Nyt kun on tuo talavi lopultaki tullu ja hiukka pakkastakin, niin muistelempahan -60 luvun loppupuolta Pielisjärveläisen metsätyömiehen näkökulumasta.
Meillä oli vanha Jawa moottoripyörä ja sillä velipojan kanssa savotaan ajeltiin. Pakkasraja oli tasan 30 astetta. Matkaa yleensä semmoset 20-30km. Voi jumankauta mitä se ihmisruoto kestää nuorena. Eihän se menomatka mittää, vain se poistulo illalla hämärissä. Sitä kun oli päivän pieksäytyny lumihangessa Homeliitin kansa ja hikkoillu kunnolla pakkasesta huolimata, nii voin sanoa että kyllä oltiin aikalailla koppurassa tulomatkan jäläkkeen. Uuninkylessä piti varttitunti seistä, jotta sai kamppeet piältä pois.
Sittenhän myö "rikastuttiin" niin paljo, jotta Anglian rottelo saatiin hommatuksi. Vain kun siihen oli niitä kyytiintunkeilijoita sitten muitaki. Meitä oli neljä jätkää, jotka kävimme samoilla työmailla, niin illalla kun hikisenä pakkauvuttiin "Ankan" kappiinniin voin sanoa että näkyvyys oli nollassa. Eihän se mitään haitannu, ku ei siellä korpiteillä yleensä näkyny vastaantulijoita. Kuhan jollain tavalla penkkoin välissä rännissä mentiin.
Sitten lauantai-iltoina sama vehe toimi tietenkin ku naissiin lähettiin. Pensa ja hiki haisi Angliassa, aamuyöllä tais haista joskus joku muukin, mutta siitä ei sen enempää. Kaikesta huolimatta, hienoja aikoja. Elämänhalua oli valtavasti ja on vieläkin.
Meillä oli vanha Jawa moottoripyörä ja sillä velipojan kanssa savotaan ajeltiin. Pakkasraja oli tasan 30 astetta. Matkaa yleensä semmoset 20-30km. Voi jumankauta mitä se ihmisruoto kestää nuorena. Eihän se menomatka mittää, vain se poistulo illalla hämärissä. Sitä kun oli päivän pieksäytyny lumihangessa Homeliitin kansa ja hikkoillu kunnolla pakkasesta huolimata, nii voin sanoa että kyllä oltiin aikalailla koppurassa tulomatkan jäläkkeen. Uuninkylessä piti varttitunti seistä, jotta sai kamppeet piältä pois.
Sittenhän myö "rikastuttiin" niin paljo, jotta Anglian rottelo saatiin hommatuksi. Vain kun siihen oli niitä kyytiintunkeilijoita sitten muitaki. Meitä oli neljä jätkää, jotka kävimme samoilla työmailla, niin illalla kun hikisenä pakkauvuttiin "Ankan" kappiinniin voin sanoa että näkyvyys oli nollassa. Eihän se mitään haitannu, ku ei siellä korpiteillä yleensä näkyny vastaantulijoita. Kuhan jollain tavalla penkkoin välissä rännissä mentiin.
Sitten lauantai-iltoina sama vehe toimi tietenkin ku naissiin lähettiin. Pensa ja hiki haisi Angliassa, aamuyöllä tais haista joskus joku muukin, mutta siitä ei sen enempää. Kaikesta huolimatta, hienoja aikoja. Elämänhalua oli valtavasti ja on vieläkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hattua nostan. Jos minun nyt pitäisi metsään lähteä,vaikka nykyisissä varusteissa niin ikävä äitiä tulisi.
Sen verran tuli kesät kuljettua ukon mukana (pakko)savotoissa että ammatinvalintani on muu kuin metsuri. Ruunaa ja muukin kauppalan ympäristö tuli tutuksi.
Muistelen, että joskus mainitsit lukevasi Lakion kirjaa. Minulla on nyt Maksimo menossa ja karttaa pitää ruveta netistä kaivelemaan. En tiedä noiden paikkojen sijaintia. Hirvivaara ilmeisesti on kyseessä. Tolvasenvaaran muistan kuulleeni. Ilmeisesti isäni puheista, myös hän oli ollut savotoilla, joita kirjassa myös kuvataan.
Olen myös lukenut. Vähän takkusi asioissa, mutta amatöörikirjoittajalle ok. Murre kiinnosti erityisesti. Muita niistä en ole lukenut.