Mieheni kuoli aivosyöpään joitakin vuosia sitten. Ennen matkustimmme paljon maailmalla, kävimme tanssimassa, meillä oli paljon ystäviä joiden kanssa pidimme paljon yhteyttä. Ja Nyt....
Ei ketään, ei mitään, ei ystäviä, ei haluakaan matkalle yksin... Olen käynyt psykiatrilla ja saanut lääkkeet, mutta, mutta, mikään ei ei tunnu elämisen arvoiselta asialta nykkyään. Okei, tiedän, etten minäkään pidä yhteyttä entisiin ystäviin, mutta kun ei jaksa. Olen ihan oikeesti toivonut Joulupukilta ystävää, joka tajuis jotain näistä asioista ja olis kokenut jotain samanlaista.
Ei ketään, ei mitään, ei ystäviä, ei haluakaan matkalle yksin... Olen käynyt psykiatrilla ja saanut lääkkeet, mutta, mutta, mikään ei ei tunnu elämisen arvoiselta asialta nykkyään. Okei, tiedän, etten minäkään pidä yhteyttä entisiin ystäviin, mutta kun ei jaksa. Olen ihan oikeesti toivonut Joulupukilta ystävää, joka tajuis jotain näistä asioista ja olis kokenut jotain samanlaista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän, että sinun on ollut varmasti ja on edelleenkin vaikeaa uskoa parempaan huomiseen. Fiksuin keino saattaisi olla, että etsisit jonkun samanhenkisen ystävän, jonka kanssa voisitte jutella luottamuksellisesti asiasta kuin asiasta.
Kunnon ulkoilu ystävän kanssa ei myöskään olisi pahitteeksi. Kunnon vitamiinit ja muut kehon tarvitsemat hivenaineet yms. käyttöön ja pikku hiljaa eroon niistä mieliala lääkkeistäsi, ne turruttavat sinut elämästä täyttä elämää.
Yritä vain "potkia itseäsi" persuuksille, koska se on ainoa vaihtoehto saada aikaiseksi kommunikointia toisten ihmisten kanssa. Jos toiset eivät tule kommunikoimaan sinulle on sinun tehtävä se. Löydät kyllä samanhenkisen ystävän, joka haluaa pitää myös sinuun päin yhteyttä.
Tsemppiä ja kovaa taistelutahtoa sinulle uudelle alkavalle vuodelle. Päätä itse (oma päätöksesi on tärkein), että siitä tulee hyvä vuosi ja tee myös työtä sen hyvän vuoden eteen. SINÄ ITSE LUOT TULEVAISUUTESI HYVÄ YSTÄVÄ, KUKAAN MUU EI PYSTY TEKEMÄÄN SITÄ PUOLESTASI. Suurin osa ihmisistä väheksyy omaa kykyään vaikuttaa tulevaisuuteensa, älä tee sinä sitä virhettä.
Oli hyvä otsikko tänään lehdessä: surua ei voi antaa pois. Mikäli miehesi poismenosta on jo kulunut vuosia, etkä vieläkään ole saanut omasta elämästä kiinni, jotain on pahasti vialla. Etkö ole saanut mieltäsi pois menneisyydestä, ajatteletko että sinun pitää elää murheellisena ja itsesäälissä koko ajan.
Olet masentunut ja kokemuksesta voin sanoa, että itse voi tehdä asialle myös jotain, älä ajattele, että ystävä nostaisi sinut taas elämään. Aloita itse paraneminen, aivan hitaasti, lisää ulkoilua, hemmottele itseäsi, mene vaikka kylpylään, ei juhlimaan vaan parantamaan itseäsi, soita kerran viikossa jollekin entiselle ystävällesi, keksi itsellesi haave vaikka punainen tupa ja perunamaa.
Olen varma, että monet haluaisivat sinun poistuvan tuolta yksinäisyydestä ja palaavan, ei samanlaisena, mutta ystävänä.