Kiinnostuksen menettäminen

elämään_

Kullakin ihmisellä on tarinansa. Niin sinullakin ap. Vaikutat syvästi elämäntilanteeseesi pettyneeltä. Ihmisistä ei alamaissa kulkeva ihminen saa myötätukea.
Oletko naispuolinen nais vai miespuolinen kansalainen. Ainakin yksinäinen ja ahdistunut kun pahat ajatukset tulevat mieleesi.
Huono elämäntilanne tulee uniinkin. Niin aina. Minullakin. Pitkä ahdistava taloudellinen tilanne raastoi hermojani. V.2015 oli pahin vuosistani.
Luulin että puoliksi omistamani asunto, mökkipaha menee alta kun vaimon ulosmaksuun avioerossa piti ottaa pankkilainaa liian paljon.
Melkein luhistuin kolmessa vuodessa. Nyt pakkasen paukkuessa mökin nurkissa näyttää muka paremmalta. Haluaisin myötä elää ap tilanteessasi.

Voisitko arjen tullen saada apua paikkakuntasi sosiaalitoimistosta? Tilaisit ajan terveyskeskuksen sairaanhoitajaan. He eivät ota maksua
Olen heidän vastaanotoillaan käynyt useasti. Ainakin lohtua olen saanut. Olen vanha ja raihnainen. Ei kukaan halua sellaista riesakseen.

Joku hyvä, vaikka shiatsuhoitaja tai vastaava voisi tehdä ihmeitä tilanteessasi. Kuitenkin he vaativat pienen palkkion vastaanotoiltaan.
Otan osaa ap!

Sama täällä, kaikki astiat lojuu tiskipöydällä enkä ole imuroinut aikoihin. Ei täällä kukaan käy kuitenkaan ja ottaa voimille jo sängystä ylös pääseminen.
Ei ole ketään kenelle edes puhuisi, psyk.polilla käyn kerran kuussa. Välillä kun joku erehtyy soittamaan, täytyy kakoa ensin että saa edes äänen kulkemaan.
Olen nyt 4 vuorokautta miettinyt ettei minulla ole elämässä enää mitään eikä ketään. En myöskään ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi enkä tule saamaan joten miksi elää. En tiedä miten tästä eteenpäin, tuntuu että kaikki on turhaa.
Jos menee jonnekin kertomaan mitä ajattelee tai haluaa, niin laittavat suljetulle. Ei sekään ole elämää. Tänään katsoin koko päivän asuntoja toiselta paikkakunnalta, mutta urakan jälkeen totesin, että en olisi siellä yhtään onnellisempi.
Kertokaa joku, miten tästä elämästä saisi taas kiinni ja tuntisi edes jonkin asian mielekkääksi, haluaisi taas elää?

Pitää koittaa vaan tsempata vaikka ei aina siltä tunnukaan. Elämä voittaa kuitenkin.

Juu, mullekin 2015 vuosi on ollut kamalin kaikista. Kuoli 2 lemmikkiä ja isoäiti, tapasin pari todella ikävää ihmistä ja yhden pitkäaikaisen kaverin kanssa meni välit poikki. Olen yksinäisempi kuin koskaan, vaikka koko helvetin vuoden yritin löytää ystäviä. Sentään aloitin uudessa koulussa, mutta sekin tuntuu ihan ylivoimaiselta. En vaan jaksaisi lukea noihin kokeisiin ja vielä 1,5v pitäisi jaksaa opiskella. Se tuntuu niin loputtomalta ajalta. Olen muuttunut kauheaksi valittajaksi, tuntuu etten saa iloa enää mistään.

Minullakin oli vuoden viimeisellä neljänneksellä paha koetus, mutta nyt ollaan jo suvannon puolella. Ehkä olisi järkevää tilata aika lääkäriin kun rintalastassa on ollut kova patti vuoden päivät, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä.
Kun mieli on masentunut, niin kokee ettei elämä huvita. Ihmisyyteen kuuluu olla tietoisesti kokea olevansa yhteydessä toisiin ja Luojaan ja että pitäisi olla jollakin tavoin hyödyksi. Eläimellä ei tätä tarvetta ainakaan tietoisesti kai ole. Jälkikasvu hoituu viettien avulla ja toisilla on laumavietti.
Kuitenkin se että saa olla ja elää voisi riittää syyksi olemassaololle. Eikö sitten erakko ja voisi olla onnellinen ja nauttia olemassaolostaan.
Minulla tuppaa olemamaan se siivouspuoli jatkuvasti rästissä. No en ota siitä stressiä. Ainut ongelma on vain etten viitsi kutsua ketään kotiin.

Sinulle viimeiset hetket, sanon, että minullekin tuli tässä viiraus alkaa katselemaan asuntoja toisilta paikkakunnilta. Sain pienen, muutaman tonnin perinnön ja ajattelin, että mitä jos vuokaraisi pienen asunnon muutamaksi kuukaudeksi jostain muualta. Jos sinulla on varaa, niin miksipä et voisit vaihtaa maisemia. Saat ainakin jotain vaihtelua ja puuhaa vähäksi aikaa. Kannattaa aina pyrkiä murtamaan se urautunut vanha ympyrä.

Minulle antaa kyllä usko ja luottamus Jumalaan sen perusäjäyksen tälle kaikelle. Ja kyllä sen koko ajan huomaan, että johdatus seuraa mukana katsellessa historiaa taaksepäin.
Ja emmehän tiedä tulevia päiviä. Elämä voi yllättää myös positiivisella tavalla. Ei heitetä kirvestä kaivoon.