On joskus sitä suurinta rakkautta, mutta miksi sen täytyy sattua näin perkeleesti.. Voisko joku kalauttaa päähäni jollain että en muistaisi... Mitään niistä hyvistä jutuista. Vain huonot muistot vois jäädä
rakkaastaluopuminen
kuollutelävä
24126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä voisi lyödä ja sit sä löisit vastapalveluksena.. Diili?
Perkeleesti tosiaan!! Helpompi olis vain nukahtaa eikä enää herätä.
Paskinta on kun herää ja heti muistaa nukkuminen on helpointa. Raskas taakka.. Kertois edes joku kauanko kestää
Kestäähän se aikansa.Ihmeesti aika hoitaa ja parantaa.On se silti rankkaa.
Ja ennen nukkumaan menoa, heti herätessä ja koko päivän... Liian raskas ja liian kauan. Mutta näin hän päätti ja käsitän että ei jää kaipaamaan
Vaikka en tunne sua niin uskon että kaipaa.. Ehkäpä ei vaihtoehtoa ole ollut. Joskus luopuminen on ainoa vaihtoehto.. Aina uskon että molemmille osapuolille vaikea ei varmasti voi olla kaipaamatta! Joskus voi olla niinkin että haluaa toisen tulevan onnelliseksi ja ehkä hän näki ettet ollut sitä.. Kuka-tietää
Ei kaipaa, teki sen hyvin selväksi mitä olen hänelle... Olin hänelle se suurin saasta vaikka se ei ole totuus, hän uskoi muuta ikävä kyllä. Hän kertoi etten merkkaa enää mitään hänelle niin siksi mikään ei satuta häntä... Ehkä ja jos... Inhottavia sanoja
Kaipasin jo ennen kuin luovuin, kaivaten käskin mennä pois, pois hän menikin, kaipaus jatkui pyysin takaisin, ei palannut, tiedän se oikein on. Kevään Kaipasin kesän Kaipasin syksyn Kaipasin vielä talvellakin kaipaan. jokainen aamu kun herään näen mieheni kasvot edessäni hymyillen, jokainen yö kun nukahdan ajattelen sinä ansaitset kultaa. kesä saapuu yhä kaipaan. kaikki 4 vuoden aikaa kaipaan yhtä ja ainoaa joka sydämeni omistaa
Sama fiilis mulla... Mutta yhtä en saa... Muuta en halua! Ja kaikki loppui niin turhaan... Anteeksi että vituttaa!
Minäkin kaipasin häntä jo ennen päätöstäni... Kaipaan edelleen.. Näin ja tiesin kaikesta jo jonkin aikaa että toinen ei ole luonani onnellinen tai otaksuin näin.. Hän oli ikäänkuin lähtenyt jo ennen lähtöään... Eikä kävellyt takas eikä pyytänyt, helpoin askelin lähti ja mun oli päästettävä menemään! Rakkaus vaatii joskus ponnisteluja ja tekoja. Joskin ainoa vaihtoehto nähdä onko rakkautta on antaa toisen mennä, jos hän palaa luoksesi on hän sinun jos ei, ei hän sinun ollutkaan...
Itse ainakin minun tapauksessa toinen oli itse lähdössä ja monta kertaa ilmoitti näin.. Sillon on jo luovuttanut enkä näe toista onnellisena.. Vituttaa minuakin mutta enpä olis muuta voinut!
Minulle kans vannottiin että asioista keskustellaan... Mutta ei, sanottiin vain että häivy... Häivyin... Sydän ja mieli halajaa takaisin mutta tiedän että hän ei enää halua... Tiedän mitä olen hänelle... Mutta ymmärsin että minua ei kaivata enää... Eikä takaisin ole tulemista...
Ehkä hän ei halunnut anella takaisin... Jos käsketään häipyä niin moni ei alennu aneluun
Oma "häneni" kyllä itse sanoi lähtevänsä
No minun käskettiin häipyä, että juttu on loppu
Miksihän rakkaus on niin vaikeaa!
Vaikeaa ja hajottavaa... Itsekin olin monesti häipymässä mutta en koskaan häipynyt vaikka kaikki oli niin raskasta... Koskaan en kumminkaan luovuttanut... Kunnes oli pakko kun hän halusi niin.. En voinut minäkään muuta... Kaikkea hyvää hänelle vaikka hän ei sanoistani välitäkään... Hyvästi rakas...
Toi on niin paljon tutun oloista että vastaan sanoilla kuin tuntisin sinut... Kyllä minun tapauksessa hän oli ensin lähtemässä ja sitten molemmat hermostuksissa luovutettiin.. Näin se meni mielestäni liian äkkinäisesti toimittu mutta ei ollut ainoa kerta eikä jälkipyykki muutenkaan ole tärkeintä kun se että tilanne lähti miten lähti! Tämä viimeinen kerta oli itselle sillä hetkellä liikaa.. En syytä sua enkä itseäni siitä.. Muista asioista syytän kaikkea molempia ja huonoa tapaa vaalia suhdetta... Oikeestaan en ees tiedä miksi kaikki se hyvä piti hävitä minimiin, olis voinut kantaakin niistä hyvistä asioista koska ne jää mieleen ikuisesti ne oli niin hyviä! Kadotettiin niitä liikaa pois.. En halunnut näin... Asiat meni näin.. Kuljet muistoissa väkisinvaikken haluisi kun tekee vielä kipeetä! Hyvästi myös rakas...
Tutun kuuloista... En syytä ketään enkä mitään, pahinta on se että tässä nyt ollaan ja sattuu ihan helvetisti... Hyvät oli parhaita, sellaisia ei tuu enää koskaan... Ikävä... Luulen jopa että halusit... Olit asiaa miettinyt sanoit... Enkä usko että sulle olin rakas enää... Nyt pääsit musta... Kerroit tännekin palstalle mitä mieltä oot musta... Sellaisen miksi mua sanot on helppo unohtaa ja niin teet!
Jos et olis ollut soittamassa sitä puhelua en olis näin sanonut.. Asiat johtivat siihen vihapäissään... Mutta kun niitä asioita ei voi valita että pelkät hyvät vaan. Kummallakaan ei löytynyt enää minkäänlaista keskustelutaitoa vaan monta kertaa vihoissa tekemässä päätöksiä.. Seuraus siitä että näin meni.. Asiat liian isoja ja menetetty rakentaminen keskustelut ja muu tärkeä jäi kaiken sen alle.. Näin näen enkä sitä kumpi sanoi juuri nyt mitäkin... Voin sanoa vaan en halunnut mutta näin meni ja suurin syy minussa varmaan mut peilistä näet ehkä jotain myös omaasi.. Ehkä tarkoitettu näin vaikka vituttaa ... Tohon yhteen lauseeseen en lähde kommentoimaan mutta sinusta en ole sanonut sanaakaan täällä.. Nyt sanon tässä! Jos yhtään auttaa kysy itseltäsi olitko onnellinen millon viimeksi...
Sanoit että häivy ennenku soitin... Ja tässä ollaan...huoh... Ei voi keskustella rakentavasti jos aina syytetään että mikä tää sun kännykässä on näin ja näin... Tiiät kyllä... Pettynyt oon siihen että vaikka vannotit että et tee mitään enenku oot varma... Ilmeisesti nyt oot... Ja peilissä näen murtuneen miehen joka varmasti on myös syypää siihen että tässä ollaan :( sun kanssa onnellinen kaikkina hyvinä hetkinä eli ei kauaa siitä ku olin onnellinen... Sama kysymys sulle... ??
Ja jos haluut keskustella ja yrittää niin ota yhteyttä mut ei täällä... En lue tätä enää... Näin tiedän onko tahtoo vai ei....
Mulle saa keskustella myös... Mut en voi olla se joka ottaa yhteyttä koska sinä olet ollut aina lähtemässä... Ota sinä jos joskus sille tuntuu...
Ehkäpä otankin huomenna....