Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta pitää hallituksen toimia tuottavuusloikan saavuttamiseksi turhina. Siksi ne pitäisi perua. Suomen teollisuuden yksikkötyökustannukset suhteessa Saksan teollisuuteen ovat kahdessa vuodessa enemmän kuin puolittuneet, kirjoittaa Haaparanta Akateemisessa talousblogissa.
Saman suuntaista linjaa edusti aiemmin Ylen haastattelussa myös toinen Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori ja pitkän linjan ykkösekonomistimme Sixten Korkman. Korkmanin mukaan parhaan tuloksen Suomen kilpailukyvylle antaisi maltillisten palkkasopimusten jatkaminen syksystä 2016 eteenpäin.
lll
Maltilliset palkkasopimukset on jo niin hyvin ajettu palkansaajien selkärankaan, ettei niitä osata enää edes kyseenalaistaa. Suomessa on noudatettu vuodesta 2011 alkaen vuodenvaihteeseen 2016-2017 asti äärimmäisen maltillista, käytännössä nollakorotusten linjaa. Reaalipalkkatasoon tämä on merkinnyt reilua alennusta. Tämäkään ei jostain syystä riitä Sipilän hallitukselle, vaikka mahdollisuus olisi pyrkiä jatkamaan tätä palkkalinjaa vielä jatkossakin.
Miksi hallituksella on niin kiire, ettei maltillisen palkkalinjan jatkaminen syksyllä 2016 tunnu kiinnostavan? Hallituksella on kiire kahdesta syystä. Taloudellinen syy on se, että talouskasvun käynnistyminen näyttää Suomenkin osalta pieniä merkkejä. Vaihtotase kääntyi heinäkuussa plussalle, ja kokonaistuotanto nousi hitusen. Joillakin aloilla koetaan alueellisesti jo koulutetun työvoiman pulaa. Jos taloudessa alkaa näkyä plussaa, on hallituksen toimia työmarkkinoilla entistä vaikeampi viedä lävitse. Toinen syy on poliittinen: Sipilän täytyisi saada listansa lävitse ennen kuin perussuomalaisten poliittinen selkä mahdollisesti murtuu.
lll
Miksi hallitus sitten haluaa väkisin ja kiireellä ajaa työmarkkinoilla tavoitteita, jotka talouspolitiikan näkökulmasta eivät välttämättä ole parhaita tai edes tarpeellisia. Voi olla, että työmarkkinoilla halutaan muuttaa rakenteita ja voimasuhteita pysyvästi välittämättä ajankohtaisista talousvaikutuksista. Sipilän hallitus voi olla myös arvovaltaloikan tarpeessa. Toistaiseksi Sipilä on näperrellyt taloudellisesti pienten asioiden kanssa. Talouden dynamiikkaan vaikuttavat suuret avaukset loistavat poissaolollaan.
Jos Suomen tilanne alkaakin parantua ilman hallituksen merkittäviä toimia, ihan vain markkinatalouden toimesta, niin Sipilän hallituksen tuhtaaminen voi näyttää entistäkin sekavammalta. Vaikutelmaksi on jäänyt, ettei hallituksen suunnitelmien takana ole oikein vakuuttavaa ekonomisti- ja juristiosaamista, vaikka hallituksella pitäisi olla käytössään hyvät voimavarat tässäkin suhteessa.
Saman suuntaista linjaa edusti aiemmin Ylen haastattelussa myös toinen Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori ja pitkän linjan ykkösekonomistimme Sixten Korkman. Korkmanin mukaan parhaan tuloksen Suomen kilpailukyvylle antaisi maltillisten palkkasopimusten jatkaminen syksystä 2016 eteenpäin.
lll
Maltilliset palkkasopimukset on jo niin hyvin ajettu palkansaajien selkärankaan, ettei niitä osata enää edes kyseenalaistaa. Suomessa on noudatettu vuodesta 2011 alkaen vuodenvaihteeseen 2016-2017 asti äärimmäisen maltillista, käytännössä nollakorotusten linjaa. Reaalipalkkatasoon tämä on merkinnyt reilua alennusta. Tämäkään ei jostain syystä riitä Sipilän hallitukselle, vaikka mahdollisuus olisi pyrkiä jatkamaan tätä palkkalinjaa vielä jatkossakin.
Miksi hallituksella on niin kiire, ettei maltillisen palkkalinjan jatkaminen syksyllä 2016 tunnu kiinnostavan? Hallituksella on kiire kahdesta syystä. Taloudellinen syy on se, että talouskasvun käynnistyminen näyttää Suomenkin osalta pieniä merkkejä. Vaihtotase kääntyi heinäkuussa plussalle, ja kokonaistuotanto nousi hitusen. Joillakin aloilla koetaan alueellisesti jo koulutetun työvoiman pulaa. Jos taloudessa alkaa näkyä plussaa, on hallituksen toimia työmarkkinoilla entistä vaikeampi viedä lävitse. Toinen syy on poliittinen: Sipilän täytyisi saada listansa lävitse ennen kuin perussuomalaisten poliittinen selkä mahdollisesti murtuu.
lll
Miksi hallitus sitten haluaa väkisin ja kiireellä ajaa työmarkkinoilla tavoitteita, jotka talouspolitiikan näkökulmasta eivät välttämättä ole parhaita tai edes tarpeellisia. Voi olla, että työmarkkinoilla halutaan muuttaa rakenteita ja voimasuhteita pysyvästi välittämättä ajankohtaisista talousvaikutuksista. Sipilän hallitus voi olla myös arvovaltaloikan tarpeessa. Toistaiseksi Sipilä on näperrellyt taloudellisesti pienten asioiden kanssa. Talouden dynamiikkaan vaikuttavat suuret avaukset loistavat poissaolollaan.
Jos Suomen tilanne alkaakin parantua ilman hallituksen merkittäviä toimia, ihan vain markkinatalouden toimesta, niin Sipilän hallituksen tuhtaaminen voi näyttää entistäkin sekavammalta. Vaikutelmaksi on jäänyt, ettei hallituksen suunnitelmien takana ole oikein vakuuttavaa ekonomisti- ja juristiosaamista, vaikka hallituksella pitäisi olla käytössään hyvät voimavarat tässäkin suhteessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.