Hämmennys.. Toivo - onko epätoivo

LostInSomewhere kirjoitti:

Miten taas niin yllättäen ilmestyit elämääni, olit siinä edessäni ja se tuttu sama tunne vuosien takaa taas valtasi mieleni. Sinä et ole vain kuka tahansa, sinussa on jotain maagista, niin kuin silloinkin, voimaa joka voimakkaasti meitä toistemme syliin veti. Vuodet ja elämä meidät toisiltamme kadotti, mutta ei sitä tunnetta.. siihen ne eivät pystyneet kajoamaan. Emme me koskaan seurustelleet, mutta oma siteemme meillä oli. Nyt olit taas siinä, ja kuinka siinä sitten kävikään, että niin intensiivisesti uppouduimme toisiimme, että juhlittu yö yhteiseksi aamuksi vaihtui. Se intensiivinen ja kaipausta täynnä oleva läheisyys oli jotenkin todella käsin kosketeltavaa. Toki me molemmat tiesimme, ettei ilman muttia tästäkään tultaisi selviämään... Puolisosi odotti sinua tahollasi, minä puolestani elin sinkkuna. Se vetovoimamme oli vain niin vastustamaton. Olimme yhteydessä tämän jälkeenkin. Hämmentäviä tunteita ja myllerrystä. Olit nyt tahollasi "tarkkailussa"... lupasit pitää yhteyttä, tavatakin.. Mietin hulluko olen jos annan tunteilleni vallan. Puhut paljon muutoksista.. Ihmettelet mistä minä ja juuri nyt eteesi ilmestyin.. Ihmettelet kuinka ja mikä laittoi sinut nyt toimimaan näin, kun et ole "sellainen ihminen" ja näin ei ole aikaisemmin tapahtunut.. Voisinko se olla Minä ajattelen.. Vai saisinko ajatella sittenkään? Elämä ottaa ja elämä antaa, mutta tässä ei menisi muumimukit tasan missään vaihtoehdossa... No tiedät nyt ainakin, että elämää on toisellakin puolella ;)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä