Ihan semmoisena vaatimattomana, kuin se oli ennen sinua, mies. Mistä näitä älyttömiä kuvitelmia ja haluja tulikaan, turhaan vaan elämää mutkistamaan. Romukoppaan. Mutta elämänasenne muuttui. Siitä pidän kiinni, ja tasaannun sen kanssa, että kelpaan sellaisena kuin olen. Ja ryhdissä kuljen :), koska se tuo iloa mulle itselleni. Ehkä vielä joku joskus haluaa minut oikeasti, mutta siinä ei onnistu väkisin yrittäminen eikä väkisin etsiminen. Vaan silmät avoimena kulkeminen. Ja että saisi olla ihan vaan jotakuta varten, tuottaa iloa toisen elämään.
Taidan olla valmis jatkamaan omaa elämää
bittiavaruuteen
271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paitsi kevättä pelkään. Millaista se on nyt, kun ei ole haaveitten kohdetta. Ja muistan kuitenkin minkälaista se oli, kun oli toivoa. Paremmasta.
Voi voi