Herään Jyskin 5 senttiseltä tarjouspatjalta kusihädän kangistamin siittimin, kiva että sekin joskus toimii, tuumin katsellessani kuorsaavaa vaimoa jonka muumiyöpaita riittäisi Suomen Joutsenen purjehduskuntoon saattamiseen.
Naapurin mamut pitivät taas kovaäänistä ramadania yön, väsyttää.
Vituttaa jo valmiiksi kun näen vuokrakaksion ikkunasta ruman ocutaaviani seisovan valjuna parkkipaikalla.
Otan hanasta suoraan haalean lämmintä vettä Pirkan murukahvin sekaan enkä löydä edes maitoa, korput ovat homehtuneet. Puuro paloi kattilan pohjaan jo viime viikolla.
Paskan hajuisessa kylppärissä loksautan keltaiset tekohampaat kodin putkimies-nesteestä suuhuni ja haron yönkuolaista partaani, on taas mentävä. Käännän xxxl-kalsarini jo toisen kerran tällä viikolla. Vituttaa.
Eteisessä vedän reikäisten sukkien peitoksi huopatossut, kirpparilta. Päähän karvareuhka ja käteen tavanomainen suolapussi. Varastan naapurilta päivän lehden.
Kusen hajuisen porttikäytävän päässä näkyy seinään yöllä tehty kirjoitus: skodakommarit hirteen!
En välitä siitä vaan marssin harmaan ocutaaviani luokse, irroitan lämmitysjohdon maskista josta jousitettu läppä lentää "vittuun" vonkaisten mennessään, menkööt, tuumin. Potkaisen lämmitystolppaa, jalkasienen vaivaamaan varpaaseen sattuu. Vituttaa ja koskee.
Ocutaaviani ei jaksa pyörittää kunnolla starttia. Naapuriruudusta kolistelee Samara harmaan savun saattelemana liikkeelle. Vituttaa.
Toisella yrityksellä ocutaaviani starttaa köhien. Lähden liikkeelle laturin remmi vonkuen.
Hinkkaan suolapussilla tuulilasia, märkiä reutaleita satelee hiljalleen, pyyhin vetää viirua näkökenttään.
Vituttaa.
Kokoojakadulla länsimainen premium-citymaasturi heittää loskat lasiin ja katoaa horisonttiin. Se se vasta vituttaakin, voittaisi edes lotossa.
Työpaikalla saan kauimmaisen pysäköintiruudun roskapöntön vierestä.
Arvaatte kai mitä tekee.
Päivä menee työkavereiden naljailua itäkieseistä kuunnellen helvetin hitaasti. Syön lounaaksi appiukon laittamia vanhoja silakoita. Sanoi Jouluna unohtuneen appilaan, silakat oli kääritty tuoreen BMW:n esitteisiin. Vitutti.
Trukista sain apuvirtaa ocutaaviani käynnistykseen, se ilahdutti.
Kotimatkalla tulin pari kertaa kyykytetyksi, siihen tottuu. Parkkipaikalleni oli kasattu lumiläjä, jätin ocutaaviani kadun varteen. Vitutti.
Vaimo makasi samassa asennossa edelleen yöpaita päällä, TV oli sentään auki. Sekin vielä kuvaputkimallia. Vitutti.
Naapurin mamut pitivät taas kovaäänistä ramadania yön, väsyttää.
Vituttaa jo valmiiksi kun näen vuokrakaksion ikkunasta ruman ocutaaviani seisovan valjuna parkkipaikalla.
Otan hanasta suoraan haalean lämmintä vettä Pirkan murukahvin sekaan enkä löydä edes maitoa, korput ovat homehtuneet. Puuro paloi kattilan pohjaan jo viime viikolla.
Paskan hajuisessa kylppärissä loksautan keltaiset tekohampaat kodin putkimies-nesteestä suuhuni ja haron yönkuolaista partaani, on taas mentävä. Käännän xxxl-kalsarini jo toisen kerran tällä viikolla. Vituttaa.
Eteisessä vedän reikäisten sukkien peitoksi huopatossut, kirpparilta. Päähän karvareuhka ja käteen tavanomainen suolapussi. Varastan naapurilta päivän lehden.
Kusen hajuisen porttikäytävän päässä näkyy seinään yöllä tehty kirjoitus: skodakommarit hirteen!
En välitä siitä vaan marssin harmaan ocutaaviani luokse, irroitan lämmitysjohdon maskista josta jousitettu läppä lentää "vittuun" vonkaisten mennessään, menkööt, tuumin. Potkaisen lämmitystolppaa, jalkasienen vaivaamaan varpaaseen sattuu. Vituttaa ja koskee.
Ocutaaviani ei jaksa pyörittää kunnolla starttia. Naapuriruudusta kolistelee Samara harmaan savun saattelemana liikkeelle. Vituttaa.
Toisella yrityksellä ocutaaviani starttaa köhien. Lähden liikkeelle laturin remmi vonkuen.
Hinkkaan suolapussilla tuulilasia, märkiä reutaleita satelee hiljalleen, pyyhin vetää viirua näkökenttään.
Vituttaa.
Kokoojakadulla länsimainen premium-citymaasturi heittää loskat lasiin ja katoaa horisonttiin. Se se vasta vituttaakin, voittaisi edes lotossa.
Työpaikalla saan kauimmaisen pysäköintiruudun roskapöntön vierestä.
Arvaatte kai mitä tekee.
Päivä menee työkavereiden naljailua itäkieseistä kuunnellen helvetin hitaasti. Syön lounaaksi appiukon laittamia vanhoja silakoita. Sanoi Jouluna unohtuneen appilaan, silakat oli kääritty tuoreen BMW:n esitteisiin. Vitutti.
Trukista sain apuvirtaa ocutaaviani käynnistykseen, se ilahdutti.
Kotimatkalla tulin pari kertaa kyykytetyksi, siihen tottuu. Parkkipaikalleni oli kasattu lumiläjä, jätin ocutaaviani kadun varteen. Vitutti.
Vaimo makasi samassa asennossa edelleen yöpaita päällä, TV oli sentään auki. Sekin vielä kuvaputkimallia. Vitutti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämmöistä se on se ns. "suomen rikkaimpien" elämä, ittepähän ovat itäkoslansa ostaneet, oma vika. skeidisti on se, jolla jää aina elämässä se mustapekka-kortti käteen. Näin_sE_vAAN_menee
Oli niin realistista tarinankerrontaa et tän täytyy olla totta! On se skoodistin elämä vaan niin paskaa.
Tojomiehellä ei enää kangistu edes vemputtamalla.
Karmeaa mutta totta nykypäivän Suomessa. Noita omakohtaisia kokemuksia syrjäytyneen aamuista ei ole kuultukaan vähään aikaan. Mutta edelleenkin me oikeasti parempiosaiset nautimme aamukahvimme täällä työpaikan lämpimässä seuraavaa miitinkiä järjestellessä ja ihan mielellämme veroroposistamme luovutamme merkittävän osan jaettavaksi sossun kautta aloittajan kaltaisille hätää kärsiville, joiden ainoa elämäntarkoitus on kopioida vertaistryhmänsä kokemuksia muilta palstoilta. Toki perisuomalainen autoa omistamattoman kateus näkyy, kuten aina kirjoittajan jutusteluissa.
Päivän paras!!! Luulin jo, että minulla menee huonosti. Eipä vituta enää yhtään.
Niin tuttua! Olemme varmaankin työkavereita. Ja vaimosi olen tavannut jossain...Skoda, haaveiden ruumiillistuma.
Meidän perheeseen ei kyllä tule ikinä mitään itäautoja niin kauan kuin länsiautoja tehdään!
Ennenvanhaan sanottiin tuollaisesta satusedästä, että se on hei-hei.
Nykyään tuollaista sanotaan dokumentiksi.
Tämähän oli ehkä vähän väritetty, mutta ah niin hauska! Prompsit tarinan-iskijälle!
Eikö ole hienoa kun voi itse kehua omaa aloitustaan?
Tämä tarina on varmasti vain pahaa unta. Tosiasiallisesti suurin osa "tavallisista" Suomalaisista ei piittää jos joillakin on Skoda-merkkinen auto. Auto kun auto jolla päivittäiset ajelut hoituu tosin joillakin auto merkitsee enemmän jotain henkilökohtaista statusta että he uskovat olevansa jotenkin fiksumpia kun omistavat jonkun muun merkkisen auton.
Tässä onkin kyse siitä millaista on itse olla skodailija, ei muiden ajatuksista.
skodistien täytyy todistella omistavansa AUTON (mainoksissakin skoda-auto), jota skoda ei ole koskaan ollutkaan..
ja tämä tarina on tosi