Ihan yleisenä havaintona tätä palstaa satunnaisesti seuranneena ja lestadiolaisuuteen muuten varsin hyvin tutustuneena, voisin sanoa, että toisinajattelijat pyritään vaientamaan - niin tällä foorumilla, kuin rauhanyhdistyksissäkin.
Yleensä ns. poikkipuoliset ja lestadiolaisuutta arvostelevat viestit poistetaan kiireenvilkkaa ja arvostelu kuitetaan provokaationa ja "ulkopuolelta" tulleena. Mutta tiedänpä kuitenkin, että on täältä poistettu lukuisia ihan oikeiden vl:en kirjoittamia tekstejäkin. Syynä tällöinkin on ollut ilmeisesti ahtaaseen katsantoon soveltumattomat mielipiteet.
Itse olen havainnut tämän saman tekopyhän pahalta varjelevan asenteen myös rauhanyhdistysten toiminnassa; uudistusmieliset ajatukset ja poikkeaminen totutuista kaavoista koetaan oitis uhaksi ja perästä kuuluu - yleensä aina seläntakaa...
Eritoten nämä vältettävät synninkaltaiset asiat, ns. pseudosynnit (kuten vaikkapa koristautuminen meikein tai hiusvärein yms. asiat), aiheuttavat uskomattoman paljon närkästystä, kateutta, eripuraa ja jopa vihaa yhteisön sisällä rajojaan ja usein itseään etsiviä jäseniä kohtaan. Yhteisön hyljeksintä on ilmeistä näitä liberaalimpia veljiä ja sisaria kohtaan, jotka haluavat uudistaa ummehtunutta henkeä.
Puhumattakaan niistä onnettomista, jotka avaavat suunsa puhuakseen vl-järjestön sairaalloista synnintuskaa ja sielunvihollisen pelkoa vastaan! On kuin omaa hautaansa kaivaisi. Tervehtiminen lakkaa, eikä enää ole yksi meikäläisistä.
Vanhoillislestadiolaiset yksilöinä ovat ihania ihmisiä ja suurenmoisia ystäviä heidän joukostaan olen saanut, mutta yhteisönä he ovat surullisen harhaanjohdettua ja pilalle peloteltua kansaa, johon johtajansa kylvävät keskinäisen eripuran henkeä - väistämättä mieleeni tulee entisen DDR:n stasi-tiedustelupoliisin toimet. Meillä kai kuitenkin lähempänä totuutta tarkoitusperistä olisi Tuntemattoman Sotilaan alik. Lahtisen lausahdus: "että olisi nöyrä kapitalistille".
Suhtautuminen "epäuskoisiin" (joka nimitys minusta on erittäin loukkaava kaikkia hartaita ns. kirkkouskovaisia kohtaan) on puolestaan kuin 1930-luvun saksalaisesta oppikirjasta reväistyä. Kovin usein olen törmännyt ennakkoluuloihin ja joskus suoranaiseen inhoon vl:ten puolelta, mm. tultuani osalliseksi "teikäläisestä" perheestä avioliiton kautta. Enkä ole ainoa. Yleensä parempi tutustuminen auttaa, mutta ei aina edes se. Vanhat peikot hyppäävät kaapin takaa esiin pienimmästäkin ärsykkeestä.
Myös tällä palstalla on esiintyt kirjoituksia, joissa on viitattu Aasian kriisin uhrien surkeaan kohtaloon - hehän vl-opin mukaan palavat ikuisessa tulessa ja hammastenkiristyksessä - hehän eivät saavuttaneet armoa Jeesuksen nimessä ja veressä käymällä seuroissa. Uskomatonta ajattelua uskovaiselta.
Eikö Raamatunkin mukaan ihmiset tuomita kukin oman lakinsa mukaan? Ts. sikäläiset buddhalaiset kärsivät oman lakinsa mukaan. Ajatus lestadiolaisen opin korkeimmasta, jopa Raamatun oppeja hylkivästä totuudesta on mielestäni absurdi. Selitys, että aina tämä autuaiden seurakunta on jossain muodossa ollut olemassa on niin ikään hatara - Jumala on ankara, mutta oikeuden mukainen. Hän ei jättäisi yli 99% luomakunnastaan totuutensa oppien ulkopuolelle. En ainakaan millään jaksa niin uskoa.
Ps. pieni toivomus virkaintoiselle sheriffille: jätä edes tämä rakentavassa hengessä ja rakkaudesta Jumalaan kirjoitettu teksti hetkeksi rauhaan!
Yleensä ns. poikkipuoliset ja lestadiolaisuutta arvostelevat viestit poistetaan kiireenvilkkaa ja arvostelu kuitetaan provokaationa ja "ulkopuolelta" tulleena. Mutta tiedänpä kuitenkin, että on täältä poistettu lukuisia ihan oikeiden vl:en kirjoittamia tekstejäkin. Syynä tällöinkin on ollut ilmeisesti ahtaaseen katsantoon soveltumattomat mielipiteet.
Itse olen havainnut tämän saman tekopyhän pahalta varjelevan asenteen myös rauhanyhdistysten toiminnassa; uudistusmieliset ajatukset ja poikkeaminen totutuista kaavoista koetaan oitis uhaksi ja perästä kuuluu - yleensä aina seläntakaa...
Eritoten nämä vältettävät synninkaltaiset asiat, ns. pseudosynnit (kuten vaikkapa koristautuminen meikein tai hiusvärein yms. asiat), aiheuttavat uskomattoman paljon närkästystä, kateutta, eripuraa ja jopa vihaa yhteisön sisällä rajojaan ja usein itseään etsiviä jäseniä kohtaan. Yhteisön hyljeksintä on ilmeistä näitä liberaalimpia veljiä ja sisaria kohtaan, jotka haluavat uudistaa ummehtunutta henkeä.
Puhumattakaan niistä onnettomista, jotka avaavat suunsa puhuakseen vl-järjestön sairaalloista synnintuskaa ja sielunvihollisen pelkoa vastaan! On kuin omaa hautaansa kaivaisi. Tervehtiminen lakkaa, eikä enää ole yksi meikäläisistä.
Vanhoillislestadiolaiset yksilöinä ovat ihania ihmisiä ja suurenmoisia ystäviä heidän joukostaan olen saanut, mutta yhteisönä he ovat surullisen harhaanjohdettua ja pilalle peloteltua kansaa, johon johtajansa kylvävät keskinäisen eripuran henkeä - väistämättä mieleeni tulee entisen DDR:n stasi-tiedustelupoliisin toimet. Meillä kai kuitenkin lähempänä totuutta tarkoitusperistä olisi Tuntemattoman Sotilaan alik. Lahtisen lausahdus: "että olisi nöyrä kapitalistille".
Suhtautuminen "epäuskoisiin" (joka nimitys minusta on erittäin loukkaava kaikkia hartaita ns. kirkkouskovaisia kohtaan) on puolestaan kuin 1930-luvun saksalaisesta oppikirjasta reväistyä. Kovin usein olen törmännyt ennakkoluuloihin ja joskus suoranaiseen inhoon vl:ten puolelta, mm. tultuani osalliseksi "teikäläisestä" perheestä avioliiton kautta. Enkä ole ainoa. Yleensä parempi tutustuminen auttaa, mutta ei aina edes se. Vanhat peikot hyppäävät kaapin takaa esiin pienimmästäkin ärsykkeestä.
Myös tällä palstalla on esiintyt kirjoituksia, joissa on viitattu Aasian kriisin uhrien surkeaan kohtaloon - hehän vl-opin mukaan palavat ikuisessa tulessa ja hammastenkiristyksessä - hehän eivät saavuttaneet armoa Jeesuksen nimessä ja veressä käymällä seuroissa. Uskomatonta ajattelua uskovaiselta.
Eikö Raamatunkin mukaan ihmiset tuomita kukin oman lakinsa mukaan? Ts. sikäläiset buddhalaiset kärsivät oman lakinsa mukaan. Ajatus lestadiolaisen opin korkeimmasta, jopa Raamatun oppeja hylkivästä totuudesta on mielestäni absurdi. Selitys, että aina tämä autuaiden seurakunta on jossain muodossa ollut olemassa on niin ikään hatara - Jumala on ankara, mutta oikeuden mukainen. Hän ei jättäisi yli 99% luomakunnastaan totuutensa oppien ulkopuolelle. En ainakaan millään jaksa niin uskoa.
Ps. pieni toivomus virkaintoiselle sheriffille: jätä edes tämä rakentavassa hengessä ja rakkaudesta Jumalaan kirjoitettu teksti hetkeksi rauhaan!
Vastaukset 11
Vanhimmat
avauksessa asiaa.
Lue mm. Torfinnin ja monen muun kirjoituksia, niin et voi enää väittää näin. Tänne tulevat avaukset ovat etupäässä nimenomaan kielteisiä tai kyseenalaistavia. Täällä ei olisi montakaan keskustelua käynnissä, jos Moppi toimisi kuten väität. Hän toimii kuitenkin täysin oikein poistaessaan törkeyksiä tältä palstalta. Joku järjestys se on täälläkin sentään oltava.
Lisäksi neuvon sana sinulle ja kaikille, joita vanhoillisten uskonkäsitykset harmittavat, ärsyttävät tai häiritsevät: Usko itse kuten haluat, äläkä anna heidän käsitystensä estää uskomistasi. Älä vaadi heiltä uskosi tunnustamista oikeaksi; eihän se voi olla siitä kiinni, jos sinulla on Isä taivaassa ja Jeesus sydämessä? Älä myöskään pakota heitä uskoosi, koska hekään eivät pakota sinua. Pidä käsityksesi ja tule niillä autuaaksi.
vastaisia harhaoppeja on kritisoitava ja niihin on muiden uskovaisten puututtava. Siihen kehottaa myöskin Raamattu.
kirjoittaja oli vanhoillilestadiolaisen liikkeen jäsen. Hän esitti vain kritiikkiä.
En ole vanhoillislestadiolainen, ainakaan siinä puhdasoppisessa mielessä, etten sellaiseksi ole syntynyt. Kuten sanottu, olen avioliiton kautta tullut osaksi erästä lestadiolaista perhettä ja sen jälkeen ollut kiinteästi tekemisissä yhteisön kanssa.
Seuroissa olen käynyt vaihtelevalla innolla, suviseuroilla myös.
Jottei tulisi liian kitkerää makua kirjoituksestani, haluan vielä tähdentää, että minulla on paljon vl-ystäviä, rakkaat appivanhemmat ja ennenkaikkea puolisoni on edelleen lestadiolainen, vaikka onkin saanut osakseen suoranaista halveksintaa naituaan minut, tavallisen kirkkouskovaisen.
Kuitenkin arvostan vl-liikkeessä monia piirteitä: sen perhemäistä yhteisöhenkeä, suoraselkäisyyttä ja sitä kiistatonta tosiasiaa, että ei liikkeen opeilla varsinaisesti "pahaksi" ihmiseksikään tule - enintään hieman rajoittuneeksi ja jossain määrin umpimieliseksi. Ei pahalla tuo edellinen!
Lisäksi haluan sanoa, että en suinkaan vaadi keneltäkään mitään - enintään kehoitan tarkistamaan asenteitaan ja miettimään itseään ja uskoaan. Vaikka uskossa onkin kysymys nimenomaan uskosta - ei tiedosta, ei tekisi lestadiolaisillekaan pahaa sen uskonsa omakohtainen ja perusteellinen analysointi.
Tietty kyseenalaistaminen ja epäily, voi joskus johtaa vielä suuremman aarteen jäljille. Siinä mielessä koen maallistuneemman kansankirkon antavan paremmat mahdollisuudet omakohtaisen uskon kokemiselle.
Mihin taritset armoa, jos ei ole syntiä?
avaajan nimimerkki...?
Mikäpä siinä on vikana? Yleistynyt ja laajallelevinnyt kansankielinen nimitys sille harmaalle ilmastointiteipille. Eli mitä siitä?
Nimi juontaa siitä, että sillä teipillä roikkuisi vaikka ristillä. Onhan se ehkä mautonta, mutta myös huumori sijansa saakoon. Veikkaanpa, ettei Jeesus itsekään niin tosikko ole, että siitä loukkaantuu - huumormiehii nääs!
jos olet, niin hyvä on. ellet ole, niin luulen avaajan parhaiten tietävän nimimerkkinsä taustat.
puhuinko jostakin viasta?
Oliko tämä viesti aivan varmasti kirjoitettu rakentavassa hengessä?