Elin kauan liitossa täysin tunnevammaisen miehen kanssa, kunnes lopulta (onneksi) päädyimme eroon. Aikani yksin oltuani tapasin miehen, joka vei varoittamatta jalat alta - rakastuin kuin hullu keskenkasvuinen - ja kaikki vuosien aikana patoutunut nälkä (emotionaallinen & fyysinen) purkautui mielettömäksi tunnemyrskyksi. Se mies oli balsamia haavoihin - joku teistä saattaa ymmärtää, mitä tarkoitan, ei sellaista pysty sanoiksi pukemaan.
Tarina kuulostaa siis tähän asti onnelliselta... mutta, mutta: tiesin alusta saakka, että mies on varattu, enkä silti kyennyt vetämään hätäjarrua!
Annoimme mennä täysillä - aina siihen saakka, kun varoituskellot lopulta alkoivat kilistä ja kiinnijäämisen riski latoi jäitä hattuun.
Olen koettanut jälleen "teurastaa" tunteeni, rimpuilla etäämmälle. PÄÄTÄN lakata olemasta rakastunut, päätän lakata rakastamasta, päätän päästää irti - ja kaikki päätökset valuvat hukkaan joka ikinen kerta, kun hän ilmaantuu lähelle. Ja voi luoja kuinka poden syyllisyyttä hänen perheensä vuoksi.
Sanopa ystävä hyvä, mitä minun pitäisi tehdä!
Tarina kuulostaa siis tähän asti onnelliselta... mutta, mutta: tiesin alusta saakka, että mies on varattu, enkä silti kyennyt vetämään hätäjarrua!
Annoimme mennä täysillä - aina siihen saakka, kun varoituskellot lopulta alkoivat kilistä ja kiinnijäämisen riski latoi jäitä hattuun.
Olen koettanut jälleen "teurastaa" tunteeni, rimpuilla etäämmälle. PÄÄTÄN lakata olemasta rakastunut, päätän lakata rakastamasta, päätän päästää irti - ja kaikki päätökset valuvat hukkaan joka ikinen kerta, kun hän ilmaantuu lähelle. Ja voi luoja kuinka poden syyllisyyttä hänen perheensä vuoksi.
Sanopa ystävä hyvä, mitä minun pitäisi tehdä!
Vastaukset 15
Vanhimmat
jaa syyllisyyttä. mitäs se mies ajattelee, kiva suhde piristää avioliittoa? eli jos se on sanonut että rakastaa vaimoaan eikä halua eroa, niin koe toki syyllisyyttä. suuresti kyllä epäilen, että mies etsii rakkautta kun ei omassa liitossaan sitä koe. jos et sinä niin pian joku toinen olisi sinun tilallasi. se on miehen valinta, syyttä siitä itseäsi syytät, anna mennä vaan ja katso mihin asti siivet kantaa. onnea!
olen "sekaantunut" varattuun ihmiseen jokseenkin kyllä liitto on vähän "kylmän lainen" eli tunteet hukassa. vaikka uskonkin "kumppanini" rakastavan viellä puolisoaan vaikka kovasti yrittää kieltää.
olenkin ottanut suhteen vähän leikin kannalta..
mutta myöskin tunnen enemmän syyllisyyttä hänen perheensä vuoksi.
mulla oli "sivusuhde" pari vuotta sitten vapaaseen naiseen no se päätty.jatkuen taas viime kesänä vähän aikaa luuletteko etten oo tuntenut todella pahoin tätä naista kohtaan koska hän haluaisi minut,mutta mutta kun päätöksen teko on tosi vaikea rakastaa kahta ihmistä omapa on vikani.kirjoitin sen takia että ,täälä usein naiset kirjoittaa näistä kolmio draamoista kertoen sen varatun miehen olevan täys sika vailla tunteita , mutta kyllä se koskee tääläkin sydämmessä joka saatanan päivä.kyllä te naiset ootte ihan yhtä pahoja pään sekottajia ja elämän pilaajia.
Olisi tyhmää leimata ketään kolmiodraaman päähenkilöä tunteettomaksi ja siaksi tai miksikään muuksi.
Olen jokseenkin varma, että jokainen draaman jäsen tuntee syyllisyyttä ja tunteiden paletti on muutenkin laaja. Ainakin näin sen toisen naisen näkökulmasta.
Jos pystyisi toimimaan pelkän järjen varassa, ei näitä draamoja syntyisi - tai ainakin ne saisi poikki helposti. Mutta tiedät itsekin, millaisen tunnemyrskyn kouriin sitä joutuu, elää yhtä aikaa taivaassa ja helvetissä. Rakastuminen kun tekee yhtä aikaa heikoksi ja haavoittuvaksi ja toisaalta taas vahvaksi.
Tämä on minulle ensimmäinen (toivottavasti myös ainoa) kerta sen toisen naisen roolissa. Tämä sattuu enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Tiedän, että niin sattuu toiseenkin osapuoleen - päätit niin tai näin, aina sattuu ja satuttaa.
niinpä tässä pitäs lähteä uutta vuotta juhlimaan ja ajatukset pyörii sekavana.tunteilleen kun ei voi mitään niiden kieltäminen ei oikein onnistu eikä itsensä muuttaminen eikä varsinkaan muiden.ikää on jo 36 enkä oo oppinu näistä asioista mitään , mutta ehkä vielä opin ja saan pääni kuntoon.taking care of busines.
Mulla on ollut muutaman vuoden varattu mies rakastajana.
Olen itse vapaa, tai tällä hetkellä mulla on vakituinen ystävä, mutta siltikin olen pitänyt yhteyttä rakastajaani.
En koskaan ole tuntenut huonoa omaatuntoa tekemisistäni, mies ei olisi tullut luokseni jos hänellä ei olisi ollut siihen aihetta, sama mun puolelta, häneltä olen saanut jotain semmosta mitä en muualta saa.
Ne yöt jotka olen hänen kanssaan viettänyt, ovat olleet erikoisen ihania, on suuremmoista antaa toiselle jotain ainutlaatuista.
Luulen, että rakastan molempia miehiäni, vakituinen ystäväni ei tiedä tästä toisesta, luulen kuitenkin ettei tieto suuria vaikuttaisi.
alat porsimaan molemmille
Mikäli olisit jo jäänyt kiinni viikonloppuna. Eikö partnerisi soitellut viime viikolla???
vaan kävi kylässä. Käry ei ole käynyt. Tarina ei siis täsmää...
mä olen ihan samassa tilanteessa kun sinäkin ero entisestä selvä ja rakastunut varattuun mieheen niinkuin hänkin minuun, hätäjarrua olemme yrittäneet vetää muutaman kerran mut taas palanneet lähtökohtaan. se tunne vei minutkin vaikka aina olen sanonut et ei varrattua miestä minulle mut en vielä ole keksinyt miten päästää irti hänestä. mut rakastan häntä todella paljon, enkä tiedä mitä tehdä. kohtalon toverisi.
Suotta sitä hätäjarruja laittelee, minä otin varatun ja hyvin on mennyt, meilä on jo yhteisiä lapsia. Siinä näkee kestääkö rakkaus vai ei.
kiva kuulla että mulla vois olla toivoa
kuin voit laittaa kaiken hänen syykseen!?"varatun miehen viettelemä"niinkuin olisit tahdoton nukke?kanna oma vastuusi yhteisestä kakusta,syyttämättä miestä halustasi.minusta toi asenne on väärä,ei kuvasta paljon rakkautta ku pidät miestä viettelijänä...en lakkaa ihmettelemästä.voi ku mies tietäis ajatuksesi mut salaat ne tietenkin häneltä,eikö vain?
en kiistä tuotakaan, sillä en ole se tahdoton nukke. Otsikko ei ehkä ollut aivan loppuun harkittu tuolta osin.
Kyllä ymmärsin ja ymmärrän vastuuni. En kuitenkaan syöksynyt tuohon tilanteeseen mitenkään helposti, koetin kiemurrella irti, ennenkuin mitään "ratkaisevaa" oli tapahtunut ja olen koettanut katkaista tämän myöhemminkin - koska toki ymmärrän, miten tässä on mukana myös se syvästi loukattu osapuoli.
Kyllä mies tietää ajatukseni, tähän suhteeseen kun kuuluu ennenkaikkea paljon puhumista.
Olen pahoillani, jos sait sen kuvan, että pidän itseäni tässä täysin viattomana, en todellakaan pidä! Eikä se syyllisyys mihinkään häviä...
Kiitos kommentista! Toivon sinulle hyvää jatkoa, ja toivon, ettet ole itse joutunut olemaan vastaavassa tilanteessa se loukattu osapuoli - minä olen siinä ollut - montakin kertaa, siksi tiedän, miltä se tuntuu.
kiemurtelemaan irti?olisit sä pystynyt jos vain olisit halunnut.ei ihminen saa noin heikko olla.