Äänen merkitys

Pieru
Richard Newtonin piirros vuodelta 1798, jossa John Bull pieraisee kuningas Yrjö III:ta esittävään julisteeseen William Pitt nuoremman kommentoidessa tilannetta raivostuneena.

Pieru (lat. flatus) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystä pieru käytetään myös fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseistä kaasua purkautuu peräaukon kautta nopeasti ja usein äänekkäästi ulos. Pieraisut koetaan usein kiusallisiksi sekä hajun että äänen perusteella. Ne on mahdollista välttää pidätyslihaksen avulla, mutta pierua purkautuu myös huomaamattomasti, mitä ei voi estää. Sairaalloisen runsasta, vatsanväänteitä aiheuttavaa pierun muodostusta kutsutaan ilmavaivoiksi.

Toisin kuin joskus väitetään, sana pieru ei ole alatyylinen vaan täysin yleiskielinen. Esimerkiksi teoksessa Lääketieteen termit – Duodecimin selittävä suursanakirja sana pieru on ilman mitään tyylilajimerkintöjä.

Sisällysluettelo

1 Koostumus ja aiheuttajat
2 Suolikaasusta pieruksi
3 Myyttejä ja faktoja
4 Pieru sosiaalisena ilmiönä
4.1 Historiallisia pieruja
4.2 Pieruviihde
4.2.1 Pilailu
4.2.2 Pieruhuumori
4.2.3 Pierutaide
5 Katso myös
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla

Koostumus ja aiheuttajat

Tutkimusten mukaan ihminen vapauttaa keskimäärin 0,5–2 litraa kaasua vuorokaudessa lynkkysuolensa välityksellä[1]. Keskimääräinen kertapäästö vaihtelee 35–90 millilitran välillä. Koostumus vaihtelee suuresti, mutta 99 % kaasusta koostuu hiilidioksidista (5,1–29 %), vedystä (0,06–47 %), typestä (23–80 %), hapesta (0,1–2,3 %) ja metaanista (0–26 %)[2]. Nämä yleiset kaasut ovat myös suhteellisen hajuttomia. Kaasua niellään syödessä tai juodessa, minkä lisäksi niitä vapautuu ruuansulatusprosessissa[1].

Suolikaasuun hajun tuova aines muodostaa noin prosentin pierun yhteydessä vapautuvan kaasun kokonaistilavuudesta. Haju muodostuu ihmisen sisällä olevan bakteeritoiminnan tuloksena. Kyseisiä bakteereja ovat muun muassa E. coli, Klebsiella- sekä Clostridium-sukuiset bakteerit. Bakteerit majailevat enimmäkseen varsinaisessa paksusuolessa, jossa ne alkavat kuluttaa sulamatonta ruokaa ja tuottavat siten omia päästöaineitaan, kaasua. Nämä kaasut koostuvat tyypillisesti rikkiä sisältävistä molekyyleistä kuten dimetyylisulfidista ja metyylimerkaptaanista.[1]

Vetykaasu, metaani ja hiilidioksidi syntyvät pieruihin pääasiassa myös paksusuolen bakteeritoiminan tuloksena. Noin kolmanneksella aikuisväestöstä bakteerikanta tuottaa metaania, kahdella kolmanneksella ei. Syytä tähän ei tiedetä. Hiilidioksidia syntyy kahdella tavalla: suurin osa syntyy, kun vetykarbonaatti neutralisoi ruuansulatuskaasuja, mutta pieniä määriä syntyy myös anaerobisessa käymisprosessissa suolistossa. Typpi joutuu suolikaasuihin luultavimmin sekä niellyn ilman välityksellä että verenkierrosta. Hapen määrä peräsuoleen ehtivässä kaasussa jää pieneksi, koska paksusuolen bakteeritoiminta kuluttaa siitä valtaosan.[2]

Suolikaasun koostumuksen suuret vaihtelut johtuvat enimmäkseen ihmisen syömistä ainesosista. Erityisesti monimutkaiset, kolmesta tai neljästä sokerista koostuvat hiilihydraattimolekyylit ovat useimmin ruuansulatuksessa sulamatta jääviä ainesosia, jotka jäävät paksusuolen bakteerien ravinnoksi ja joista siten muodostuu eniten pahanhajuisia kaasuainesosia. Ihmisen ruuansulatus pystyy hyödyntämään parhaiten yksinkertaisia hiilihydraatteja ja sokereita. Vähiten monimutkaisia hiilihydraatteja on lihassa, kalassa, viinirypäleissä, marjoissa, perunalastuissa, pähkinässä ja kananmunassa. Niitä on enemmän pasteijoissa, perunassa, sitrushedelmissä, omenoissa ja leivässä. Eniten pahanhajuista kaasua tuottavia ainesosia on pavuissa, porkkanoissa, rusinoissa, banaanissa, sipulissa, ja maitotuotteissa.[1]

Laktoosi-intoleranssista kärsivillä ihmisillä paksusuolen bakteerit tuottavat normaalia enemmän kaasua laktoosia sisältävien ruokien tai juomien nauttimisen jälkeen, koska intolerantikkojen ruuansulatuselimistöstä puuttuu laktoosia hajottava laktaasi-entsyymi, eikä laktoosi siten hajoa aikaisemmin.[1]
Suolikaasusta pieruksi

Ihmisen ohutsuoli sisältää jatkuvasti noin 30–200 cm³ kaasuja. Ihminen tuottaa tunnissa peräsuolen kautta purkautuvaa kaasua enintään noin 100 cm³ ja vuorokaudessa kaasuntuotanto on tilavuudeltaan keskimäärin 400–1200 cm³. Levittin tutkimuksissa seitsemän kontrollihenkilön ryhmä tuotti keskimäärin 13,6 pierua vuorokaudessa, keskihajonnan ollessa 5,6. Laktoosi-intolerantikolla määrä saattoi nousta jopa 34:ään pieruun vuorokaudessa.[2]

Ruoansulatuselimistössä syntyvä kaasu varastoituu peräsuoleen, mistä se purkautuu ulos peräaukon kautta. Peräsuoli ja anaalikanava annostelevat yhden pieraisun aikana vapautuvan kaasun määrää. Anaalikanavassa on lisäksi reseptoreja, joiden tehtävänä on tunnistaa, virtaako anaalikanavaan kaasua vai ulostetta. Kun paine kasvaa riittävän suureksi, peräaukon sisempi sulkijalihas rentoutuu, jolloin kaa

elämänsisältö hiukan hakusessa?

se on siinä Hiukkasessa, joka on maksanut pyhäjärvisille useita miljoonia, ilman työpaikkoja!!

Mutta pieru on muuten maailman terävin aine.
Se saattaa tulla useiden housujen läpi tekemättä reikää

Tieteellinen fakta:
"Äänen voimakkuus on kääntäen verrannollinen hajun voimakkuuteen"

jeesus: ihmisen tulisi varoa sitä mitä suusta tulee ulos kuin laittaa sinne sisään

Ääni on kuim suojelumekanismi. Äänen avulla "syyllinen voitaan helpommin paikantaa ja näin se vähentää eripuraa väkijoukossa. Ilman ääntä henkilö voisi paremmin terrorisoita väkijoukoissa.

Siinä on siksi ääni että sillä voi ilostuttaa kanssaolijoita. Pieraisuun kannattaa eläytyä mahtipontisin elein ja ilmein esim. vääntämällä naama tuskaiseen ilmeeseen, kallistua joitain asteita ja nostaa jalkaa samalla ylös. Pieraisusta kannattaa myös tehdä tapahtuma joka jää mieliin. Pieraisun päätteeksi voi lausua jotain. Monet käyttävät sanoja esim. "kaikki äänet maalaisliitolle".

Äänetön pieru on paras päästää kaupan lihatiskin edessä.
Sitten voi alennuksella kysyä pilaantunutta lihaa.
Olen monesti pieraissut oikein pahanhajuisen pierun lihatiskin edessä ja
kun haju leijailee niin siirtyy hiljaa pois ja katselee toisia,sinäkö se olit ilmeellä.

Tieteellinen fakta 2:

"Kanssaolijoiden naaman nyrpeysaste on suoraan verrannollinen hajun voimakkuuteen"

Mitä kovemman äänen saa pieruun ladattua niin sitä vähemmän se haisee. Selitys tähän ilmiöön liittyy energiaan. Voimakas ääni vie pierusta suurimman osan sen sisältämästä energiasta. kHo 45 0/3458

Ahaa joku nero keksi tuonkin, miksi pakoputki paukkuu 🤣

Jos pierua pidättää ihmiskeho tuo kaasut suun kautta ulos, tämä on tutkittu totuus.

Eikä siinä vielä kaikki, suu puhuu paskaa. Vähän kuin monella P. järvisellä