Kaksosnainen perhe elämässä?

Kaksosäiti ei osaa olla se vanhempi, vaan yrittää olla kaveri ("mä haluan että musta tykätään") ja se on suuri virhe se. Mä kauriina tunsin aina, että olen vahvempi kuin kaksosäitini, ja ikävä kyllä olen aina ollut ja nähtävästi tulen olemaankin. Tämän johdosta tietty kunnioitus on puuttunut. Eli yksi neuvo kaksosäideille: aina ei voi miellyttää! Vanhempien tehtävä on kuitenkin kasvattaa ja rakastaa, ei olla vaan aina kiva.

Olen kaksosäiti, jolla molemmat vanhemmat ovat kaksosia. Vanhempani ovat kuitenkin olleet ihan hyviä vanhempia ja ovat aina huolehtineet viisilapsisesta perheestään. Itse olen nyt omassa perheessäni ollut "järjestyksenpitäjä" ja käytännön asioista huolehtija, ehkä vähän liikaakin huolehtinut. Joten en mielestäni ole ollut kamalan huono äiti, vaikka olenkin vapaudenhaluinen ja ulospäinsuuntautuva, mutta myös jollaintapaa täydellisyydentavoittelija. Olen äitinä mielestäni ymmärtäjä ja avun antaja hädässä.

Olen kahden lapsen (nyt nuoria aikuisia)kaksosäiti. Sain lapset vähän yli 20:nä ja otin myös vastuun lasten kasvattamisesta, pyrin antamaan heille tasapainoisen ja rakastettavan kodin. Lasten etu aina ennen omaa etua. Lasten kasvaessa ei ole tarvinnut riidellä ja kaikki asiat ovat puhumalla selvinneet, en ole ollut mikään 'tiukkapipo' tiettyjen asioiden suhteen. Minusta 'kaksonen' on hyvä äitinä.. :)

Tsemppiä vaan!!

Täällä linjoilla tyypillinen kaksonen! Ja vielä raskaana :)
Olen kans vähän stressannu ton asian kanssa, että mitenhän oikein maltan olla kotihiirenä äitiyslomalla... Luulen kyl, että niin siinä käy, että olen usein vauvan kanssa menossa; shoppaileen, kavereille, äitini (myös kaksonen!) kanssa on suunniteltu johonkin reissuun lähtöä kun vauva on vähän vanhempi.
Eiköhän siitä äitiysajasta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Ei mielestäni lapsi saa olla mikään kahle. Tietysti on pidettävä huoli säännöllisistä ruoka- ja nukkumaanmenoajoista ym.
Oma äitini on myös ollut minulle enemmän kaveri, mutta kyllä se mulle sopii kun itekin olen kaksonen. Olen kyllä itse vähän rämäpäisempi ja sanon herkästi mitä ajattelen, joten luulen, että tulen olemaan itse aika tiukkakin äiti. En oikein tykkää, jos asiat ei mene niin kuin haluan... :))

Mun mutsi on kaksonen ja myös itekki oon ja mun mutsi on oikeestaan aina ollu mulle enemmän frendi ku mutsi. Johtuu myös varmaan siitä et en asunu muksuna sen luona mut joo. Mä ainaki voin kertoo mun mutsille kaiken häpeilemättä mitään asioista kuin asioista. tsemppiä sulle äitiytes johdosta ja hyvää 2005 vuotta.

Samoja asioita mietiskelen...
En oo kovin hyvä mielestäni pitämään kuria tai en varmaan osais olla aina niin johdonmukainen kasvattaja. Saattaisin kyllä olla välillä tiukkis, mutta selkeä linja voisi puuttua...
En tiedä, miten osaisin rauhottua perhe-elämään, paitsi jos oikea mies sattuu kohdalle! Nyt olisi yksi kiikarissa, jolla on vielä 2 poikaa, et saa nähdä, miten käy!?

ja äitinä näyttää olevan aika sosiaalista laatua, niin kuin ennen äitiyttäänkin. Lapsista huolen kyllä pitää, mutta menossa täytyy olla kokoajan johonkin. Mutta eipä tuo näytä lapsia haittaavan, pienestä asti kun siihen ovat tottuneet. Rohkeita lapsia ovat ja ihme kumma niin terveitäkin, ei pure nuhat ei kuumeet heihin!

sekä raskauden jatkaminen että keskeyttäminen ovat oikeita ratkaisuja ja kenekään henkkoht syitä ei saa kyseenalaistaa. itse en ole/en tule olemaan valmis enkä kypsä lapsen tuomaan elämänmuutokseen. nyt kun olen päässyt shokin yli, aion tehdä varhaisraskauden keskeytyksen eli abortin.

mitä sitten "pelkään" perhe-elämässä? menetän itseni: vapauteni, menetän kehoni/muotoni. entä onko oikea mies rinnallani? > kaikki tuo todistaa, etten ole kypsä äitiyteen. ehkä olenkin viisas ja tunnen itseni.. (järkisyitäkin kyllä olisi, mutta yleensä tunteet voittavat)

todnäk tämä on ainut mahdollisuuteni ("vahinko")tulla raskaaksi ikäni vuoksi. eniten painaa syyllisyydentunto siitä, että vien avomieheltäni (vesimies) mahd. kokea isyyden...minun kanssani. tuleeko hän katkeraksi? mutta velvollisuudesta en halua tehdä mitään näin suurta ratkaisua

Minulla on jo kohta kahdeksan ikäinen ihana tyttö, jonka kasvamista olen innolla seurannut, vaikeaa on ollut sopeutua äitinä olemiseen, mutta ajan kanssa hyvin on mennyt. Vauvaikä oli rankkaa kun oli sidottu kiinni toiseen mut nyt jo viettää aikaa omien kavereiden kanssa ja osaa tehdä paljon itsekkin. Hellyyden antaminen ollut melko vaikeaa, en tiedä kuuluuko horoskooppiini vai ei mut tunteet on vaikeeta tuoda esille esim. halaaminen jne.