Mulla on ihan oma peli. Sen ainoa sääntö on, että teen just niin kuin parhaaksi näen. Omien ajatustapojeni mukaan ja kokemusta hyödyntäen. Jos minua ei tunne, ei voi tietää ajattelutapaani, eikä ymmärrä tekojani.
Olen pelimies
Pleijerimies
873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
2 vk aikaa ja alkaa tapahtua,
Kiinnostaa ihan v!tusti!
hyvä , sitten on kaikki kunnossa, ei sureta kumpaakaan
Sun parhaaksinäkemäsi asita menee vaan metsään. Kykysi ei riitä.
kiitos kohtelijaisuudesta, sinäkö oot se nero????????????
Oletko sittenkin mies, vestini on alottajalle?????
Itse kunnioitan kyllä naisia vaikka minusta liikkuukin kaikenlaista. Pedofiiliksikin syytetty mutta sitä en ole. En ikimaailmassa sellaista tekisi. Teot merkitsevät. Olen kyllä sinkku koska elämäntilanteeni on vanki. Minulla ei ole luxusta parisuhteeseen eikä muuhunkaan ylimääräiseen.
Se on hyvä sääntö! Tätä sääntöä pitäisi ihmisten osata laajemminkin panna käytäntöön. Nimittäin, ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Yksin me tänne tulemme ja yksin me täältä lähdemme. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei voi toiselle antaa ohjeita toisen ihmisen sielunelämän ja sydämen asioissa eikä muissakaan todella henkilökohtaisissa asioissa. Eihän toinen ihminen voi tuntea toisen puolesta, eihän toinen ihminen voi antaa tai ottaa toiselle ihmiselle sisäistä rauhaa ja tasapainoa (sen sijaan toinen ihminen pystyy horjuttamaan toisen ihmisen tasapainoa niin halutessaan), joka koostuu aina ihmisen omista lähtökohdista käsin.
Itse olen jo nuoresta pitäen "pitänyt omista tunteistani kiinni", kuunnellut omia tunteitani herkällä korvalla. Kuunnellut omia sisäisiä viestejä niin, että kuulisin ne mahdollisimman muuttumattomina ja aitoina. Tämä on taannut minulle sisäisen rauhan itseni ja muiden suhteen. Tämä on äärimmäisen tärkeä seikka, jota harvoin ihmiset tietoisesti edes ajattelevat vaikka juuri tämän ajatuksen kautta niin moni muu asia sijoittuu omiin uomiinsa ikään kuin automaattisesti. Ehkä juuri siksi nykyään ihmiset ovat hukassa itsensä kanssa. Aina, kun joku ystävä kysyy minulta jotain todella henkilökohtaista itsestään niin kuuntelen, mutta painotan että hänen täytyy itse itselleen löytää vastaus, koska puhutaan ihmiselle itselleen syvällisistä asioista, johon toisen ihmisen on paha mennä antamaan ohjeita. Ihmisen sielun- ja tunne-elämä kuuluu juuri näihin asioihin ja vaikkapa esimerkiksi joskus vaikka raskauden keskeytys, ei niihin voi ulkopuolinen sanoa juuta taikka jaata, koska ne ovat niin intiimejä ja niin syvällisiä asioita ihmiselle itselleen ja niihin vaikuttaa ihmisen kokonaistilanne (psyyk. fyys. sielullinen minän kokonaisuus).
Olen myös huomannut, kun on suuren kysymyksen äärellä itsensä kanssa, niin silloin on hyvä tietysti käyttää ihan rationaalista ajattelua, mutta sen viimeisen silauksen tai ratkaisun valitseminen on hyvä tehdä sydämen ääntä kuunnellen, silloin ei tarvitse myöhemmin katua asioita, koska tietää, että tein kaikkeni sen hetkisen tilanteeni kokonaisarvion kautta. Eli, jos vaikka myöhemmin järjelliset asiat tulisivat vastaan jossain suhteessa, niin tietää, että "tunsin silloin sen oikeaksi", joten en ole voinut valita väärin.