Tuntuu niin hölmöltä

Tapasin lapsuudenystäväni pitkästä aikaa. Edellisestä tapaamisesta oli jo monta vuotta. Tuli hölmö olo, pitkästä aikaa yksinäisyys tuntui taas musertavalta sen jälkeen kun lähdin kotiin kahvilassa jutustelun jälkeen. Se saikin minut taas palaamaan tänne suomi24seen ja yksinäisyys-palstalle.

Onko se merkki siitä että on jotain vialla, jos ei pysty olemaan onnellinen sille, että vanhalla lapsuudenystävällä on elämänkumppani, lapsi ja paljon ystäviä? Ajatukset menee jossain vaiheessa väistämättä johonkin negatiiviseen. Noh, ehkäpä asia ei ole niin paha. Viikko kuluu ja unohdan taas tämän "murheen" täysin enkä edes haikaile ystävien perään enää. Mutta onko se sitten hyvä vai huono asia. Siis se, ettei sitten kiinnosta enää luoda ystävyyssuhteita kun on jonkun aikaa ollut yksin?

Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Siis, että pitkän aikaa kaikki on ollut hyvin eikä ole kaivannut muutosta siihen omaan tilaansa kunnes vasta siinä vaiheessa kun vihdoin pitkästä aikaa tapaa muita ihmisiä? En yleensä tahdo eroon edes miestisseistäni, mutta nyt tunnen alemmuutta niistäkin ja gynekomastialeikkaus pyörii jatkuvasti ajatuksissani.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


30kymppinen kirjoitti:

Tapasin lapsuudenystäväni pitkästä aikaa. Edellisestä tapaamisesta oli jo monta vuotta. Tuli hölmö olo, pitkästä aikaa yksinäisyys tuntui taas musertavalta sen jälkeen kun lähdin kotiin kahvilassa jutustelun jälkeen. Se saikin minut taas palaamaan tänne suomi24seen ja yksinäisyys-palstalle.

Onko se merkki siitä että on jotain vialla, jos ei pysty olemaan onnellinen sille, että vanhalla lapsuudenystävällä on elämänkumppani, lapsi ja paljon ystäviä? Ajatukset menee jossain vaiheessa väistämättä johonkin negatiiviseen. Noh, ehkäpä asia ei ole niin paha. Viikko kuluu ja unohdan taas tämän "murheen" täysin enkä edes haikaile ystävien perään enää. Mutta onko se sitten hyvä vai huono asia. Siis se, ettei sitten kiinnosta enää luoda ystävyyssuhteita kun on jonkun aikaa ollut yksin?

Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Siis, että pitkän aikaa kaikki on ollut hyvin eikä ole kaivannut muutosta siihen omaan tilaansa kunnes vasta siinä vaiheessa kun vihdoin pitkästä aikaa tapaa muita ihmisiä? En yleensä tahdo eroon edes miestisseistäni, mutta nyt tunnen alemmuutta niistäkin ja gynekomastialeikkaus pyörii jatkuvasti ajatuksissani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu