää mielikuvitustarinan vuoropuhelua. Enimmäkseen kuitenkin puheeni ovat neutraaleja, ei pahaa eikä hyvää.
Olenko sekoamassa vai mikä oire tämä on. Onko muka normaalia kun en vielä ole vanhuuttani höperö ja vielä sentään oivallan puhuvani itsekseni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No jos ei ole ketään kenen kanssa jutella, niin eikö se ole hyvä harjoitellakin edes jollaintavalla äänenkäyttöä. Jos ei sitä ikinä edes kokeile että onko se ääni tallessa, niin sitten kun on joku jolle jotain voisi tokaistakin, niin entä jos se puhekyky olisikin kerinnyt käyttämättömänä kadota? Joten puhutaan vaan kaikesa rauhassa issekseenkin. MItä se ketään haittaa kun ei ole ketään kuulemassakaan?
Minä puhun erittäin paljon itsekseni, huomaan tekeväni sitä myös työpaikalla ja kadulla.
Entä sitten? Kun puhuu itsekseen, saa aina mieleisensä vastauksen.
Joo, puhun.
huolessstuttavan paljon.
Onko tämä oire skitsofreniasta.
aiheuttaako yksinäisyys skitsoilua?
En aina tiedä mikä on unta mikä muisti omista puheista ja mikä totta .
Muisti pettää.
Ikää vähän yli 50.
Puhun minäkin yksin. Totean tilanteita, huokailen ja ainakin kirota pärskäytän kun tunaroin. Taitaa olla ihan yleistä muittenkin kuin tämmöisen totaaliyksinäisen touhuna.
Hei "peehoopoM" !
Väitetään, että yksin puhuminen parantaa ajattelukykyä, lievittää stressiä ja auttaa keskittymään. Sen sanotaan parantavan myös muistia. Missään tapauksessa yksin puhuminen ei ole merkki sairaudesta tai hulluudesta. Älä semmoista pelkää! Voihan se olla että jokunen höppänä puhuu yksinään. Mutta se ei tee kaikista höppänöitä eikä höppänästä tervettä vaikka lopettaisikin... Ne ovat eri asioita!
Joskus itsekin mietin oliko joku tapahtuma unta vai onko semmoinen joskus tapahtunut? Paljon kun on yksin, on liikaakin aikaa ajatella ja pyöritellä asioita.
Muisti pettää, mutta sekään ei välttämättä ole oire esimerkiksi todellisesta muistisairaudesta. Väsymys, paineet ja monet seikat saa aivan kenet tahansa unohtelemaan asioita. Joskus ei vaan ole riittävän keskittynyt. Hajamielisyyskään ei ole muistisairautta, se saattaa olla jopa luonteenpiirre.
Esim. Ei ole muistisairautta, jos ei muista mihin laittoi avaimet. Se on, jos ei tiedä mikä on avain ja mitä niillä tehdään. Ei ole muistisairautta unohtaa vähemmen tärkeän ihmisen nimeä. Se on, jos ei tunnista puolisoaan tai ei muista lapsensa nimeä.
Tutkimuksiin toki kannattaa mennä ajoissa, jos tuntuu että muisti ei kertakaikkiaan ole enää kunnossa ja se haittaa työssä tai kotona selviytymistä.
Yksin puhuminen siis jatkukoon ilman pelkoa!
Mäkin teen. Mulla on kotona puhujapönttö ja käyn siinä aina pitämässä 2-3 tunnin palopuheita...
Mitäs jos vitutukseensa puhuu issekseen, onko sairasta?
Vitutusjupina tuskin on sairasta :-) Se pitää terveenä!
Asiassa on tietysti hupinsakin, mutta kysyn uudelleen: miksi ihminen ei voisi puhua myös julkisilla paikoilla itsekseen?
Onko muka jotenkin terveempää kiljua kännykkään se, että on aamulla sheivannut kaikki perskarvat ja naapurin akan tytöllä oli rippijuhlat ja alkoi kuukautiset? Kuin että puhuu hiljaa itsekseen tavallisia asioita, minkä ei pitäisi häiritä ketään.
Puhunpa hyvinkin itsekseni eli ajattelen ääneen toisinaan ja ikkunani takana asuvat linnut kaipaavat myös selityksiä odottamattomille äänille jotka asunnostani saattavat kuulua.
Hyvä, tärkeä aloitus!
Exä höpötti yksinään. Koko ajan. Meinas mennä hermot ja pää hajota. Tuntui että kohta korvista vuotaa verta. Koskaan ei tiennyt milloin piti kuunnella ja milloin yrittää olla kuuntelematta . Milloin asia oli tärkeä ja milloin hän "tässä vaan itsekseen".... Aamulla pystyyn ja silloin se pitkin huushollia kulkeminen ja tekemistensä höpötys alkoi. Tuntui ettei minulla ollut hetkenkään rauhaa ja tilaisuutta ajatella omiani, lukea lehteä, katsoa telkkua, opiskella, keskittyä. Pikkuisenkin kun viinaa otti niin silloin puhui neljä viis tuntia putkeen ja jumalattoman kovalla äänellä. Paljon puhetta, ei oikeastaan mitään asiaa, ei ainakaan mitään jota ei oltaisi jo tuhannesti kuultu. Seikkaperäisiä jankutuksi ja toistoja. Keskeyttäminen oli mahdotonta ja hänen mielestään epäkohteliasta. Jankutti vaan "annapa kun minä sanon.... Suunapäänä oleminenhan ei ole epäkohteliasta.
Hän ei tiedostanut lainkaan omaa käytöstään vaikka siitä kerroin usein. Saatanan puhevammanen!
Onneksi en alkuhuumassa luopunut omasta asunnostani.
Nyt on hiljasta, jos en itsekseni höpötä. Hän höpöttää siellä ja minä täällä.
En puhu yksinäni. Pitää vissiin ruveta. Muutakaan seuraa kun ei ole. Kunnon monologi silloin tällöin vois tehdä terää.
Kyllä kannattaa ruveta. Mulla on mielikuvitusystäviä. Oikein ovat luonnikkaita immeisiä :-) ja mitään ei tartte hävetä.
Yksin ääneen puhuminen on täysin normaalia. Olen puhunut aina yksin itsekseni, koska se on dialogia oman itsen kanssa. Monesti harjoittelen myös esitelmät ja puheet ääneen, jopa äänitän ne kännykkään. Niin tekevät myös näyttelijät. Yksin puhuvat myös lapset leikeissään eli ajattelevat ääneen, se kuuluu normaaliin kehitykseen. Jos aikuinen tietää milloin puhua yksin, eikä kontrolloimatta höpöttele missä vain, niin asiat ovat täysin kunnossa. Yksin puhuminen on siis ääneen ajattelua, ei sen kummempaa
Lapsetkin leikkiessään puhuu ääneen jne. Ihan tavallista. Moni täällä puhuu Jeesuksellekin ääneen kävellessään kun on joku juttu tai rukoilee. Kun harmittaa voi sanoa ääneen voi v....tai voi p...koska perkehän sen pahan tekee. Jos on hyvää voi kiittää Jeesusta. Itsekin kiitän ruuasta Jeesusta missä vaan ääneen. Jos selviää jostain pahasta tilanteesta sanotaan kiitos jeesus amen. Jeesuksen on noi tähdetkin taivaalla. Muisti ja ajatus selkeytyy ääneen puhuessa kun vanhenemiseen kuuluu hidastuminen . Laitoinko kahvinkeittimen pois päältä ... Ainiin...mitä pitikään tehdä... Jeesus auta ja armahda.
Saatanpa laulellakin kävellessä ... Hoosianna davidin poika kiitetty olkoon hän...rakkautta suurinta katsomaan. Jeesus sovitti syntini ...
Mee lomamatkalle. Siellä ryhmämatkoilla saa puhua monien kanssa. Itse Olin vuosia yksin kun maksoin velkojani ja minulta varastettiin hirveitä määriä . Sitten sukulaisten kuolemia ja vanhojen ystävien sitten kovat vuokrat pakottaa istumaan sisällä . Kun säästää ja maksaa laskuja mitään ei pysty tekemään . Matkustaminen on hyvä harrastus kuitenkin. Mutta kun ei ryyppää niin joutuu vähän sivuun . Kun vanhenee tulee eteen muita tarpeita kuten silmälaseja ja tekohampaita . Parasta puhua yksin ääneen että saa laskut maksettua. 31 päivän ruoka kuussa maksaa sekin paljon. Discovaatteita ei tarvita enää mutta lämmintä vaatetta enempi kuin nuorilla. Varokaa varastelevia nuorisojengejä jotka pyytävät yöpaikkaa tai kuka avustuksiin tyhjentävät kodit ja vievät koiratkin . Ulkomaataustaisia mukamas uskonnollisia järjestöjä ihan huijaavat. Ammattimaista rosvousta.
Olisin käynyt jo vaikka missä matkoilla, jos olisi rahaa. Köyhyys ja yksinäisyys kulkevat käsi kädessä. Niistäkään ei ole puhekumppaneiksi.
Minua ei saisi ryhmämatkalle kirveelläkään. Pakkopuheenpölinää muiden kanssa.
Puhun mieluiten yksinäni.