Onko tervettä pelätä pimeää näin paljon?

Eli olin täss 4 päivää sitten kaverillani yötä, ja aloimme katsoa jotain typerää kauhuelokuvaa. Kesken elokuvan (joka muuten oli niin paska ku olla ja voi) lähdin hakemaan vettä keittiöstä, ja menin ennen sitä vielä vessaan. Ja kun palasin, kaverini ei ollut enää sohvalla ja TV pyöri itsekseen. Aavistin jo siinä vaiheessa että kaverini yrittäisi säikäyttää, mutta lähdin huhuillen etsimään häntä. Kävelin huoneet läpi ja kuulin kun takaovi kävi, joten lähdin sinne. Menin ulos ja huusin kaikkea "Cmoon tuu jo" ja muuta.
Menin kaverini perheen vajan luokse, ja koska kello oli jo 6 illalla en voinut nähdä juuri mitään paitsi vajan ja vähän sen taakse kiitos talolta tulevan valon. (voih näitä suomen lumettomia talvia~) Siinä vaiheessa alkoi jo karmia, mutta menin vajan suulle ja katsoin sisään missä oli pilkkopimeää. Lähdin perääntymään ovelta (koska pelkään sitä vitun pimeää) ja silloin kaverini puski minut sisään ja nauraen sulki oven perässään. Peräännyin ovea vasten ja aloin hyperventiloimaan yrittäessäni rynkyttää ovea auki. Kun en saanut sitä auki tajusin että kaverini lukitsi sen ja konttasin varovaisesti seinää pitkin nurkkaan, jonka olin nähnyt jo aiemmin. Jäin kököttämään siihen ja kaverini huusi oven takaa: "Kohtaa pelkosi!!" ja nauroi päälle.
Aloin siinä vaiheessa hyperventiloida pahasti ja kökötin siinä nurkassa kyykyssä. Sitten kuulin hyvin hiljaisia askelia jostain pimeästä ja menin hirveeseen paniikkiin, mutta en pystynyt tehdä mitään koska olin varmaan shokis tai jotain. Tuijotin vaan kauhuissani kuka sieltä tulee. Siinä vaiheessa silmäni olivat jo hieman tottuneet pimeään ja saatoin erottaa että sieltä oli jotain tulossa. Menin siinä vaiheessa vielä silmittömäämpään paniikkiin ja painauduin seinää vasten niin hyvin kun pystyin kauhuissani. Aloin hyperventiloida 2 kertaa voimakkaammin ja tajusin käsieni suunnilleen lilluvan hiessä. Jokainen pienikin varjo tuntui uhkaavalta ja tuntui kuin hioneessa olisi ollut sadoittain otuksia jotka vain tuijottavat minua.
Varjo lähestyi yhä, mutta pysähtyi hetkeksi. Tuijotin yhä sitä silmät suurina ja suuni oli mennyt hirveään irvistykseen ja tajusin käteni tavoittelevan pientä linkkuveistä takataskussani, mutta vedin sen pois koska sieltähän voi tulla kukavaan, tai ei mitään. Hahmo lähestyi hiiiiitaaaastiiiii minua ja kun se ehti luokseni, olin silmittömässä paniikissa ja tuskin pystyin liikkua. Yhtäkkiä hahmo kumartui ja sytytti taskulampun ja alkoi huutaa suoraan naamani edessä. Minulla on luonnollisesti vahva puolustautumis mekanismi (?:D), Joten mottasin häntä naamaan ja hyppäsin pystyyn, jonka jälkeen ilmeisesti pyörryin.
Heräsin maasta vajan nurkasta kuulemma noin 3 minuuttia myöhemmin ja heräämisen jälkeenkin olin aivan kauhuissani ja tokkurassa = peräännyin nopeasti kaverini ja hänen isoveljensä luota (joka myös säikäytti minut) ja yritin juosta ulos ovesta, mutta kaaduin puutarhakalujen sekaan. Kaverini taisi siinä vaiheessa vasta oikeasti tajuta että jokin on pielessä ja tuli luokseni, mutta yritin lyödä häntäkin. Kaverini isoveli tuli siis pitelemään minua ja kaverini yritti saada minut rauhoittumaan kun hyperventiloin ja itkin. Hetken päästä ilmeisesti rauhotuin ja jäin makaamaan maahan. Tuo oli kaverini isoveljen tarina tapahtuneesta siitä asti kun pyörryin. Itse en muista muuta kuin sen kun pomppasin seisomaan ennenkuin pyörryin ja sen jälkeisen hirmuisen paniikin ja ahdistuksen. Ja sen kun riehumiseni jälkeen "heräsin" maasta :P Eli onks tää viellä terveen rajoissa? Vai pitäiskö mun mennä hoitoon?