Haluan jakaa fiiliksiä saman kohtalon kokevien kanssa. Olen yksinäinen avioliitossa ja odotan vain, että pääsen lähtemään pois. Mies puhuu pelkkiä arkipäiväisyyksiä. Hän ei koskaan halaa eikä edes olkapäätä ohimennen hipaise. Olen ansassa työpaikan vuoksi. Joka ikinen päivä katson mol-sivut, milloin aukeaa työpaikka toisaalla Suomessa, jonne voisin muuttaa. Lapsen koulunkäynti rajoittaa asiaa, en pääse pois heti kun haluaisin.
Mies ei ole tehnyt koko tämän 7 vuoden aikana mitään suhteemme eteen. Minä olen ollut aina aloitteen tekijä ja sovittelija. Hän ei pyydä anteeksi, mutta huutaa osaa ja uhkailla, rikkoa tavaroita, halveksia kaikkea tekemääni ja jopa lyödä. Jos menen nukkumaan samaan aikaan kun hän, voi hän tehdä sängyssä aloitteen. Mutta hän ei pyydä minua kanssaan nukkumaan. Olen nyt testannut tätä jo 3 kk. Jos jään olkkariin kirjoittamaan koneelle, hän menee omia aikojaan makuuhuoneeseen. Yli 3 kk mitään ei siis ole siellä tapahtunut. Hän ei lähesty minua, hän ei osaa. Jos minä en hoida suhdetta, tällaiseksi se menee. Olen yksin koska en tunne että aviopuoliso rakastaisi minua. Olen ikään kuin vain kotityöntekijä, palvelija. Odotan vain ulospääsyä, koska häntä ei voi muuttaa, enkä jaksa enää yksin pitää yllä ihmissuhdetta, enkä jaksa olla palvelija. Olen niin paljon enemmän ja ansaitsen arvostusta ja kunnioitusta. Koska mieheni ei ota minua huomioon, mielestäni hän ei ansaitse puolisoa. Parempi hänelle olisi elää yksin.
Mies ei ole tehnyt koko tämän 7 vuoden aikana mitään suhteemme eteen. Minä olen ollut aina aloitteen tekijä ja sovittelija. Hän ei pyydä anteeksi, mutta huutaa osaa ja uhkailla, rikkoa tavaroita, halveksia kaikkea tekemääni ja jopa lyödä. Jos menen nukkumaan samaan aikaan kun hän, voi hän tehdä sängyssä aloitteen. Mutta hän ei pyydä minua kanssaan nukkumaan. Olen nyt testannut tätä jo 3 kk. Jos jään olkkariin kirjoittamaan koneelle, hän menee omia aikojaan makuuhuoneeseen. Yli 3 kk mitään ei siis ole siellä tapahtunut. Hän ei lähesty minua, hän ei osaa. Jos minä en hoida suhdetta, tällaiseksi se menee. Olen yksin koska en tunne että aviopuoliso rakastaisi minua. Olen ikään kuin vain kotityöntekijä, palvelija. Odotan vain ulospääsyä, koska häntä ei voi muuttaa, enkä jaksa enää yksin pitää yllä ihmissuhdetta, enkä jaksa olla palvelija. Olen niin paljon enemmän ja ansaitsen arvostusta ja kunnioitusta. Koska mieheni ei ota minua huomioon, mielestäni hän ei ansaitse puolisoa. Parempi hänelle olisi elää yksin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.